Uusperhekuvioiden näkyminen koulun arjessa?

Vierailija kirjoitti:

No hohhoijaa. Munlapset on pitkään asuneet mun kanssa ja isällään uusperhe. Voivat oikein hyvin, paljon paremin kuin moni ikätoverinsa. Ovat myös oppineet kantamaan vastuuta itsestään, koulutyöstään ja yhteisistä kotitöistä. Ei ole yksinhuoltajuus tai uusperhe mittari illekään. Enemmän ratkaisee, itä vanhempien korvien välissä on.

No juuri siitä tässä keskustelussa varmaan onkin kyse - siitä mitä vanhempien korvien välissä on.

Perheen ihmissuhteiden rikkinäiset heijastuu toki lapsiin. Enkä kyllä tiedä yhtäkään perhettä joka olisi eronnut kun perheessä on kaikki hyvin. Ongelmia on ydinperheissäkin vaikka syystä tai toisesta niiden takia ei haluta erota. Myös se rikkinäiset näkyy lapsissa.

Tilastoja en osaa sanoa mutta arjessa uusperheen ongelmat ei näy yliedustettuna. Uusperheen vakiinnuttaa ongelmat yleensä helpottaa. Toisen vanhemman poistuminen arjesta aiheuttaa useammin ongelmia johtui se sitten erosta, sairaudesta, kuolemasta kuin se että lapsen perheeseen tulee uusia ihmisiä.

Olen yläkoulun ope ja meillä on n. 500 oppilasta. Yksi huostaanottotapaus oli viime vuonna eroperheen vuoksi. Mitään leimaa ei ole ydin- tai uusperheen lapsilla. Kaikki ovat ihan normaaleja teinejä riippumatta mikä kokoonpano kotona on.

Yläkoulun opena olen huomannut, että ongelmia on ihan samalla tavalla ydinperheiden ja uusperheiden lapsilla. Uusperheiden lapsissa vaikein tilanne on oman kokemukseni mukaan heillä, joille on itselleen annettu lupa päättää kumman vanhemman luona milloinkin ovat. He tuntuvat olevan aivan hukassa itsensä kanssa, kun eivät halua loukata kumpaakaan vanhempaa menemällä tänään sen toisen luokse. Liian paljon on annettu lapselle vastuuta. Selkeä sopimus siitä, missä lapsi viettää aikansa olisi lapsen kannalta paras.

Itse olen kahden ihanan pojan äitipuoli ja lapset ovat meillä tuolla paljon parjatulla viikko-viikko systeemillä. Molemmat pojat ovat iloisia ja reippaita lapsia, koulu menee hyvin ja kavereita on paljon. Tulen itse hyvin toimeen lasten äidin kanssa.

Kävipä sitten niin, että nuoremman pojan ope jäi pitkälle sairaslomalle ja tuuraamaan tuli sijainen. Pari viikkoa meni hyvin, kunnes menin hakemaan poikaa koulusta. Tapasin tämän sijaisen, joka kehui minulle poikaa ummet ja lammet. Jossain kohtaa hän sanoi pojan olevan ihan äitinsä näköinen, tarkoittaen minua. Kerroin sijaiselle olevani pojan äitipuoli.

Tästä alkoi järjetön rumba. Sijainen alkoi tenttaamaan pojalta uusista kotioloista ja siitä kuinka "isin uusi nainen" kohtelee poikaa. Hän lähetti pojan koulupsykologille, koska hänen mielestään poika on masentunut vaikean uusioperhetilanteen takia. Kaiken huippu oli se kun sijainen soitti lasten äidille ja kertoi pojan kiusaavan koulussa sen takia, että isän luona toden näköisesti poikaan suhtaudutaan syrjivästi uuden naisen toimesta. Poika oli edellisvuonna saanut kunniamaininnan siitä kun oli rohkeasti puuttunut kiusaamistilanteeseen.

Lasten äiti otti välittömästi yhteyttä rehtoriin ja teki valituksen sijaisesta. Sijainen sai toimistaan varoituksen.

