Kuvaus luokanopen arjesta

Steiner?

Leifhackman kirjoitti:

Steiner?

Sori, kämmäilin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat kyllä ottaa rusinat OVTESsistä ja noudattavat vain sopivia pykäliä.

Täällä puhutaan opettajien "lomasta". Opettajat eivät kuulu vuosilomalain piiriin, heillä ei ole päivääkään lomaa. Koulussa on opetuksetonta aikaa, tavallisesti syksyllä, joulun aikaan ja talvella n. viikko kutakin. Se ei ole lomaa, silloin ei vain ole opetusta. Kesällä opettajilla on laskennallinen loma, jota käytetään laskennassa silloin jos ope esim. sairastuu kesän aikana. Laskennallinen loma alkaa joka vuosi 16.6. ja kestää n. 31.7. saakka.

Opettajat ovat virassa (eivät työsopimussuhteessa), toisin sanoen esimies (rehtori) voi pyytää opettajaa tekemään töitä 15.6. saakka ilman mitään erityiskorvausta (paitsi jos kesällä on opetusta, opetuksesta saa erityiskorvauksen). Opettajan työ siis päättyy 15.6. - kuka ope on siihen asti töissä, kysyn vaan?

Opettajan on töissä myös "vapaapäivänään" eli jos jonain päivänä lukkarissa ei ole tunteja, on silti töissä ja esim. sijaistettava vaikkapa sairastunutta kollegaa. Hyvin usein ope on tällaisena "vapaapäivänä" jossain Tallinnassa, kampaajalla tms. asioillaan eikä tule kun rehtori soittaa. Tästä päivästä pitäisi automaattisesti ottaa palkka pois ja olisi oikeus ottaa se pois, vaan missä koulussa niin tehdään?

Myös tuo, että vain kesän ajaksi  tullaan töihin, esim. hoitovapaalta, rehtori voisi teettää tällaisella opella töitä tuon 1.6. - 15.6. - esim. juuri paikkojen järjestelyä, jotain suunnittelua tms. mutta kuka rehtori niin tekee ja miten hirveä haloo siitä nousisi.

Useimmat opettajat eivät tee mitään, mistä ei erikseen makseta, kyllä hyvin ovat hoitaneet leiviskänsä.

Opettajille on vääjäämättä tulossa kokonaistyöaika enemmin tai myöhemmin. Palkkakin nousee sen mukaan. Näitä opettajien kommentteja kun lukee, se tulee ihan aiheeseen, rauhoittaisi tilanteen. 37 - 38 h viikossa töitä ja siitä maksetaan myös. Siinä maksullista on kaikki työ, niin opetus kuin se tuntien valmistelukin, suunnittelut ja kokeiden korjaus.

t. isä opettaja, itse opettajien tuuraajana ollut n. 20 v sivutoimisena (nähnyt ja etenkin kuullut tarpeeksi sitä opehuonetta), nykyisin hallinnon puolella

Nyt sä pikkuisen ammut omiasia. Kyllä opettajille kertyy lomat siinä kuin muillekin. Ne on normaalisti laskennallisesti siitä juhannuksesta. Mutta lukuvuoden ajaksi palkatun sijaisen kohdalla nämä "opetuksettomat ajat" eli syyslomat, joulut ja hiihtolomat katsotaan pidetyiksi lomiksi. Tässä on siis kahden kastin väkeä. Toiset saa ylimääräisenä vapaana nuo, toisille ne on normaalisti kertyvää lomaa.

Ja tuo väitteesi siitä, että opettajan pitäisi vapaana päivänä olla valmis tulemaan töihin on TÄYTTÄ paskaa. Opettajalle maksetaan palkka opetustuntien mukaan ja jos jollain opettajalla on vaikka 28 opetustuntia neljänä päivänä eli 7 h/pv, niin hänellä ei ole mitään velvollisuutta tulla koululle vapaapäivänään sijaistamaan. Häntä voidaan kysyä, mutta se on lisäpalkallista työtä. Siitä maksetaan sijaispalkka. Tällä samalla logiikalla esim. vapaalla olevan hoitajan pitäisi tulla automaattisesti vapaapäivänään töihin, kun siellä tarvitaan. Tottakai monet tulee, koska eivät kehtaa kieltäytyä ja ottavat lisärahat siitä, mutta mitään joustoa/erityistä/yms. siinä ei ole, jos opettajan ei oleteta tulevan opetustuntiensa ulkopuolella tekemään sijaistunteja.  Uskomatonta, että isäsi on muka opettaja ja itsekin tuuraillut, ja kuvittelet, että opettajien pitäisi tehdä sijaistunteja ilman lisäkorvausta. Ilman lisäkorvausta tehdään kaikenlaista, koska ne kuuluu työhön, mutta opetustunneista tulee AINA palkka. Ja ne on määritelty lukuvuosisuunnitelmassa jokaiselle opettajalle ja ne on palkanmaksun peruste.

Se mitä opettajan sijaiset tekevät ja saavat palkkaa, sillä ei ole mitään merkitystä, eikä kerro opettajien palkasta tai työkuvasta mitään.

Opettaja työ perustuu virkasuhteeseen, ihan samalla tavalla kuin muiden viranhaltioiden.

Turhaan edes mesoat, jos sinulla ei ole edes vakinaista virkasuhdetta.

