Lue keskustelun säännöt.
Nyt jo koomikotkin syyllistää nuoria äitejä ettei ne leiki jatkuvasti lastensa kanssa!
07.10.2017 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000005398679.html
Ja http://www.huonoaiti.fi/siivoan-ennemmin-kuin-leikin-lapsen-kanssa/ äidit potee huonoa omatuntoa kun siivoavat mielummin kuin leikkivät lapsen kanssa.
Ihan oikeasti! Aikuisten ei kuulu leikkiä lasten kanssa jatkuvasti!
Kummallista suorittamista vanhemmuus nykyään.
Lapsen mielikuvitus ei pääse kehittymään jos lapsi ei saa rauhassa leikkiä. Ei vielä 10 vuotta sitten kukaan puhunut että lapsen kanssa pitää leikkiä jatkuvasti. Ei se lapsi tarvi mitään seremoniamestaria siihen 24/7.
Minä olen lukenut mm. Tahkokallion Mustat ja valkeat leikit. Leikkiminen on lapselle parasta, ja vanhempien on parasta olla sekaantumatta siihen.
Älä opeta lasta siihen että jonkun pitää olla siinä leikittämässä koko ajan, pilaat hänet niin ettei hän pärjää elämässä ja hänestä tulee tylsämielinen idiootti.
Kommentit (142)
Hyvä, että tästä puhutaan.
Jatkuva vuorovaikutus on raskasta kenelle tahansa, oli sitten kuinka hyvä äiti tahansa. Onko se sitten suurikin synti, jos leikkipuistossa lapsi leikkii muiden lasten kanssa ja äiti sen aikaa vaikka lukee sitä kirjaa?
Itse tein varmaan synneistä suurimnan, menin lapsen kanssa meikkikauppaan 😀
Sanoin, että nyt mennään käymään sellaisessa paikassa, jossa äiti haluaa käydä. Kun usein käydään lapsen mielestä kivoissa paikoissa, niin vastavuoroisesti joskus täytyy myös jaksaa käyttäytyä paikoissa, joissa ei ole viihdettä tarjolla.
Lapsi ymmärsi hyvin ja oli oikein mallikelpoinen koko käynnin ajan 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kurjaa, jos äiti katsoo vain kännykkää. Eli ei ole läsnä lapsen kanssa. Ei kukaan tykkää jos toinen on kiinni kännykässä. Ei katso, ei kuule.
Eikö siellä hiekkalaatikolla voi katsoa lasta. Olla mukana hommassa. Ihastua ja sanoittaa lasta. Osoittaa, että lapsi on tärkeäLeikkipuistossa on olennaista se että lapset leikkii. Keskenään.
Ennen äidit lähdetti ne lapset sinne kokonaan yksin.
En kyllä pistäisi yksin. Nykymaailma on niin hullu että on yhä suurempi riski sille että joku vie lapsen.
Niin. Tossahan lukeekin että ennen.
Se on just se ero entisen ja nykyisen välillä.
Lukutaito?
Luin kyllä. Viittasin tuohon että idea muka että lapset leikkii keskenään. Väärin.
Et viitannut. Kirjoitustaito?
Leikkipuiston idea on se lasten keskinäinen vapaa leikki.
Ei ole. Mä en tahtonut leikkiä toisten lasten kanssa. Vaan vanhempien. Eli mun ei ois pitäny mennä ollenkaan?
Sua varmaan vientiinkin sinne juuri siksi, että alkaisit ottaa kontaktia muihin lapsiin ja pystyisit leikkimään myös ilman vanhempia.
Ei viety. Ei mua pakotettu ottaan kontaktia kun näkivät että se meni aina siihen että muut lapset vei mun leluja ja töni aina kun yritin saada ne takaisin.
Kyllä susta luultavasti silti on oltu huolissaan. Harva lapsi on tilanteessa, jossa kaikki muut vain vievät siltä lelut ja sitten tönivät. Kysymys ei ole pelkästä kontaktinottamisesta, vaan itsensä puolustamisesta, omista rajoista, pettymyksistä jne. Ihan samoin kuin niillä toisellakin lapsilla on harjoiteltavaa toisen omaisuuden kunnioittamisessa yms. Nää on just niitä asioita, joihin lasten keskinäinen leikki valmentaa. Mutta jos yksi lapsi on aina se, jolta viedään ja jota tönitään, ei vanhemmat taatusti mieti ainoastaan sitä, että kylläpä muitten kakarat on kamalia, koska se ei yleensä ole kovin kestävä peruste sille, että vain omalle lapselle tapahtuu niin. Väkisin siinä herää huoli oman lapsen pärjäämisestä.
