Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vaikka luokanopettajan työ on aina ollut unelma-ammattini, ja sovin siihen kaikilta ominaisuuksiltani aika hyvin, on työ jotain ihan muuta mitä itse opiskellessani kuvittelin. Tykkään ihan hirveästi oppilaista ja opettamisesta, mutta se kaikki muu...voi että olen väsynyt koko ajan. Päivät ovat oikeasti todella hektisiä ja koska kyse on vaativasta ihmissuhdetyöstä, myös henkisesti aika kuormittavaa, ja työ on mielessä melkein aina vapaa-ajallakin. Lomat tulevat todella tarpeeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa niin tutulta :(
Kaiken tuon lisäksi pitäisi ehtiä niihin wilma-viesteihin vastata, lukea uusia viestejä ja seurata O365, johon tipahtelee tietoa koulun uusista projekteista...
Työpäivä jatkuu vielä kotona, joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa päivässä oli niin rankkaa tai ihmeellistä? Ihan normaalia lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vielä niiden kaikkein helpompien.
T. lastensuojelun sossu, jolla on vastuullaan noin 70 lasta, joissa asiat ovat "hieman solmussa".
Sun työ on ihan varmasti rankkaa sekin, mutta eri tavalla. Noi 70 lasta tuskin konkreettisesti samassa huoneessa sun ja vain sun kanssa kuus tuntia päivässä...
Minun päivä on aika samanlainen; riitojen selvittelyä, hankalia omaisia, vessaan ei ehdi eikä aina syömäänkään. Yövuoro on 11 tuntia pitkä, viikonloput menee töissä sillä välin kun minun lapseni (yksi koulukiusattu) viettää vapaata isänsä kanssa. Itse saatan tehdä tuplavuoron koska työkaveri on sairastunut eikä viikonlopuksi saa pätevää tai edes epäpäyevää sijaista. Itkun lisäksi minua huoritellaan, raavitaan, syljetään, uhkaillaan ja lyödään. Vastaleikattujen kanssa olen koko ajan varpaillani, joudunko kohta elvyttämään, soitanko lääkärin, lääkitsenkö ja kuinka vahvalla lääkkeellä. Palkka on pieni (pienenmpi kuin sinulla) ja seuraavaa viikon lomaa odotellessa voi olo olla aika jyrätty useammin kuin kerran.
Voi nyyh. Silti näen paljon hyvää ja voimavaroja työssäni. Suurin osa omaisista ja potilaista ovat normaaleja ihmisä joiden kanssa arkinen kanssakäyminen on ok. Niin sinullakin, jos osaat työsi ja hallitset elämäsi. Sillä suurin osa oppilaistasi ovat normaaleja lapsia joilla on normaalit vanhemmat.
Saan mahahaavan. Ja kun ajattelen mihin omat lapset on parin vuoden päästä joutumassa...
Huonosti voivia lapsia on niin paljon.
Resurssit on täysin p*skat ja se tosiaan alkaa jo meillä päiväkodissa. Vaatimukset nousee ja resursseja samalla pienennetään. Uskomaton yhtälö. Varhaiskasvatus ampui jo itseään jalkaan uudella varhaiskasvatuslailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normipäivä.
Mitä kelasit ku hakeuduit maikaksi? Ei oo kuule mikään muuttunut 20 vuoden aikana ainakaan paitsi korkeintaan kiusaamisesta sanotaan pari sanaa, ennen se oli olankohautus maikkojen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että ei tuo ihan normaali työpäivä luokanopena ole. Tein vuosia sitä työtä ja joka päivä toki oli noita lasten ikuisia välituntiriitoja ja niistä kanteluita. Mutta harvoin oli päivä, etten ehtinyt kahvia juoda ja käydä vessassa. Joskus oli useampi välitunti sluibia, joskus sai ehkä vain yhden välitunnin itselleen. Mitään oletusarvoista 15 minuutin taukoa ei opettajilla ole. Moni ei tajua tätä. Se on usein sattumaakin, saako sitä katkoa vai ei. Lisäksi on ne valvonnat ja muut päälle. Pahimmillaan on ollut hirveä härdelli koko päivän ja odottaa sitä "yhden välkkää", että saa käytyä vessassa ja kahvilla. Sitten joku alkaa voida pahoin ja jäät välitunniksi luokkaan sen takia odottaen äitiä hakemaan. Sitten ottaa jo päähän. Onneksi harvoin sentään noin kamalaa päivää on.