Korjaan muuten tuohon, että vapaapäivänä pitää tulla esim. vanhempien tapaamisiin, ilta-Vesoihin, opekokouksiin yms. Mutta toisen opettajan tunteja ei tarvi tulla pitämään.

Mä en käsitä tätä, mikä tässä opettajahommassa teitä mättää. Menkää itse opiskelemaan opettajaksi, pääsette lihapatojen äärelle laiskottelemaan. Ihmiset liiottelee muutenkin työnsä raskautta. Useaa työtä tehneenä tiedän, että harvassa työssä on oikeasti kiire. Teeskennellään vaan tärkeää ja kiireistä. Esim. yksityisellä monet alat on oikeasti tosi löysiä, pitää vaan esittää semmoista, että ollaan hirveässä paineessa ja tulosvastuussa. Olen toiminut hyvin kilpailulla ja tuulisella alalla ennen opettajuutta asiantuntijana ja esimiehenä. Ei se nyt niin kamalaa ollut. Tietysti toisten ihmisten käsitys kiireestä on kummallinen ja oma työtahti heikko, niin kai se tuntuukin raskaalta. Juuri yksi tuttu ope taas istui 4 tuntia töiden jälkeen tekemässä kolmea juttua. En tajua, miten sai niihin menemään 4 tuntia. Minusta ne on alle tunnin työ yhteensä. Esimerkiksi käytti tunnin  piirustusten laittamiseen luokan seinälle. Kauhea säätäminen ja katselu. Itse laitan ne välitunnissa. Toinen kaveri meni kylmiltään Kelaan "kiireavuksi" ja on ihmetellyt, kuinka hitaita ne "muka" kiireiset naiset siellä on. Kauhea rutina ja kiire, päätöksiä tehdään kuin hidastetussa filmissä. Sitten tämä sai vielä vuoden jälkeen palkinnon nopeasti käsittelystä ja hyvin tehdyistä päätöksistä. Sanoi, että silti ehtii touhailla omiaan työpäivän aikana hyvin.

Kaksi lähisukulaista on vanhustenhuollossa töissä ja kumpikin ihmettelee, kuinka kiireisiä nämä työnsankarit sielläkin on. Joskus on enemmän töitä, joskus menee tunteja kahvilla. Silti tasainen itku kiireestä. Sanovat, että tylsiähän sellaiset kahvittelupäivät on. Yksi kaveri on sairaanhoitajana yliopistollisessa sairaalassa ja ehtii aina soitella, viesteillä yms. päivän aikana. Kertoi, että päivystyksessä kiire hoitajilla siinä lasikopissa on keksittyä, koska siellä muka ollaan porukalla jotain tekemässä ja oikeasti katsotaan vaikka asuntoja netistä. Hän on tehnyt paikkauksia siellä välillä ja nauraa, että yhteinen valhehan se on, ettei muka ehdi potilaita huomata. Tai sitten on oma kuva siitä, mitä on kiireinen työnteko vääristynyt. Kuvitellaan, että välillä tehtävä työ työaikana tarkoittaa kiirettä.

Perheyrityksen raksamiehet istuu 60% työajasta ja usein tuplapalkalla työmailla. Ikkunasta seurasin Lemminkäisen työmaata, kun 10 äijää seisoo koko päivän ja yksi käyttää kaivuria. Ei tuommoista seisoskelua voi olla olemassa. Ei ihme, että rakentaminen maksaa...

Olen tehnyt elämässäni seuraavia töitä:

- kolmen lapsen hoitaja perheessä (2kk)

- grillityöntekijä (vuoden ajan pari vuoroa viikossa)

- marketin kassa (kolme vuotta osa-aikaisesti)

-siivooja (vuoden, josta 4kk kokopäiväinen)

-kahvilatyöntekijä (kesän ja yhden syksyn osa-aikaisesti)

-asiantuntijatyötä yksityisellä (5 vuotta)

- esimies, projektipäällikkö yms. yksityisellä ( 7 vuotta)

- kouluttaja yksityisessä yrityksessä (vuosi)

- luokanopettaja (3 vuotta)

Eikä yksikään näistä töistä ole ollut mitenkään erityisen kiireinen. Siivoojana ja kassana oli tasainen työtahti, muuten stressittömiä hommia. Asiantuntijana ja opettajana on tasaista stressiä, muttei ihan älytöntä ja asiantuntijana/esimiehenä oli sluibit työpäivät, mutta pidemmät. Opettajana kova työteho, mutta pääsee nopeammin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä edelliseen: Sijaistamista ilman lisäpalkkaa tehdään, jos vaikka oma oppilasryhmä on pois ja tällöin on kuitenkin palkallinen opetustunti. Mutta tuo väite, että "opetuksettomana päivänä" pitäisi olla valmis kiitämään opetustöihin... Höpö, höpö.

