Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin ilman sormusta
07.10.2017 |
Hei,
Tuli tuosta toisesta hääketjusta mieleen. Tunnetteko ketään paria, jotka ovat naimisissa, mutta eivät käytä sormuksia?
Mua yleisesti ottaen on aina inhottanut kaikki, mikä kierretään ympäri, eli siis sormukset, rannekorut, kellot... kaulakoru menee, jos naru on löysä. Mulle tulee niistä jotenkin ahdistava olo. Olemme mieheni kanssa asuneet yhdessä kolme vuotta, ja keskustelimme joskus avioliitosta, mutta emme vielä ole halunneet kiirehtiä asian vuoksi. Jo silloin kerroin hänelle, että minä en tarvitse sormusta. Oli ymmärtäväinen asiasta, ja sanoi, että hänellekään se sopii.
No, tästä kun kerroin tutuilleni, sain hirveätä valittamista, miten ei voi olla avioliitossa ilman sormuksia ja sormuksen täytyy olla upea yms.
Tunnetteko te ketään, tai tiedättekö muita kokemuksia asiasta?
Kommentit (30)
Homattiin, mutta pölyttyy kaapissa. Olisi nekin rahat voinut käyttää järkevämmin, vaikka häämatkaan, vaikka ei sinänsä kallis sormus ollutkaan (1200e).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
(Kurkki)häiden ohjelmaan kuuluu sormuksien siunaaminen ja niiden laittaminen toisen sormeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
(Kurkki)häiden ohjelmaan kuuluu sormuksien siunaaminen ja niiden laittaminen toisen sormeen.
Häiden ohjelma saa olla sellainen kuin sen haluaa olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
(Kurkki)häiden ohjelmaan kuuluu sormuksien siunaaminen ja niiden laittaminen toisen sormeen.
Hups mikä kirjoitusvirhe. Siis kirkkohäiden ohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän sormuksia rahan tuhlauksena, varsinkin jos kyse on useamman satasen tai jopa tuhannen euron sormuksista. Jos joskus menisin naimisiin, niin en todellakaan sellaista käyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
(Kurkki)häiden ohjelmaan kuuluu sormuksien siunaaminen ja niiden laittaminen toisen sormeen.
Maistraatissa ei tarvita sormusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö käyttämään kynsilakkaa?
Tunnen yhden samanlaisen ihmisen, joka ahdistuu mainitsemiesi asioiden lisäksi kynsilakastakin. En viitsi ärsyttää häntä, mutta en vaan voi tai pysty ymmärtämään... Kasvoille kyllä pystyy meikkiä laittamaan, mutta nuo kädet "ahdistuu kaikesta".
En ottaisi vaimoksi naista, joka ei sormuksista tykkää.
Mutta varmasti joillekin sopii tällainenkin, eikä siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan hankkia jonkun halvan sormuksen (hopea tai ihan rihkamahan käy hyvin kun sormuksen ei tarvitse kestää jokapäiväistä käyttöä ja maallikko ei välttämättä edes huomaa eroa) ja esitellä sitä kaikille vihkisormuksena ja pitää sitä kaulakoruna tai rasiassa kotona. Jos siis haluaa esim. tuon kirkkohäiden sormustensiunauksen tai sormuksen symboliksi avioliitosta jne. Mutta ei todellakaan tarvitse pitää sormusta jos ei halua, on niitäkin ihmisiä jotka ei voi esim töiden takia niitä käyttää. Toisaalta johonkin siroon sormukseen sormessa kyllä tottuu niin ettei sitä kohta huomaakaan, mutta jos ei halua niin ei ole mikään pakko.
Miksi tehdä asiasta ongelma? Minä myös inhoan käyttää sormuksia, kelloja ja koruja, joten en niitä käytä. Jos haluat jonkun symbolisen merkin liitosta, miten olisi tatuointi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
(Kurkki)häiden ohjelmaan kuuluu sormuksien siunaaminen ja niiden laittaminen toisen sormeen.