Eli joskus voi ihan kadvatustyötä tekevän henkilön pmat asenteet vääristää näkemystä uusioperheen tilanteesta. Onneksi me olemme kohdanneet tätä yhtä lukuunottamatta vain ihania opeja :)

Olen opettaja pienehkössä maalaiskoulussa. Meillä on kuusi ongelmallista ja ongelmia aiheuttavaa lasta. Kahden perheen lapsia. Molemmat ydinperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Tuosta paremmasta erosta en tiedä. Lastenvalvojan palvelut ovat kuulemma todella ruuhkautuneita ja erot todella rumia. Lapsista tapellaan keinoja kaihtamatta.

Isät ovat vihdoin heränneet siihen, että he ovat vanhempia siinä missä äiditkin ja lapset kasvavat isienkin huoltamina. Äidit puolestaan pistävät sille kampoihin ja haluavat lapset erossa luokseen, kuten aina ennenkin. Oikeustaistojahan siitä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kahden ihanan pojan äitipuoli ja lapset ovat meillä tuolla paljon parjatulla viikko-viikko systeemillä. Molemmat pojat ovat iloisia ja reippaita lapsia, koulu menee hyvin ja kavereita on paljon. Tulen itse hyvin toimeen lasten äidin kanssa.

Kävipä sitten niin, että nuoremman pojan ope jäi pitkälle sairaslomalle ja tuuraamaan tuli sijainen. Pari viikkoa meni hyvin, kunnes menin hakemaan poikaa koulusta. Tapasin tämän sijaisen, joka kehui minulle poikaa ummet ja lammet. Jossain kohtaa hän sanoi pojan olevan ihan äitinsä näköinen, tarkoittaen minua. Kerroin sijaiselle olevani pojan äitipuoli.

Tästä alkoi järjetön rumba. Sijainen alkoi tenttaamaan pojalta uusista kotioloista ja siitä kuinka "isin uusi nainen" kohtelee poikaa. Hän lähetti pojan koulupsykologille, koska hänen mielestään poika on masentunut vaikean uusioperhetilanteen takia. Kaiken huippu oli se kun sijainen soitti lasten äidille ja kertoi pojan kiusaavan koulussa sen takia, että isän luona toden näköisesti poikaan suhtaudutaan syrjivästi uuden naisen toimesta. Poika oli edellisvuonna saanut kunniamaininnan siitä kun oli rohkeasti puuttunut kiusaamistilanteeseen.

Lasten äiti otti välittömästi yhteyttä rehtoriin ja teki valituksen sijaisesta. Sijainen sai toimistaan varoituksen.

Eli joskus voi ihan kadvatustyötä tekevän henkilön pmat asenteet vääristää näkemystä uusioperheen tilanteesta. Onneksi me olemme kohdanneet tätä yhtä lukuunottamatta vain ihania opeja :)

Heh. Sijainen reagoi irl kuten tyypillinen av-mamma palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Tuosta paremmasta erosta en tiedä. Lastenvalvojan palvelut ovat kuulemma todella ruuhkautuneita ja erot todella rumia. Lapsista tapellaan keinoja kaihtamatta.

Isät ovat vihdoin heränneet siihen, että he ovat vanhempia siinä missä äiditkin ja lapset kasvavat isienkin huoltamina. Äidit puolestaan pistävät sille kampoihin ja haluavat lapset erossa luokseen, kuten aina ennenkin. Oikeustaistojahan siitä seuraa.

Toivottavaa vielä olisi siinä että heräisi huoltajuuteen jo ennen eroja ja oikeustaistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kahden ihanan pojan äitipuoli ja lapset ovat meillä tuolla paljon parjatulla viikko-viikko systeemillä. Molemmat pojat ovat iloisia ja reippaita lapsia, koulu menee hyvin ja kavereita on paljon. Tulen itse hyvin toimeen lasten äidin kanssa.