Kun olin töissä yläkoulussa ja lukujärjestyksessä oli opetukseton päivä, apulausrehtori soitteli vähän väliä sijaistamaan. Puhelu tuli esim. Klo 7.30. Ärsyttävää, kun oli kuitenkin suht pienet koululaiset kotona ja päivän rytmi suunniteltu. No kilttinä menin aina, kun pyydettiin. Aina sai olla varpaillaan tuleeko soittoa eikä päivää voinut suunnitella etukäteen. Toki sijaistuksista tuli palkanlisää. Määräaikaisena ei uskaltanut kieltäytyä. Sijaistaminen oli vapaaehtoista. Mun mielestä olisi voinut soitella suoraan sijaisuuksia tekevälle opiskelijalle. Itse tein sijaiskeikkaa valmistumisen jälkeen ja ilahduin aina työpäivästä = rahaa aika helpolla (valmisteltu oppitunti eikä muita vastuita, kuitenkin opettajan tuntipalkka)

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä edelliseen: Sijaistamista ilman lisäpalkkaa tehdään, jos vaikka oma oppilasryhmä on pois ja tällöin on kuitenkin palkallinen opetustunti. Mutta tuo väite, että "opetuksettomana päivänä" pitäisi olla valmis kiitämään opetustöihin... Höpö, höpö.

Juurikin näin. Ja minä vieläpä tulkitsin sen kirjoituksen, johon vastasit, niin, että opettajan pitäisi muka tulla opetuksettomana päivänä sijaistamaan *ilman lisäpalkkaa/maksua pitämistään tunneista*, koska hän on mukamas "töissä" anyway.

Näin minä sen ymmärsin, ja se tekee väitteestä vielä tragikoomisemman.

Alapeukkuja sataa, koska ihmisistä on kiva tukea ja ylläpitää mielikuvaa opettajista laiskoina ja ahneina ku$ipäinä. Mutta mietipä, jos itse olisit sopinut työnantajasi kanssa vaikka siitä, että teet 35 tuntia viikossa töitä toimistolla ja sillä tuntimäärällä työvelvoitteesi siltä kalenteriviikolta täyttyy. Tekisit sitten tuon 35 tuntia täyteen ma-to-akselilla eli neljässä päivässä, ja perjantaina jäisit kotiin viettämään ansaittua työstä vapaata päivää. Aamulla seitsemältä soikin sitten puhelin, ja pomo kertoo, että "Matti on nyt oksennustaudissa, ja sinä saat tulla tuuraamaan häntä koko päiväksi. Ilman palkkaa tietenkin, koska sinähän olet tänäänkin töissä siksi, että emme ole erikseen sopineet, että perjantai on sinulle vapaapäivä." Olisko kiva? Tuskin, mutta opettajat yleisen mielipiteen mukaan pitäisi tällaiseen varmaan alistaa - koska he ovat...ks. ylempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee vähän sivuun, mutta nythän uudessa opetussuunnitelmassa suositaan sellaisia työtapoja, että tehdään ryhmässä ja neuvotellaan kaverin kanssa. Ihmettelen kyllä toisaalta, sillä en minä ainakaan opi asioita tuolla tavalla. Ärsyttää, jos jotakin haluaa sisäistää, ja samalla pitäisi jonkun kanssa säätää. En ikinä oppinut kouluaikoinani myöskään mitään ryhmätöistä. Kaaosta, jossa kaikki suoriutuivat alle oman tasonsa, pelkkää hommien delegointia ja muka-tuotosten tekemistä. Lopuksi yhteenvedossa muiden ryhmien epäselvien esitysten seurantaa. Sitten piti sekin asia lukea kokeeseen kirjasta, että jotakin tajusi.

Tutkiva työtapa edellyttää myös, että jostakin pitäisi saada luotettava perustieto pohjalle. Miten senkin saa, jos ryhmässä jostain netistä etsii?

Onko tässä tarkoitus tuottaa työelämälle avotoimistoissa toimimaan kykeneviä ihmisiä? Sellaisia, jotka osaavat keskittyä hälinässä? Sellaisia, jotka tekevät kaikki hommat toisilta kysellen ja/tai delegoiden?

Näin juuri! Juuri oma alakoululaiseni purnasi, kun olivat käsitelleet pohjoismaat ryhmätöinä. Ryhmän muut jäsenet olivat keskittyneet pelleilyyn ja kaikki työt oli jätetty tunnollisimman harteille. Suurimmalla osalla ryhmätyön tulos oli wikipediasta suoraan copy-pastella otettuja palasia, joista edes työn tehnyt ryhmä ei ymmärtänyt mitään. Työhön poltettiin monta tuntia, mutta lopputuloksena juuri kenellekään ei jäänyt mitään käteen. Koska aiheesta ei tehdä edes koetta, ei suurimman osan tule koskaan opeteltua alueen tietosisältöä. Näin saimme taas 15 nuorta lisää, jotka eivät osaa sijoittaa kartalle Tukholmaa tai Kööpenhaminaa.

Tutulta kuulostaa. Koulussa on paljon näennäisoppimista. Ryhmätyö ei ole mikään autuaaksitekevä oppimismuoto. Oletuksena usein on, että kaikki tekevät tasapuolisesti oman osansa. Tämä vaatii opettajalta selkeät ohjeet ja sitä, että perustaidot ovat kaikilla hanskassa. Kaikkea tätä pitää harjoitella. Vaikka opettaja on nykyään enemmän ohjaaja kuin tiedonjakaja, vastuu oppimisesta ei ole kadonnut minnekään. Pitää olla koko ajan kartalla ja tietoinen siitä, mitä oppilaat puuhaavat. Ikävä kyllä, monilla yhteistyötaidot ja oman toiminnan ohjaus on sellaisella tasolla, etteivät ryhmätyöt kertakaikkiaan onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Korjaan muuten tuohon, että vapaapäivänä pitää tulla esim. vanhempien tapaamisiin, ilta-Vesoihin, opekokouksiin yms. Mutta toisen opettajan tunteja ei tarvi tulla pitämään.

