Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Ehkä ap. ongelmaan löytyisi ratkaisu, jos opettajat velvoitettaisiin olemaan koulutiloissa 8h päivässä, joko opetustehtävissä ja loppuaika joko opettajien huoneissa tai vapaana olevissa luokissa ja työvelvoite olisi myös syys-, joulu- ja pääsiäislomilla ja kuukausi kesälomasta koulun tiloissa.
Jos opettajalla on vielä ongelmia ajankäytössään ja riittämyydessä, on syytä vakavasti harkita ammatin vaihtoa ja työskennellä sellaisella alalla, missä joku muu jakaa työtehtävät ja ajankäytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama aloitus oli toisellakin keskustelupalstalla joten laitan saman vastauksen tännekin.
Tässä on kai kyse ala-asteikäisistä?
Missä opettajien auktoriteetti on nykyään?
Lapsiin ei saa käydä käsiksi, mutta pelkkä lässytys ja piipitys ei auta.
Kai opettajilla on edelleen puinen karttakeppi?
Kun minä olin peruskoulussa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, oli muutamilla opettajilla vielä auktoriteetti. Tilanteita ei päästetty leviämään.
Jos luokka mölisi kun tunti alkoi, niin opettaja paukutti puisella karttakepillä opettajan pöytään PAMPAMPAMPAMPAM viisi kertaa putkeen. Koko luokka hiljeni.
Jos joku ei pysynyt paikallaan tai metelöi, hänet otettiin luokan eteen. Joko
A) seisomaan ja pitämään tuntia hetkeksi "Kun kerran haluat pitää ääntä niin ole hyvä, jatka siitä mihin jäin" ja pienen muminan jälkeen oppilas sai mennä paikalleen ja muisti olla hiljaa
tai
B) joutui siirtämään pulpettinsa ihan eteen, valkokankaan eteen opettajan viereen. Erilleen muista, ei ollut siis vieressä kaveria jonka kanssa möykätä.
Toimivia keinoja jopa yläasteella niillä opettajilla jotka noita käyttivät.
Ne opettajat jotka vain lässyttivät eivät saaneet mitään kontrollia.
Meidän luokassa oli 20 oppilasta sekä ala- että yläasteella. ADHD- ja muita ongelmatapauksia oli n. 4-5 luokalla joka vuosi. Mutta heihinkin puri tiettyjen opettajien säännöt ja auktoriteetti. He eivät istuneet takana eivätkä vierekkäin. He istuivat eturivissä.
Ja vanhemmille pitää antaa vastuu. On heidän tehtävänsä kasvattaa lapsensa.
Jokainen vanhempi siis ottaa sen lapsensa puhutteluun ja takoo kalloon että muille on annettava koulurauha. Vaikka itseä ei kiinnosta niin muut haluavat keskittyä tuntiin.
Tämän voi toki jokainen opettajakin käydä oppilaiden kanssa läpi päivittäin.
Ne ADHD-tapauksetkin jaksavat keskittyä kun tekevät vain omaa juttuaan ja jättävät luokkakaverit tunnilla rauhaan. Eli jos ei jaksa kuunnella, niin saa piirtää ja kirjoittaa. Mutta pitää pysyä omassa pulpetissa ja luokkakaverille ei jutella kuin pari- ja ryhmätöissä.
Ja pari- ja ryhmätyöt tehdään, ketään ei syrjitä.
Pidä vaikka numeroiden luettelu jos pakka hajoaa. Eli kun luokka möykkää, karttakeppi kouraan, suut tukkoon ja reunasta lähtien luetellaan numeroita vuorotellen. Ensimmäinen sanoo 1, seuraava 2, jne.
Jos lapsia ei saa pysymään kurissa niin ei saa teinejäkään.
Opettajilla on oikeus tehdä työnsä rauhassa.
Lapsilla on velvollisuus antaa opettajille ja muille oppilaille työrauha.
Laittakaa ne pennut kuriin.
Antakaa lastenkin tehdä työnsä rauhassa eli käydä koulua.
Vaatikaa paremmat työolot.
Vaatikaa että saatte luokkaan apukäsiä.
Opettajan lisäksi luokassa on muitakin aikuisia. Se on lastenkin etu.
Tehkää kunnon kirjelmä joka laitetaan nettiin koko kansan luettavaksi ja jaettavaksi ja tiedoksi tämän maan päättäjille.