Kävipä sitten niin, että nuoremman pojan ope jäi pitkälle sairaslomalle ja tuuraamaan tuli sijainen. Pari viikkoa meni hyvin, kunnes menin hakemaan poikaa koulusta. Tapasin tämän sijaisen, joka kehui minulle poikaa ummet ja lammet. Jossain kohtaa hän sanoi pojan olevan ihan äitinsä näköinen, tarkoittaen minua. Kerroin sijaiselle olevani pojan äitipuoli.

Tästä alkoi järjetön rumba. Sijainen alkoi tenttaamaan pojalta uusista kotioloista ja siitä kuinka "isin uusi nainen" kohtelee poikaa. Hän lähetti pojan koulupsykologille, koska hänen mielestään poika on masentunut vaikean uusioperhetilanteen takia. Kaiken huippu oli se kun sijainen soitti lasten äidille ja kertoi pojan kiusaavan koulussa sen takia, että isän luona toden näköisesti poikaan suhtaudutaan syrjivästi uuden naisen toimesta. Poika oli edellisvuonna saanut kunniamaininnan siitä kun oli rohkeasti puuttunut kiusaamistilanteeseen.

Lasten äiti otti välittömästi yhteyttä rehtoriin ja teki valituksen sijaisesta. Sijainen sai toimistaan varoituksen.

Eli joskus voi ihan kadvatustyötä tekevän henkilön pmat asenteet vääristää näkemystä uusioperheen tilanteesta. Onneksi me olemme kohdanneet tätä yhtä lukuunottamatta vain ihania opeja :)

Heh. Sijainen reagoi irl kuten tyypillinen av-mamma palstalla.

Ehkä sijainen oli av-mamma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Jaa, kyllä täällä meillä on ero-ja uusperheiden lapset yliedustettuina potilasjoukossa, t. Toinen lastenpsykan työntekijä. Ja mitä äimistelyä se on, kun ap kysyy? Osuiko omaan nilkkaan?

Äimistelyn määrä väestössä kertoo perhettä ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisesta, joka toki vaikuttaa perheeseen ja lapsiin.

Kiinnostaa missä suunnalla maata vaikutat? Itse vaikutan ruuhka-Suomessa, ison yliopistollisen sairaalan leivissä olen. Voi olla, että tilanne on hyvin toinen jossain sellaisella alueella, jossa erotaan todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Jaa, kyllä täällä meillä on ero-ja uusperheiden lapset yliedustettuina potilasjoukossa, t. Toinen lastenpsykan työntekijä. Ja mitä äimistelyä se on, kun ap kysyy? Osuiko omaan nilkkaan?

Äimistelyn määrä väestössä kertoo perhettä ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisesta, joka toki vaikuttaa perheeseen ja lapsiin.

Kiinnostaa missä suunnalla maata vaikutat? Itse vaikutan ruuhka-Suomessa, ison yliopistollisen sairaalan leivissä olen. Voi olla, että tilanne on hyvin toinen jossain sellaisella alueella, jossa erotaan todella vähän.

Millä tavalla minun äimistelyni nyt vaikuttaa suhtautumiseen uusperheitä kohtaan ja miten se vaikuttaa heidän tilanteeseen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata aloittajan kysymyksiin, sillä en ole koulumaailmassa töissä. Haluan kuitenkin kommentoida.

Minua vihastuttaa ja tulen surulliseksi siitä, miten vielä tänä päivänä osa ihmisistä (ilmeisesti ihan tosissaan?) kuvittelee että uusperhe on AINA jotenkin huono ja surkea kuvio etenkin lapsille. Äitipuolista puhutaan hyvin rumasti ja oletetaan että tottakai äitipuoli vihaa miehensä lapsia, kiusaa niitä ja haluaisi lapset pois jaloista. Mua harmittaa että mut leimataan lastenvihaajaksi pelkästään sen takia että olen äitipuoli ja kaiken lisäksi vielä lapseton ihminen, joka ei omia lapsia halua. Mä tykkään mun miehen lapsista. En todellakaan kiusaa heitä, enkä toivo että häipyisivät mahdollisimman kauas. Mä teen lapsille ruokaa, leikin heidän kanssaan, pesen heidän pyykkinsä ja autan läksyissä. Mutta silti olen ilmeisesti huono ja paha ihminen.