Meidän naapureiden kakarat oli sellaisia joille vanhemmat ei ikinä asettaneet rajoja. Ei koskaan. Asuin koko lapsuuteni samojen tyyppien naapureina, niin näin sen koko ajan sitä käytöstä.. otettiin aina joku kohteeksi, luultavasti myös koulussakin. Eivätköhän nyt työelämässä jatka samalla linjalla.
Jaa nyt on sitten uusi muoti-ilmaus jota hoetaan. "Lapsen sanoittaminen." :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kurjaa, jos äiti katsoo vain kännykkää. Eli ei ole läsnä lapsen kanssa. Ei kukaan tykkää jos toinen on kiinni kännykässä. Ei katso, ei kuule.
Eikö siellä hiekkalaatikolla voi katsoa lasta. Olla mukana hommassa. Ihastua ja sanoittaa lasta. Osoittaa, että lapsi on tärkeäLeikkipuistossa on olennaista se että lapset leikkii. Keskenään.
Ennen äidit lähdetti ne lapset sinne kokonaan yksin.
En kyllä pistäisi yksin. Nykymaailma on niin hullu että on yhä suurempi riski sille että joku vie lapsen.
Niin. Tossahan lukeekin että ennen.
Se on just se ero entisen ja nykyisen välillä.
Lukutaito?
Luin kyllä. Viittasin tuohon että idea muka että lapset leikkii keskenään. Väärin.
Et viitannut. Kirjoitustaito?
Leikkipuiston idea on se lasten keskinäinen vapaa leikki.
Ei ole. Mä en tahtonut leikkiä toisten lasten kanssa. Vaan vanhempien. Eli mun ei ois pitäny mennä ollenkaan?
Sua varmaan vientiinkin sinne juuri siksi, että alkaisit ottaa kontaktia muihin lapsiin ja pystyisit leikkimään myös ilman vanhempia.
Ei viety. Ei mua pakotettu ottaan kontaktia kun näkivät että se meni aina siihen että muut lapset vei mun leluja ja töni aina kun yritin saada ne takaisin.
Kyllä susta luultavasti silti on oltu huolissaan. Harva lapsi on tilanteessa, jossa kaikki muut vain vievät siltä lelut ja sitten tönivät. Kysymys ei ole pelkästä kontaktinottamisesta, vaan itsensä puolustamisesta, omista rajoista, pettymyksistä jne. Ihan samoin kuin niillä toisellakin lapsilla on harjoiteltavaa toisen omaisuuden kunnioittamisessa yms. Nää on just niitä asioita, joihin lasten keskinäinen leikki valmentaa. Mutta jos yksi lapsi on aina se, jolta viedään ja jota tönitään, ei vanhemmat taatusti mieti ainoastaan sitä, että kylläpä muitten kakarat on kamalia, koska se ei yleensä ole kovin kestävä peruste sille, että vain omalle lapselle tapahtuu niin. Väkisin siinä herää huoli oman lapsen pärjäämisestä.
Meidän naapureiden kakarat oli sellaisia joille vanhemmat ei ikinä asettaneet rajoja. Ei koskaan. Asuin koko lapsuuteni samojen tyyppien naapureina, niin näin sen koko ajan sitä käytöstä.. otettiin aina joku kohteeksi, luultavasti myös koulussakin. Eivätköhän nyt työelämässä jatka samalla linjalla.
Olet tyypillinen (narsististen) helikopterivanhempien lapsi.
Minäminäminäminäminäminäminä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kurjaa, jos äiti katsoo vain kännykkää. Eli ei ole läsnä lapsen kanssa. Ei kukaan tykkää jos toinen on kiinni kännykässä. Ei katso, ei kuule.
Eikö siellä hiekkalaatikolla voi katsoa lasta. Olla mukana hommassa. Ihastua ja sanoittaa lasta. Osoittaa, että lapsi on tärkeäLeikkipuistossa on olennaista se että lapset leikkii. Keskenään.