Teillä on oikeus tehdä työnne.
Lasten etu on että apua saadaan ajoissa ja luokassa on useampi aikuinen neuvomassa kun tehtävät ei suju.
Luokkakoot pienemmiksi.
Nyt Sipilä, Orpo ja kumppanit vastuuseen siitä että koulutuksesta ei leikata.
Noissa NYKYHETKEN lapsissa ja nuorissa on tämän maan TULEVAISUUS.
Te jotka teette tuota työtä, VAATIKAA että saatte tehdä sen hyvin, ja niin että koulu on kaikille kiva paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.
Mikä loma? Aika moni opettaja tekee hommiaan määräaikaisena siten, että työ alkaa 10.8.2017 ja päättyy 5.6. 2018. Eli niin kutsuttu loma-aika haetaan seuraavaa työpaikkaa ja ollaan asiakkaana työkkärissä. Ensimmäiset 6 viikkoa on karenssia, jolta ei tule korvausta.
Miksi opettajan työpäivästä ei tehdä tosi-TV:tä?
Siis samaa kuin poliiseista. Tai hoitsuista/sosiaalityöntekijöistä. Siinä saisi näkökulmaa muutkin siihen hommaan, että mitä se on. Meillä kun ei ole kouluelämästä kuin oma kokemus oppilaana ollessa, ja sehän tietysti on sellainen, että ope istuu kaffeella opettajainhuoneessa, kopioi nipun monisteita ja kaikki on leppoisaa.
Kun olen seurannut joskus Poliisit-sarjaa, olen todellakin sitä mieltä, että pitäisi parantaa heidän työolojaan ja palkkaustaan. Kaikenkarvaisia asiakkaita...
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajan työpäivästä ei tehdä tosi-TV:tä?
Siis samaa kuin poliiseista. Tai hoitsuista/sosiaalityöntekijöistä. Siinä saisi näkökulmaa muutkin siihen hommaan, että mitä se on. Meillä kun ei ole kouluelämästä kuin oma kokemus oppilaana ollessa, ja sehän tietysti on sellainen, että ope istuu kaffeella opettajainhuoneessa, kopioi nipun monisteita ja kaikki on leppoisaa.
Kun olen seurannut joskus Poliisit-sarjaa, olen todellakin sitä mieltä, että pitäisi parantaa heidän työolojaan ja palkkaustaan. Kaikenkarvaisia asiakkaita...
Jännä. Minä kun katson poliiseja, ajattelen, että tuon juoppokuskihomman voisi ulkoistaa pienipalkkaisille stevareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat nyt kun olette lukeneet kuinka uuvuttavaa opettajan työ on, voit auttaa opettajia jaksamaan jatkossa paremmin allekirjoittamalla tämän kansalaisaloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2629
Jos vanhemmat jatkossakin haluavat päteviä opettajia kouluihin kannattaa ottaa tämä opettajien kokema ahdinko todesta ja ottaa ensimmäinen askel koulujen arjen parantamista. Pienemmät ryhmäkoot tarkoittavat että opettajalla on enemmän aikaa jokaista oppilasta kohden ja se on kullan arvoista!
Päteviä opettajia saataisiin kyllä kouluihin, jos opettajien koulutusta muutettaisiin ja valinnassa huomioitaisiin soveltuvuus alalle ja henkilön persoona, nythän valinta perustuu arvosanoihin ja valinta kohdistuu usein ainoastaan kympintyttöihin.
Mikä tämä "kympintyttö" -luulo oikein on? Itse hain aineenopettajan opintoihin kesken opiskeluni ja pääsykokeessa piti tehdä monipuoliset testit. Siinä testattiin ex tempore opetustaitoja valintalautakunnalle, äänen kuuluvuutta ja esiintymistaitoja sekä tietysti katsotaan asiaosaamista ja motivaatiota. Ei sinne pelkällä kymppiydellä kävelty. Tarvitaan myös luovuutta, erilaisille ryhmille ja tilanteisiin sopivia didaktisia taitoja jne.
Eikä kouluihinkaan kävellä töihin noin vain, avoimia paikkoja hakee 80-100 henkeä.