Tottakai vanhempien ero, ja erityisesti vaikea ero vaikuttaa lapsiin jollain tavalla. Tiedän kyllä, olen itse eroperheen lapsi. Varmasti kukin vanhempien eron kokenut lapsi oireilee tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Ero on aina tosi ikävä ja surullinen asia, etenkin sille lapselle. Valitettavasti elämä on täynnä pettymyksiä ja kamalia asioita, joista vaan on selvittävä. Lapsikin voi selvitä erosta ihan täyspäisenä.

En nyt viittaa tässä että aloittaja näin ajattelisi ja tätä tarkoittaisi, mutta tästä keskustelusta tämä tuli jälleen mieleen.

Eivät kaikki uusperheet ole huonoja, tietenkään. Tunnen sekä hyviä, että huonoja uusperheitä. Lähinnä tämä kysymykseni koski näitä tämän palstan tyylisiä uusperheitä, missä lapsia haukutaan surutta ja tehdään ero perheen sisällä. Ei tästä tarvitse niiden loukkaantua, jotka tietävät kohtelevansa lapsia hyvin :).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun ope ja meillä on n. 500 oppilasta. Yksi huostaanottotapaus oli viime vuonna eroperheen vuoksi. Mitään leimaa ei ole ydin- tai uusperheen lapsilla. Kaikki ovat ihan normaaleja teinejä riippumatta mikä kokoonpano kotona on.

Miksi tulkitsit aloituksen niin, että uusperheen lapsia pitäisi jotenkin erityisesti leimata? Puhuinko sellaisesta aloituksessa? Muuten vastasitkin kysymykseen, kiitos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata aloittajan kysymyksiin, sillä en ole koulumaailmassa töissä. Haluan kuitenkin kommentoida.

Minua vihastuttaa ja tulen surulliseksi siitä, miten vielä tänä päivänä osa ihmisistä (ilmeisesti ihan tosissaan?) kuvittelee että uusperhe on AINA jotenkin huono ja surkea kuvio etenkin lapsille. Äitipuolista puhutaan hyvin rumasti ja oletetaan että tottakai äitipuoli vihaa miehensä lapsia, kiusaa niitä ja haluaisi lapset pois jaloista. Mua harmittaa että mut leimataan lastenvihaajaksi pelkästään sen takia että olen äitipuoli ja kaiken lisäksi vielä lapseton ihminen, joka ei omia lapsia halua. Mä tykkään mun miehen lapsista. En todellakaan kiusaa heitä, enkä toivo että häipyisivät mahdollisimman kauas. Mä teen lapsille ruokaa, leikin heidän kanssaan, pesen heidän pyykkinsä ja autan läksyissä. Mutta silti olen ilmeisesti huono ja paha ihminen.

Tottakai vanhempien ero, ja erityisesti vaikea ero vaikuttaa lapsiin jollain tavalla. Tiedän kyllä, olen itse eroperheen lapsi. Varmasti kukin vanhempien eron kokenut lapsi oireilee tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Ero on aina tosi ikävä ja surullinen asia, etenkin sille lapselle. Valitettavasti elämä on täynnä pettymyksiä ja kamalia asioita, joista vaan on selvittävä. Lapsikin voi selvitä erosta ihan täyspäisenä.

En nyt viittaa tässä että aloittaja näin ajattelisi ja tätä tarkoittaisi, mutta tästä keskustelusta tämä tuli jälleen mieleen.

