Lue keskustelun säännöt.
Uusperhekuvioiden näkyminen koulun arjessa?
03.10.2017 |
Eli opettajat, kuraattorit, koulupsykologit ja muut, näkyykö nämä uusperhekuviot koululaisten käyttäytymisessä tai mielenterveydessä? Kun näitä minun lapset ja sinun lapset, yhteinen rakkauspakkaus- kuvioita on monenlaisia ja joidenkin aikuisten mielestä lapsia täytyy jo kotona karaista siihen, että elämä ei ole tasa-arvoista? Näkyykö tämä mitenkään?
Kommentit (47)
Arjessa uusperheiden kuviot ei erotu epätasa-arvoisena ydinperheiden tilanteeseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaan alapeukutatte. Kiinnostaa tietää, näkyvätkö nämä kuviot ollenkaan ja näkyvätkö hyvässä, vai pahassa?
Ap
Näkyy juu. Yleensä rehtori laittaa päivän ajaksi leimat otsaan ja wilmaan
Vierailija kirjoitti:
Arjessa uusperheiden kuviot ei erotu epätasa-arvoisena ydinperheiden tilanteeseen verrattuna.
Miksi sitten av:lla on jatkuvasti keskusteluja, missä vihataan miehen lasta, kohdellaan lapsia tietoisesti eriarvoisesti jne.? Ja niihin tulee monia vastauksia, jotka puoltavat lapsen eriarvoista kohtelua ja nimenomaan karaisemiseen vedoten?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä katsoin sellaista kuviota, jossa taisteltiin kysin ja hampain huoltajuuksista, mutta kun uusi rakkaus tuli kuvioihin, niin sitten toivottiinkin että se lapsi on toisella vanhemmalla enemmän. Lapsi ei voi kovin hyvin ja luulen, että tämä näkyy myös koulussa.
Ap
Jos lapsi voi huonosti se näkyy kyllä arjessa riippumatta siitä tuleeko lapsi uusperheestä tai jonkun muun muotoisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Äimistelen siksi, koska uusperheen kuvioiden lapsista puhutaan av:lla niin halveksivaan ja ivaavaan sävyyn. Ja äimistelen siksikin, koska olen kuullut, että lastensuojelussa nämä kuviot näkyvät. Lapsia annetaan jopa huostaan uuden perheen tieltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Äimistelen siksi, koska uusperheen kuvioiden lapsista puhutaan av:lla niin halveksivaan ja ivaavaan sävyyn. Ja äimistelen siksikin, koska olen kuullut, että lastensuojelussa nämä kuviot näkyvät. Lapsia annetaan jopa huostaan uuden perheen tieltä.
Ap
Joo.
Ydinperheiden lapsia ehkä otetaan jopa liian vähän huostaan. Ydinperheen toisinaan hyvinkin kipeät kuviot saattavat jäädä perheen sisälle salaisuuksiksi. Uusperheilijöistä osa on tosiaan ajelehtijavanhempia ja kierrätystä harjoittavia, mutta useimmat ovat järkeviä aikuisia, jotka ovat pystyneet tekemään kipeitäkin ratkaisua kun aika on, sen sijaan että olisivat sitkeästi jääneet junnaamaan mahdottomaan parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teitä muita ihmetytä, miten uusperheen lapsista puhutaan täällä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Tuosta paremmasta erosta en tiedä. Lastenvalvojan palvelut ovat kuulemma todella ruuhkautuneita ja erot todella rumia. Lapsista tapellaan keinoja kaihtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Tuosta paremmasta erosta en tiedä. Lastenvalvojan palvelut ovat kuulemma todella ruuhkautuneita ja erot todella rumia. Lapsista tapellaan keinoja kaihtamatta.
