Oliko isä usein kännissä, kun olit lapsi?

itselläni on alkoholista monenlaista kokemusta. (ja alkuun sanon, että itse nautin alkoholia hyvin pieniä määriä ja nekin kerrat ovat harvassa.)

Sen sijaan äidin suvun puoleisista juhlista tiedän, alkoholista on paljon haittaa. Lapsuudessani äidin suvun miehet käyttäytyivät juoneena todella törkeästi puolisojaan ym kohtaan. En olisi lapsena halunnut kuulla, miten kohtelivat vaimojaan; miten huono kroppa vaimolla oli seksiin ym., niin alatyylistä, etten pysty sitä tähän kirjoittamaan. Sitä en tiedä, mitä heillä kotona tapahtui, kun me vieraat olimme poistuneet.

Isäni alkoholinkäytön huomasin vain siitä, jos äiti oli ratissa, kun poistuttiin juhlista. Ihailen isääni siinä, että hän oli juhlissa(kin) mukava seuramies, mutta en ikinä havainnut, että alkoholi olisi häneen jotenkin vaikuttanut.

Äidin suvun miehet ehkä jännittivät sukujuhlia tms, ja se osaltaan vaikutti siihen, että piti ottaa rohkaisuryyppy. Ja ehkä niinkin, että viinaa tarvittiin, jotta tuntui, on juhlat.

Mieheni on kovin erilainen. Hän on selvinpäin melko kireä ihminen varsinkin nykyään. Hermo palaa todella herkästi. Kun pinna palaa, poistuu paikalta, mikä toki hyvä, että ei muuta tee.

Alkoholia ottaneena miehestäni tulee leppoisa ja hyväntuulinen. Mieheni tissuttelee nykyään useamman kerran viikossa. Itse en osaa mieheni pienehköä mutta usein toistuvaa alkoholin käyttöä pitää kovin pahana. Osittain juuri siksi, että hän yhden tai kaksi olutta ottaneena on niin paljon mukavampi ihminen, asiat sujuvat myötäsukaan, mies ei ole kireä, kärttyisä, lyhytpinnainen ym,

En tiedä, miten lapseni kokevat sen, että selvinpäin isä on hermostunut, kärttyisä ja kireä kuin viulunkieli, mutta oluen nautittuaan rentoutuu ja muuttuu hyväntuuliseksi.

Ja millaiset geenit lapseni ovat perineet. Aineksia on todella pahaan alkoholiräyhägeenisyyteen, ja hyvin vaikeaan alkoholismiin, jos omasta suvustani ovat geenejä perineet.

Isä joi vain jouluisin, mutta oli pahapäinen ihan ilman viinaakin.

Oli

Ei ollut. Ehkä neljä kertaa teini-ikäisestä lähtien ja aikuisiällä olen nähnyt isäni hilpeässä hiprakassa, jolloin on yleensä tosi hauska. Pienenä vanhemmat kyllä joivat paljon viiniä ym. hyvän ruoan kanssa, mutta isä ei ollut koskaan humalassa.

Ei ikinä. On absolutisti. Itse en ole absolutisti, mutta lapseni nähden en yhtä saunasiideriä tai lasillista viiniä enempää juo, eikä miehenikään. 

Isä ei ikinä! Äiti joka viikonloppu....

Isä juopotteli aika ahkerasti. Piti kyllä huolta raha-asioista. Olen kärsinyt lapsesta saakka häpeän tunteista, luulen, että ne johtuvat tuosta ryypiskelystä.

Kyllä ja sama meno jatkuu vieläkin.

Eipä koskaan juonut pisaraakaan saati ollut väkivaltainen. Yhdessä touhuttiin paljon ja se oli aivan parasta. Samaa toteutan omienkin lasten kanssa. Iskäx3

Lapsuuden joulut oli kuraa. Hienoja valokuvia on otettu meistä lapsista lahjojen keskellä juhlavaatteet päällä, mutta totuus oli sitä, että isä aloitti ryyppäämisen ja raivoamisen jo heti aamusta. Monesti ei tullut edes joulupöytään, kun makasi sängyssä sammuneena. Viikonloput oli pelottavia, kun kuunteli musiikkia täysillä ympäri päissään ja poltti jopa röökiä sisällä, kun me lapset yritettiin nukkua. Olen vihainen tästä myös äidille, joka antoi tuon tapahtua.

