Miksi olette epätyydyttävisssä parisuhteissa?

Miksi ei?

Koska lapset ja iso asuntolaina. Elän taloudellisesti unelmaani, jos lähden en voi kuin haaveilla tämän tasoisesta elämästä. Eniten surettaisi lasten elintason notkahdus.

Kynnys eroon oli suuri, kun oli lapsia ja asuntolaina, vaikka kärsin tilanteesta. Laitoin eron vireille heti, kun tajusin rakastuneeni toiseen. Myöhemmin ajattelin, että olisi pitänyt erota jo kaksi vuotta aikaisemmin.

Koska mä voin

Tottumus, muutoksen pelko, kakarat ja taloudelliset syyt.

Ei uskalleta/osata olla yksin.

Parisuhde on vain niin iso juttu elämässä, että sen pitäisi olla mieluinen. AP

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

No ei saa moni mieskään kaikkea mitä haluaa. Seksi on meillä melkoinen harvinaisuus nykyisin ja vaimo suhtautuu siihen kuten kotitöihin, eli vaikka ei kiinnosta niin pakkohan sitä on joskus tehdä. Olkoon, selviän pornolla ja omalla kädellä luonnollisista tarpeistani. Naisilla on sellainen periaate että miehen pitää ansaita seksi, joten ei kiinnosta pätkääkään alkaa lämmittelemään jotain uutta naista parisuhteeseen, ei oikeasti ole sen vaivan arvoista. Joten koska nykyinen on luotettava täysjärkinen kumppani ja olemme melkein kaikissa asioissa joksenkin samolla linjoilla, niin elellään tässä sitten muuten vain ystävinä, vaikka intohimo on yksipuolista ja minäkin olen sen tukahduttanut, ehkä se siitä sammuu kokonaan ja lakkaa vaivaamasta mieltä.

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

Oletko itse kaikin puolin tyydyttävässä suhteessa ja kuinka pitkään sitä on kestänyt, missä tilanteessa olette nyt ja miltä tulevaisuus vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

No ei saa moni mieskään kaikkea mitä haluaa. Seksi on meillä melkoinen harvinaisuus nykyisin ja vaimo suhtautuu siihen kuten kotitöihin, eli vaikka ei kiinnosta niin pakkohan sitä on joskus tehdä. Olkoon, selviän pornolla ja omalla kädellä luonnollisista tarpeistani. Naisilla on sellainen periaate että miehen pitää ansaita seksi, joten ei kiinnosta pätkääkään alkaa lämmittelemään jotain uutta naista parisuhteeseen, ei oikeasti ole sen vaivan arvoista. Joten koska nykyinen on luotettava täysjärkinen kumppani ja olemme melkein kaikissa asioissa joksenkin samolla linjoilla, niin elellään tässä sitten muuten vain ystävinä, vaikka intohimo on yksipuolista ja minäkin olen sen tukahduttanut, ehkä se siitä sammuu kokonaan ja lakkaa vaivaamasta mieltä.

t. Mies

Sentään joku oivaltanut pitkän liiton salaisuuden, ihan jees-ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

No ei saa moni mieskään kaikkea mitä haluaa. Seksi on meillä melkoinen harvinaisuus nykyisin ja vaimo suhtautuu siihen kuten kotitöihin, eli vaikka ei kiinnosta niin pakkohan sitä on joskus tehdä. Olkoon, selviän pornolla ja omalla kädellä luonnollisista tarpeistani. Naisilla on sellainen periaate että miehen pitää ansaita seksi, joten ei kiinnosta pätkääkään alkaa lämmittelemään jotain uutta naista parisuhteeseen, ei oikeasti ole sen vaivan arvoista. Joten koska nykyinen on luotettava täysjärkinen kumppani ja olemme melkein kaikissa asioissa joksenkin samolla linjoilla, niin elellään tässä sitten muuten vain ystävinä, vaikka intohimo on yksipuolista ja minäkin olen sen tukahduttanut, ehkä se siitä sammuu kokonaan ja lakkaa vaivaamasta mieltä.

t. Mies

Minä voisin tietyissä olosuhteissa asua ystäväni kämppiksenä mutta en koskaan niin, että hän estäisi minua deittailemasta. Mieluiten asun kyllä yksin, koska saan omat asiani hoidettua mallikkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

Mikset  otsikoinut kirjoitustasi  vaikka "Miksi ihmiset ovat epätyydyttävissä suhteissa"? Olisi ollut fiksumpaa.

Tosi fiksua ois myös tajuta että ihmiset muuttuvat vuosien varrella eivätkä kaikki  pariskunnat kasva samaan tahtiin tai samaan suuntaan. Arki tulee ja suhde muuttuu ja tapahtuu lähes kaikille muutamaa onnellista poikkeusta lukuunottamatta.

Mut ihmettele sä vaan.