Mä en käsitä tätä, mikä tässä opettajahommassa teitä mättää. Menkää itse opiskelemaan opettajaksi, pääsette lihapatojen äärelle laiskottelemaan. Ihmiset liiottelee muutenkin työnsä raskautta. Useaa työtä tehneenä tiedän, että harvassa työssä on oikeasti kiire. Teeskennellään vaan tärkeää ja kiireistä. Esim. yksityisellä monet alat on oikeasti tosi löysiä, pitää vaan esittää semmoista, että ollaan hirveässä paineessa ja tulosvastuussa. Olen toiminut hyvin kilpailulla ja tuulisella alalla ennen opettajuutta asiantuntijana ja esimiehenä. Ei se nyt niin kamalaa ollut. Tietysti toisten ihmisten käsitys kiireestä on kummallinen ja oma työtahti heikko, niin kai se tuntuukin raskaalta. Juuri yksi tuttu ope taas istui 4 tuntia töiden jälkeen tekemässä kolmea juttua. En tajua, miten sai niihin menemään 4 tuntia. Minusta ne on alle tunnin työ yhteensä. Esimerkiksi käytti tunnin  piirustusten laittamiseen luokan seinälle. Kauhea säätäminen ja katselu. Itse laitan ne välitunnissa. Toinen kaveri meni kylmiltään Kelaan "kiireavuksi" ja on ihmetellyt, kuinka hitaita ne "muka" kiireiset naiset siellä on. Kauhea rutina ja kiire, päätöksiä tehdään kuin hidastetussa filmissä. Sitten tämä sai vielä vuoden jälkeen palkinnon nopeasti käsittelystä ja hyvin tehdyistä päätöksistä. Sanoi, että silti ehtii touhailla omiaan työpäivän aikana hyvin.

Kaksi lähisukulaista on vanhustenhuollossa töissä ja kumpikin ihmettelee, kuinka kiireisiä nämä työnsankarit sielläkin on. Joskus on enemmän töitä, joskus menee tunteja kahvilla. Silti tasainen itku kiireestä. Sanovat, että tylsiähän sellaiset kahvittelupäivät on. Yksi kaveri on sairaanhoitajana yliopistollisessa sairaalassa ja ehtii aina soitella, viesteillä yms. päivän aikana. Kertoi, että päivystyksessä kiire hoitajilla siinä lasikopissa on keksittyä, koska siellä muka ollaan porukalla jotain tekemässä ja oikeasti katsotaan vaikka asuntoja netistä. Hän on tehnyt paikkauksia siellä välillä ja nauraa, että yhteinen valhehan se on, ettei muka ehdi potilaita huomata. Tai sitten on oma kuva siitä, mitä on kiireinen työnteko vääristynyt. Kuvitellaan, että välillä tehtävä työ työaikana tarkoittaa kiirettä.

Perheyrityksen raksamiehet istuu 60% työajasta ja usein tuplapalkalla työmailla. Ikkunasta seurasin Lemminkäisen työmaata, kun 10 äijää seisoo koko päivän ja yksi käyttää kaivuria. Ei tuommoista seisoskelua voi olla olemassa. Ei ihme, että rakentaminen maksaa...

Olen tehnyt elämässäni seuraavia töitä:

- kolmen lapsen hoitaja perheessä (2kk)

- grillityöntekijä (vuoden ajan pari vuoroa viikossa)

- marketin kassa (kolme vuotta osa-aikaisesti)

-siivooja (vuoden, josta 4kk kokopäiväinen)

-kahvilatyöntekijä (kesän ja yhden syksyn osa-aikaisesti)

-asiantuntijatyötä yksityisellä (5 vuotta)

- esimies, projektipäällikkö yms. yksityisellä ( 7 vuotta)

- kouluttaja yksityisessä yrityksessä (vuosi)

- luokanopettaja (3 vuotta)

Eikä yksikään näistä töistä ole ollut mitenkään erityisen kiireinen. Siivoojana ja kassana oli tasainen työtahti, muuten stressittömiä hommia. Asiantuntijana ja opettajana on tasaista stressiä, muttei ihan älytöntä ja asiantuntijana/esimiehenä oli sluibit työpäivät, mutta pidemmät. Opettajana kova työteho, mutta pääsee nopeammin kotiin.

Tuokin varmaan totta, että on näitä kiireen turhia valittelijoita.

Kuitenkin on oikeasti paikkoja joissa työntekijällä jatkuva kiire ja työtä likaa aikaan nähden.

Se, että sinulla ei siitä ole kokemusta ja onnekkailla tutuillasi ei kerro kaikkien ihmisten tilanteesta.

Kun luen tätä niin suurin huoli syntyy minulle koululaisista. Opet on kuitenkin aikuisia, voivat ottaa lopputilin tai vaihtaa hommia. Mutta koululaiset on lapsia, he eivät voi nostaa kytkintä ja heillä on oikeus turvalliseen ja rauhalliseen opiskeluun. Heillä ei myöskään ole samanlaisia valmiuksia ajaa omaa etuaan ja työolojaan tai ottaa niitä puheeksi. Lapsilla ei ole opinrorauhaa, koulussa on kiusaamista ja tappeluita ja suurin huoli on open oma kahvitauko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat kyllä ottaa rusinat OVTESsistä ja noudattavat vain sopivia pykäliä.