Ennen äidit lähdetti ne lapset sinne kokonaan yksin.
En kyllä pistäisi yksin. Nykymaailma on niin hullu että on yhä suurempi riski sille että joku vie lapsen.
Niin. Tossahan lukeekin että ennen.
Se on just se ero entisen ja nykyisen välillä.
Lukutaito?
Luin kyllä. Viittasin tuohon että idea muka että lapset leikkii keskenään. Väärin.
Et viitannut. Kirjoitustaito?
Leikkipuiston idea on se lasten keskinäinen vapaa leikki.
Ei ole. Mä en tahtonut leikkiä toisten lasten kanssa. Vaan vanhempien. Eli mun ei ois pitäny mennä ollenkaan?
Sua varmaan vientiinkin sinne juuri siksi, että alkaisit ottaa kontaktia muihin lapsiin ja pystyisit leikkimään myös ilman vanhempia.
Ei viety. Ei mua pakotettu ottaan kontaktia kun näkivät että se meni aina siihen että muut lapset vei mun leluja ja töni aina kun yritin saada ne takaisin.
Kyllä susta luultavasti silti on oltu huolissaan. Harva lapsi on tilanteessa, jossa kaikki muut vain vievät siltä lelut ja sitten tönivät. Kysymys ei ole pelkästä kontaktinottamisesta, vaan itsensä puolustamisesta, omista rajoista, pettymyksistä jne. Ihan samoin kuin niillä toisellakin lapsilla on harjoiteltavaa toisen omaisuuden kunnioittamisessa yms. Nää on just niitä asioita, joihin lasten keskinäinen leikki valmentaa. Mutta jos yksi lapsi on aina se, jolta viedään ja jota tönitään, ei vanhemmat taatusti mieti ainoastaan sitä, että kylläpä muitten kakarat on kamalia, koska se ei yleensä ole kovin kestävä peruste sille, että vain omalle lapselle tapahtuu niin. Väkisin siinä herää huoli oman lapsen pärjäämisestä.
Minulla herää kyllä kirjoituksesi perusteella lähinnä huoli vanhemmasta, joka seisoo tumput suorina ja katsoo huolestuneena, kuinka oma tenava kiusaa tai on kiusattu - millään tavalla puuttumatta.
Ohis, mutta oma lapsi, joka kaihtoi hiekkalaatikkotilanteissa kontaktia muihin lapsiin, oli lopulta lievästi autismin kirjolla. Lääkärillä käytiin ja kotona kuntoutettiin jo päikkyiässä, mutta varsinaiset tutkimukset ja kuntoutukset vasta kouluiässä. Ja kyllä kannatti, kaikki lapsen opettajat kiittelevät sitä, miten paljon paremmin lapsi tulee nyt kontaktiin. Mutta ei näitä kaikkia palveluita ollut entisaikaan, ei välttämättä edes silloin, kun lapsi oli pienempi. Takavuosien äidit ja isätkin ovat saaneet yksin kärvistellä huolensa kanssa. Eihän nyt jumiteta siihen, että aina on joku lapsi, joka ei halua ikätovereiden seuraa ja kaipaa vanhempiaan vahtimaan ja puolustamaan.
Mä siis en halunnut että vanhemmat vahtii tai puolustaa, vain leikkii mun kans. Loogista: ne ei vieny mun leluja nii tottakai mieluummin heidän kanssaan leikin.
Eli sinusta vanhempien tulee leikkiä lastensa kanssa, jottei näiden vahingossakaan tarvitse oppia mm. jakamista, sosiaalisia taitoja, yhteisiä suunnitelmiä ja neuvotteluja leikin kulusta yms?
Onhan se tietty lapselle kivaa, kun käskyttää vanhemman leikkimään lapsen haluamaa leikkiä, jossa lapsi yksin määrää kaikesta ilman neuvotteluja + mitääb leluja ei tarvitse jakaa.
Tämä tosin on vanhemmilta karhunpalvelus lapselle, mikäli tuohon taipuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo ilari puhuu,monet äidit on koko ajan luuri kädessä.