Pahimmillaan se tosiaan on sitä, että teet ilman pienintäkään taukoa töitä sen 6-7 tuntia, ja sitten vasta voit aloittaa helpommat suunnittelutyöt yms. Tauottomuus tarkoittaa, että syöt lasten kanssa samassa pöydässä, et käy kahvilla, et edes vessassa, koska sinne on liian pitkä matka ja et voi kesken tuntia lähteä
toiselle puolelle rakennusta vessaan.
Mielenkiintoista. Tunnen monta luokanopettajaa, ja heillä kyllä työpäivät ihan erilaisia. Kiirettä ja tauottomia työpäiviä on monella muullakin alalla - ilman neljännesvuoden lomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.
Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.
Voimia!Minä kanssa ihmettelin, että tuossa oli hirveän paljon jälkikäteen sammuttelua, ja lapsilla liikaa valtaa. Miksi ihmeessä poikien annettiin ottaa liikaa ruokaa? Ei on keksitty. Miksi lapset pidettiin sisällä kun he sitä toivoivat, ja sitten ihmetellään, kun riehuivat. Retkeäkin puitiin jälkikäteen tunnin verran, mitä järkeä? Lasten kanssa puututaan kun tilanne tapahtuu, ja pysäytetään tilanne, ei puida loputtomiin enää päivien päästää asiaa, jota ei enää voi muuttaa. Ja tunnilla (kun ope on käytävässä) yksi pitää ääntä, siirto erityisopettajalle? Eikö napakka puhuttelu olisi riittänyt?
- Pojat ottivat lisää/liikaa ruokaa ilman opettajan lupaa. En pysty valvomaan kaikkia luokan oppilaita samanaikaisesti ruokalassa, jossa oppilaita yhtä aikaa yli 200. Valitettavasti silmät eivät ole vielä kehittyneet myös selkään.
- Lapset pidettiin sisällä, sillä heidän kotonaan ei oltu huolehdittu säänmukaisesta pukeutumiesta ja suurin osa lapsista olivat litimärkiä. En kokenut inhmillisenä pakottaa valmiiksi märkää lasta ulos kaatosateeseen puoleksi tunniksi. Tämänpäiväisestä viisaannuin; olisi varmaan kannattanut.
- Retkeä puitiin jälkikäteen sen takia, että toilailujen vuoksi olimme jo valmiiksi myöhässä kouluta; puolelta luokaa koulupäivä oli jo päättynyt, toinen puolikas oli jo myöhässä englannin tunnilta. Itse olin myöhässä oppilaspalaverissa. Tästä johtuen retki käytiin läpi yhdessä koko luokan kanssa heti kun se oli mahdollista.
- Erityisopettaja oli luokkamme käytössä, kun yksi oppilas häiritsi työrauhaa luokassa. Oppilaalla on vankka tausta samanlaisesta käytöksestä (mm. "pääjehu" joka on kiusannut Mattia) ja luokan opettajana minulla on paras tieto siitä, miten tilanne hänen kohdallaan katkaistaan. Oppilasta ei siirretty erityisluokkaan oppilaaksi, ei saanut mitään tuen päätöksiä, hänet vain rauhoitettiin hetkeksi toiseen luokkaan.
Kaikki ei aina ole niin kovin mustavalkoista. Minä ihan varmasti yritän kaikkeni ja teen parhaani. Tervetuloa kokeilemaan työtä, jos se tuntuu niin kovin helpota.
Kuulostaa tosi raskaalta päivältä - mutta myös siltä, että sun on vähän vaikea vetää rajoja.
Kenenkään ei pitäisi lukea wilma-viestiä heti herättyään, eli ota ne huomautukset pois päältä. Tunnin keskustelu ja itsearviointi eilisestä retkestä kuulostaa superraskaalta sekä sulle että lapsille, eli lyhennä keskustelua ja laita lapset sen jälkeen tekemään jotakin, mikä vahvistaa niitä taitoja, joita edelliseltä retkeltä puuttui. Tietysti lapset riehuu, jos ne jättää keskenään luokkaan välitunniksi, eli käske ne pihalle, ei ne ole sokerista tehty. Ja miksi ne ruokalan tapahtumat täytyi käydä niin pitkästi läpi erityisopettajan kanssa? Miksei tuota ruualla leikkimistä ylipäänsä pysäytetty heti alkuun?