Minä hain luokanopettajakoulutukseen vuonna 2007 nykyisinkin käytössä olevan VAKAVA-kokeen kautta. Kirjallista koetta seurasi monivaiheiset testit, joissa testattiin persoonani soveltuvuutta opetusalalle. Vasta viimesijassa katsottiin kouluarvosanoja, ja niitäkin vain siksi, että se oli viimeinen vaihtoehto tehdä valinta kahden samat pisteet soveltuvuustesteissä saaneen välillä. Minä en ole kympin tyttö, hyvin keskiverto, yo-paperit C. Opekoulutukseen ei siis valikoidu ainoastaan kympintyttöjä, vaan oikeastaan aika kirjavaa porukkaa. Minun mielestäni kympintytöissä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Hyvä koulumenetys osoittaa, että henkilö on kyvykäs omaksumaan uutta tietoa ja soveltamaan sitä käytäntöön. Kiltteydessäkään ei ole mitään vikaa. Kiltti voi olla napakka auktroritteetti, se ei ole synonyymi tossukalle.
Lapsella ollut joka vuosi jämpti ope, luokassa ei suurempia häiriöitä. Uusi opettaja on vaahtosammuttimen kokoinen ja pikku tytön näköinen nainen, ja luulen että hänellä alkaa olla tiukkaa oppilaiden kanssa. Miksi tuommoinen opettaja ei voi opettaa esimerkiksi jotain pieniä alakoululaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen synti se on olla "kympin tyttö"? Minä ainakin olen aina ollut reipas, tekeväinen, sosiaalinen, harrastava ja kyllä, ryyppäsin ja örvelsin teini-ikäni läpi, vaikka keskiarvo oli aina 9,5 ja yli. Enkä tosiaan lukenut paljon mitään. Omituinen käsitys, että kympin tytöt automaattisesti lukee koko ajan. Ei ainakaan minun aikanani. On vaikea myöntää, että jotkut vaan oppii paremmin kuin toiset. On helppo lässyttää, että toiset lukee kaiken vapaa-aikansa, eikä "tajua mistään oikeasta elämästä mitään". Vaikeaa on myöntää, että toisilla vaan on lahjoja enemmän siinä lajissa. Todellisuudessa ainakin omassa kaveripiirissä oli paljon näitä 9-10 tyttöjä, eikä yksikään ollut pinko. Pakolliset tehtiin, muuten elettiin normaalien teinien elämää. Meillä oli hyvä muisti, olimme nopeaälyisiä ja aktiivisia. Siksi numerot hyviä. Sama linja jatkui lukion ja kaikki pääsimme huippupapereilla ylioppilaiksi, vaikka viikonloput ja illat meni ihan muissa puuhissa kuin lukemisessa.
Miksi lahjattomuutta pitäisi ihailla? Eikö ole hienoa, että joillekin joku asia on helpompaa? (koulu) On ihmisiä, joilla on vaikka taiteellista silmää enemmän. Huudetaanko niistä, että "ne vaan harjoittelee ja opettelee asioita kaikki illat, ei ne oikeasti siis lahjakkaita ole"? Tai sanotaanko musikaalisesta, että "joo, mut se onkin semmoinen, että se ei tee muuta kuin harjoittele sitä musiikkia illat... kyllä mäkin, jos tekisin yhtä paljon"?
Mä sanon suoraan, etten olisi päivääkään opettajana, jos lomat vietäisiin. Sehän se syy on, että jaksaa tätä työtä. Olen kyllä tehnyt aiemmin töitä 5 viikon vuosilomalla yli 10 vuotta. Työnä se oli kevyempää, vaikka palkka oli parempi. Mutta tässä on etuna nämä lomat.
Sopii muuten mennä kokeilemaan sitä opettajan työtä. Ei se kevyttä todellakaan ole. Se kumma, kun jokainen käytyään koulua tietää opettajan työstä kaiken. Se on raskainta työtä per tunti, jota olen itse elämässäni tehnyt ja olen sentään tehnyt kaikkea siivouksesta esimiestöihin it-alalla. Ei voi verrata mihinkään muuhun. Kuusi tuntia opetusta on suoranainen murha. Ikinä en ollut edes porraskäytäväsiivouksesta 10 tunnin päivän jälkeen näin väsynyt. Sitten te vielä mietitte, että onko tuo opetusmäärä liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.
Opettajan työn parhaat puolet on vapaus valita missä ja milloin tekee muun kuin opetustyön sekä pitkät lomat. Aika moni vaihtaisi alaa, jos nämä katoaisivat. Käypäs vaikka pari päivää sijaistamassa lähikoulullasi. Silmäsi avautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pystyy kyllä kerran vuoteen osallistumaan lastaan koskevaan keskusteluun jos haluaa. Keskustelut pitää pitää opettajan työajalla, sillä muutoin opettaja joutuu ottamaan ajan takaisin muusta työajasta, eli se on silloin lapsiryhmältä poisotettua aikaa.