Ai koko ajan? Tuskin sulla on hajuakaan mitä äiti on muun päivän tehnyt. Voi hyvinkin olla leikkipuisto ainoa hetki, milloin äiti ehtii miettiä omia asioitaan. Tehdä kännykkään viikon ruokalistaa, sopia lapselle leikkitreffejä, hoitaa vakuutus ja pankkiasiota, lukea uutisia...
Entäs isät? Onko isien kännykän käyttö sallitumpaa, koska hänkö hoitaa asioitaan, äidit vaan katselee hömppää?
En mä teistä tiedä mutta itse kerkeän hoitaa nuo asiat silloin kun lapsi nukkuu, työpaikalla tauolla tai silloin kun isänsä hoitaa lastaan.
Lapsi menee myöskin huomattavasti aikaisemmin illalla nukkumaan kuin aikuiset, joten silloinkin kerkeää hoitamaan asioita.
Ei joka viestiin tarvitse vastata samalla sekunnilla.
Mitä taas siihen tulee että joku oli lukenut kirjaa leikkipuistossa, niin kyllä sitä paheksuttiin. Sitä enemmän, mitä pienempi lapsi.
Mun lapseni kieltäytyi menemästä kerhoon, koska siellä oli lapsi, joka pahoinpiteli häntä. Palstaneron mielestä hänen olisi varmaan pitänyt ottaa hiekkaa silmille ja nyrkistä päähän, kunnes olisi oppinut antamaan takaisin.
No laitoin lapsen päiväkotiin virikepaikalle, ja sieltä tullut vain positiivista palautetta lapsen kotona opituista leikkitaidoista.
Eli on mielestäni pikkuisen vanhempienkin vastuulla katsoa, minne lapsi sysätään kaveritaitoja oppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kurjaa, jos äiti katsoo vain kännykkää. Eli ei ole läsnä lapsen kanssa. Ei kukaan tykkää jos toinen on kiinni kännykässä. Ei katso, ei kuule.
Eikö siellä hiekkalaatikolla voi katsoa lasta. Olla mukana hommassa. Ihastua ja sanoittaa lasta. Osoittaa, että lapsi on tärkeäLeikkipuistossa on olennaista se että lapset leikkii. Keskenään.
Ennen äidit lähdetti ne lapset sinne kokonaan yksin.
En kyllä pistäisi yksin. Nykymaailma on niin hullu että on yhä suurempi riski sille että joku vie lapsen.
Niin. Tossahan lukeekin että ennen.
Se on just se ero entisen ja nykyisen välillä.
Lukutaito?
Luin kyllä. Viittasin tuohon että idea muka että lapset leikkii keskenään. Väärin.
Et viitannut. Kirjoitustaito?
Leikkipuiston idea on se lasten keskinäinen vapaa leikki.
Ei ole. Mä en tahtonut leikkiä toisten lasten kanssa. Vaan vanhempien. Eli mun ei ois pitäny mennä ollenkaan?
Sua varmaan vientiinkin sinne juuri siksi, että alkaisit ottaa kontaktia muihin lapsiin ja pystyisit leikkimään myös ilman vanhempia.
Ei viety. Ei mua pakotettu ottaan kontaktia kun näkivät että se meni aina siihen että muut lapset vei mun leluja ja töni aina kun yritin saada ne takaisin.
Kyllä susta luultavasti silti on oltu huolissaan. Harva lapsi on tilanteessa, jossa kaikki muut vain vievät siltä lelut ja sitten tönivät. Kysymys ei ole pelkästä kontaktinottamisesta, vaan itsensä puolustamisesta, omista rajoista, pettymyksistä jne. Ihan samoin kuin niillä toisellakin lapsilla on harjoiteltavaa toisen omaisuuden kunnioittamisessa yms. Nää on just niitä asioita, joihin lasten keskinäinen leikki valmentaa. Mutta jos yksi lapsi on aina se, jolta viedään ja jota tönitään, ei vanhemmat taatusti mieti ainoastaan sitä, että kylläpä muitten kakarat on kamalia, koska se ei yleensä ole kovin kestävä peruste sille, että vain omalle lapselle tapahtuu niin. Väkisin siinä herää huoli oman lapsen pärjäämisestä.
Minulla herää kyllä kirjoituksesi perusteella lähinnä huoli vanhemmasta, joka seisoo tumput suorina ja katsoo huolestuneena, kuinka oma tenava kiusaa tai on kiusattu - millään tavalla puuttumatta.