Eivät kaikki uusperheet ole huonoja, tietenkään. Tunnen sekä hyviä, että huonoja uusperheitä. Lähinnä tämä kysymykseni koski näitä tämän palstan tyylisiä uusperheitä, missä lapsia haukutaan surutta ja tehdään ero perheen sisällä. Ei tästä tarvitse niiden loukkaantua, jotka tietävät kohtelevansa lapsia hyvin :).

Ap

Miten perheen rikkinäiset (sisäiset erot) liittyy erityisesti uusperheen kyllä sitä sekä haukkumista näkee muissakin kuin uusperheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Tuosta paremmasta erosta en tiedä. Lastenvalvojan palvelut ovat kuulemma todella ruuhkautuneita ja erot todella rumia. Lapsista tapellaan keinoja kaihtamatta.

Isät ovat vihdoin heränneet siihen, että he ovat vanhempia siinä missä äiditkin ja lapset kasvavat isienkin huoltamina. Äidit puolestaan pistävät sille kampoihin ja haluavat lapset erossa luokseen, kuten aina ennenkin. Oikeustaistojahan siitä seuraa.

Missäs vaiheessa ne vanhemmat heräisi siihen, miltä lapsesta tuntuu? Ja mitä lapsi haluaa? Ja mikä olisi lapselle parasta? Ja ihan molemmista vanhemmista puhun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Jaa, kyllä täällä meillä on ero-ja uusperheiden lapset yliedustettuina potilasjoukossa, t. Toinen lastenpsykan työntekijä. Ja mitä äimistelyä se on, kun ap kysyy? Osuiko omaan nilkkaan?

Äimistelyn määrä väestössä kertoo perhettä ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisesta, joka toki vaikuttaa perheeseen ja lapsiin.

Kiinnostaa missä suunnalla maata vaikutat? Itse vaikutan ruuhka-Suomessa, ison yliopistollisen sairaalan leivissä olen. Voi olla, että tilanne on hyvin toinen jossain sellaisella alueella, jossa erotaan todella vähän.

Millä tavalla minun äimistelyni nyt vaikuttaa suhtautumiseen uusperheitä kohtaan ja miten se vaikuttaa heidän tilanteeseen?

Ap

Heidän perhetilanteeseen se tuskin vaikuttaa mitenkään. Mutta toki sillä äimistelyllä on vaikutuksensa siihen miten he suhtautuvat sinuun ja muihin äimistelijöihin se taas varmasti on omiaan lisäämään äimistelyä ja tietynlaista vihamielistä suhtautumista. Kun äimistelet kaikkia uusperheitä ja yleistä heidän ongelma perheisiin ei ollenkaan kummallista että pidät heitä vihamielisinä ja he sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Jaa, kyllä täällä meillä on ero-ja uusperheiden lapset yliedustettuina potilasjoukossa, t. Toinen lastenpsykan työntekijä. Ja mitä äimistelyä se on, kun ap kysyy? Osuiko omaan nilkkaan?

Äimistelyn määrä väestössä kertoo perhettä ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisesta, joka toki vaikuttaa perheeseen ja lapsiin.

Kiinnostaa missä suunnalla maata vaikutat? Itse vaikutan ruuhka-Suomessa, ison yliopistollisen sairaalan leivissä olen. Voi olla, että tilanne on hyvin toinen jossain sellaisella alueella, jossa erotaan todella vähän.

Millä tavalla minun äimistelyni nyt vaikuttaa suhtautumiseen uusperheitä kohtaan ja miten se vaikuttaa heidän tilanteeseen?

Ap

Heidän perhetilanteeseen se tuskin vaikuttaa mitenkään. Mutta toki sillä äimistelyllä on vaikutuksensa siihen miten he suhtautuvat sinuun ja muihin äimistelijöihin se taas varmasti on omiaan lisäämään äimistelyä ja tietynlaista vihamielistä suhtautumista. Kun äimistelet kaikkia uusperheitä ja yleistä heidän ongelma perheisiin ei ollenkaan kummallista että pidät heitä vihamielisinä ja he sinua.

