Lue keskustelun säännöt.
En tykkää salaisuuksista ystävien kesken, mitä tekisitte minun tilanteessani tälläisen asian suhteen kuin, että ystäväni äiti soitti...
05.10.2017 |
...minulle aivan ns. puskista vuosia sitten, ja asia on vaivannut minua jotenkin, koska ystäväni äidin aihe oli soittaa minulle, ja udella ystäväni miehestä sen vuoksi, että ystäväni isä oli ostamassa asuntoa tyttärelleen eli ystävälleni ja hänen avomiehelleen.
Ymmärrettävää toki, että tuonkaltaisessa isossa asiassa ystäväni vanhemmat halusivat varmistaa miehen kunnollisuutta jne., mutta minua on jäänyt jotenkin vaivaamaan, koska en tohtinut kertoa ystäväni äidille tyttärensä eli ystäväni avomiehestä juurikin oleellista, mitä olin saanut tietää ystävältäni itseltään. Ystäväni oli näet kertonut todellakin aivan kamalia ja outoja tapahtumia, mitä hänen miehensä oli jo siihen mennessä tehnyt juovuspäissään. En edes kertonut sitäkään, että ystäväni avomies oli soittanut minulle hirveästi kiroillen ja huutaen kännipäissään sekä kysellen, että oliko ystäväni kenties tullut minun luo? Heti arvasin, että nyt eivät asiat olleet ystävälläni ja miehellään kovin hyvässä mallissa.
Myöhemmin ystäväni kertoi minulle, että ei aio loppuelämäänsä olla yhdessä hra X:n kanssa, mutta kuitenkin he ovat vieläkin pariskuntana, vaikka en kyllä vaan itsekkään ymmärrä, miten pitkäaikainen yhdessäolo tekee ihmisestä aivan "umpisokean" tai ihminen vaan haluaa sulkea silmänsä ongelmilta, jotka tulevat esiin milloin minkäkin asian yhteydessä.
Kertoisinko ystävälleni tuosta äitinsä soitosta, ja että en uskaltanut kertoa totuutta silloin hänen äidilleen vai olisiko vaan parempi vaieta kokonaan?
Kommentit (13)
olisin kertonut äidille, että hieman näkisi missä tilassa lapsi on. Vaikkakin aikuinen, niin silti voi kattoa, ettei hulluja tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ostanut tietokonekaupasta enemmän pisteitä ja vähemmän pilkkuja.
AP. jatkaa, niin mutta kyseisessä jutussa on puolensa. Jos olisin kertonut silloin ystäväni äidille kaiken, mitä tiesin, kuinka ystäväni avomies oli ystävääni kohdellut, niin en tiedä, mutta sitten olisin tuntenut itseni ystävääni kohtaan tekeväni väärin, koska ylipäätänsä olihan todellakin omituista, että ystäväni äiti ylipäätänsä lähestyi minua tässä asiassa, että ystäväni vanhemmat eivät itse jo tuossa vaiheessa tunteneet tyttärensä avomiestä niin hyvin, että ei olisi ylipäätänsä tarvetta ollut udella tyttärensä ystävältä, millainen kundi on kyseessä. Äitinsä kyseli miehestä, että onko hän ahkera juottoloissa kävijä jne. Siis todellakin kiusallisia kysymyksiä ystäväni äiti esitti minulle.
Ystäväni ja miehensä eivät kylläkään vieläkään omista asuntoa itse, vaan ystäväni isä omistaa sen.
Pariskunta asuu vuokralla siis. Ystäväni aviomies ei suostu nyt tekemään minkäänlaisia remontteja huoneistoon, koska ystäväni isä ei ole sitä antanut heille omistukseensa. Ehkäpä ystäväni isä on toivottavasti viisas, ja estää kaiken muunkin tulevan perintöomaisuutensa valuvan aivan vieraisiin käsiin, eli ystäväni miehen ex. suhteensa jälkeläisille.
