Lue keskustelun säännöt.
Nyt jo koomikotkin syyllistää nuoria äitejä ettei ne leiki jatkuvasti lastensa kanssa!
07.10.2017 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000005398679.html
Ja http://www.huonoaiti.fi/siivoan-ennemmin-kuin-leikin-lapsen-kanssa/ äidit potee huonoa omatuntoa kun siivoavat mielummin kuin leikkivät lapsen kanssa.
Ihan oikeasti! Aikuisten ei kuulu leikkiä lasten kanssa jatkuvasti!
Kummallista suorittamista vanhemmuus nykyään.
Lapsen mielikuvitus ei pääse kehittymään jos lapsi ei saa rauhassa leikkiä. Ei vielä 10 vuotta sitten kukaan puhunut että lapsen kanssa pitää leikkiä jatkuvasti. Ei se lapsi tarvi mitään seremoniamestaria siihen 24/7.
Minä olen lukenut mm. Tahkokallion Mustat ja valkeat leikit. Leikkiminen on lapselle parasta, ja vanhempien on parasta olla sekaantumatta siihen.
Älä opeta lasta siihen että jonkun pitää olla siinä leikittämässä koko ajan, pilaat hänet niin ettei hän pärjää elämässä ja hänestä tulee tylsämielinen idiootti.
Kommentit (142)
Onneksi ennen lapset saivat leikkiä rauhassa.
En voi edes kuvitella sitä pahoinvointia, mikä olisi seurannut siitä, etten olisi saanut leikkiä yksin.
Vanhemman mukana olo olisi pilannut sen koko leikin oman maailman, jonka rakensin.
Lapsuuteni oli turvallinen. Yhteistä aikaa vietimme ihan arjen toiminnoissa. Lapset olivat osa perhettä ilman sen kummempaa "sanoittamista". Normaalia vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä. Perusturvallisuuteni rakentuukin juuri siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat seremoniamestarivanhemmat on varmaan myös niitä jotka valittaa jos päiväkodissa ei ole tarpeeksi pedagogista ohjattua toimintaa. ETTEI VAAN vapaalle touhuamiselle jäis aikaa
Miksi lapset ovat nykyisin rauhattomia?
Kyllä minäkin olisin tuollainen ollut, jos en olisi saanut lapsena omaa rauhaa. Leikkiä. Tai olla vaan.
Kaiketi nuorten äitien nyt sitten täytyy ottaa kantaa päätänsä pyöritellen ikääntyvien miesten vaivoihin?
Tässä taannoin tuli elokuva 60-luvun lopulta. Vihreä leski. Kuvasi kotiäidin elämää Tapiolassa.
Isä aina matkoilla. Kun oli kotona nukkui, kylpi, söi, luki sanomalehteä tai rähisi.
Äitiä ei näytetty kertaakaan leikkimässä lasten kanssa. Nämä olivat puistossa puistotädin huomassa. Tai keskenään talon pihalla ja lähimetsässä. Ikää 6,5 ja 2.
Äitin aika meni kotitöissä ja jumpassa.
Yhtään ainutta kohtaa ei ollut, että äiti tahi isä olisi sanoittanut jälkikasvunsa tekemisiä.
Ja Tapiola oli ja on sitä parasta Espoota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mulla on parivuotias lapsi, joten tiedän mitä se on. Silti arvostelen. Meillä ei mennä leikkipuistoon viettämään omaa aikaa puhelimen kanssa. Tai kirjan tai muunkaan.
Puhelinriippuvius on oikeasti paha juttu. Ne viestit, kuvat, uutiset säilyy siellä puhelimessa maailman tappiin asti. Lapsi on pieni vain kerran. Tosin te luultavasti annatte jo puolivuotoaalle älylaitteen että saatte viettää omaa aikaa av-palstaa selaten.Aah unohdin yhden pienen lapsen kaikkitietävät superäidit.
Mulla ei ole älypuhelinta, mutta kertaakaan en mennyt leikkipuistoon antamaan superäiti-työnäytöksiä, vaan sosiaalistamaan ne kotihoidetut lapseni.
Nyt ovat jo lukiolaisia, eikä se "sanoittamisen" puute näy kielitaidossa tai muussakaan.
Leikkipuistossa on tarkoitus leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se äiti hyppii harakkana ohjaamassa sitä oman maailmannapansa joka inahdusta.
Koita nyt rauhoittua.
Kyllä hän kirjoittaa ihan asiaa. Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän saa leikkiä myös rauhassa.