Täällä puhutaan opettajien "lomasta". Opettajat eivät kuulu vuosilomalain piiriin, heillä ei ole päivääkään lomaa. Koulussa on opetuksetonta aikaa, tavallisesti syksyllä, joulun aikaan ja talvella n. viikko kutakin. Se ei ole lomaa, silloin ei vain ole opetusta. Kesällä opettajilla on laskennallinen loma, jota käytetään laskennassa silloin jos ope esim. sairastuu kesän aikana. Laskennallinen loma alkaa joka vuosi 16.6. ja kestää n. 31.7. saakka.

Opettajat ovat virassa (eivät työsopimussuhteessa), toisin sanoen esimies (rehtori) voi pyytää opettajaa tekemään töitä 15.6. saakka ilman mitään erityiskorvausta (paitsi jos kesällä on opetusta, opetuksesta saa erityiskorvauksen). Opettajan työ siis päättyy 15.6. - kuka ope on siihen asti töissä, kysyn vaan?

Opettajan on töissä myös "vapaapäivänään" eli jos jonain päivänä lukkarissa ei ole tunteja, on silti töissä ja esim. sijaistettava vaikkapa sairastunutta kollegaa. Hyvin usein ope on tällaisena "vapaapäivänä" jossain Tallinnassa, kampaajalla tms. asioillaan eikä tule kun rehtori soittaa. Tästä päivästä pitäisi automaattisesti ottaa palkka pois ja olisi oikeus ottaa se pois, vaan missä koulussa niin tehdään?

Myös tuo, että vain kesän ajaksi  tullaan töihin, esim. hoitovapaalta, rehtori voisi teettää tällaisella opella töitä tuon 1.6. - 15.6. - esim. juuri paikkojen järjestelyä, jotain suunnittelua tms. mutta kuka rehtori niin tekee ja miten hirveä haloo siitä nousisi.

Useimmat opettajat eivät tee mitään, mistä ei erikseen makseta, kyllä hyvin ovat hoitaneet leiviskänsä.

Opettajille on vääjäämättä tulossa kokonaistyöaika enemmin tai myöhemmin. Palkkakin nousee sen mukaan. Näitä opettajien kommentteja kun lukee, se tulee ihan aiheeseen, rauhoittaisi tilanteen. 37 - 38 h viikossa töitä ja siitä maksetaan myös. Siinä maksullista on kaikki työ, niin opetus kuin se tuntien valmistelukin, suunnittelut ja kokeiden korjaus.

t. isä opettaja, itse opettajien tuuraajana ollut n. 20 v sivutoimisena (nähnyt ja etenkin kuullut tarpeeksi sitä opehuonetta), nykyisin hallinnon puolella

Jaa että ope ei tee mitään, jos ei makseta. Olipa naurettava väite. Yläkoulun opettaja saa luokanvalvojuudesta max 130 e kuussa brutto. Sillä hoidetaan jopa 30 oppilaan asiat, palaverit, vanhempainillat, hojksit ja muu byrokratia, yhteydenpito koteihin ja oppilashuoltoon jne. Voit huviksesi arvioida, onko korvaus muuta kuin nimellinen.

Olen valtion virassa. Muutos on jatkuvaa, ja perustehtävän rinnalle tulee jatkuvasti uusia tehtäviä ja vastuualueita. Rahoissa pyörisin jos jokaisesta saisin 130 palkanlisän.

Kuulostaa kamalalta. Minä olen haaveillut luokanopettajan työstä ja pätevyydestä puuttuu enää 65op. En ole koskaan ollut peruskoulussa opettajana edes harjoittelemassa ja vähän olenkin jännännyt, että pärjäisinkö herkkänä ihmisenä oppilaiden kanssa. Ehkä pitäydyn vaan nykyisessä työssäni (tuntipalkkakin on moninkertainen ja työtunteja vaan vähän)...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ope on kyllä velvollinen odottelemaan normaalin virka-ajanpuitteissa (8-16) välillä. Ei niin, että keskustelujen vika aika on tarjolla klo 14.

Ei ole. Miksi pitäisi? Keskustella voi puhelimitse, jos annetut ajat eivät sovi. Miksi nykyään edes tavata kasvotusten kun teknologia mahdollistaa muunlaisen yhteydenpidon?

Tätä minäkään en ymmärrä. Puhutaan digiloikasta, mutta ei haluta/osata/voida käyttää puhelinta, skypeä, chatteja, slackeja ym. ym. ym. Voisiko joku opettaja valaista, miksi koulumaailmassa sekä opettajien keskinäiset että opettajien ja vanhempien väliset kohtaamiset hoidetaan vieläkin niin usein kasvotusten?

Voisin tehdä samanlaisen vuodatuksen omasta työstäni HR-tehtävissä kuten AP:

1.Aloitan lukemaan työsähköposteja aamupalalla kotona ja vastaan kaikkein kiireellisimpiin. Matkalla töihin autossa vastaan ensimmäisiin puheluihin ja rauhoittelen yhtä tuohtunutta työntekijää esimiehen töppäyksestä.