Ohis, mutta oma lapsi, joka kaihtoi hiekkalaatikkotilanteissa kontaktia muihin lapsiin, oli lopulta lievästi autismin kirjolla. Lääkärillä käytiin ja kotona kuntoutettiin jo päikkyiässä, mutta varsinaiset tutkimukset ja kuntoutukset vasta kouluiässä. Ja kyllä kannatti, kaikki lapsen opettajat kiittelevät sitä, miten paljon paremmin lapsi tulee nyt kontaktiin. Mutta ei näitä kaikkia palveluita ollut entisaikaan, ei välttämättä edes silloin, kun lapsi oli pienempi. Takavuosien äidit ja isätkin ovat saaneet yksin kärvistellä huolensa kanssa. Eihän nyt jumiteta siihen, että aina on joku lapsi, joka ei halua ikätovereiden seuraa ja kaipaa vanhempiaan vahtimaan ja puolustamaan.
Mä siis en halunnut että vanhemmat vahtii tai puolustaa, vain leikkii mun kans. Loogista: ne ei vieny mun leluja nii tottakai mieluummin heidän kanssaan leikin.
Eli sinusta vanhempien tulee leikkiä lastensa kanssa, jottei näiden vahingossakaan tarvitse oppia mm. jakamista, sosiaalisia taitoja, yhteisiä suunnitelmiä ja neuvotteluja leikin kulusta yms?
Onhan se tietty lapselle kivaa, kun käskyttää vanhemman leikkimään lapsen haluamaa leikkiä, jossa lapsi yksin määrää kaikesta ilman neuvotteluja + mitääb leluja ei tarvitse jakaa.
Tämä tosin on vanhemmilta karhunpalvelus lapselle, mikäli tuohon taipuvat.
Tota.. japin lelut sisarusten kanssa kyllä,ja leikin niiden kanssa kun niitä tuli.. katos kun mun sisarukset ei vain ottaneey, niille opetettiin (kuten minullekin) kysymään "saanko lainata?" Oishan ne muut lapsrt olleet ok jos ne ois edes kysyneet saako.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se lapsi leiki yksinkin. Äiti siivoaa ym. Mutta kun yhdessä mennään puistoon, ollaan yhdessä. Vanhempien tehtävä on sanoittaa lasta. Hieno kakku. Iloita lapsen kanssa uusista asioista, joita yhdessä tehdään ja nähdään.
Ei siellä puistossa tarvita kännykkää. Siellä ollaan yhdessä
Leikimme lapsena kerrostalon pihalla ja metsissä ihan keskenämme. Sitten mentiin huutamaan oman parvekkeen alle: "Äiti tuu avaamaan. Täällä huutaa XXX." Nimi siitä syystä, että äidit erottivat lapsensa monista huutajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo ilari puhuu,monet äidit on koko ajan luuri kädessä.
Ai koko ajan? Tuskin sulla on hajuakaan mitä äiti on muun päivän tehnyt. Voi hyvinkin olla leikkipuisto ainoa hetki, milloin äiti ehtii miettiä omia asioitaan. Tehdä kännykkään viikon ruokalistaa, sopia lapselle leikkitreffejä, hoitaa vakuutus ja pankkiasiota, lukea uutisia...
Entäs isät? Onko isien kännykän käyttö sallitumpaa, koska hänkö hoitaa asioitaan, äidit vaan katselee hömppää?
En mä teistä tiedä mutta itse kerkeän hoitaa nuo asiat silloin kun lapsi nukkuu, työpaikalla tauolla tai silloin kun isänsä hoitaa lastaan.
Lapsi menee myöskin huomattavasti aikaisemmin illalla nukkumaan kuin aikuiset, joten silloinkin kerkeää hoitamaan asioita.
Ei joka viestiin tarvitse vastata samalla sekunnilla.
Mitä taas siihen tulee että joku oli lukenut kirjaa leikkipuistossa, niin kyllä sitä paheksuttiin. Sitä enemmän, mitä pienempi lapsi.
Kun olet useamman lapsen kotiäiti, se leikkipuisto on usein ainoo hetki, kun ei joku lapsi tarvitse jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kurjaa, jos äiti katsoo vain kännykkää. Eli ei ole läsnä lapsen kanssa. Ei kukaan tykkää jos toinen on kiinni kännykässä. Ei katso, ei kuule.