Meillä itse asiassa taapero suuttui, kun isänsä yritti osallistua leikkiin :D
Piti leikkiastioillaan kahvikutsuja pikkupöydässä ja isänsä laittoi tuolille nallen, että tulisiko tämä nallekin kahvitteluseuraksi. Lapsihan parahti itkemään kiukkuitkua, veti pienet itkupotkuraivarit, heitti nallen kuuseen ja lähti tuohtuneena pois huoneesta.
Miehen ilme oli näkemisen arvoinen :'D
Naperolla oli ilmeisesti niin tarkkaan mietitty leikki mielessään, että isin tuoma lisävieras pilasi koko kahvikutsut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mulla on parivuotias lapsi, joten tiedän mitä se on. Silti arvostelen. Meillä ei mennä leikkipuistoon viettämään omaa aikaa puhelimen kanssa. Tai kirjan tai muunkaan.
Puhelinriippuvius on oikeasti paha juttu. Ne viestit, kuvat, uutiset säilyy siellä puhelimessa maailman tappiin asti. Lapsi on pieni vain kerran. Tosin te luultavasti annatte jo puolivuotoaalle älylaitteen että saatte viettää omaa aikaa av-palstaa selaten.Aah unohdin yhden pienen lapsen kaikkitietävät superäidit.
Mulla ei ole älypuhelinta, mutta kertaakaan en mennyt leikkipuistoon antamaan superäiti-työnäytöksiä, vaan sosiaalistamaan ne kotihoidetut lapseni.
Nyt ovat jo lukiolaisia, eikä se "sanoittamisen" puute näy kielitaidossa tai muussakaan.
Leikkipuistossa on tarkoitus leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se äiti hyppii harakkana ohjaamassa sitä oman maailmannapansa joka inahdusta.
Koita nyt rauhoittua.
Kyllä hän kirjoittaa ihan asiaa. Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän saa leikkiä myös rauhassa.
Meillä itse asiassa taapero suuttui, kun isänsä yritti osallistua leikkiin :D
Piti leikkiastioillaan kahvikutsuja pikkupöydässä ja isänsä laittoi tuolille nallen, että tulisiko tämä nallekin kahvitteluseuraksi. Lapsihan parahti itkemään kiukkuitkua, veti pienet itkupotkuraivarit, heitti nallen kuuseen ja lähti tuohtuneena pois huoneesta.
Miehen ilme oli näkemisen arvoinen :'D
Naperolla oli ilmeisesti niin tarkkaan mietitty leikki mielessään, että isin tuoma lisävieras pilasi koko kahvikutsut :D
Lapsi tarvitsee myös turvallista omaa rauhaa ja vanhemman tehtävä on mahdollistaa se.
Miltäpä aikuisesta tuntuisi olla "sanoitettavana" jokainen hetki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mulla on parivuotias lapsi, joten tiedän mitä se on. Silti arvostelen. Meillä ei mennä leikkipuistoon viettämään omaa aikaa puhelimen kanssa. Tai kirjan tai muunkaan.
Puhelinriippuvius on oikeasti paha juttu. Ne viestit, kuvat, uutiset säilyy siellä puhelimessa maailman tappiin asti. Lapsi on pieni vain kerran. Tosin te luultavasti annatte jo puolivuotoaalle älylaitteen että saatte viettää omaa aikaa av-palstaa selaten.Aah unohdin yhden pienen lapsen kaikkitietävät superäidit.
Mulla ei ole älypuhelinta, mutta kertaakaan en mennyt leikkipuistoon antamaan superäiti-työnäytöksiä, vaan sosiaalistamaan ne kotihoidetut lapseni.
Nyt ovat jo lukiolaisia, eikä se "sanoittamisen" puute näy kielitaidossa tai muussakaan.
Leikkipuistossa on tarkoitus leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se äiti hyppii harakkana ohjaamassa sitä oman maailmannapansa joka inahdusta.
Koita nyt rauhoittua.
Kyllä hän kirjoittaa ihan asiaa. Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän saa leikkiä myös rauhassa.
Meillä itse asiassa taapero suuttui, kun isänsä yritti osallistua leikkiin :D
Piti leikkiastioillaan kahvikutsuja pikkupöydässä ja isänsä laittoi tuolille nallen, että tulisiko tämä nallekin kahvitteluseuraksi. Lapsihan parahti itkemään kiukkuitkua, veti pienet itkupotkuraivarit, heitti nallen kuuseen ja lähti tuohtuneena pois huoneesta.
