Lapsi keskeytti pitkän matikan, isä raivostui

Se on vaan 3 kirjaa. Ei saisi luovuttaa niin helpolla. Kannattaa ostaa ne 3 kirjaa samantien ja laittaa lapsen nenän eteen. Elämässä ei saa yhtikäs mitää jos luovuttaa. Kouluttamattoman ihmisen elämä käy koko ajan vaikeammaksi. Muutama yrittäjä kyllä pärjää lukematta, mutta se vaatii suunnatonta fyysistä työtä ja terveyden menettämistä. Sano sille, että saa vaikka 1000e per kirja, jos lukee ne kaikki.

Jos pitkä matikka on heti lukion alussa vaikeaa, kannattaako sitä opiskella jatko-opintojen toivossa? Ei se korkeakoulussa sen helpommaksi muutu... Parempi lukea lyhyt matikka, ymmärtää ja pärjätä siinä kuin taapertaa pitkä matikka läpi raivostuneen isän avulla. Jo ihan mielenterveydenkin kannalta.

Hyvä päätös. Tein itse saman päätöksen. Kyllä näytti papereissa lyhyen matikan L paremmalta kuin se pitkän matikan ehkä B olisi näyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ukollas liian suuret luulot itsestään :D Pitkä matikka on muuttunut paljon hänen ajoistaan

Niin on. Sitä on helpotettu reilusti parin viime vuosikymmenen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Ei ole myöhemmin kaduttanut ollenkaan vaihto lyhyelle, matikkaa en ole tarvinnut yliopistossa mihinkään.

Jos ei aio tulevaisuudessa alalle, jossa matikalla on iso rooli, kannattaa aika ja panokset satsata muualle. (Aineisiin, joihin motivaatiota ja kiinnostusta löytyy - pakko ei ole hyvä motivaattori.)

Mä luin pitkän. Ja vaikeita oli. Vei hirveästi energiaa, kun en ollut hyvä.

Enkä tiedä oliko hyvä vai huono valinta. Vaikeutti jatko-opintoja, mutta sinnikkyys palkittiin. Helpompiakin teitä on.

Ne tukee niin eri tasoisista peruskouluista lukioon.... toisen kymppi olis toisen 7,

Jos matematiikasta tuli peruskoulusta 10 ja nyt ensimmäisestä kurssista 5, niin eihän tuossa voi olla syynä muu kuin laskottelu (kun kerran ap ei puhunut mistään sairastelusta tai vastaavasta). Lapsi on selvästikin tottunut pääsemään peruskoulussa helpolla eikä ole tajunnut, että lukiossa ne kotilaskut pitää ihan oikeasti laskea joka kerta. Jos ei laske, niin putoaa nopeasti kärryiltä. Todennäköisesti ap:n lapsi on jättänyt matematiikan kotitehtävät tekemättä ja kuvitellut pärjäävänsä sillä, että lukee koetta edellisenä iltana pari tuntia kokeeseen. Kyllä minuakin harmittaisi, jos oma lapseni tekisi samoin.

Sitten olisi eri juttu, jos lapsella olisi ollut peruskoulun matematiikasta 7-8. Silloin voi ihan oikeasti olla kysymys siitä, että pitkä matematiikka on hänelle liian vaikeaa. Nyt taas syynä ei kyllä ole muu kuin laiskuus, lusmuilu ja huonot opiskelutavat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä pitkällä matikalla sitten loppupeleissä tekee? 

Mullakin pitkästä matikasta kymppi ja ällä, pitkäaikaistyötön silti olen...

Minulla on pitkästä matematiikasta 9 ja M. Miehellä taasen 9 ja B. Molemmilla DI koulutus ja töitä.

Minusta ei kannata kärvistellä pitkässä matikassa, jos matematiikka ei oikeasti kiinnosta. Itse kävin pitkän matikan melkeimpä väkipakolla läpi, kun sitä ei enää tietyn kurssimäärän jälkeen voinut vaihtaa lyhyeen. Yläasteella matikkani oli ollut 9, lukiossa arvosanat meni kutakuinkin näin: 9, 8, 7, 5, 4, 6, 5, 5 jne. Täpärästi läpi ja aina uusintakokeen kautta. Vaikeustaso hankaloitui äkkiä, ja kun moni asia pohjautuu edellä opittuun, tippuu helposti kelkasta. Pitkästä matematiikasta vapautuvat kurssit ja ajan voi käyttää jonkin oikeasti itseään kiinnostavan asian opiskelemiseen.