Äiti ja isä olivat molemmat perjantai-illasta sunnuntai-iltaan umpitunnelissa, viikolla eivät koskaan vaan työt hoidettiin ihan viimeisen päälle ja oltiin muka ihannevanhempia. Valvoin 10-vuotiaasta pe- ja la-yöt aamuneljään odottaen, pääsevätkö turvallisesti kapakkakierrokselta kotiin. Oon siivonnut heidän jäljiltään ihan kaikkea, mitä ihmisestä voi tulla ja mennyt erotuomariksi milloin mihinkin tappeluun.

Viikonloput mummulla oli ihania, kun oli yksi luotettava, selvä aikuinen seurana. Mummula on nykyään kesämökkinä, ja vielä nykyäänkin tulee pelkästä helpotuksesta itku kun ajan pihaan, vaikka mummu on ollut mullan alla jo kauan.

Näin isäni ensimmäisen kerran pienessä hilpeässä hiprakassa, kun olin lukiossa. Se onkin ainoa kerta, jolloin olen nähnyt hänen ottaneen alkoholia. Äitiäni ei juonut koskaan. Vanhemmat eivät edes saunakaljaa juoneet. Emme ole uskovaisia ym. Olen kiitollinen turvallisesta lapsuudesta.

Oma suhtautuminen alkoholiin on, että voin olla ottamatta, ottaa yhden tai juoda humalan. Ikinä en ota alkoholia, jos on lapsia paikalla.

Isä alkoi juoda, kun olin 8-vuotias. Siihen asti hän oli paras kaverini. Ulkoilimme viikonloppuaamuisin, kun muut vielä nukkuivat. Pikkuhiljaa isä alkoi ottaa lenkille mukaan kaljaa. En aluksi ymmärtänyt, mikä oli pielessä, mutta reagoin kuitenkin vahvasti ja lopetin isän kanssa ulkoilut.

Isä ei koskaan huutanut tai ollut aggressiivinen. Se tuttu ja turvallinen isä vain katosi. Eikä tullut koskaan takaisin. Se nostaa kyyneleet silmiin vielä nyt, vaikka olen jo nelikymppinen. Haudalla kyllä käyn enkä ole katkera. Surullinen vaan.

Ei ollut koskaan. 

Ei meillä ollut alkoholia kotona, ei minkäänlaista.  Maalla asuttiin, ei sieltä oli pitkät matkat kaupunkiin.

En ole nähnyt vanhempiani ikinä kännissä kun molemmat ovat absolutisteja. Isäni on ollut kerran kännissä nuoruudessaan ja äitini ei ikinä.

Äiti oli absolutisti, isä taas otti pieniä annoksia usein, oli harvoin kännissä. Silloin v...ttuili oikein olan takaa, muttei ollut väkivaltainen, kuten taas monesti selvin päin...

Kumpikaan vanhemmistani ei ollut koskaan nähteni humalassa. Lasillisen kaljaa tai viiniä saattoivat juoda esim. viikonloppuisin ja antoivat meidän lastenkin maistaa ihan vähän, jos kiinnosti (totta kai maistoimme, mutta kukaan ei tykännyt :D)

Jos minulla olisi lapsia, niin noudattaisin samanlaista tapaa. Kenellekään meistä lapsista ei ole ikinä ollut minkäänlaista ongelmaa alkoholin kanssa. Emme ole raivoraittiita, mutta kukaan meistä ei ole tainnut ikinä juoda niin paljoa, että olisi tullut varsinaiseen humalaan.

Ei koskaan. Ei edes pienessä hiprakassa. Joskus isä otti saunaoluen, mutta vain sen yhden. Lapsuuteni oli turvallinen. Myöskään äiti ei ollut koskaan humalassa tai edes pienessä maistissa.