Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Teidän koulussa on ilmeisen huono ilmapiiri. Mitä olette tehneet sen parantamiseksi?
Valitettavasti opettajien koulutukseen kuuluu ennen kaikkea opettamaan oppimista. Koulutuksessa opiskellaan didaktiikkaa eli sitä, miten opetetaan ja miten opitaan. Ja kun koulussa opettajan tehtävä on opettaa ja sivistää, monet opettajat (en tarkoita ap:tä) myös ajattelevat, että lasten keskinäiset riidat, kasvatus ja sosiaalisten taitojen opettaminen ei kuulu tai ainakaan pitäisi kuulua opettajalle. Ja niin on, että opettajilla (koskee myös valitettavasti varsinkin yliopistotaustaisia lastentarhanopettajia) on suuria aukkoja tunnetaitojen opetuksen taidoissa ja halussa opettaa niitä. Opetussuunnitelmatkin keskittyvät valitettavasti ihan muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää kiinni ja 10 viikon kesälomille akkuja lataamaan. Muista levätä muillakin lomillasi eräänkin viikon välein.
Voit sinäkin lopettaa työsi ja olla lomalla 10 viikkoa. Koita siinä samalla kuitenkin löytää aina syksyksi jokin työpaikka.
Yhä useampi opettaja on koko kesän työttömänä, ilman tietoa tulevasta.
Ei tainnut tuo aiempi kirjoittaja virkavapailla kikkailua tarkoittaa.
Eipä se tainnut sitä huomioidakaan, kunhan tuli aukomaan päätään.
Vierailija kirjoitti:
Inkluusio. Ah, se tasa-arvon toteutumisen ydin!
Erityisoppilaat integroituna lähes kolmenkymmenen oppilaan luokkaan. Pahoista käytösongelmista kärsivät vievät open kaiken huomion ja muut tuuliajolla. Enkä edes liioittele. Yksi vaeltelee luokassa, mölisee ja paukuttelee pulpetin kansia, seiniä ja välillä muitakin oppilaita kaikella, minkä käteensä saa. Toinen kiemurtelee maassa, takertuu toisten jalkoihin ja kiroilee pahemmin kuin rekkakuski. Tehtäviä eivät tee, ovat ikäänkuin säilössä luokassani. Lähes joka päivä on jokin väkivalta- tai kiinnipitotilanne. En tajua, miksi vanhemmat eivät reagoi! Koulun johto ei reagoi. Oppilashuollon henkilökunta kääntyy kannoiltaan, kun näkevät minut. Ei ole heilläkään keinoja.T.superväsynyt ope
Kouluissa taitaa olla pahoja kommunikaatio-ongelmia. Tutut koulukuraattorit kertoo, miten opettajia ei saa mukaan moniammatillisiin oppilaspalavereihin. Selitykset liittyy työaikaan ja työtehtäviin.
Suosittelen avaamaan keskustelun aiheesta koulussanne.
Ihan ensin, lue vilmaviesti vasta työpaikalla. vastaa välittömästi, poista turhat. Lasten kanssa yksi ominaisuus on ylitse muiden, se on ennakointi. Taito puuttuu yllättävän monelta alalla olevalta, koskee myös päiväkoteja. Mieti etukäteen mitkä on retkien heikoimmat lenkit ja varaudu niihin. Jätä retket tekemättä jos ne on yhtä kaaosta. Ottakaa koulussa käyttöön vertaissovittelu, työmäärä vähenee. Kannusta, anna porkkanaa.
Hanki silmät selkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajankoulutukseen mieskiintiöt takaisin. Miksei, kun kuntien lautakuntiinkin on sukupuolikiintiöt?
Oman vuosikertani miehet OKL:ssa vaihtoivat aika pian alaa valmistumisensa jälkeen. Enkä ihmettele miksi.
Kiintiöt kehiin siis kuten lautakunnissakin. Jääpi sitten jotain miehiä jäljellekin, kun osa lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vain mieleen tuosta uusperhekeskustelusta: miten paljon nämä ydinperhe-erotaan-uusperhe ja lisää lapsia-erotaan-uusi uusperhe, lisää yhteisiä lapsia- sekoilut näkyy koulun arjessa? On loputon määrä sisarpuolia eri vanhemmille ja vanhempipuolille ja siihen päälle kaikki mahdolliset sukulaiset, puolisukulaiset jne.?
Ope1234 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.
Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.
