Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän turhautumisen, väsymisen ja voimattomuuden tunteen. Itsekin luokanopettajana olen ollut vastaavassa tilanteessa, lisäksi työmatkaa 200 km päivässä ja illat kului Wilma-viestien, kokeiden korjausten ja tuntien suunnittelun parissa. Illalla kaaduin sänkyyn, mutta uni ei tullut työasioiden takia. Herätys oli aamuisin viiden jälkeen pitkän työmatkan takia ja pelkäsin pimeinä talviaamuina nukahtavani autonrattiin. Kaksi vuotta jaksoin tätä kunnes tulin siihen tulokseen, että työ ei ole kaiken tämän stressin arvoista, oma terveys menee edelle.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n äidinkieli suomi?
On. Pahoittelen jos/kun tekstissä on kirjoitusvirheitä. Kirjoitin tekstin kännykällä, joten autocorrectilla saattaa väsymyksen lisäksi olla osuutta asiaan.
HALOO HERÄTYS!!! Ihmiset nääntyy päiväkodeissa ja kouluissa. Palkatkin ovat surkeat. Täällä pitäis saada eväät tuleville työntekijöille, mutta päivät ovat kaaosta... Nyt päättäjät ju....lauta tehkää jotain! Erityisluokat ja tarjoukset takaisin sekä palkankorotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ope kirjoitti:
Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.
Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.
Voimia!
Minä kanssa ihmettelin, että tuossa oli hirveän paljon jälkikäteen sammuttelua, ja lapsilla liikaa valtaa. Miksi ihmeessä poikien annettiin ottaa liikaa ruokaa? Ei on keksitty. Miksi lapset pidettiin sisällä kun he sitä toivoivat, ja sitten ihmetellään, kun riehuivat. Retkeäkin puitiin jälkikäteen tunnin verran, mitä järkeä? Lasten kanssa puututaan kun tilanne tapahtuu, ja pysäytetään tilanne, ei puida loputtomiin enää päivien päästää asiaa, jota ei enää voi muuttaa. Ja tunnilla (kun ope on käytävässä) yksi pitää ääntä, siirto erityisopettajalle? Eikö napakka puhuttelu olisi riittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on ilmeisesti jokin heikomman aineksen asuinalueen koulu?
Taitaa koulu olla helsingissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Samalla huoltajilta satelee merkityksellisiä viestejä, kuten oletko jo etsinyt Pirkon vaaleanpunaisen sormikkaan (juu, se on tämän päivän ykkösjuttu) ja voisitko kirjoittaa aina kaikki läksyt Wilmaan.
Minusta todellakin pitäisi laittaa kaikki läksyt aina Wilmaan. Se on kätevää, jos vaikka on ollut kipeenä.
Vierailija kirjoitti:
Eilen tulin kotiin töistä, en edes ottanut ulkovaatteita pois, vaan torkahdin eteisen lattialle. Onneksi mies haki lapsen tarhasta ja vei muskariin. Yleensä nimittäin illat työpäivän päälle vielä kotona taaperon hulinoiden kanssa selviämistä, joten torkut mahdottomia.
Ope
Anteeksi, mutta voisiko vapaa-aikaa yrittää vähän rauhoittaa? Taaperon ei ole pakko päästä illalla muskariin pitkän tarhapäivän jälkeen. Ei ihme jos työ väsyttää, jos arki-illatkin on yhtä hulinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki on ateistien syytä koska opettajat eivät usko jumalaan niin lapsetkin on riivattuja, simple as that
Sama meno päiväkodeissa. Lisäksi lastentarhanopettajat eivät saa enää usein pitää tarvittavaa 8 % lapsiryhmän ulkopuolista työaikaa (vaikka kvtes niin määrää) joten vaihtoehto on jättää asioita tekemättä tai tehdä omaan piikkiin vapaa-ajalla.😡
Lisäksi curling-vanhemmuus, rajattomuus, lasten levottomuus lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annas, kun arvaan. Olet jossain pk-seudun kouluista töissä. Mikset muuttaisi vähän pienemmälle paikkakunnalle? Kaikesta ns. suvaitsevaisuudestaan ja avarakatseisuudestaan itseään kehuvat kaupunkilaiset jäävät heittämällä kakkoseksi pikkukylien yhteisöllisyydelle.
Mikä tuossa päivässä oli niin rankkaa tai ihmeellistä? Ihan normaalia lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vielä niiden kaikkein helpompien.
T. lastensuojelun sossu, jolla on vastuullaan noin 70 lasta, joissa asiat ovat "hieman solmussa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kurjaa, kun opettajat eivät nykyisin pärjää lapsille kouluissa. Ihan älyttömästi opettajat valittavat työstään ja työoloistaan. Oikeasti kannattaa myös miettiä omaa ammatinvalintaansa, jos ei jaksa ja pärjää.
Kyllä nykyisin väsytään ylipäätänsäkin töissä ja vaaditaan tosi paljon enemmän, kuin ennen muissakin ammateissa.
