Oliko isä usein kännissä, kun olit lapsi?

Isäni oli alkoholisti ja oli kännissä jatkuvasti. Uhkaili itsemurhalla ja viilsi kerran ranteensa auki nähteni. Onnistui tappamaan itsensa kun olin 8-vuotias. Itsekin juon joka viikonloppu, mutta vasta kun lapset nukkuvat ja kotona on selvä aikuinen.

En kuitenkaan muista pelänneeni silloin alle kouluikäisenä, kai äiti piti siitä huolen. Sitten kun vanhempani erosivat oli kyllä inhottavaa välillä olla isän luona viikonloput kun se oli melkein aina kännissä. Uusi isäpuolenikin joi reippaasti ja tuli yöllä selostamaan asioitaan minulle kun olin teini-iässä. Se oli tosi inhottavaa. Ikinä ei " käynyt käsiksi" mutta tunnusti rakkauttaan minuun... HYI H....TTI että mä vihasin sitä ihmistä.

En muista kyllä nähneeni vanhempiani humalassa. Teini-ikäisenä muistan harjannostajaisten jälkeen, että isäni oli huppelissa, mutta muita muistoja alkoholinkäytöstä ei ole :)

Aina oli tappelua. Molemmat myös huorasivat vieraissa. Mutsi toi hoitojaan kotiinkin. Kiva katsella panoja vieressä. Arvosteltiin ja haukuttiin nylkytystä vieressä kunnes äijä ymmärsi lähteä. Isä kävi käsiksi tyttökavereihini ja he eivät halunnet tulla kylään koska inhosivat lääppimistä ja meitä hävetti.

Olen ihan oikeasti aivan kauhistunut. Meillä käytettiin alkoholia normaalisti, humalaan ei kumpikaan vanhemmista juonut itseään koskaan. Samoin oli tilanne koko kaveripiirissäni.



Näitä juttuja kun lukee niin ihan nousee tukka pystyyn. Olen luullut, että alkoholistiperheet ovat Suomessa sentään pikemminkin poikkeus kuin sääntö, mutta tästä ketjustahan saa ihan toisen kuvan. Vai onko niin, että " normaaliperheiden" jälkikasvu ei vastaa ollenkaan tähän ketjuun vaan ainoastaan ne, joilla on alkoholistivanhemmat/vanhempi?



Tuo 44:n tarinakin on ihan kuvottavaa luettavaa. Hatunnoston arvoinen suoritus, jos olet selvinnyt aikuiseksi jotenkin täysijärkisenä! Ehkä kova lapsuus kasvattaa luonnetta...?

...kavereiden kotona ymmärsin, kuinka tavallista se oli. Tuntui, että mun vanhemmat oli ihan kummajaisia. Pidin sitä ihmeellisenä, ettei meillä ollut edes saunaolutta eikä kesäiltana sitä viinilasillista. Minusta näytti lapsena jo mukavalta esim. parin kaverin opettajavanhempien rentoutunut illanvietto. Omat vanhempani olivat hyvin työkorostuneita, eivät osanneet rentoutua ollenkaan.



Itse olen omaksunut semmoisen hillityn alkoholin käytön mieheni kautta ja hänen lapsuudenkodistaan ja se sopii meille ja on ihan mukavaa.

Oli mutta ei muuta kuin vähän jälkeenjänyt kun oli kännissä nyt olen 14v mutta ei silti ole kiva nähdä isäänsä kännissä

Oli ja on edelleenkin.

Ei ollut, joskus juhlissa pienessä hilpeässä huppelissa mutta kännissä en ole nähnyt vanhempiani koskaan.

Äiti on. Iskä käyttää kohtuudella eikä oo ikinä päissään

Todella usein ja kovassa humalassa. Oli milloin miltäkin liikematkalta palaamassa, joi sitten aina tuliaiskonjakkejaan kaiket illat. Suuren firman toimitusjohtajalla oli varaa juoda "hienoja" juomia, sitten mölyttiin, alistettiin/lyötiin äitiä ja tylytettiin lapsia. En tajua, miten sai työnsä hoidettua, vai oliko aika vaan sallivampi 70-80-luvuilla tuon suhteen. Ulospäin kulissit olivat täydelliset, ulkopuoliset eivät tajunneet, mikä sika se mies oli kotonaan.

Veti hirveät räkäkännit n. kerran kuussa tai kahdessa. Muuten joi viiniä, olutta, viskiä, konjakkia ym. pieniä annoksia pari kertaa viikossa.

Kun olin alaikäinen näin isäni kännissä (eli sellaisessa kunnossa että itse huomasin hänen käyttäytyvän epänormaalisti) alle 10 kertaa. Joinain vappuina oli humalasa, huomasin siitä että antoi meille rahaa, mikä oli hänelle tosi epätyypillistä. Kerran hän oli tosi humalassa työpaikan pikkujouluista tullessaan. Muistan että pelkäsin vaikka hän ei ollut vihainen tai äänekäs vaan ihan sammumiskunnossa. Pelkään edelleen melkein 40-vuotiaana tilanteita joissa läheinen ihminen on humalassa vaikka kukaan humalainen ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Tähän voi vaikuttaa kyllä sekin, että kummisetäni oli kova vetämään viinaa ja aina mökkeillessä  sekä juhlissa oli karmeassa kunnossa.

Tämä ketju on todella surullista luettavaa. Viina on rikkonut monen perheen välit tai huonontanut ne pysyvästi. Aiheuttanut pysyviä traumoja. Toivottavasti edes joku alkoholiongelmainen äiti, isä, mummo tai pappa lukee tämän ketjun ja tajuaa olla avaamatta korkkia.

Voi olla että oli. Niinä viikonloppuina, kun kävin, tuskin otti samalla mitalla. Koulun aloittamisen jälkeen en ole enää ollut isän luona yötä, ja tapaamisten väli on voinut olla vuosiakin. Viime kuulumisten jälkeen toivon, etten tapaa häntä enää koskaan. Katkeroitunutta pedofiilialkoholistia ei kaipaa kukaan.

Isä ei koskaan, isäpuolen olen nähnyt kerran pienessä huppelissa juhannuksena. 

Ei kertaakaan. Absolutisti ei ollut, mutta ei juonut yhtä konjakkiryyppyä enempää. Uskovaisesta perheestä Olen.

En koskaan ole nähnyt isääni humalassa, enkä äitiäni.

Kyllä, tosi usein. Ja äiti myös. Humalassa äiti petti ja isä hakkas sitä, en tiedä johtiko toinen toiseen.. Muutin kotoa 16-vuotiaana, kun en enää jaksanut pitää huolta, että äiti on hengissä viikonlopun jälkeenkin. Erosivat hyvin pian sen jälkeen, onneksi. Isä juo rankasti edelleen, äitikin ottaa tosi reippaasti silloin kun ottaa, onneksi vähän harvemmin kuitenkin. Itse en juo, varsinkaan sen jälkeen kun sain itse lapsen.

Ei ole juuri negatiivisiä muistoja isän kännäämisestä, vaikka kyllä se varmaan oli keskimäärin joka viikonloppu yhden illan kännissä. Isä on kännissä ihan samanlainen rauhallinen mies kuin selvinpäinkin, eikä seuraavana päivänä näkynyt että edellisenä iltana oli juotu.

Mutta se oli ällöttävää kun äiti oli kännissä. Ensin muuttui humalassa ärsyttäväksi jankuttajaksi ja sitten oksensenteli ja oli koko seuraavan päivän krapulassa.