Oliko isä usein kännissä, kun olit lapsi?

Olen nähnyt isäni kaksi kertaa humalassa: teini-ikäisenä ja aikuisena. Äitiä ja isovanhempia en koskaan. Lasten nähden joivat ainoastaan saunakaljat. Muistan kuitenkin lapsuudesta isällä olleen muutaman "mahataudin", mutta eipä sitä lapsena osannut muuksi epäillä.

Silti pelkäsin lapsena humalaisia enemmän kuin mitään, en tiedä mistä se pelko on peräisin.

Ei. Isäni on kasvanut alkoholistiperheessä, eikä halunnut että me joudutaan koskaan näkemään vanhempiamme humalassa. Yhtenä uutena vuotena muistan että hän oli jonkin verran ottanut.

Ei ollut koskaan. Otti kyllä saunaoluen, ehkä toisenkin, tai lasin pari viiniä joskus. Sitä en kyllä kokenut mitenkään ahdistavana,eikä muuttunut siitä kyllä miksikään (ei kai noin pieni määrä  pitkässä miehessä mitään vaikutakaan). Eikä kyllä äitinikään.

Isänisä oli ja on alkoholisti, tosin paljon pahempi oli kuulemma silloin kun isä ja veljensä olivat lapsia. Isän veljestä tuli alkoholisti jonka perhe on saanut siitä kärsiä suunnattomasti, lapset häpeävät nykyään isäänsä, ennen pelkäsivät.

Oma isäni päätti kotoaan lähdettyään ettei ikinä aiheuta omille lapsillee samaa pahaa, ja siitä olen, varsinkin nyt aikuisena, hänestä todella ylpeä.

Isä kärsi kovin alkoholisti isästään, mutta minulle ja sisaruksilleni hän on ollut täydellinen isä, lapsena en kertaakaan nähnyt häntä humalassa, en edes hiprakassa ja aikuisenakin vain muutaman kerran kun ollaan iltaa suvun kanssa istuttu. 

Isoisän ongelmasta ei myöskään koskaan hiiskuttu meille lapsille kun olimme pieniä, vaan meille näytettiin vain selvänä olevaa pappaa, joka oli ja on todella rakastava ja hyvä pappa ollut. Kiitän siis myös vanhempiani siitä että tekivät kaikkensa antaakseen meille hyvän lapsuuden ja hyvät välit myös isovanhempiin.

Vanhempana kun sain tietooni koko kuvion, en ole todellakaan muuttanut käsitystäni papastani, koska minulle hän on aina ollut, ihana ja kiltti. Isästäni todella sain uusia puolia ja pääsin jotenkin syvemmälle hänen sielunmaailmaansa, mutta kuten jo kirjoitinkin, se vain kasvatti arvostustani häntä kohtaan.

Ja pistän hyvän kiertämään, itse en juo ja miehekseni otin fiksun miehen joka ymmärtää nämä asiat ja on kanssani samaa mieltä alkoholista, näin turvaamme tyttärellemme yhtä hyvän ja huolettoman lapsuuden kuin itselläni oli.

Olen todella pahoillani kaikista niistä lapsista jotka joutuivat ja joutuvat kasvamaan alkoholin varjossa. Olen onnellinen kaikista teistä jotka ovat selvinneet ja lohduton heistä jotka eivät.

Ei, ei myöskään äiti. Joskus lähtivät tanssilavalle niin isä oli pienessä hiprakassa tullessaan, muttei koskaan umpikännissä. Tiedän kyllä, että heillä oli viinaksia kotona, mutta harvemmin huomasin heidän edes mitään ottaneen. Liekö juoneet sitten kun menin nukkumaan.

Oli, aina viikonloppuisin ja lomilla. Isä joi aina aika paljon ja oli kännissä rasittava riidanhaastaja. Mitään sen suurempia ongelmia ei kuitenkaan koskaan ollut, joten en koe jääneen mitään traumoja, vaikka tilanne vähän harmillinen olikin.

Aikuisena osaan itse suhtautua alkoholiin mielestäni terveellä tavallla, aina välillä ottaen ja asiaa mitenkään dramatisoimatta.

Yhden kerran näin lapsena isäni humalassa.Toisen kerran kun olin aikuinen.Hiprakassa olen nähnyt ehkä 2-3 kertaa, aikuisena.

Aavistelen että humalassa voisi olla v-mäinen äijä, eli luojan kiitos ei ota.

Joo oli kaikki viikonloput ja lomilla monta viikkoa putkeen. 

Ei kai alkoholin liikakuluttajien määrä Suomessa tule kellekään mitenkään yllätyksenä?

Isäni on ollut koko ikäni viikonloput aina räkäkännissä. Poikkeuksena ainoastaan tipattomat tammikuut, joilla yritti todistella pystyvänsä hallitsemaan alkon käyttöään. Nykyään ei pidä enää niitäkään, koska hänen ei tarvitse todistella kellekään mitään. Ihmettelen että miten eläkeikäisen miehen maksa kestää...