Ymmärrän todellakin, että ennakointi on raskasta silloin, kun tuntuu, että työ on pelkkää tulipalojen sammuttelua. Samoin ymmärrän, että rakkaille oppilaille haluaa olla joka hetki mahdollisimman hyvä opettaja. Mutta. Anna oppilaillesikin mahdollisuus onnistua, kiellä herkemmin kaikki sellainen, mikä helposti johtaa kaaokseen ja mittaviin jälkiselvittelyihin, ja vastaavasti järjestä paljon ryhmähenkeä vahvistavia, mukavia hetkiä, joiden aikana on mahdollista kehua lapsia. Kuulostaa siltä, että luokassa on meneillään negatiivinen kierre, mikä ei varmastikaan oo millään tavalla sun syytä, mutta sulla on kuitenkin parhaimmat tsäänssit saada omalla toiminnallas kierre katki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun päivä on aika samanlainen; riitojen selvittelyä, hankalia omaisia, vessaan ei ehdi eikä aina syömäänkään. Yövuoro on 11 tuntia pitkä, viikonloput menee töissä sillä välin kun minun lapseni (yksi koulukiusattu) viettää vapaata isänsä kanssa. Itse saatan tehdä tuplavuoron koska työkaveri on sairastunut eikä viikonlopuksi saa pätevää tai edes epäpäyevää sijaista. Itkun lisäksi minua huoritellaan, raavitaan, syljetään, uhkaillaan ja lyödään. Vastaleikattujen kanssa olen koko ajan varpaillani, joudunko kohta elvyttämään, soitanko lääkärin, lääkitsenkö ja kuinka vahvalla lääkkeellä. Palkka on pieni (pienenmpi kuin sinulla) ja seuraavaa viikon lomaa odotellessa voi olo olla aika jyrätty useammin kuin kerran.
Voi nyyh. Silti näen paljon hyvää ja voimavaroja työssäni. Suurin osa omaisista ja potilaista ovat normaaleja ihmisä joiden kanssa arkinen kanssakäyminen on ok. Niin sinullakin, jos osaat työsi ja hallitset elämäsi. Sillä suurin osa oppilaistasi ovat normaaleja lapsia joilla on normaalit vanhemmat.
Tämä! Raskaita ammatteja on paljon. Millään muulla (julkisen sektorin) ammattikunnalla vain ei ole yhtä hyviä työsuhde-etuja kuin opettajilla.
Pää kiinni ja 10 viikon kesälomille akkuja lataamaan. Muista levätä muillakin lomillasi eräänkin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämän keskustelun pitäis nyt muuttua "mulla raskain taakka on kannetavana" kilpailuksi. Myös hoitoalalla on raskasta ja niin myös opettajilla sekä monilla muilla...
On vaan hyvä tuoda epäkohtia esille.
Ope1234 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.
Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.
Voimia!Minä kanssa ihmettelin, että tuossa oli hirveän paljon jälkikäteen sammuttelua, ja lapsilla liikaa valtaa. Miksi ihmeessä poikien annettiin ottaa liikaa ruokaa? Ei on keksitty. Miksi lapset pidettiin sisällä kun he sitä toivoivat, ja sitten ihmetellään, kun riehuivat. Retkeäkin puitiin jälkikäteen tunnin verran, mitä järkeä? Lasten kanssa puututaan kun tilanne tapahtuu, ja pysäytetään tilanne, ei puida loputtomiin enää päivien päästää asiaa, jota ei enää voi muuttaa. Ja tunnilla (kun ope on käytävässä) yksi pitää ääntä, siirto erityisopettajalle? Eikö napakka puhuttelu olisi riittänyt?
- Pojat ottivat lisää/liikaa ruokaa ilman opettajan lupaa. En pysty valvomaan kaikkia luokan oppilaita samanaikaisesti ruokalassa, jossa oppilaita yhtä aikaa yli 200. Valitettavasti silmät eivät ole vielä kehittyneet myös selkään.