Miehen ilme oli näkemisen arvoinen :'D
Naperolla oli ilmeisesti niin tarkkaan mietitty leikki mielessään, että isin tuoma lisävieras pilasi koko kahvikutsut :D
Lapsi tarvitsee myös turvallista omaa rauhaa ja vanhemman tehtävä on mahdollistaa se.
Miltäpä aikuisesta tuntuisi olla "sanoitettavana" jokainen hetki?
Aivan.
Turvallisuutta on se että äiti on puistossa. Se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mulla on parivuotias lapsi, joten tiedän mitä se on. Silti arvostelen. Meillä ei mennä leikkipuistoon viettämään omaa aikaa puhelimen kanssa. Tai kirjan tai muunkaan.
Puhelinriippuvius on oikeasti paha juttu. Ne viestit, kuvat, uutiset säilyy siellä puhelimessa maailman tappiin asti. Lapsi on pieni vain kerran. Tosin te luultavasti annatte jo puolivuotoaalle älylaitteen että saatte viettää omaa aikaa av-palstaa selaten.Aah unohdin yhden pienen lapsen kaikkitietävät superäidit.
Mulla ei ole älypuhelinta, mutta kertaakaan en mennyt leikkipuistoon antamaan superäiti-työnäytöksiä, vaan sosiaalistamaan ne kotihoidetut lapseni.
Nyt ovat jo lukiolaisia, eikä se "sanoittamisen" puute näy kielitaidossa tai muussakaan.
Leikkipuistossa on tarkoitus leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se äiti hyppii harakkana ohjaamassa sitä oman maailmannapansa joka inahdusta.
Onko siellä leikkipuistossa muka muita lapsia? Minä olen tältä palstalta ymmärtänyt, että nykyään kotivanhempien on saatava lapsensa päiväkotiin, koska leikkipuistot ovat tyhjillään, eikä kavereita löydä mistään muualtakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsi tarvitsee vanhempaa uimahallireissuille, pyöräretkille, seikkailupuistoihin, luistelukentälle.
Puistossa lapsi leikkii mieluiten ikäistensä kanssa ja siksi jo neljävuotiaalle alkaa kaverisuhteet olla tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mulla on parivuotias lapsi, joten tiedän mitä se on. Silti arvostelen. Meillä ei mennä leikkipuistoon viettämään omaa aikaa puhelimen kanssa. Tai kirjan tai muunkaan.
Puhelinriippuvius on oikeasti paha juttu. Ne viestit, kuvat, uutiset säilyy siellä puhelimessa maailman tappiin asti. Lapsi on pieni vain kerran. Tosin te luultavasti annatte jo puolivuotoaalle älylaitteen että saatte viettää omaa aikaa av-palstaa selaten.Aah unohdin yhden pienen lapsen kaikkitietävät superäidit.
Mulla ei ole älypuhelinta, mutta kertaakaan en mennyt leikkipuistoon antamaan superäiti-työnäytöksiä, vaan sosiaalistamaan ne kotihoidetut lapseni.
Nyt ovat jo lukiolaisia, eikä se "sanoittamisen" puute näy kielitaidossa tai muussakaan.
Leikkipuistossa on tarkoitus leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se äiti hyppii harakkana ohjaamassa sitä oman maailmannapansa joka inahdusta.
Onko siellä leikkipuistossa muka muita lapsia? Minä olen tältä palstalta ymmärtänyt, että nykyään kotivanhempien on saatava lapsensa päiväkotiin, koska leikkipuistot ovat tyhjillään, eikä kavereita löydä mistään muualtakaan.
On niitä kavereita kun laittaa sillä älylaitteella viestin toiselle äidille että tulee hekin puistoon😂
Äitiys alkaa olla niin parjattu laji, että en yhtään ihmettele, että syntyvyys laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi tarvitsee vanhempaa uimahallireissuille, pyöräretkille, seikkailupuistoihin, luistelukentälle.
Puistossa lapsi leikkii mieluiten ikäistensä kanssa ja siksi jo neljävuotiaalle alkaa kaverisuhteet olla tärkeitä.
Ja väitän että niistä lapsista tulee myös itse motorisesti taitavia joita vanhemmat vievät uimaan, pyöräilemään ja luistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mulla on parivuotias lapsi, joten tiedän mitä se on. Silti arvostelen. Meillä ei mennä leikkipuistoon viettämään omaa aikaa puhelimen kanssa. Tai kirjan tai muunkaan.