Kerran vuoteen joo mutta opettaja haluaa palaverinsa pitää yhden, enintään kahden viikon sisällä ja liukuhihnameiningillä. Aika on tasan 15 minuuttia, sitten ulos ja seuraavat vanhemmat sisään. Vanhempia ei kuunnella, tykitetään oma näkemys absoluuttisena totuutena (onhan hän sentään AMMATTILAINEN ja tuntee lapsen paremmin kuin omat vanhemmat jo ihan kahden kouluviikon jälkeen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pystyy kyllä kerran vuoteen osallistumaan lastaan koskevaan keskusteluun jos haluaa. Keskustelut pitää pitää opettajan työajalla, sillä muutoin opettaja joutuu ottamaan ajan takaisin muusta työajasta, eli se on silloin lapsiryhmältä poisotettua aikaa.
Ennen nuo tapamiiset hoidettiin työajan ulkopuolella, ilman ongelmitta.
Jos se on opettajan työajasta pois, niin yhä useampi vanhempi joutuu ottamaan palkatonta vapaata koko päivän, kun työmatka saattaa monella olla 100-200 km yhteen suuntaansa ja käytännössä tietää jopa kymmenien työntekijöiden työvuorojen uudelleen järjestelyjä, jotka työnantajat kokevat työlääksi.
Nykyään lapsellisten vanhempainvartit ja kehityskeskustelut opettajien työaikana vaikeuttavat jopa työntekijöiden työyhteisöä, kun niitä on jatkuvasti ja ainakin jos perheessä on useampi lapsi. Ja päälle kun lisätään vielä sairaslomat.
Miksi näitä asioita ei voisi hoitaa sähköisesti?
Tämä. Nimenomaan näin.
Jätetäänpä vaikka potilaat hoitamatta sairaalassa että ope saa pitää sen viisitoistaminuuttisen monologinsa silloin kun haluaa.
Onneksi valitsin kansainväliset yksityiskoulut. Ongelmia oikeasti lähes nolla. Lisäksi näkee maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.Alakoulun luokanopettajilla on korkeampi opetusvelvollisuus, 24 h, kuin yläkoulun, 18-24, ja lukion, 16-21, lehtoreilla ja palkkaus alhaisempi.
Jos alakoulun opettaja tekee vain opetusvelvollisuuden opetusta, vaikea uskoa että tekisi 12-tuntisia työpäiviä. Yläkoulun ja lukion opettajilla on vähemmän Wilma-kirjaamisia, enemmän korjattavaa, muttei 12-tuntisia päiviä kuin ehkä lukion koeviikoilla. Alakoulussa korjaamista on vähemmän ja vastaukset ja tekstit lyhyempiä, koteihin yhteydessä enemmän. Yläkoulun ja lukion oppilaiden vanhemmat ovat vaatimuksissaan järkevämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.Opettajan työn parhaat puolet on vapaus valita missä ja milloin tekee muun kuin opetustyön sekä pitkät lomat. Aika moni vaihtaisi alaa, jos nämä katoaisivat. Käypäs vaikka pari päivää sijaistamassa lähikoulullasi. Silmäsi avautuvat.
Sepä se. Ja sitäkään ei moni tajua, kuinka raskasta on hallita isoa lapsiryhmää vs. yhtä tai kahta kerralla. Olen tehnyt takavuosina "yksittäistyötä" eli vähän kuin koulupsykologin tmv. työtä. En todellakaan vähättele heidän työtään, mutta kuormittavuus on murto-osa. Vaikka tapaus olisi kuinka rankka, niin se on vain se yksi siinä kerrallaan. Luokassa se härdelli, monitahoisuus ja jatkuva useamman aistin ajo uuvuttaa. Kun voisi antaa niiden leikkiä, se olisikin jo helpompaa.
Sivusta seurannut kirjoitti:
Tämä sama aloitus oli toisellakin keskustelupalstalla joten laitan saman vastauksen tännekin.
Tässä on kai kyse ala-asteikäisistä?
Missä opettajien auktoriteetti on nykyään?