Ihan yhtä paljon kuin hää vieraat. - Naimisiin eli avioliiton voi mennä ja juridisessa mielessä muodostaa ilman ainoatkaan vierasta; todistajat toki täytyy olla paikalla vhkijän lisäksi. Sen sormusta, eikä minkäänlaista juhlaa ole pakko hääparin (tai heistä kummankaan jonkun läheisen) tarvitse järjestää, ellei halua, niin tehdä.
Vihkiminen oli arkimaanantaina aamupäivällä maistraatissa, todistajina kaksi maistraatin työntekijää (ystäväni ei työvuoronsa takia päässyt). Ei häämekkoa, ei sormuksia, ei juhlia. Häämatka suoritettiin Linnanmäen huvipuistoon, koska puoliso oli työehtosopimuksensa mukaan saanut päivän palkallisena vapaana. Avioliittoa on nyt takana 14 vuotta ja paranee vain. Sukulaisten ym läheisten mielipidettä ei olla kyselty, eikä kiinnostakaan. Me tätä elämäämme elämme, eivät läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma: ei hanki sormuksia, menee naimisiin, ei välitä muiden huokailuista. Näin me tehtiin, ja ihan on pätevä liitto.
(Kurkki)häiden ohjelmaan kuuluu sormuksien siunaaminen ja niiden laittaminen toisen sormeen.
Häiden ohjelma saa olla sellainen kuin sen haluaa olevan.
En ole koskaan kuullut tuollaisesta tai ollut häissä, joissa ei olisi sormuksien vaihtoa. Eikö jotkut perinteet kannattaisi sentään säilyttää?
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi vaimoksi naista, joka ei sormuksista tykkää.
Mutta varmasti joillekin sopii tällainenkin, eikä siinä mitään.
Ajattele miten edulliseksi tuollainen vaimo tulisi. Itse lienen käyttänyt elämäni aikana valehtelematta pitkälti yli 10k naisteni lahjoihin. Olen ollut kahdesti naimisissa.
Me ollaan oltu naimisissa kohta 6 vuotta. Ei olla koskaan sormuksia käytetty. Oli meillä seremoniassa sormuksen laitto, mutta ei osattu kumpikaan arkielämässä sitä käyttää. Joskus laitan juhliin sen sormeen, mutta muuten sormuksemme ovat tallessa omassa rasiassaan. Ihan yhtä naimisissa ollaan kuin muutkin ilman sormuksia.
- Joskus minusta tuntuu, että osa kuvittelee, että hankkimalla sormuksen ja vielä odottamalla, etten sanoisi vaatimalla, että kumppanin tulee myös käyttää sormusta niin se tehdään siksi, että näin kuvitellaan, että muut pysyvät (kumppanista, tai itsestä) erossa ja yrittävät iskeä jonkun muun, kun voivat lukea sormuksesta "varaus tilanteen."
Vanhemmillani on sormukset olemassa (tai en oo varma onko isän enää tallessa), mutta isälläni en oo koskaan sitä sormessa nähny (ei voinu töissään pitää) ja äiti pitää vaan isommissa juhlissa (myös oli töissä joissa ei voinu pitää).
Niksipirkassa oli kerran oiva korvike sormukselle. Osta leipäpussi, jonka suu on suljettu sellaisella sulkijalla jonka parasta ennen päivä on oma hääpäivä. Sen voi sitten juhlallisesti kietaista vihkitilaisuudessa morsiamen sormeen. Se ei välttämättä edes ylety sormen ympäri, joten näin se ei ehkä myös ahdistaisi yhtä pahoin kuin sormus. Miten olisi 😉
Isältäni puuttuu vasemmasta kädestä nimetön, keski ja etusormi. Äitini käyttää sormusta nimettömässä, tosin ei vihkisormusta, vaan vaihtelevasti mitä tahansa sormusta.
Ei kaikesta tarvitse tehdä ongelmaa. :)