Minä en näin aikuisena käy vanhempieni luona juurikaan, suurin syy isäni juominen. Absolutistin äitini vuoksi harmittaa, mutta itsepä on elämänsä valinnut juopon isän rinnalla. Surettaa myös sisarusten lapset, jotka näkevät ukkia aina kännissä. Mikään mukavin ihminen isäni ei myöskään ole - selvin päin joten kuten sidettävä, kännissä kaikkitietävä maailmannapa, onneksi ei fyysisesti väkivaltainen.

Meistä lapsista tuli kohtuukäyttäjiä/absolutisteja, niin etovaa oli katsella isää kännissä että toimi kyllä paremmin kuin mikään valistus.

Biologinen isäni oli aina, mutta onneksi äiti otti eron kun olin 2 vuotias. Isäpuolta tai äitiä en ole koskaan nähnyt kännissä, enkä ketään muitakaan perheenjäseniä.

Ei koskaan. Meillä ei juuri juotu. Ja ihan vain tiedoksi, että minä kyllä itse juon!

ei ollut.

Samoin tulin surulliseksi lukiessani tätä ketjua. Vaikka eihän se uutta ole, tiedän siviilistä  ihan  jo tältä kadulta  ja ja lähipiiristä monta perheeisää- ja äitiä, joille se perjantaipullo on tärkeää, "omaa aikaa". Lähdetään vähän baanalle myös "tuulettumaan". Eipä siinä mitään silloin tällöin. Vaan kun monellä se on  lähes joka viikonloppu ! En tajua, miten rahat riittää ?

Mikäpä minä olen moralisoimaan, ihmettelen vaan joskus . Ja juovien vanhempien lapset ovat omien lasteni kavereita, hyvin usein ovatmeillä yökylässä ja viikonloppuisin isi/äiti on "vähän kipee" .

 Työni on myös kovettanut arvostelemasta vaikka mieli tekisi , näen alkoholin seurauksia viikoittain :(      Loputon suo....

Oma mieheni, lasteni isä ei juo. On itse todennut, että varsin kostea opiskelu- ja nuoruusaika riitti. Ehkä joskus, max kerran vuodessa saattaa maistaa jotain olutta esim. kylässä. Itse ottaisin siiderin joskus mutta harvoin muistan ostaa :)

Ei ollut onneksi.

En muista koskaan nähneeni isääni kunnolla kännissä, pienessä huppelissakin hyvin harvoin. Sympatiani alkoholistiperheissä kasvaneille. 

mun iskä juo joka viikonloppu :( perjantaista sunnuntaihin ja sit aina äitille kiukuttelee ja mun viikoloput on aina pilalla

Vain juhannuksena, uutenavuotena tms juhlissa. Tällöinkin oli lasten ollessa hereillä, vain hiprakassa. Sitten kun aikuiset jäi keskenään, saattoi ottaa enemmänkin. Aina oli jompi kumpi vanhempi kuitenkin suht selvin päin.

sietää kännikaloja, jo oman miehen saunakaljat vituttaa!!! Isäni oli muuten myös todella hankala humalainen, ikinä ei sammunut, vaikka ei jalat kantaneet, niin äijä senkun oli " pystyssä" . Oli myös väkivaltainen humalassa äitiäni kohtaan!

ei ole koskaan ottanut. Tuntuu että itse join omissa häissänikin enemmän kuin isäni ; )

Alkoi vaan pelottamaan millaisen jäljen jätän omiin lapsiini. Itse en ota lainkaan, mutta mies käy juhlimassa n.2xkk. Ei räyhää, tulee hiljaa kotiin, lähtee myöhään ja on muutenkin asiallinen. Silti jäin miettimään mitä lapset tästä ajattelee.. Seuraava päivä kun on aina sellainen " hiljainen" isin osalta. Ei siis aloiteta aamua hirmuisella peuhaamisella, vaan iskä saa nukkua pitempään.



No, kyllä me saadaan varmaan kuulla 15vuoden kuluttua kuinka huonoja vanhempia oltiin.. JOka tapauksessa!

Meillä oli paljon juhlia, isä on hauska seuramies. Lapset sit leikki siinä sivussa, oli ihan kivaa. Yöllä vieraiden lähdettyä faija hakkasi mutsin, mitä sen kaverit ei ikinä olisi uskoneet (tosin heille sitä ei kerrottukaan). Aina hoiti työnsä hyvin, kukaan ei tiennyt alkoholistiksi. Onneksi vanhemmat erosi. Sama meno on jatkunut seuraavien naisystävien ja vaimojen kanssa. Nyt jo vanhahko, dokaaminen on lisääntynyt. Kuolee varmaan kohta.

Eihän kaikki tupakoikaan?



So what??