Totta, rumia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä muita ihmetytä, miten uusperheen lapsista puhutaan täällä? Ap
Ihmetyttää toki kuten moni muukin asia miten täällä jostakin asioista puhutaan kun sellaiseen todellisuuteen ei kovin usein arjessa törmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina en usko, etta on lapselle hyvaksi asua yksi viikko jossain ja toinen viikko jossain muualla. Aivan jarjeton ajatus! Olen eronnut ja minulla on yksi lapsi. Olen myos onnekas, etta minulla on fiksu ex-mies joka ei ruvennut kamppailemaan lapsesta vaan hyvaksyi mita saa. Yksi yo siloin sun talloin lapsen toiveiden mukaisesti (mies matkusti viikot ja oli kotona vain viikonloppuisin 7 vuoden ajan ennen eroa). Mina olen myos tormannyt avioero perheisiin jossa valitetaan, etta toinen puoli ei ota lasta tarpeeksi. Valitetaan, etta oman lapsen kanssa pitaa olla liikaa??? HALOO??
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Jaa, kyllä täällä meillä on ero-ja uusperheiden lapset yliedustettuina potilasjoukossa, t. Toinen lastenpsykan työntekijä. Ja mitä äimistelyä se on, kun ap kysyy? Osuiko omaan nilkkaan?
No hohhoijaa. Munlapset on pitkään asuneet mun kanssa ja isällään uusperhe. Voivat oikein hyvin, paljon paremin kuin moni ikätoverinsa. Ovat myös oppineet kantamaan vastuuta itsestään, koulutyöstään ja yhteisistä kotitöistä. Ei ole yksinhuoltajuus tai uusperhe mittari illekään. Enemmän ratkaisee, itä vanhempien korvien välissä on.
Ei näy koska koululla tapahtuu niin paljon ettei niillä ole aikaa miettiä onko lapsi ydin vai uusioperheen kakara.
En osaa vastata aloittajan kysymyksiin, sillä en ole koulumaailmassa töissä. Haluan kuitenkin kommentoida.
Minua vihastuttaa ja tulen surulliseksi siitä, miten vielä tänä päivänä osa ihmisistä (ilmeisesti ihan tosissaan?) kuvittelee että uusperhe on AINA jotenkin huono ja surkea kuvio etenkin lapsille. Äitipuolista puhutaan hyvin rumasti ja oletetaan että tottakai äitipuoli vihaa miehensä lapsia, kiusaa niitä ja haluaisi lapset pois jaloista. Mua harmittaa että mut leimataan lastenvihaajaksi pelkästään sen takia että olen äitipuoli ja kaiken lisäksi vielä lapseton ihminen, joka ei omia lapsia halua. Mä tykkään mun miehen lapsista. En todellakaan kiusaa heitä, enkä toivo että häipyisivät mahdollisimman kauas. Mä teen lapsille ruokaa, leikin heidän kanssaan, pesen heidän pyykkinsä ja autan läksyissä. Mutta silti olen ilmeisesti huono ja paha ihminen.
Tottakai vanhempien ero, ja erityisesti vaikea ero vaikuttaa lapsiin jollain tavalla. Tiedän kyllä, olen itse eroperheen lapsi. Varmasti kukin vanhempien eron kokenut lapsi oireilee tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Ero on aina tosi ikävä ja surullinen asia, etenkin sille lapselle. Valitettavasti elämä on täynnä pettymyksiä ja kamalia asioita, joista vaan on selvittävä. Lapsikin voi selvitä erosta ihan täyspäisenä.
En nyt viittaa tässä että aloittaja näin ajattelisi ja tätä tarkoittaisi, mutta tästä keskustelusta tämä tuli jälleen mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.
Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?
Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.
Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.
Eiköhän tuo selity sillä, että nykyään ns tavalliset ihmiset eroavat, eikä ero enää ole häpeällistä. Kun häpeä musertaa vanhemmat, niin kyllä se tarttuu lapsiinkin.
Lähipiirissä katsoin sellaista kuviota, jossa taisteltiin kysin ja hampain huoltajuuksista, mutta kun uusi rakkaus tuli kuvioihin, niin sitten toivottiinkin että se lapsi on toisella vanhemmalla enemmän. Lapsi ei voi kovin hyvin ja luulen, että tämä näkyy myös koulussa.
Ap