Puhelinriippuvius on oikeasti paha juttu. Ne viestit, kuvat, uutiset säilyy siellä puhelimessa maailman tappiin asti. Lapsi on pieni vain kerran. Tosin te luultavasti annatte jo puolivuotoaalle älylaitteen että saatte viettää omaa aikaa av-palstaa selaten.Aah unohdin yhden pienen lapsen kaikkitietävät superäidit.
Mulla ei ole älypuhelinta, mutta kertaakaan en mennyt leikkipuistoon antamaan superäiti-työnäytöksiä, vaan sosiaalistamaan ne kotihoidetut lapseni.
Nyt ovat jo lukiolaisia, eikä se "sanoittamisen" puute näy kielitaidossa tai muussakaan.
Leikkipuistossa on tarkoitus leikkiä muiden lasten kanssa. Ei se äiti hyppii harakkana ohjaamassa sitä oman maailmannapansa joka inahdusta.
Onko siellä leikkipuistossa muka muita lapsia? Minä olen tältä palstalta ymmärtänyt, että nykyään kotivanhempien on saatava lapsensa päiväkotiin, koska leikkipuistot ovat tyhjillään, eikä kavereita löydä mistään muualtakaan.
On niitä kavereita kun laittaa sillä älylaitteella viestin toiselle äidille että tulee hekin puistoon😂
Äitiys alkaa olla niin parjattu laji, että en yhtään ihmettele, että syntyvyys laskee.
Jos joku olisi minulle kertonut miten kamala suhtautuminen äitiyteen on katkerilla, itse laiskoilla ja typerillä ihmisillä, nin olisin hankkinut toisen lapseni ihan jossain toisessa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos virikkeisiin ja harrastuksiin tottunut kaupunkilaislapsi suljetaan virikkeettömään ympäristöön joksikin aikaa. Mitä se tekee lapselle? Tuleeko hänestä onneton?
Onko Ilari vellihousu? Hyökkää päätään puistellen nuorten äitien kimppuun.
Kyllä minäkin selaan puhelinta, kun iltatähti leikkii hiekkalaatikolla.
Lapseni elämä ei ole jatkuvaa sirkusta, vaan hän tykkää leikkiä hiekkälaatikolla ihan yksin. Niin tykkäsin minäkin aikoinaan.
Vuorovaikutus ja välittäminen lapseni kanssa on rakentunut vauvasta lähtien. Hän on osa arkeani. :)
Vierailija kirjoitti:
Tässä taannoin tuli elokuva 60-luvun lopulta. Vihreä leski. Kuvasi kotiäidin elämää Tapiolassa.
Isä aina matkoilla. Kun oli kotona nukkui, kylpi, söi, luki sanomalehteä tai rähisi.
Äitiä ei näytetty kertaakaan leikkimässä lasten kanssa. Nämä olivat puistossa puistotädin huomassa. Tai keskenään talon pihalla ja lähimetsässä. Ikää 6,5 ja 2.
Äitin aika meni kotitöissä ja jumpassa.
Yhtään ainutta kohtaa ei ollut, että äiti tahi isä olisi sanoittanut jälkikasvunsa tekemisiä.
Ja Tapiola oli ja on sitä parasta Espoota.
No siitä 60-luvun lopustakin alkaa olla se 50 vuotta. Sen päivän lapset ovat nykypäivän isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, täällä oikeasti suurin osa on sitä mieltä, että kännykkään tuijottaminen ja lapsen huomiotta jättäminen on ihan fine, lapsihan on leikkimässä muiden lasten kanssa?! Vaikka onkin leikkimässä muiden lasten kanssa niin jos se vanhempi on paikalla niin kyllä siinä kohtaa se puhelin jätetään taskuun eikä ignoorata täysin lapsensa tekemistä. Nykykasvatusko on sitä, että lasta ei osata komentaa eikä sanoa ei, mutta vanhempi voi tuijottaa puhelinta oman lapsensa seuraamisen sijaan? Muuten ollaan niiiiin varovaisia, ettei herkkä lapsi vaan mistään loukkaannu tai pahastu, mutta kuitenkin voidaan jättää kokonaan huomiotta, koska kännykkä on tärkeämpi? Ennen vanhemmat sentään olivat läsnä ja läsnä tarkoittaa sitä, että touhuaa omia juttujaan esim.haravoi sitä pihaa, kun lapsi leikkii, läsnä ei ole silloin, kun istuu kököttää syrjässä ja tuijottaa puhelinta. Täysin eri asia keskitytä puhelimen räpläykseen mitä tehdä jotain fyysistä, joka ei vie kaikkea keskittymiskykyä.