Sähköposteja pitää lähetellä lähes ympäri vuorokauden, koska globaalissa maailmassa mennään ja asiakkaista kova pula, joten heitä pitää miellyttää ja tehdä Niin paljon extrahommia.
Sijaisia ei ole koskaan ja jos olet sairaana tai lomalla työt odottavat tekemättä työpöydällä.
Olen opettanut sekä ala- että yläasteella ja lukiossa. Tuonne lukioon opettamaan päästessäni taivaan ovet aukesivat ja enkelit lauloivat hoosiannaa. Joo, on kamalia oppilaita lukiossakin jne. mutta sen ikäiset ovat jo niin itsenäisiä ja lähes kaikki ovat hakeneet lukioon ihan omasta tahdostaan. Sain oikeasti opettaa! Ja tapasin todella hyviä tyyppejä, oppilaista suorastaan näki mitä heistä tulee.
Pidän lapsista, mutta en missään nimessä halua enää opettaa yhtäkään peruskoululaista ennenkuim luokkakoot puolitetaan ja saan keskittyä oppilaisiini juuri sellaisina kuin he ovat, yksilöinä.
Inkluusio. Ah, se tasa-arvon toteutumisen ydin!
Erityisoppilaat integroituna lähes kolmenkymmenen oppilaan luokkaan. Pahoista käytösongelmista kärsivät vievät open kaiken huomion ja muut tuuliajolla. Enkä edes liioittele. Yksi vaeltelee luokassa, mölisee ja paukuttelee pulpetin kansia, seiniä ja välillä muitakin oppilaita kaikella, minkä käteensä saa. Toinen kiemurtelee maassa, takertuu toisten jalkoihin ja kiroilee pahemmin kuin rekkakuski. Tehtäviä eivät tee, ovat ikäänkuin säilössä luokassani. Lähes joka päivä on jokin väkivalta- tai kiinnipitotilanne. En tajua, miksi vanhemmat eivät reagoi! Koulun johto ei reagoi. Oppilashuollon henkilökunta kääntyy kannoiltaan, kun näkevät minut. Ei ole heilläkään keinoja.
T.superväsynyt ope
Pisti oikein harmittamaan toi juttu. Itse oon pitkään harkinnut kouluttautua opettajaksi, mutta nykypäivän koulumaailman tuntien (tai oikeastaan nykylapset tuntien) en todellakaan aio siihen. Toivottavasti sun työsi muuttuisi pian opettamiseksi eikä jatkuisi tollasena riidanselvittäjänä/sylkikuppina. Mikä nykykakaroita oikeen vaivaa? Tuntuu et monet lapset tuntuvat voivan pahoin henkisesti (ja täten myös niiden vanhemmat). Miksi asialle ei tehdä mitään? Eikö korkeemmat tahot halua tehdä asialle mitään (ja kyllä aivan varmasti tietävät tämmösistä tapauksista!). Nykylasten levottomuus on kumminkin ollut pitkään tiedossa..
Tsemppiä vielä ja suuri virtuaalinen hali!
T: N19 (ps. mun peruskouluvuosinani (2005-2014) tommosta käytöstä ei ikinä sallittu meidän luokassa, olen pöyristynyt)
ja sama meno jatkuu iltapäivätoiminnassa, tuntuu että pää räjähtää. Melu on aivan kauhea kun 30 lasta meuhkaa ja huutaa. Kun äänen saa hiljasemmalle niin ei mene kuin muutama sekuntti niin sama härdelli alkaa uudestaan.
No tästä epäsuhdastahan on Jyväskylän yliopiston proffa julkisesti avautunut ja nostanut sen julkiseen keskusteluun. Luokanopettajakoulutukseen valitaan tällä hetkellä niitä "kilttejä tyttöjä", jotka eivät ole elämää nähneet. Näiden tyttöjen ambitio on opettamisessa ja odotus se, että a) opetusala on suuresti arvostettu b) oppilaat ovat kilttejä. Oikeasti Suomen kouluissa tarvittaisiin ihan toisenlaista otetta edustavia opettajia; heillä pitäisi olla niin pedagogista kuin sosiaalipsykologista erityisosaamista ja ymmärrys siitä, että lasten kasvattamisessa on kyse niin paljon muusta kuin siitä, että vain teoreettisesti opettaa ja "kasvattaa". Vähän sama kuin lääkäri ja sairaanhoitaja hoitelisivat terveitä ihmisiä - juu olisihan se kivaa, mutta se ei ole se työn oikea sisältö.
En ymmärrä tästä jargonista mitään. Mitä helvatan koko koulun projekteja ala-asteikäisten pitää vääntää? Mitä juhlia? Ei kukaan siellä luokassa ihan aikuisten oikeasti opi mitään jos siellä vain juhlitaan ja riehutaan, eikä opita työskentelemään edes kohtuullisen pitkäjänteisesti.
Luojan kiitos olen vela, en ikinä haluaisi lasta tuollaiseen työympäristöön.