Lapsiin ei saa käydä käsiksi, mutta pelkkä lässytys ja piipitys ei auta.Kai opettajilla on edelleen puinen karttakeppi?
Kun minä olin peruskoulussa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, oli muutamilla opettajilla vielä auktoriteetti. Tilanteita ei päästetty leviämään.Jos luokka mölisi kun tunti alkoi, niin opettaja paukutti puisella karttakepillä opettajan pöytään PAMPAMPAMPAMPAM viisi kertaa putkeen. Koko luokka hiljeni.
Jos joku ei pysynyt paikallaan tai metelöi, hänet otettiin luokan eteen. Joko
A) seisomaan ja pitämään tuntia hetkeksi "Kun kerran haluat pitää ääntä niin ole hyvä, jatka siitä mihin jäin" ja pienen muminan jälkeen oppilas sai mennä paikalleen ja muisti olla hiljaa
tai
B) joutui siirtämään pulpettinsa ihan eteen, valkokankaan eteen opettajan viereen. Erilleen muista, ei ollut siis vieressä kaveria jonka kanssa möykätä.Toimivia keinoja jopa yläasteella niillä opettajilla jotka noita käyttivät.
Ne opettajat jotka vain lässyttivät eivät saaneet mitään kontrollia.
Meidän luokassa oli 20 oppilasta sekä ala- että yläasteella. ADHD- ja muita ongelmatapauksia oli n. 4-5 luokalla joka vuosi. Mutta heihinkin puri tiettyjen opettajien säännöt ja auktoriteetti. He eivät istuneet takana eivätkä vierekkäin. He istuivat eturivissä.Ja vanhemmille pitää antaa vastuu. On heidän tehtävänsä kasvattaa lapsensa.
Jokainen vanhempi siis ottaa sen lapsensa puhutteluun ja takoo kalloon että muille on annettava koulurauha. Vaikka itseä ei kiinnosta niin muut haluavat keskittyä tuntiin.
Tämän voi toki jokainen opettajakin käydä oppilaiden kanssa läpi päivittäin.Ne ADHD-tapauksetkin jaksavat keskittyä kun tekevät vain omaa juttuaan ja jättävät luokkakaverit tunnilla rauhaan. Eli jos ei jaksa kuunnella, niin saa piirtää ja kirjoittaa. Mutta pitää pysyä omassa pulpetissa ja luokkakaverille ei jutella kuin pari- ja ryhmätöissä.
Ja pari- ja ryhmätyöt tehdään, ketään ei syrjitä.
Pidä vaikka numeroiden luettelu jos pakka hajoaa. Eli kun luokka möykkää, karttakeppi kouraan, suut tukkoon ja reunasta lähtien luetellaan numeroita vuorotellen. Ensimmäinen sanoo 1, seuraava 2, jne.
Jos lapsia ei saa pysymään kurissa niin ei saa teinejäkään.
Opettajilla on oikeus tehdä työnsä rauhassa.
Lapsilla on velvollisuus antaa opettajille ja muille oppilaille työrauha.
Laittakaa ne pennut kuriin.
Antakaa lastenkin tehdä työnsä rauhassa eli käydä koulua.Vaatikaa paremmat työolot.
Vaatikaa että saatte luokkaan apukäsiä.
Opettajan lisäksi luokassa on muitakin aikuisia. Se on lastenkin etu.
Tehkää kunnon kirjelmä joka laitetaan nettiin koko kansan luettavaksi ja jaettavaksi ja tiedoksi tämän maan päättäjille.Teillä on oikeus tehdä työnne.
Lasten etu on että apua saadaan ajoissa ja luokassa on useampi aikuinen neuvomassa kun tehtävät ei suju.
Luokkakoot pienemmiksi.Nyt Sipilä, Orpo ja kumppanit vastuuseen siitä että koulutuksesta ei leikata.
Noissa NYKYHETKEN lapsissa ja nuorissa on tämän maan TULEVAISUUS.
Te jotka teette tuota työtä, VAATIKAA että saatte tehdä sen hyvin, ja niin että koulu on kaikille kiva paikka.
Nimenomaan, sitä olen itsekkin tässä ketjussa sanonut, että kurista tuo asia pääosin on kiinni. Kuria voidaan harjoittaa jo päiväkodeissa, mikä helpottaisi luokanopettajien työtä, kun lapset ei tule sinne koulun penkille suoraan pellosta.