Voimia!Minä kanssa ihmettelin, että tuossa oli hirveän paljon jälkikäteen sammuttelua, ja lapsilla liikaa valtaa. Miksi ihmeessä poikien annettiin ottaa liikaa ruokaa? Ei on keksitty. Miksi lapset pidettiin sisällä kun he sitä toivoivat, ja sitten ihmetellään, kun riehuivat. Retkeäkin puitiin jälkikäteen tunnin verran, mitä järkeä? Lasten kanssa puututaan kun tilanne tapahtuu, ja pysäytetään tilanne, ei puida loputtomiin enää päivien päästää asiaa, jota ei enää voi muuttaa. Ja tunnilla (kun ope on käytävässä) yksi pitää ääntä, siirto erityisopettajalle? Eikö napakka puhuttelu olisi riittänyt?
- Pojat ottivat lisää/liikaa ruokaa ilman opettajan lupaa. En pysty valvomaan kaikkia luokan oppilaita samanaikaisesti ruokalassa, jossa oppilaita yhtä aikaa yli 200. Valitettavasti silmät eivät ole vielä kehittyneet myös selkään.
- Lapset pidettiin sisällä, sillä heidän kotonaan ei oltu huolehdittu säänmukaisesta pukeutumiesta ja suurin osa lapsista olivat litimärkiä. En kokenut inhmillisenä pakottaa valmiiksi märkää lasta ulos kaatosateeseen puoleksi tunniksi. Tämänpäiväisestä viisaannuin; olisi varmaan kannattanut.
- Retkeä puitiin jälkikäteen sen takia, että toilailujen vuoksi olimme jo valmiiksi myöhässä kouluta; puolelta luokaa koulupäivä oli jo päättynyt, toinen puolikas oli jo myöhässä englannin tunnilta. Itse olin myöhässä oppilaspalaverissa. Tästä johtuen retki käytiin läpi yhdessä koko luokan kanssa heti kun se oli mahdollista.
- Erityisopettaja oli luokkamme käytössä, kun yksi oppilas häiritsi työrauhaa luokassa. Oppilaalla on vankka tausta samanlaisesta käytöksestä (mm. "pääjehu" joka on kiusannut Mattia) ja luokan opettajana minulla on paras tieto siitä, miten tilanne hänen kohdallaan katkaistaan. Oppilasta ei siirretty erityisluokkaan oppilaaksi, ei saanut mitään tuen päätöksiä, hänet vain rauhoitettiin hetkeksi toiseen luokkaan.
Kaikki ei aina ole niin kovin mustavalkoista. Minä ihan varmasti yritän kaikkeni ja teen parhaani. Tervetuloa kokeilemaan työtä, jos se tuntuu niin kovin helpota.
Teillä on kyllä homma pielessä, jos yksi ope alakoulussa vahtii 200 syöjää. Kyllä oikea määrä olisi yksi ope per oppilasryhmä, edes suunnilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2629
Käykää kannattamassa tätä erittäin tärkeää lakialoitetta! Tässä on yksi tapa lisätä oppilaiden kouluviihtyvyyttä ja oppimista sekä opettajien jaksamista. <3
T. Ope
Opettajien työtä väheksymättä, nykypäivänä harvassa ammatissa työ päättyy kun työpäivä päättyy. Näin on vielä ehkä esim. bussikuskeilla ja teollisuudessa, hanskat voi pudottaa kun pilli soi ja vuoro vaihtuu.
Nykyään työt ovat entistä enemmän asiantuntijatöitä. Läppäri ja puhelin kulkee kodin ja työn väliä kaiken aikaa repussa. Työsähköpostit kilahtaa kännyyn ja vastataan niihin tai hoidetaan ne joka tapauksessa eteenpäin, oli arki tai pyhä tai jos on vaikka lomamatkalla. Siksi niitä töitä hoitaa vapaallakin (esim. sairaana, vkl tai lomalla), jotta ei töihin mennessä ole sitä kaaosta vastassa ja kymmeniä tai satoja sähköposteja odota lukemista ja toimenpiteitä. Toisaalta toisten työt etenee kun saavat vastauksia. Vastuu on vain itsellä ja ratkaisuja ongelmiin tulee ilman muuta pohdittua kotona, välillä yöunet menee tai jää vajaaksi kun ei pääse työasioista eroon. Joskus on todella hankalia asioita. Kahviporukoita ei meillä töissä ole ollut vuosiin, jokainen hakee kahvia ja juo töiden lomassa kun/jo muistaa ja ehtii.