- Lapset pidettiin sisällä, sillä heidän kotonaan ei oltu huolehdittu säänmukaisesta pukeutumiesta ja suurin osa lapsista olivat litimärkiä. En kokenut inhmillisenä pakottaa valmiiksi märkää lasta ulos kaatosateeseen puoleksi tunniksi. Tämänpäiväisestä viisaannuin; olisi varmaan kannattanut.
- Retkeä puitiin jälkikäteen sen takia, että toilailujen vuoksi olimme jo valmiiksi myöhässä kouluta; puolelta luokaa koulupäivä oli jo päättynyt, toinen puolikas oli jo myöhässä englannin tunnilta. Itse olin myöhässä oppilaspalaverissa. Tästä johtuen retki käytiin läpi yhdessä koko luokan kanssa heti kun se oli mahdollista.
- Erityisopettaja oli luokkamme käytössä, kun yksi oppilas häiritsi työrauhaa luokassa. Oppilaalla on vankka tausta samanlaisesta käytöksestä (mm. "pääjehu" joka on kiusannut Mattia) ja luokan opettajana minulla on paras tieto siitä, miten tilanne hänen kohdallaan katkaistaan. Oppilasta ei siirretty erityisluokkaan oppilaaksi, ei saanut mitään tuen päätöksiä, hänet vain rauhoitettiin hetkeksi toiseen luokkaan.
Kaikki ei aina ole niin kovin mustavalkoista. Minä ihan varmasti yritän kaikkeni ja teen parhaani. Tervetuloa kokeilemaan työtä, jos se tuntuu niin kovin helpota.
Ei varmasti open työ ole helppoa, mutta se ei todellakaan ole raskain työ. Huonojen opettajakokemusten vuoksi luin avauksesi varmasti vähän asenteellisesti, mutta oudolta kuulostaa, jos meno alakoulussa on tuollaista, ja siihen ei opettajat pysty puuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajankoulutukseen mieskiintiöt takaisin. Miksei, kun kuntien lautakuntiinkin on sukupuolikiintiöt?
Vierailija kirjoitti:
Opettajankoulutukseen mieskiintiöt takaisin. Miksei, kun kuntien lautakuntiinkin on sukupuolikiintiöt?
Oman vuosikertani miehet OKL:ssa vaihtoivat aika pian alaa valmistumisensa jälkeen. Enkä ihmettele miksi.
Kyseessä on tosiaan Kontulan Ala-aste, siellä oli näköjään siskonmakkarakeittoa tänään ruoaksi. Ei ollut vaikea arvata.
Kuulostaa tosiaan siltä, että koulussa on aivan liikaa jälkihallintaa ehkäisyn sijaan. Kuten esimerkiksi juuri tuo että poikien annettiin hakea lautaskaupalla keittoa eikä sanottu toisen lautasellisen jälkeen että nyt pitää jättää muillekin. Muut kuulostavat aika tavallisilta tapauksilta peruskoulussa. Mutta siltikin mielestäni taidat ottaa ammattisi aivan liian raskaasti, suosittelen alanvaihtoa tai vaihtamista johonkin maalaiskouluun jossa on vähemmän eri perhetaustoista tulevia lapsia ja kaaoksen riski pienempi. Eikö tällaisesta arjesta varoitettu opettajankoulutuksessa?
Vierailija kirjoitti:
No tästä epäsuhdastahan on Jyväskylän yliopiston proffa julkisesti avautunut ja nostanut sen julkiseen keskusteluun. Luokanopettajakoulutukseen valitaan tällä hetkellä niitä "kilttejä tyttöjä", jotka eivät ole elämää nähneet. Näiden tyttöjen ambitio on opettamisessa ja odotus se, että a) opetusala on suuresti arvostettu b) oppilaat ovat kilttejä. Oikeasti Suomen kouluissa tarvittaisiin ihan toisenlaista otetta edustavia opettajia; heillä pitäisi olla niin pedagogista kuin sosiaalipsykologista erityisosaamista ja ymmärrys siitä, että lasten kasvattamisessa on kyse niin paljon muusta kuin siitä, että vain teoreettisesti opettaa ja "kasvattaa". Vähän sama kuin lääkäri ja sairaanhoitaja hoitelisivat terveitä ihmisiä - juu olisihan se kivaa, mutta se ei ole se työn oikea sisältö.