Se ettei fyysisesti saa käydä käsiksi ei tarkoita, etteikö voisi silti olla auktoriteettia. Nykyään on paljon lapsia, joiden kunnioitus pitää ansaita hyvinkin suurella ankaruudella. Paljon lapsia, jotka väittää vastaan joka perkeleen asiasta, jos sille ei tee loppua. Vaikka se voi vaikuttaa nykyajan mittapuulta hirveältä, että aikuinen korottaa ääntään ja sanoo lapselle äkäisesti, niin joskus se vain on oikeasti tarpeen, ei aina voida lähteä lasten kanssa neuvottelemaan saati odottelemaan puolta tuntia että lasta sattuisi huvittavamaan.
Sitten toisille lapsille riittää nätimpikin sanominen, sellaisia ei tarvitse säikytellä liian ankaralla puhetavalla.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seurannut kirjoitti:
Tämä sama aloitus oli toisellakin keskustelupalstalla joten laitan saman vastauksen tännekin.
Tässä on kai kyse ala-asteikäisistä?
Missä opettajien auktoriteetti on nykyään?
Lapsiin ei saa käydä käsiksi, mutta pelkkä lässytys ja piipitys ei auta.Kai opettajilla on edelleen puinen karttakeppi?
Kun minä olin peruskoulussa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, oli muutamilla opettajilla vielä auktoriteetti. Tilanteita ei päästetty leviämään.Jos luokka mölisi kun tunti alkoi, niin opettaja paukutti puisella karttakepillä opettajan pöytään PAMPAMPAMPAMPAM viisi kertaa putkeen. Koko luokka hiljeni.
Jos joku ei pysynyt paikallaan tai metelöi, hänet otettiin luokan eteen. Joko
A) seisomaan ja pitämään tuntia hetkeksi "Kun kerran haluat pitää ääntä niin ole hyvä, jatka siitä mihin jäin" ja pienen muminan jälkeen oppilas sai mennä paikalleen ja muisti olla hiljaa
tai
B) joutui siirtämään pulpettinsa ihan eteen, valkokankaan eteen opettajan viereen. Erilleen muista, ei ollut siis vieressä kaveria jonka kanssa möykätä.Toimivia keinoja jopa yläasteella niillä opettajilla jotka noita käyttivät.
Ne opettajat jotka vain lässyttivät eivät saaneet mitään kontrollia.
Meidän luokassa oli 20 oppilasta sekä ala- että yläasteella. ADHD- ja muita ongelmatapauksia oli n. 4-5 luokalla joka vuosi. Mutta heihinkin puri tiettyjen opettajien säännöt ja auktoriteetti. He eivät istuneet takana eivätkä vierekkäin. He istuivat eturivissä.Ja vanhemmille pitää antaa vastuu. On heidän tehtävänsä kasvattaa lapsensa.
Jokainen vanhempi siis ottaa sen lapsensa puhutteluun ja takoo kalloon että muille on annettava koulurauha. Vaikka itseä ei kiinnosta niin muut haluavat keskittyä tuntiin.
Tämän voi toki jokainen opettajakin käydä oppilaiden kanssa läpi päivittäin.Ne ADHD-tapauksetkin jaksavat keskittyä kun tekevät vain omaa juttuaan ja jättävät luokkakaverit tunnilla rauhaan. Eli jos ei jaksa kuunnella, niin saa piirtää ja kirjoittaa. Mutta pitää pysyä omassa pulpetissa ja luokkakaverille ei jutella kuin pari- ja ryhmätöissä.
Ja pari- ja ryhmätyöt tehdään, ketään ei syrjitä.
Pidä vaikka numeroiden luettelu jos pakka hajoaa. Eli kun luokka möykkää, karttakeppi kouraan, suut tukkoon ja reunasta lähtien luetellaan numeroita vuorotellen. Ensimmäinen sanoo 1, seuraava 2, jne.
Jos lapsia ei saa pysymään kurissa niin ei saa teinejäkään.
Opettajilla on oikeus tehdä työnsä rauhassa.
Lapsilla on velvollisuus antaa opettajille ja muille oppilaille työrauha.
Laittakaa ne pennut kuriin.
Antakaa lastenkin tehdä työnsä rauhassa eli käydä koulua.Vaatikaa paremmat työolot.
Vaatikaa että saatte luokkaan apukäsiä.
Opettajan lisäksi luokassa on muitakin aikuisia. Se on lastenkin etu.