Eikö siellä hiekkalaatikolla voi katsoa lasta. Olla mukana hommassa. Ihastua ja sanoittaa lasta. Osoittaa, että lapsi on tärkeäLeikkipuistossa on olennaista se että lapset leikkii. Keskenään.
Ennen äidit lähdetti ne lapset sinne kokonaan yksin.
En kyllä pistäisi yksin. Nykymaailma on niin hullu että on yhä suurempi riski sille että joku vie lapsen.
Niin. Tossahan lukeekin että ennen.
Se on just se ero entisen ja nykyisen välillä.
Lukutaito?
Luin kyllä. Viittasin tuohon että idea muka että lapset leikkii keskenään. Väärin.
Et viitannut. Kirjoitustaito?
Leikkipuiston idea on se lasten keskinäinen vapaa leikki.
Ei ole. Mä en tahtonut leikkiä toisten lasten kanssa. Vaan vanhempien. Eli mun ei ois pitäny mennä ollenkaan?
Sua varmaan vientiinkin sinne juuri siksi, että alkaisit ottaa kontaktia muihin lapsiin ja pystyisit leikkimään myös ilman vanhempia.
Ei viety. Ei mua pakotettu ottaan kontaktia kun näkivät että se meni aina siihen että muut lapset vei mun leluja ja töni aina kun yritin saada ne takaisin.
Kyllä susta luultavasti silti on oltu huolissaan. Harva lapsi on tilanteessa, jossa kaikki muut vain vievät siltä lelut ja sitten tönivät. Kysymys ei ole pelkästä kontaktinottamisesta, vaan itsensä puolustamisesta, omista rajoista, pettymyksistä jne. Ihan samoin kuin niillä toisellakin lapsilla on harjoiteltavaa toisen omaisuuden kunnioittamisessa yms. Nää on just niitä asioita, joihin lasten keskinäinen leikki valmentaa. Mutta jos yksi lapsi on aina se, jolta viedään ja jota tönitään, ei vanhemmat taatusti mieti ainoastaan sitä, että kylläpä muitten kakarat on kamalia, koska se ei yleensä ole kovin kestävä peruste sille, että vain omalle lapselle tapahtuu niin. Väkisin siinä herää huoli oman lapsen pärjäämisestä.
Meidän naapureiden kakarat oli sellaisia joille vanhemmat ei ikinä asettaneet rajoja. Ei koskaan. Asuin koko lapsuuteni samojen tyyppien naapureina, niin näin sen koko ajan sitä käytöstä.. otettiin aina joku kohteeksi, luultavasti myös koulussakin. Eivätköhän nyt työelämässä jatka samalla linjalla.
Olet tyypillinen (narsististen) helikopterivanhempien lapsi.
Minäminäminäminäminäminäminä....
Eipä ollut lapsena mulla mitään minäminäminää... sain kyllä selkääni jos huonosti käyttäydyin, ja sisarusten kanssa leikin ja tulin toimeen. Ainakin siihen asti kunnes isä alkoi heitä suosimaan ja antamaan kaiken mitä halusivat vaikka äiti sitä vastustikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin laivaristeilyllä ja naapuripöydässä oli äiti joka selosti kaiken mitä mukelo teki. Kailotti ja kailotti.
Se oli vissiin sitä sanoittamista sitten. Harvinaisen rasittavaa! Mekin vaihdettiin pöytää, kun ei jaksettu kuunnella.
Tämä minuakin ihmetyttää, nykyään oletetaan että vanhempi ei saa tehdä mitään hetkeäkään jos lapsi haluaa huomiota. Ei saa lukea uutisia, ei saa keskustella toisen aikuisen kanssa vaan kaikki on lopetettava sillä sekunnilla kun lapsi haluaa huomion :D luulisi että lapselle on hyväksi oppia kärsivällisyyttä tyyliin "joo Lissu, niinkuin näät äidillä on nyt yksi juttu kesken. Odota, katson kohta." mutta ei, näin ei saa tehdä tai on huono vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kurjaa, jos äiti katsoo vain kännykkää. Eli ei ole läsnä lapsen kanssa. Ei kukaan tykkää jos toinen on kiinni kännykässä. Ei katso, ei kuule.