2.Töihin päästyäni 8.30 en saa edes takkia pois kun ensimmäinen esimies tulee kiireellisen asiansa takia ja ratkomme yhdessä äkillisen resurssiongelman. Minulle jää 5 min aikaa ennen yhdeksältä alkavan kokoukseen valmistautumiseen, esityslistan tulostamiseen ja siirtymiseen.

3.Kokouksen jälkeen pääsen hakemaan aamukahvia ja matkalla sinne, keskustelen käytävällä yhden työntekijän kanssa hänen ongelmastaan ja oma esimies tulee paikalle oman asiansa kanssa.Kahvin haku jää siihen ja takaisin omaan työhuoneeseen esimiehen kanssa.Esimies antaa kiireellisen tehtävän ja tässä vaiheessa pohjalla odottaa jo kokouksen aikana tulleet puhelut, sähköpostit ja kaksi muuta tälle aamulle ajoitettua tehtävää. Aloitan kiireellisestä muiden asioiden jäädessä sen jalkoihin ja pääkopassa jyskyttää muut asiat ja lupaukset.

4.Koneelle pääsen 10.30 aloittamaan ja puhelin soi taukoamatta ja oven ulkopuolella käytävässä käydään kiivasta keskustelua jostakin.Yritän keskittyä kiireelliseen kunnes ovi aukeaa ja tuo kiivas keskustelu siirtyy huoneeseen.Kyseessä on esimiehen ja työntekijän näkemysero ja ratkot sen heidän kanssaan.Takaisin kiireelliseen, jonka saa nyt tehdä loppuun, vain puhelin ja sähköposti pirisee taustalla.

5. Lounaaksi haen lähikaupasta salaatin jonka syön samalla töitä tehden oman työpöydän äärellä.Puhelin soi ja näen että soittaja on esimies, jonka asian olit luvannut hoitaa aamupäivällä. Otan kiukuttelut vastaan ja lupaan, että asia on kohta hoidettu ja teet sen hutaisten pois ja takaraivossa jyskyttää huolimattomuus.

6.Seuraava kokous alkaa yhdeltä ja en ole ehtinyt valmistautumaan projektiryhmään, jota vedän.Selviydyn siitä kuitenkin rutiinilla ja kokouksen päättyessä kolmelta on rutkasti lisää tehtävää huomiseksi.

7.Kolmelta pääsen purkamaan kymmeniä sähköposteja ja puheluja ja tekemään sitä toista tämän päivän tehtävää.Kunnes oma alainen tulee huoneeseen henkilökohtaisen ja työhön liittyvän ongelmansa kanssa ja niiden purkamiseen kuluu lähes tunti. Taas takaisin siihen mitä olin tekemässä ja huomaan kellon olevan jo puoli viisi.Pakkaat koneen ja loput töistä kotiin.

8.Kotona aloitan työt kun lapset saadaan nukkumaan ja lopetan työt yhdentoista aikaan.

Kaikesta tästä huolimatta olen tyytyväinen työhöni ja en valita kun töitä on. Oma asenne ratkaisee. Ja kun ei jaksa voi vaihtaa duunia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on yläkoulun ope ja katsonut sitä jo 15 vuotta, enkä ikipäivänä ole havainnut illalla tälläistä työnpaljoutta tai itkukohtauksia.

Lähdetään yleensä aamulla samaa matkaa ja hän on aina kotona ennen minua. Ja harvoin on illalla enää työtehtäviä, kun tekee ne koululla opetustuntien jälkeen. Ei edes lue viestejä. En edes muista, milloin joku vanhempi olisi soittanut illalla.

Onkohan mun mies luuseri? Ainakin tulee mieleen, kun olen lukenut kommenteja.

Tiedän kuitenkin hänen olevan pidetty opettaja oppilaiden keskuudessa, ainakin palautteen perusteella, joita hän saa joskus jopa vuosien jälkeenkin.

Koska MIES! Naisopettajat hyökkäävät täällä tasaisin välein miesopettajien päälle ja haukkuvat laiskoiksi, koska miesopettajat eivät suostu osallistumaan talkoisiin, juhlat, kokoukset, suunnittelut, työpäivän ulkopuolella. Naisopettajien mielestä mies, joka ei koko iltaa kirjoita Wilma-viestejä, suunnittele uudestaan ja uudelleen jokaikistä oppituntia, on hyvissä väleissä oppilaiden kanssa ja pystyy helposti pitämään työrauha luokassaan, on huono opettaja. Miehesi toimii oikein ja uskon hänen olevan hyvin pidetty ja hyvä opettaja.

Opettajia on valtavasti työttömänä, kun taas työssä olevat väsyvät. Näillä luokkakoilla saisi olla kaksi opea per luokka.

Henkilökohtaisesti en haluaisi toimia opettajana, koska minulla ei ole mitään kiinnostusta opettamiseen, joten oppilaat kärsisivät. Tuo "tulkaa itse kokeilemaan" -mantra ei siis toimi.

Opettajan työ on varmasti ajoittain raskasta. Käsitteitä voidaan pyöritellä loputtomiin, mutta faktisesti opettajien työajat ja loma-ajat on jotain ihan muuta kuin millään muulla alalla. Miksi sitä on niiiin vaikea myöntää?? Miksi on niin vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että monella muulla alalla työ on vielä raskaampaa, huonommilla työehdoilla ja huonommalla palkalla? Myös ylemmän korkeakoulututkinnon vaativissa tehtävissä.