En tyydykään ja olen sinkku. Olin kyllä suhteessa ison osan elämääni ja talous kunnossa, lapset, mahdollisuus olla kotona jokunen vuosi ja palata takaisin töihin. Mutta puuttui yhteinen tekeminen, intohimo, jutunaiheet, kiinnostus. Nyt nuo kaikki puuttuu ihan aidosti olematta suhteessa. Näin on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vain niin iso juttu elämässä, että sen pitäisi olla mieluinen. AP

Totta. Ja jos olisin nähnyt jostain kristallipallosta, että millaiseksi suhde muuttuu, niin en tietenkään olisi siihen ryhtynyt. Mutta ne lapset ja uudehko omakotitalo... Arki menee periaatteessa ihan ok, mutta olemme vaimon kanssa enemmänkin kämppiksiä. Kyllähän sitä välillä haaveilee intohimoisesta parisuhteesta, mutta täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, niin helpottaa.

luen kysymyksen siltä pohjalta, että miksi pysytte passiivisissa ja arkisissa parisuhteissa:

Koska en tahdo vaihtaa miestä kolmen vuoden välein. - Yleensähän tuo intohimo vähenee kolmeen vuoteen mennessä.

Koska pidän lupaukseni. - olen luvannut rakastaa myötä- ja vastamäessä.

Koska minä itsekin muutun suhteen edetessä passiiviseksi. - miten voin vaatia toisekta jotain, mihin en itsekään pysty?

Koska niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. - uskon, että pystyn itse vaikuttamaan siihen, millainen parisuhteemme on.

Koska parisuhde ei ole muuttumaton tila. - pitkässä liitossa tulee hyviä ja huonoja kausia, minulla on kärsivällisyyttä odottaa sitä käännettä parempaan.

Koska vian määrä miehessä on suht vakio. - vian kohteet vain muuttuvat miehestä toiseen, eli minusta miehessä on pahempiakin virheitä kuin passiivisuus.

Minulle parisuhteessa oleminen ei ole mikään itseisarvo. Pärjään oikein hyvin yksinkin, ja jos sitoudun olemaan jonkun ihmisen kanssa vapaaehtoisesti monta tuntia päivästäni, vuodesta toiseen, tuon suhteen on paras antaa ajalle ja vaivalle vastinetta. AP

Ei ole suurta intohimoa, paitsi itse himoitsen ajoittain miestäni. Seksiä nykyään vain kerran, pari viikossa, sekin yleensä minun aloitteestani. Välittämistä kyllä, mutta ei juuri yhteisiä keskustelunaiheita tai tekemistä. Nuorin lapsi siinä iässä, että parin vuoden kuluttua pärjää ilman hoitajaa, ja voimme tehdä enemmän yhdessä asioita. Joitain yhteisiä kiinnostuksenkohteita siis on. Mies tekee puolet kotitöistä, joskus vapaaehtoisesti enemmän. Ei tämä tosiaan täydellistä ole, mutta olisiko mitään parempaa tarjolla? En ole itse mikään unelmavaimoehdokas.

Kyllä mä saan paljon tästä parisuhteesta. Ystävyyttä, kumppanuutta, turvaa, seuraa, ihanan isän ja isoisän lapsille.

Vaakakupissa on siis intohimoinen rakkaussuhde (jonka löytymisestä ei ole takeita) tai sopuisa ja mukava kumppanuussuhde.

Ei mulla ole paha olla, kaipaan vain välillä jotain enemmän. Toki tuo intohimon puute satuttaa varsinkin kun mies harventaa seksikertoja jatkuvasti. Tiedän olevani rakastettu mutta haluaisin olla suuren rakkauden ja intohimon kohde. Tiesin alussa jo minkälaisen suhteen saisin mieheni kanssa.

yli 20v yhdessä

Tottumuksesta ja yksin olon pelosta. Osittain kai myös lasten takia vaikka en pidä eroa katastrofina lapsille. Kun ero sitten tuli niin olo oli aika nopeasti paljon parempi kuin vuosiin, joten kyllä kannatti erota!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole suurta intohimoa, paitsi itse himoitsen ajoittain miestäni. Seksiä nykyään vain kerran, pari viikossa, sekin yleensä minun aloitteestani. Välittämistä kyllä, mutta ei juuri yhteisiä keskustelunaiheita tai tekemistä. Nuorin lapsi siinä iässä, että parin vuoden kuluttua pärjää ilman hoitajaa, ja voimme tehdä enemmän yhdessä asioita. Joitain yhteisiä kiinnostuksenkohteita siis on. Mies tekee puolet kotitöistä, joskus vapaaehtoisesti enemmän. Ei tämä tosiaan täydellistä ole, mutta olisiko mitään parempaa tarjolla? En ole itse mikään unelmavaimoehdokas.

Hyvää pohdintaa tuo, onko parempaa tarjolla. Minun suhtautumiseeni vaikuttaa varmasti paljon se, että minulla on aina parempi vaihtoehto epätyydyttävälle parisuhteelle: sinkkuna olo. Tiedän, että osaan olla tyytyväinen yksin, vaikka ihan huippukokemuksia ei saakaan. Siksi huonon suhdetta ei tarvitse verrata vain hypoteettiseen parempaan suhteeseen, vaan sitä voi verrata myös sinkkuuteen. AP