Opet eivät ole suinkaan ainoita, joita työasiat "kiusaa" kotonakin. Tällaiseksi tämä maailma on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitttävästi koulussa opiskelleet "tytöt" ovat ihan hyviä opettajia. Harva heistä on arka nyhverö, jolla ei olisi sosiaalisia taitoja ja tunnetaito- yms. osaamista. Millä perusteella joku kutosen poika olisi parempi opettaja? Tai kasin tyttö tai poika? Koulumenestys ei sulje pois vankkaa käytännön osaamista, ymmärtämistä ja ammattitaitoa. Nykyiset työolosuhteet vaan voivat olla kamalat kaikkine integroituine oppilaineen ja järjettömin laajoine työtehtävineen.
Ope kirjoitti:
Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.
Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.
Voimia!
Ihan samaa mieltä edeltävän kanssa että melkoista opettajajargonia! Ja ymmärrän että tänne ei tarvitse kirjakieltä kirjoittaa mutta mua ärsyttää suunnattomasti tapa jättää verbit pois, enkä olisi uskonut että opettajatkin kirjoittaa tähän teinityyliin. Toki toi jargon tulee jostakin mutta jos kuuntelisin tota vanhempainillassa niin höyry nousis päästä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-25 oppilaan luokan ohjaus koko työpäivän ajan on erittäin kuluttavaa monine päällekkäisin ihmiskontakteineen ja lasten valtaisten tarpeiden kanssa, moni haluaa yhtäaikaisesti huomiota ja koko ajan joutuu multitaskaamaan ja olemaan vahvasti läsnäoleva. Sopii kokeilla.
"en jaksa itketä"
Onko luokanopeilla kuinka tavanomaista noin huono kirjoitustaito...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettanut sekä ala- että yläasteella ja lukiossa. Tuonne lukioon opettamaan päästessäni taivaan ovet aukesivat ja enkelit lauloivat hoosiannaa. Joo, on kamalia oppilaita lukiossakin jne. mutta sen ikäiset ovat jo niin itsenäisiä ja lähes kaikki ovat hakeneet lukioon ihan omasta tahdostaan. Sain oikeasti opettaa! Ja tapasin todella hyviä tyyppejä, oppilaista suorastaan näki mitä heistä tulee.
Pidän lapsista, mutta en missään nimessä halua enää opettaa yhtäkään peruskoululaista ennenkuim luokkakoot puolitetaan ja saan keskittyä oppilaisiini juuri sellaisina kuin he ovat, yksilöinä.
Luin tässä joku aika sitten opettajaksi opiskelevien ry:n suunnitelmia siitä mitä uudessa opetussuunnitelmassa mahdollisesti olisi. Huomasin että hirveästi painotettiin sitä oppilaan kohtaamista yksilönä.
Minusta se kuulostaa ihan hirvittävältä suunnitelmalta, jotenkin todella vastuutonta kouluttaa ensin vuositolkulla ihmisiä tuohon asenteeseen ja noihin kohtaamistaitoihin, ja sitten heittää ne sinne kouluihin opettamaan. Eikö yhtään ajatella sitä opettajaa?
Realiteetit on että ryhmäkoot on isoja, opettajat ylityöllistettyjä, ryhmässä mukana kaikenlaista häirikköä.
Eikö painotus pitäisi olla ryhmänhallinnassa, eikä yksilöiden kohtaamisessa? Opettaja ei ole äiti eikä terapeutti. Opettaja on ryhmän johtaja. Ryhmänjohtamisen jälkeen, kun luokassa toivottavasti on työrauha, voi tulla niitä hetkiä, silloin tällöin, että voi jotain elämää mullistavaa päästä sanomaan jollekin tarvitsevalle yksilölle ryhmässä, mutta niitä hetkiä ei tule ikinä jos ryhmän sijaan on lauma holtittomia yksilöitä.
Näiden ongelmien ratkaisemiseen on helppo ja halpa tapa; annetaan opettajille oikeus kantaa etälamautinta ja käyttää sitä. Kyllä tyhminkin oppilas uskoo ja riidat vähenee, kun tietää seurauksena olevan mojova sähköisku. Jos kerran eläimetkin ehdollistuvat sähkölle, mikseivät ihmisetkin?
Vierailija kirjoitti:
Näiden ongelmien ratkaisemiseen on helppo ja halpa tapa; annetaan opettajille oikeus kantaa etälamautinta ja käyttää sitä. Kyllä tyhminkin oppilas uskoo ja riidat vähenee, kun tietää seurauksena olevan mojova sähköisku. Jos kerran eläimetkin ehdollistuvat sähkölle, mikseivät ihmisetkin?