Julkista sektoria syyllistetään koko ajan, mutta yksi ammattiryhmä on niin pyhä, että työaikoihin ei puututa. Se tuntuu järjettömältä ja kohtuuttomalta. Onneksi on muiden kiky-minuutit, joilla maa pelastuu :)

Vierailija kirjoitti:

Myös syy ja seuraus unohdetaan.

Otetaanpa vaikka kiltti oppilas joka viittaa ja osallistuu, mutta jota opettaja kohtelee alentuvasti, ei kysy koskaan yms.

Tähän vielä mukaan se, että opettaja ei siellä ensimmäisellä ja toisellaluokalla puutu siihen, että häiriköt jyräävät muut.

Hyvin pian se kiltti oppilas huomaa, että ei saa mitään kiltteydellä.

Näin saamme ylemmille luokille oppilaita jotka eivät enää halua olla tunnilla aktiivisia ja jotka ymmärtävät, että negatiivisella tavalla saa edes jotain huomiota.

Eli muut opettajat kantavat satoa siitä kun aiemmat opettajat ovat kohdelleet huonosti kilttejä oppilaita ja ovat antaneet häiriköille vapauden hallita ryhmissä.

Jokainen tietää, että lapset ovat hyvin innokkaita kyselemään vielä ensimmäisellä luokalla lähes rasittavuuteen asti.

Tällöin opettaja helposti lyttää liikaa kyselevät lapset ja nämä myöhemmin lakkaavat osallistumasta.

Koulusta tulee pakko, siellä ei ole mittään mukavaa.

No suurenmoinen koululaitoksemme ei tästä välitä.

Höpön löpön, kiltistä harvemmin tulee häirikköä. Kyllä oppilaista näkee jo ihan ekaluokalta lähtien ja takuulla jo päiväkodissakin, kenellä tulee olemaan ongelmia koulussa. Toisinaan alaluokilla häiriköinyt rauhoittuu, mutta valitettavan usein ei.

Surullista, mutta totta on se, että monet käytöshäiriöt johtuvat lasten kotioloista ja / tai vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa lapsiaan. Vanhempia ja varsinkin niitä, joilla on vaikeuksia elämänhallinnassa, pitäisi alkaa ohjata hyvään vanhemmuuteen jo ennen vauvan syntymää. Ja tämä koskee myös ns. hyviä perheitä, joissa sileän pinnan alla voi olla todella pahoja ongelmia, jotka sitten näkyvät koulussa lapsen oireiluna.

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä niin suurin huoli syntyy minulle koululaisista. Opet on kuitenkin aikuisia, voivat ottaa lopputilin tai vaihtaa hommia. Mutta koululaiset on lapsia, he eivät voi nostaa kytkintä ja heillä on oikeus turvalliseen ja rauhalliseen opiskeluun. Heillä ei myöskään ole samanlaisia valmiuksia ajaa omaa etuaan ja työolojaan tai ottaa niitä puheeksi. Lapsilla ei ole opinrorauhaa, koulussa on kiusaamista ja tappeluita ja suurin huoli on open oma kahvitauko.

Ketä nyt kiinnostaisi niiden lasten jaksaminen, oppiminen ja kouluviihtyvyys? Eihän suomalainen koululaitos suinkaan lapsia varten ole, vaan opettajia🙄 Näin ainakin yleisestä keskustelusta päätellen...

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en haluaisi toimia opettajana, koska minulla ei ole mitään kiinnostusta opettamiseen, joten oppilaat kärsisivät. Tuo "tulkaa itse kokeilemaan" -mantra ei siis toimi.

Opettajan työ on varmasti ajoittain raskasta. Käsitteitä voidaan pyöritellä loputtomiin, mutta faktisesti opettajien työajat ja loma-ajat on jotain ihan muuta kuin millään muulla alalla. Miksi sitä on niiiin vaikea myöntää?? Miksi on niin vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että monella muulla alalla työ on vielä raskaampaa, huonommilla työehdoilla ja huonommalla palkalla? Myös ylemmän korkeakoulututkinnon vaativissa tehtävissä.

Julkista sektoria syyllistetään koko ajan, mutta yksi ammattiryhmä on niin pyhä, että työaikoihin ei puututa. Se tuntuu järjettömältä ja kohtuuttomalta. Onneksi on muiden kiky-minuutit, joilla maa pelastuu :)

Minä ainakin myönnän. Kyllä opettajan virassa on puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensäjohtaminen on taito, jota sun ap pitäisi treenata. Kaiken ehtii yleensä hyvin tekemään, kun järkeistää ajankäyttöä, ennakoi ja suunnittelee.

Oikein mainiosti pidit Matin äidin kanssa palaverin ennen ensimmäistä tuntia.

Jatkossa otat käytännön, että riitapukarit jäävät koulupäivän jälkeen selvittämään asiaa. Tämä toimii jo vähän ennaltaehkäisynä, sillä lapset lähtisivät mieluummin kotiin kuin jäisivät puimaan asiaa. Tällainen pieni epämukavuus on jo sellaisenaan ihan oivallinen seuraamus siitä, että ei ole osattu elää sopuisasti. Ja peruskoulussa on tärkeää opettaa sitä, että teoilla on seuraamuksensa.