Itselläni tuli lukioaikana sama tilanne vastaan kuin tyttärelläsi. Yläasteen päättötodistuksessa matikkani oli 10, ja valitsin lukioon pitkän matikan ja silloin valinta tuntui aika selvältä, sillä niin tekivät kaikki muutkin kympin oppilaat. Pudotus olikin suuri, pysyin hädin tuskin kärryillä tunneilla vaikka tein aina kotitehtävät huolella ja sain ensimmäisestä kurssista arvosanan 6. Seuraavan kurssin alussa tipahdin jo täysin ja sain kurssista taistellen arvosanaksi 5. Joka ilta purin hammasta läksyjen kanssa ja tunnollisena oppilaana koin myös pettymystä itseeni. Lopulta kun päätin vaihtaa lyhyeen matikkaan niin tuntui että taakka putosi harteilta, kun sain keskittyä aineisiin mitkä minua todella kiinnostivat ja lyhyestä matikasta tuli leikiten kasia ja ysiä. En ole katunut päivääkään sitä että vaihdoin lyhyeen, sillä oikeastaan on vain aivan tietyt alat joissa pitkä matikka on itseisarvona ja tyttärelläsikin saattaa olla jo jotain osviittaa tulevaisuudensuunnitelmistaan sen suhteen, että tuleeko siinä tarvitsemaan pitkää matikkaa vai ei. Yläasteen ja lukion pitkässä matikassa on ero kuin yöllä ja päivällä eikä ole mikään häpeä, että ei pysy pitkässä matikassa kärryillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos matematiikasta tuli peruskoulusta 10 ja nyt ensimmäisestä kurssista 5, niin eihän tuossa voi olla syynä muu kuin laskottelu (kun kerran ap ei puhunut mistään sairastelusta tai vastaavasta). Lapsi on selvästikin tottunut pääsemään peruskoulussa helpolla eikä ole tajunnut, että lukiossa ne kotilaskut pitää ihan oikeasti laskea joka kerta. Jos ei laske, niin putoaa nopeasti kärryiltä. Todennäköisesti ap:n lapsi on jättänyt matematiikan kotitehtävät tekemättä ja kuvitellut pärjäävänsä sillä, että lukee koetta edellisenä iltana pari tuntia kokeeseen. Kyllä minuakin harmittaisi, jos oma lapseni tekisi samoin.

Sitten olisi eri juttu, jos lapsella olisi ollut peruskoulun matematiikasta 7-8. Silloin voi ihan oikeasti olla kysymys siitä, että pitkä matematiikka on hänelle liian vaikeaa. Nyt taas syynä ei kyllä ole muu kuin laiskuus, lusmuilu ja huonot opiskelutavat.

Peruskoulun matematiikka etenee hitaasti ja on helppoa. Miten opettaa lapsi tekemään töitä, kun ehtii tehdä läksyt jo tunnilla. Todella älytön idea poistaa tasokurssit peruskoulusta. Itse hermoilen lukion tilannetta jo etukäteen, pitkästä matematiikasta on selkeästi hyötyä.

Typerä ja lapsellinen isä. Lapsella on oikeus valita oma tiensä tässä asiassa.

Jaa-a. Itselleni kävi niin, että sain lukiossa pitkän matikan ekalle kurssille aivan järkyttävän huonon opettajan - koko kurssista en tajunnut mitään, lannistuin ja lopetin. Ja lyhyt matikka olikin sitten aivan helvettiä, yksinkertaista, ei suotta palikkamatikaksi kutsuttua. Minkäännäköistä älyllistä haastetta ei siitä tullut ja tylsistyin tunneilla. Kaikista kokeista sain lähes täydet, samoin kirjoituksista. Kyllä jäi harmittamaan, että en edes yrittänyt pitkällä matikalla, oman alan pääsykokeissa kehittyneemmästä matemaattisesta ajattelusta olisi ollut suuresti apua.

Mitenkähän olisi suhtautunut minuun joka taisteli jo sen lyhyenkin kanssa. Tyhmäksihän tässä itsensä tuntee.

Minusta olisi kannattanut vielä yrittää esim. tukiopetusta siihen on lukiolaisella oikeus. Itse yritin pitkää matikkaa vuoden tukiopetuksen kanssa ja vaihdoin vasta sitten kun useampi kurssi meni penkin alle enkä saanut koulun ulkopuolelta apua.

Itse kannustaisin lasta vielä yrittämään voi ihan hyvin päästä vielä kärryille kun pyytää tukiopetusta esim. kerran viikossa käytäisiin opettajan kanssa kaksistaan viikon asiat läpi ja tehtäisiin yhdessä tehtäviä. Kurssit ovat erilaisia ja joku toinen kurssi voi hyvin sujuakin. Vaikka sai peruskoulussa 10 se ei tarkoita että saisi lukiossakin. Lukio erottelee ne oikeasti hyvät ja siellä pitää oikeasti jo tehdä töitä arvosanojen eteen, se tulee monelle hyvälle oppilaalle yllätyksenä. Koin itse saman. Keskiarvoni tippui peräti 2,5 numerolla ensimmäisen jakson jälkeen ja jouduin ensi kertaa oikeasti tekemään töitä numeroiden eteen.