Eikö siellä hiekkalaatikolla voi katsoa lasta. Olla mukana hommassa. Ihastua ja sanoittaa lasta. Osoittaa, että lapsi on tärkeäLeikkipuistossa on olennaista se että lapset leikkii. Keskenään.
Ennen äidit lähdetti ne lapset sinne kokonaan yksin.
En kyllä pistäisi yksin. Nykymaailma on niin hullu että on yhä suurempi riski sille että joku vie lapsen.
Niin. Tossahan lukeekin että ennen.
Se on just se ero entisen ja nykyisen välillä.
Lukutaito?
Luin kyllä. Viittasin tuohon että idea muka että lapset leikkii keskenään. Väärin.
Et viitannut. Kirjoitustaito?
Leikkipuiston idea on se lasten keskinäinen vapaa leikki.
Ei ole. Mä en tahtonut leikkiä toisten lasten kanssa. Vaan vanhempien. Eli mun ei ois pitäny mennä ollenkaan?
Sua varmaan vientiinkin sinne juuri siksi, että alkaisit ottaa kontaktia muihin lapsiin ja pystyisit leikkimään myös ilman vanhempia.
Ei viety. Ei mua pakotettu ottaan kontaktia kun näkivät että se meni aina siihen että muut lapset vei mun leluja ja töni aina kun yritin saada ne takaisin.
Kyllä susta luultavasti silti on oltu huolissaan. Harva lapsi on tilanteessa, jossa kaikki muut vain vievät siltä lelut ja sitten tönivät. Kysymys ei ole pelkästä kontaktinottamisesta, vaan itsensä puolustamisesta, omista rajoista, pettymyksistä jne. Ihan samoin kuin niillä toisellakin lapsilla on harjoiteltavaa toisen omaisuuden kunnioittamisessa yms. Nää on just niitä asioita, joihin lasten keskinäinen leikki valmentaa. Mutta jos yksi lapsi on aina se, jolta viedään ja jota tönitään, ei vanhemmat taatusti mieti ainoastaan sitä, että kylläpä muitten kakarat on kamalia, koska se ei yleensä ole kovin kestävä peruste sille, että vain omalle lapselle tapahtuu niin. Väkisin siinä herää huoli oman lapsen pärjäämisestä.
Minulla herää kyllä kirjoituksesi perusteella lähinnä huoli vanhemmasta, joka seisoo tumput suorina ja katsoo huolestuneena, kuinka oma tenava kiusaa tai on kiusattu - millään tavalla puuttumatta.
Ohis, mutta oma lapsi, joka kaihtoi hiekkalaatikkotilanteissa kontaktia muihin lapsiin, oli lopulta lievästi autismin kirjolla. Lääkärillä käytiin ja kotona kuntoutettiin jo päikkyiässä, mutta varsinaiset tutkimukset ja kuntoutukset vasta kouluiässä. Ja kyllä kannatti, kaikki lapsen opettajat kiittelevät sitä, miten paljon paremmin lapsi tulee nyt kontaktiin. Mutta ei näitä kaikkia palveluita ollut entisaikaan, ei välttämättä edes silloin, kun lapsi oli pienempi. Takavuosien äidit ja isätkin ovat saaneet yksin kärvistellä huolensa kanssa. Eihän nyt jumiteta siihen, että aina on joku lapsi, joka ei halua ikätovereiden seuraa ja kaipaa vanhempiaan vahtimaan ja puolustamaan.
Mä siis en halunnut että vanhemmat vahtii tai puolustaa, vain leikkii mun kans. Loogista: ne ei vieny mun leluja nii tottakai mieluummin heidän kanssaan leikin.
Eli sinusta vanhempien tulee leikkiä lastensa kanssa, jottei näiden vahingossakaan tarvitse oppia mm. jakamista, sosiaalisia taitoja, yhteisiä suunnitelmiä ja neuvotteluja leikin kulusta yms?
Onhan se tietty lapselle kivaa, kun käskyttää vanhemman leikkimään lapsen haluamaa leikkiä, jossa lapsi yksin määrää kaikesta ilman neuvotteluja + mitääb leluja ei tarvitse jakaa.