Ihan kokemuksesta voin sanoa, että tällä hetkellä opettajan työssä uupuu myös ne muut kuin kympin tytöt. Myös ne taitavat moniosaajat. Harva tuorekaan ope lähtee työelämään kuvitellen, että oppilaat ovat kilttejä. Opettajuus ei ole sitä, mitä se joskus 20 vuotta sitten oli. Opettajan rooli on ohjaajan rooli, ja hyvä niin. Työ on tällä hetkellä kuitenkin niin uuvuttavaa inkluusion takia, että myös ne parhaimmat uupuvat.
Vierailija kirjoitti:
Pää kiinni ja 10 viikon kesälomille akkuja lataamaan. Muista levätä muillakin lomillasi eräänkin viikon välein.
Voit sinäkin lopettaa työsi ja olla lomalla 10 viikkoa. Koita siinä samalla kuitenkin löytää aina syksyksi jokin työpaikka.
Yhä useampi opettaja on koko kesän työttömänä, ilman tietoa tulevasta.
Vierailija kirjoitti:
No tästä epäsuhdastahan on Jyväskylän yliopiston proffa julkisesti avautunut ja nostanut sen julkiseen keskusteluun. Luokanopettajakoulutukseen valitaan tällä hetkellä niitä "kilttejä tyttöjä", jotka eivät ole elämää nähneet. Näiden tyttöjen ambitio on opettamisessa ja odotus se, että a) opetusala on suuresti arvostettu b) oppilaat ovat kilttejä. Oikeasti Suomen kouluissa tarvittaisiin ihan toisenlaista otetta edustavia opettajia; heillä pitäisi olla niin pedagogista kuin sosiaalipsykologista erityisosaamista ja ymmärrys siitä, että lasten kasvattamisessa on kyse niin paljon muusta kuin siitä, että vain teoreettisesti opettaa ja "kasvattaa". Vähän sama kuin lääkäri ja sairaanhoitaja hoitelisivat terveitä ihmisiä - juu olisihan se kivaa, mutta se ei ole se työn oikea sisältö.
Komppaan tätä. Loistaviakin opettajia varmasti on, mutta kolme muksua peruskoulun läpi saatelleena on ollut surullista seurata, miten suurimmalla osalla opettajista loppuu taidot siihen, jos tapahtuu jotain mihin ei löydy vastausta opettajan oppaasta. Joo, vähän kärjistän, mutta opettajankoulutus ei ole tainnut ihan pysyä ammatin vaatimusten muuttumisen tahdissa.
No tässä yksi aineenope:
1. Herää kasilta
2. Makoile ja näprää puhelinta. Pari wilma-viestiä tullut, mutten jaksa niitä edes vielä avata
3. Mene suihkuun
4. Älä jaksa keittää kahvia - mene työpaikalle
5. Kahvihuoneessa muutama muukin. Heitä hetki huonoa läppää ja hörpi aamukahvit.
6. Mene käynnistelemään oma tuntisi. Laita oppilaat itsenäiseen työhön ja päätä käydä lorvimassa naapuriluokassa. Siellä myös rento meininki ja jutellaan open ja parin oppilaan kanssa niitä näitä
7. Välitunti. Kahvia ja pullaa. Päätä kurkistaa myös wilma: Ei mitään supertärkeää.
8. Seuraava tunti ja vähän opettajajohtoisempi. No aika keskusteluksihan se menee ja aihe karkaa kaksimielisyyksiin. Eipä näytä häirtsevän.
9. Ruokailu. Nipistäkää vähän tuntien alusta ja lopusta ja menkää kollegan kanssa syömään läheiseen lounaspaikkaan.
10. Kiva tunti mukavan luokan kanssa. Menkää pihalle tekemään vähän tutkimusta. Siitä sitten raporttia väännellään pari tuntia ja johan se olisikin kotiinlähdön aika
11. Käy vielä opehuoneen kautta ja sovi pikku palaveri huomiseksi pikkujoulujen tiimoilta. Tuleekin huippupippalot.
12. Mene kotiin ja sieltä uimahallille uimaan. Koko iltapäivä ja ilta aikaa tehdä mitä haluaa ja huomenna taas muutamaksi tunniksi töihin.