Ennen vanhemmat tekivät töitä ja lapset olivat sisaruksiensa kanssa ulkona leikkimässä. Ehtinkun kykenivät niin lapsille laitettiin avaimet kaulaan ja lähetettiin ulos. Ei leikkivä lapsi vanhempiaan kyttää vaan keskittyy leikkimiseen. Paitsi tietenkin lapsi, joka laitetaan yksin jonnekin puistoon leikkimään ilman kavereita.
Kyllä vanhemmat osaavat komentaa, mutta kuinka paljon sitä oikeasti kuuluu jossain hiekkalaatikolla vanhempien komentaa? 2 äitiä joka hiekkalaatikon sivulla tuomaroimassa, kun 3 vuotiaat "keskustelevat" kumman hiekkalapio ja kumman ämpäri?
Tässäkin ketjussa on näitä joiden ei ole annettu harjoitella yksin itsensä puolustamista vähän vieraampien ihmisten suunnalta. Lopputulos on ehkä koulukiusattu lapsi, koska sosiaaliset taidot eivät ole päässeet kehittymään, koska aina on oltu hyvää tahtovien sisaruksien tai äidin kanssa.
Kuten passatusta lapsesta tulee laiska lapsi, niin tulee liikaa vahditusta lapsesta heikko henkisesti, koska ei ole oppinut olemaan ilman muiden huolehtivaa huolenpitoa ja valvovaa silmää. Vaan aina luottanut, että joku vahvempi ja vanhempi tulee puolustamaan ja auttamaan. Nuo vähiten valvotut ovat ne kaikkein omatoimisimmat ja oikeasti nämä kännyä vahtivat vanhemmat tekevät palveluksen lapselle. Valvonta on riitävää niin kauan, kunnes vapautta on niin paljon että vie väärille teille. Kaikissa iässä.
Ilmeisesti tämä aihe kuitenkin ottaa omatunnon päälle monilla kun ollaan puolustelemassa älypuhelimen käyttöä noin tomerasti. Pitää saada omaa aikaa soitella milloin mihinkin. 😂 joka ikinen päiväkö pitää hoitaa vakuutusasioita, olla yhteydessä neuvolaan, kelaan, mihin tahansa virastoon. Viestin lähettäminen leikkitreffeistä kestää puoli tuntia? Uutisten lukeminen saman verran?
Kyllä mä luulen että äiti, nuori tai vanha, puhuu nyt höpönlöpöä. Lasten kanssa ei kiinnosta olla mutta kolmevuotiasta ei voi yksinkään puistoon laittaa. Joten kerrotaan tarinoita pakollisista asioista, jotka vaan pitää hoitaa. Sanoisitte edes suoraan että vauvan aihe vapaalla juoruilen tai päivitän facebookia, kun ei kiinnosta just olla lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä aihe kuitenkin ottaa omatunnon päälle monilla kun ollaan puolustelemassa älypuhelimen käyttöä noin tomerasti. Pitää saada omaa aikaa soitella milloin mihinkin. 😂 joka ikinen päiväkö pitää hoitaa vakuutusasioita, olla yhteydessä neuvolaan, kelaan, mihin tahansa virastoon. Viestin lähettäminen leikkitreffeistä kestää puoli tuntia? Uutisten lukeminen saman verran?
Kyllä mä luulen että äiti, nuori tai vanha, puhuu nyt höpönlöpöä. Lasten kanssa ei kiinnosta olla mutta kolmevuotiasta ei voi yksinkään puistoon laittaa. Joten kerrotaan tarinoita pakollisista asioista, jotka vaan pitää hoitaa. Sanoisitte edes suoraan että vauvan aihe vapaalla juoruilen tai päivitän facebookia, kun ei kiinnosta just olla lapsen kanssa.
Minulla ei edes ole älypuhelinta.
Ei ne äidit ikinä, koskaan, milloinkaan ole lastensa olleet niin paljon kuin nykyään. Ja silti parjataan ihan koko ajan.
Ei se lapsen kasvatus ole pelkkää hiekkalaatikolla leikkimistä. Se tapahtuu ihan muualla.
Toki siitä keikkatyöläinen ja paljon poissaoleva isä saa paremman mielen, kun käy pari tuntia istumassa lapsen kanssa hiekkalaatikolla.
Nuoret äidit hän voisi kuitenkin jättää rauhaan. He elävät arkea, josta hänellä ei ole tietoa.