Tämä tosin on vanhemmilta karhunpalvelus lapselle, mikäli tuohon taipuvat.
Tota.. japin lelut sisarusten kanssa kyllä,ja leikin niiden kanssa kun niitä tuli.. katos kun mun sisarukset ei vain ottaneey, niille opetettiin (kuten minullekin) kysymään "saanko lainata?" Oishan ne muut lapsrt olleet ok jos ne ois edes kysyneet saako.
Te sitten olette asuneet harvinaisen ikävässä naapurustossa tai sitten olet valikoitunut ikävien lasten silmätikuksi. Meillä sen autisminkirjolaisen tavis sisarus on kyllä löytänyt pariltakin asuinalueelta itselleen kavereita ja oppinut välttämään niitä leikkipuiston ikäviä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin laivaristeilyllä ja naapuripöydässä oli äiti joka selosti kaiken mitä mukelo teki. Kailotti ja kailotti.
Se oli vissiin sitä sanoittamista sitten. Harvinaisen rasittavaa! Mekin vaihdettiin pöytää, kun ei jaksettu kuunnella.
Tekikö sen vielä OIKEIN KOVAAN ÄÄNEEN. Näitä on "sanoittajia" tapaa kaupoissa ja ravintoloissa. Korviin sattuu. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin laivaristeilyllä ja naapuripöydässä oli äiti joka selosti kaiken mitä mukelo teki. Kailotti ja kailotti.
Se oli vissiin sitä sanoittamista sitten. Harvinaisen rasittavaa! Mekin vaihdettiin pöytää, kun ei jaksettu kuunnella.
Tekikö sen vielä OIKEIN KOVAAN ÄÄNEEN. Näitä on "sanoittajia" tapaa kaupoissa ja ravintoloissa. Korviin sattuu. :(
Näitä "sanoittajia" tapaa*
Vierailija kirjoitti:
Tämä minuakin ihmetyttää, nykyään oletetaan että vanhempi ei saa tehdä mitään hetkeäkään jos lapsi haluaa huomiota. Ei saa lukea uutisia, ei saa keskustella toisen aikuisen kanssa vaan kaikki on lopetettava sillä sekunnilla kun lapsi haluaa huomion :D luulisi että lapselle on hyväksi oppia kärsivällisyyttä tyyliin "joo Lissu, niinkuin näät äidillä on nyt yksi juttu kesken. Odota, katson kohta." mutta ei, näin ei saa tehdä tai on huono vanhempi.
Käsittääkseni vauvan kanssa pitää olla koko ajan saatavilla, isommat osaavat jo touhuta itsekseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin laivaristeilyllä ja naapuripöydässä oli äiti joka selosti kaiken mitä mukelo teki. Kailotti ja kailotti.
Se oli vissiin sitä sanoittamista sitten. Harvinaisen rasittavaa! Mekin vaihdettiin pöytää, kun ei jaksettu kuunnella.
Tekikö sen vielä OIKEIN KOVAAN ÄÄNEEN. Näitä on "sanoittajia" tapaa kaupoissa ja ravintoloissa. Korviin sattuu. :(
Oikein kovaan ääneen ja selkeästi artikuloiden.
"Katso, Elmo, mikä tässä on. Tietääkö Elmo mikä tämä on. Tämä on peruna. Sano peruna. Hyvä. Peruna. Pe-ru-na. Hyyyvää. Äiti laittaa perunan Elmon lautaselle. Mitä muuta Elmon lautasella on? Mikä tämä on? Tietääkö Elmo? Eikö Elmo tiedä? Tämä on nakki. Sano nakki. Nakki. Nak-ki. Hyvää.. Kukas tuolta tulee? Isä? Hyvä, Elmo. Isä tulee. Sano isälle hei. Hei. Hyvä Elmo. Hei. Hei, isä. "
Ja niin edelleen.
Nää äitien arvostelijat on aina näitä puistossa kerta puoleen piipahtelevia uraisiä, lapsettomia tai isovqnhempia, joilla ei ole mitään tajua, millaista nykyvanhemmuus on.
Mä siis en halunnut että vanhemmat vahtii tai puolustaa, vain leikkii mun kans. Loogista: ne ei vieny mun leluja nii tottakai mieluummin heidän kanssaan leikin.