Jos ei oo järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Saa muuten tyhmän maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ongelmien ratkaisemiseen on helppo ja halpa tapa; annetaan opettajille oikeus kantaa etälamautinta ja käyttää sitä. Kyllä tyhminkin oppilas uskoo ja riidat vähenee, kun tietää seurauksena olevan mojova sähköisku. Jos kerran eläimetkin ehdollistuvat sähkölle, mikseivät ihmisetkin?
Jos ei oo järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Saa muuten tyhmän maineen.
Miten niin tuo ei ole järkevä ehdotus? Käyttäytyykö oma Jani-Petterisi niin huonosti, että pelkäät hänen saavan sähköiskuja? Tuostahan ei olisi mitään ongelmia hyvin käyttäytyville lapsille, sillä sitä käytetään vain niihin, jotka käyttäytyvät kuin eläimet. "jos käyttäydyt kuin eläin, sinua kohdallaan kuin eläintä." Helppo sääntö, joka menee kyllä tyhmimmänkin päähän.
Mä olen varmaan poikkeus, mutta en pidä opettajan työtä ylitsepääsemättömänä. Toki työ on kuluttavaa ja voin sanoa, että 6 tuntia opetustyötä vastaa hyvinkin 10 tunnin työpäivää jotain muuta työtä. Olen tehnyt siis elämässäni myös muita töitä, opettajaksi opiskelin vasta lähemmäs nelikymppisenä. Kuluttavuus ja uuvuttavuus on yllättänyt silti.
Mutta tosiaan ne hyvät puolet:
Lapset on oikeasti tosi hauskoja, aloitin urani alkuopetuksesta ja nyt olen yläkoulussa erkkana. Kummatkin on kivoja. Pienet oli joskus raivostuttavan avuttomia, mutta samalla vilpittömiä ja innostuneita. Yläkouluikäiset on hauskoja ja alakouluikäisten jälkeen tuntuvat helpon itseohjautuvilta. Yläkouluikäiset on kyllä sitten pahimmillaan todella äkäisiä vastuksia, mutta ei saa kiristää sitä jännettä viimeiseen pisteeseen ja huumori auttaa. Ei teinin kanssa kannata tapella, se on loputon suo ja väsyttää kummankin osapuolen. Sitä paitsi todella harvoin tulee oppilasta vastaan, joka oikeasti repeisi pahasti. Se pahinkin änkyrä kyllä kestää moitteet ja mössötykset, pakotukset, kun sitä kuuntelee. Ne pahimmat tarvii juuri sellaista äidillistä otetta: kuuntelua, ymmärrystä ja napakkaa komentamista välillä pilke silmäkulmassa. Lisäksi pahimmissa ongelmissa olevat on niin persoja kehuille, että positiivinen palaute on todella tärkeää heti, kun toimivat oikein.
Työpäivät menee todella nopeasti, koska koko ajan on toimintaa ja touhua.
Lomat on mukavaa vastapainoa. Tein aikaisemmin 5 viikon vuosilomalla töitä ja täytyy sanoa, että tämä on varmaan sellainen tasapeli. Aikaisemmin tekemäni työt olivat keveämpiä ja palkka parempi, mutta lomat vähäisempiä.
Oikeastaan ainoa miinus on jatkuva härdelli ja huoli, ettei opettajat tee ilman kaikenlaista yt/kiky/yms. hösellystä tarpeeksi. Tuottavuutta lisätään turhilla palavereilla koko ajan. Kun kerran meillä on tunnolliset kympin tytöt siellä kouluilla töissä, niin eikö voida luottaa heihin ja heidän ahkeruuteensa muutenkin...?
t: opeksi vaihtanut kympin tyttö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa päivässä oli niin rankkaa tai ihmeellistä? Ihan normaalia lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vielä niiden kaikkein helpompien.
T. lastensuojelun sossu, jolla on vastuullaan noin 70 lasta, joissa asiat ovat "hieman solmussa".
Sun työ on ihan varmasti rankkaa sekin, mutta eri tavalla. Noi 70 lasta tuskin konkreettisesti samassa huoneessa sun ja vain sun kanssa kuus tuntia päivässä...
Tässäpä se. Varmaan sossun työ on rankkaa, mutta silti se opettajan kuormitus tulee juuri siitä, että pitäisi hanskata 20 lasta kerralla ja saada ne tekemään vielä jotain mielekästä. Jos niiden antaisi vaan olla, puuhailla vapaasti omiaan ja leikkiä, olisi paljon helpompaa. Nyt pitää saada ne istumaan paikoillaan ja tekemään vastenmielisiäkin töitä.
Ei tainnut tuo aiempi kirjoittaja virkavapailla kikkailua tarkoittaa.