Isä ei toiminut oikein. Ei turhautuneelle ja itseensä pettyneelle pidä huutaa ja raivota ja pitää ymmärtää ettei kaikista ole samaan. Voisiko olla mahdollista että isä puhuisi rauhallisesti uudestaan hänelle ja lupaisi auttaa ja vaihto tehtäisiin myöhemmin kun voidaan oikeasti todeta ettei se matikka mene päähän. Lapsi on varmasti ollut valmiiksi pettynyt ja varmasti itkee koska luultavasti kokee pettäneensä teidätkin.

Jos ei ala myöhemminkään sujumaan niin sitten vain vaihto lyhyeen. Nyt vaihto ei ole vielä ehkä se parhain ratkaisu. Vaihtaa voi koska vaan lyhyeen, mutta sieltä ei voi vaihtaa enää takaisin. Kannattaa miettiä vielä uudestaan.

T. ABI

Matematiikka on yksi niistä aineista joissa hyvän opettajen merkitys korostuu. Ja nimenomaan niiden kohdalla joiden polla ei ole luonnostaan matikan suuntaan orientoitunut.

Itsellä peruskoulussa matikka 9, lukion eka kurssi nelonen ja kirjoitin eximian. Ei siis kannata antaa periksi, jos alku on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos matematiikasta tuli peruskoulusta 10 ja nyt ensimmäisestä kurssista 5, niin eihän tuossa voi olla syynä muu kuin laskottelu (kun kerran ap ei puhunut mistään sairastelusta tai vastaavasta). Lapsi on selvästikin tottunut pääsemään peruskoulussa helpolla eikä ole tajunnut, että lukiossa ne kotilaskut pitää ihan oikeasti laskea joka kerta. Jos ei laske, niin putoaa nopeasti kärryiltä. Todennäköisesti ap:n lapsi on jättänyt matematiikan kotitehtävät tekemättä ja kuvitellut pärjäävänsä sillä, että lukee koetta edellisenä iltana pari tuntia kokeeseen. Kyllä minuakin harmittaisi, jos oma lapseni tekisi samoin.

Sitten olisi eri juttu, jos lapsella olisi ollut peruskoulun matematiikasta 7-8. Silloin voi ihan oikeasti olla kysymys siitä, että pitkä matematiikka on hänelle liian vaikeaa. Nyt taas syynä ei kyllä ole muu kuin laiskuus, lusmuilu ja huonot opiskelutavat.

Ei kyllä välttämättä ole kyse lusmuilusta. Pitkä matikka erottelee peruskoulun kiitettävän oppilaista ne oikeasti hyvät. Itsellä päättötodistuksessa 9, pitkä matikka oli automaattinen valinta sillä uskoin siinä pärjääväni mutta toisin kävi. Joka päivä tein valehtelematta 2-4 tuntia niitä tehtäviä ja luin ja yritin opetella mutta en millään niitä tehtäviä älynnyt. Meillä oli hyvä opettaja joka kävi asiat hitaasti ja niin ettei kukaan tippunut kärryiltä. Olin tunnilla suht kärryillä mutta en osannut tehtäviä ollenkaan itsenäisesti. Otin tukiopetusta ja ei ollut apua. Jokaisesta kurssista sain 5 paitsi geometriasta 7. Vuoden kärvistelin ja sitten luovutin. Nyt kun katon kolmannen vuoden pitkän matikan juttuja niin ei kyllä enää edes mahdollisilta laskuilta enkä ymmärrä sanaakaan teksteistä.

Kaikista ei siihen matikkaan ole vaikka kuinka haluaisi. Lahjakkuus tulee tässä esiin. Harmittaa vietävästi edelleen ettei minulta riittänyt älynlahjat pitkään matikkaan. Lyhyellä mennään ja nyt keväällä kirjoitan sen.

Olen muualtakin kuullut, että kukion pitkän matikan alku on nykyään tosi vaikeaa. Moni harkitsee alussa vaihtoa lyhyeen, jopa sellaiset, jotka päätyvät yliopistoon lukemaan matikkaa lukion jälkeen.

Tämä olisi hyvä tietää, ettei kannata heti luovuttaa.

Hui, kuinka isoja eroja Suomen peruskouluissa oikein on?? Mun pojalla alkoi kans nyt lukio. Sai ysillä matikasta kaseja ja seiskoja ja nyt tosiaan päättyi tuo ensimmäinen lukion matikan kurssi ja sai siitä myös kasin. Oli kuulemma ollut tosi helppo kurssi ja oli vahingossa mokannut yhden laskun kokeissa ja siitä sitten tuli tuo kasi. Nyt ollut muutama tunti pitkää matikkaa ja ei ole kuulemma ollenkaan niin vaikeaa kuin luuli, kaikki asiat ymmärtänyt hyvin tunnilla. Sun lapsen ei tosiaan kannata ottaa pitkää matikkaa, uuvuttaa vaan siinä itsensä, sitä nimittäin on joka jaksossa ja paljon.