Todella vaikea tilanne sinun osaltasi :( Olisin varmaan vihjannut jotenkin suppeasti ystävän äidille ja puhunut myös itse ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
AP. jatkaa, niin mutta kyseisessä jutussa on puolensa. Jos olisin kertonut silloin ystäväni äidille kaiken, mitä tiesin, kuinka ystäväni avomies oli ystävääni kohdellut, niin en tiedä, mutta sitten olisin tuntenut itseni ystävääni kohtaan tekeväni väärin, koska ylipäätänsä olihan todellakin omituista, että ystäväni äiti ylipäätänsä lähestyi minua tässä asiassa, että ystäväni vanhemmat eivät itse jo tuossa vaiheessa tunteneet tyttärensä avomiestä niin hyvin, että ei olisi ylipäätänsä tarvetta ollut udella tyttärensä ystävältä, millainen kundi on kyseessä. Äitinsä kyseli miehestä, että onko hän ahkera juottoloissa kävijä jne. Siis todellakin kiusallisia kysymyksiä ystäväni äiti esitti minulle.
Ystäväni ja miehensä eivät kylläkään vieläkään omista asuntoa itse, vaan ystäväni isä omistaa sen.
Pariskunta asuu vuokralla siis. Ystäväni aviomies ei suostu nyt tekemään minkäänlaisia remontteja huoneistoon, koska ystäväni isä ei ole sitä antanut heille omistukseensa. Ehkäpä ystäväni isä on toivottavasti viisas, ja estää kaiken muunkin tulevan perintöomaisuutensa valuvan aivan vieraisiin käsiin, eli ystäväni miehen ex. suhteensa jälkeläisille.
No tällainen tilanne on nimenomaan esim. hyvin kontrolloivien miesten kanssa. Naisystävä eristetään läheisistä, jopa perheestä, omista vanhemmistaan. Nainen ei saa kertoa edes vanhemmilleen suhteen todellista laitaa. Itse asiassa tuo, että ystäväsi uskoutui sinulle miehestä, tuntuu avunpyynnöltä. Yleensähän noita asioita salaillaan viimeiseen asti ja pidetään yllä kulissia. Vanhemmat ovat varmasti vaistonneet, että kaikki ei ole kunnossa, jos tytär ei tapansa vastaisesti ole suostunut mitään miesystävästään kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin aikuisten tyttärien äitinä voisin soittaa tyttärien ystäville jos olisin huolissani tyttärien suhteista. Äitien aavistukset pitää usein paikkansa.
Olisin kertonut ystävän äidille ainakin sen että mies on soittanut kiroillen minulle. Sehän ei mitenkään ystävän luottamusta petä, että kertoo mitä itselle on tapahtunut. Olisi äiti saanut jo siitä kuvan miehestä.
Toisekseen olisin kertonut ystävälle tämän äidin soitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten edellä kerrottu, ystäväsi äiti on todennäköisesti aavistanut että suhteessa on jotain hämärää. Mutta koska ei ole ollut varma, on yrittänyt epäsuorasti udella sinulta. Jos itse huomaisin, että ystäväni on huonossa suhteessa, saattaisin jopa itse ottaa yhteyttä tämän läheisiin
No mietin tuota ja tulin siihen tulokseen et en olis puhunut yhtään mitään äidille. Olisin käskenyt kysyä suoraan tyttäreltä ja sanonut ehkä etten halua puhua toisen yksityisasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Kiitoksia mielipiteistänne ko. asian suhteen, ja todellakin olen jopa hieman katunut, etten toiminut niin kuin jotkut täällä ovat ehdotelleetkin, että olisin kertonut totuudet ystäväni aviomiehestä jo silloin ystäväni äidille.
Toisaalta kannattaisiko kertoa vielä näin vuosienkin jälkeen ystävälleni hänen äitinsä vuosien takaisesta ihmeellisestä puhelustaan koskien ystäväni aviomiestä?
Vierailija kirjoitti:
No mietin tuota ja tulin siihen tulokseen et en olis puhunut yhtään mitään äidille. Olisin käskenyt kysyä suoraan tyttäreltä ja sanonut ehkä etten halua puhua toisen yksityisasioista.
Minähän en kertonutkaan ystäväni aviomiehen känniääliömäisestä käytöksestään yhtään mitään ystäväni äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en olisi kertonut mitään ystäväni äidille, vaan kertoisin ystävälle hänen äitinsä soitosta ja uteluista. On ymmärrettävää, että hänen äitinsä on huolissaan (ehkä on vaistonnut avomiehestä jotain), mutta kyllä lojaaliussuhteet menevät tuossa niin, että ystävä ensin, ja hän saa päättää, mitä kertoo äidilleen ja koska. Yrittäisin kyllä lisäksi saada ystäväni pohtimaan vakavasti suhdettaan.
Kertoisin ystävälle. En minäkään olisi aikuisen ihmisen vanhemmille päivittänyt hänen parisuhdekuvioita.