En äimistele uusperheitä ja niputa niitä samaan kasaan. Tämä on sinun omaa tulkintaasi ja kertoo enemmän sinun asenteestasi kuin minun. Minua kohtaan ei olla vihamielisiä ja minä en ole vihamielinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrialla tällä hetkellä uusperheiden, yksinhuoltajaperheiden ja ydinperheiden edustus on aivan sama kuin kyseisten perhemuotojen osuudet väestössä muutenkin.

Noin parikymmentä vuotta sitten uusperheiden osuus lastenpsykiatrisista asiakkaista oli suurempi kuin perhemuodon esiintyvyys väestössä. Ilmeisesti nykyään keskimäärin osataan erota paremmin? Asioille on tullut vakiintuneita käytäntöjä?

Toki aloittajan kaltaisia äimistelijöitä riittää vielä tälläkin vuosituhannella.

Syy miksi en voi vastata kouluasioista, on että en ole opettaja. Sen sijaan olen lastenpsykiatrialla töissä, ja arvioin juuri mm. tällaisia asioita ja tilastoja.

Jaa, kyllä täällä meillä on ero-ja uusperheiden lapset yliedustettuina potilasjoukossa, t. Toinen lastenpsykan työntekijä. Ja mitä äimistelyä se on, kun ap kysyy? Osuiko omaan nilkkaan?

Äimistelyn määrä väestössä kertoo perhettä ympäröivän yhteiskunnan suhtautumisesta, joka toki vaikuttaa perheeseen ja lapsiin.

Kiinnostaa missä suunnalla maata vaikutat? Itse vaikutan ruuhka-Suomessa, ison yliopistollisen sairaalan leivissä olen. Voi olla, että tilanne on hyvin toinen jossain sellaisella alueella, jossa erotaan todella vähän.

Millä tavalla minun äimistelyni nyt vaikuttaa suhtautumiseen uusperheitä kohtaan ja miten se vaikuttaa heidän tilanteeseen?

Ap

Heidän perhetilanteeseen se tuskin vaikuttaa mitenkään. Mutta toki sillä äimistelyllä on vaikutuksensa siihen miten he suhtautuvat sinuun ja muihin äimistelijöihin se taas varmasti on omiaan lisäämään äimistelyä ja tietynlaista vihamielistä suhtautumista. Kun äimistelet kaikkia uusperheitä ja yleistä heidän ongelma perheisiin ei ollenkaan kummallista että pidät heitä vihamielisinä ja he sinua.

En äimistele uusperheitä ja niputa niitä samaan kasaan. Tämä on sinun omaa tulkintaasi ja kertoo enemmän sinun asenteestasi kuin minun. Minua kohtaan ei olla vihamielisiä ja minä en ole vihamielinen.

Ap

Tietenkin jokainen tekee oman tulkintansa sinusta ja vaikka tarkoituksesi ei ehkä ole niputtaa et voi sille mitään että aika moni on tämän aloituksen sellaiseksi kokenut. Sanavalinnoissa kannattaa usein miettiä enemmän viestien vastaanottajaa kuin omasta näkökulmasta tarkoitusperiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arjessa uusperheiden kuviot ei erotu epätasa-arvoisena ydinperheiden tilanteeseen verrattuna.

Miksi sitten av:lla on jatkuvasti keskusteluja, missä vihataan miehen lasta, kohdellaan lapsia tietoisesti eriarvoisesti jne.? Ja niihin tulee monia vastauksia, jotka puoltavat lapsen eriarvoista kohtelua ja nimenomaan karaisemiseen vedoten?

Ap

No av tuskin edustaa kaikkien uusperheellisten/äitipuolien ajatuksia ja toimintatapoja. Eiköhän noissa keskusteluissa jankkaa mielipidettään aina samat n. 20-50 tyyppiä joilla on ongelmallinen suhde siihen kumppaninsa lapseen. Ne sadat/tuhannet "normaalit" äitipuolet sitten seuraavat lähinnä keskustelua taustalta.....