Kolmanneksi et mitenkään voi jättää lapsia valvomatta! Peruskoulussa lapsilla on oikeus opetukseen! Varsinkin jos luokka on levoton, sinä et poistu luokasta jättäen lapsia keskenään - varsinkaan siksi, että menisit toisen opettajan kanssa selvittämään jotain draamaa ruokalassa tai puhuttelemaan riitapukaria.

Neljänneksi ei kannata huutaa, siitä tulee vaan kurkku kipeäksi. Työkseen puhuvalla kuten opettajalla tulee olla äänenkäyttö hallussa. Jos ääni väsyy jo uran alussa päivän aikana, kannattaa ehdottomasti hakeutua äänenkäytön opetukseen esim. kesäyliopiston kurssille.

Ja vielä lisään, että ota koulun rehtorin kanssa puheeksi ruuan loppuminen kesken. Sellaista ei pidä tapahtua ja siihen on keksittävä jokin systeemi, joko ruokaa tilataan enemmän tai sitten jokin muu ratkaisu.

Ihan hyvä, mutta huomaa ettet ole kovinkaan perillä koulumaailmasta. Tai sitten olet opena jossain lintukodossa, idyllisessä pikkukoulussa.

Meillä ei isossa yhtenäiskoulussa voi rangaistuksena puhutella ketään ennen eikä jälkeen koulupäivän. Suurin osa on kuljetusoppilaita ja kyydistä ei ole lupa jättää. Myöskään jälki-istunto ei tule kysymykseen samasta syystä. Edes kevät- ja joulujuhlapäivinä ei päivä saa päättyä aikaisemmin, koska kyyditysten muuttamisesta tulisi kustannuksia. Niinpä kökötämme kaikki juhlatamineissa iltapäivään asti koulussa. Että niin joustavaa on.

Tunnit ovat usein kaksoistunteja tai tauko kuluu oppilailla ruokailuun. Tunnit myös rytmittyvät eri luokka-asteilla eri tavalla. Osa on tunnilla kun toiset syömässä tai välitunneilla. On myös siirtymävälkkiä, joiden aikana pitää 5 minuutissa juosta sekä open että oppilaiden seuraavaan työtilaan ja ehdittävä laittaa tavarat valmiiksi tai vaihdettava vaatteet esim. liikuntaa varten.

Jossain välissä on puhuteltava. Muuten tulee vanhemmat linjoja pitkin ja ylipäänsä huonosta käytöksestä tottakai on moitittava.

Miten ehdotat, että toimitaan? Opetta jää joka päivä iltatöihin pitämään puhuttelut klo 18-20? Niin. Aina ne on ne hyvät ja kunnolliset oppilaat, jotka kaikesta kärsivät. Tulisipa yksityiskoulut ja tämä hullunmylly päätökseen!

Vähän vaikea uskoa, ettei koko koulussa jälki-istunto ole mahdollinen... Eikä silloin tietysti tukiopetuskaan koulutuntien ulkopuolella? Useimmissa kouluissa taitaa olla jonkinlainen läksyparkki olemassa, paikka mihin oppituntien ulkopuolella keräännytään tekemään ne läksyt, jotka ovat jääneet tekemättä.

Lapsilla on ihan lakisääteisesti oikeus opetukseen, ei oppitunteja voi käyttää riitojen selvittämiseen. Opettaja voi toki järjestää työpäiväänsä miten hyväksi näkee ja halutessaan selvittää asioita välitunnillakin jos haluaa. Tässähän ketjussa opettajilla oli ongelmana se, että välitunneilla ei ehdi edes vessaan.

Opettajan työpäivästä vain osa on sitä opetusta. Kyllä sitä aikaa täytyy olla jaettavaksi oppilaille ja vanhemmille oppituntien ulkopuolellakin (ei tietenkään klo 06 tai klo 21). En suostu uskomaan, että yhdessäkään koulussa tämä ei olisi mahdollista. Alakoulussa ei taida juuri kenelläkään olla yli 25 opetustuntia viikossa, joten normaalilla kahdeksan tunnin työpäivälläkin siitä jää vielä 15 viikkotuntia siihen kaikkeen muuhun. (Opetusta voi toki suunnitella ja kokeita korjata halutessaan iltaisin kotonakin. Pointtini kuitenkin oli, että alakoulussa ihan normaalin kahdeksantuntisen työpäivän pitäisi kyllä joka päivä ongelmitta riittää kaikkien työtehtävien tekemiseen ilman mitään kiirettä. Normaaliin työpäivään kuuluu myös yksi tai kaksi kiireetöntä kahvitaukoa ja vessakäynnit jne. Mutta jos haluaa tehdä työnsä vain lasten koulupäivän aikana eli klo 8-13, varmasti tulee ongelmia.)

Minä työskentelen alakoulussa luokanopettajana ja opetustunteja minulla on tänä vuonna 28. Rehtori oli laittamassa minulle jopa 29 tuntia, jolloin jo sanoin ettei se käy. Aikaa kun pitäisi jäädä myös opetuksen suunnitteluunkin ja yhteydenpitoon ja asioista tiedottamiseen. Nykyään olen työpaikalla päivittäin n. Klo 7.50-16, enkä silti ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin ehtiä. Osa asioista täytyy vaan jättää tekemättä.