Tehkää kunnon kirjelmä joka laitetaan nettiin koko kansan luettavaksi ja jaettavaksi ja tiedoksi tämän maan päättäjille.Teillä on oikeus tehdä työnne.
Lasten etu on että apua saadaan ajoissa ja luokassa on useampi aikuinen neuvomassa kun tehtävät ei suju.
Luokkakoot pienemmiksi.Nyt Sipilä, Orpo ja kumppanit vastuuseen siitä että koulutuksesta ei leikata.
Noissa NYKYHETKEN lapsissa ja nuorissa on tämän maan TULEVAISUUS.
Te jotka teette tuota työtä, VAATIKAA että saatte tehdä sen hyvin, ja niin että koulu on kaikille kiva paikka.
Nimenomaan, sitä olen itsekkin tässä ketjussa sanonut, että kurista tuo asia pääosin on kiinni. Kuria voidaan harjoittaa jo päiväkodeissa, mikä helpottaisi luokanopettajien työtä, kun lapset ei tule sinne koulun penkille suoraan pellosta.
Se ettei fyysisesti saa käydä käsiksi ei tarkoita, etteikö voisi silti olla auktoriteettia. Nykyään on paljon lapsia, joiden kunnioitus pitää ansaita hyvinkin suurella ankaruudella. Paljon lapsia, jotka väittää vastaan joka perkeleen asiasta, jos sille ei tee loppua. Vaikka se voi vaikuttaa nykyajan mittapuulta hirveältä, että aikuinen korottaa ääntään ja sanoo lapselle äkäisesti, niin joskus se vain on oikeasti tarpeen, ei aina voida lähteä lasten kanssa neuvottelemaan saati odottelemaan puolta tuntia että lasta sattuisi huvittavamaan.
Sitten toisille lapsille riittää nätimpikin sanominen, sellaisia ei tarvitse säikytellä liian ankaralla puhetavalla.
Ainiin, täytyy sanoa, että tietenkin sen ankaruuden lisäksi täytyy myös muistaa olla kannustava, kehua ja pitää hauskaakin. Eli vaikka pitäisikin sanoa lujasti niin pk-ikäistä täytyy silti kehua ystävällisellä äänellä kun toimii oikein, sylitellä, vitsailla ja olla leikkimielinenkin. Senkin voi tehdä ongelmitta kun on ensin luonut pohjan auktoriteetille. Ja niillä kehuilla on myös merkitystäkin, kun tulevat ihmiseltä jolta tulee muutakin palautetta kuin karkkia ja kukkasia.
Itselläni oli oppimisvaikeuksia lapsena ja mieleen jäi juuri ne tiukimmat opettajat, jotka olivat hieman pelottavia, mutta kuitenkin loivat turvallisuutta ja osoittivat myös hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Samalla huoltajilta satelee merkityksellisiä viestejä, kuten oletko jo etsinyt Pirkon vaaleanpunaisen sormikkaan (juu, se on tämän päivän ykkösjuttu) ja voisitko kirjoittaa aina kaikki läksyt Wilmaan.
Minä, huoltaja, haluan mielelläni saada kaikki mahdolliset läksyt lapselleni sähköisesti, koska lapseni on erityislapsi ja hänellä on ongelmia aistisäätelyn, hahmottamisen ja oman toiminnan ohjaamisen kanssa, mutta ei oppimisvaikeutta. Melua vasten sanallisesti kuultu läksy tai liian kiireisesti lähtöhulinoissa merkitsemään pyydetty läksy ei valitettavasti aina välity lapsen mukana kotiin. Haluan myös mahdollisimman yksiselitteiset tehtävänannot. Tämä kaikki käy myös ilmi lapseni hojksista. Näin siksi, että puutteet huolellisuuden onnistumisessa tulkitaan koulussa "asenteeksi" opiskeltavaa ainetta kohtaan ja lipsahdukset ovat varsinaisten tietojen ohella arvioinnin kohteena ja vaikuttavat suoraan lapseni arvosanoihin. Selvitän siis jokaisen mahdollisen tilanteen, jossa jonkin tarvikkeen, tehtävän tai sen osan puuttumisesta on tullut wilmamerkintä, jos koulun toiminnalla on osuutta asiaan. Odotan, että viesteihini myös vastataan. Minä nyt satun olemaan se ihminen, joka valvoo oman lapseni etua, eivät opettajat sitä tee. Näitä ojentavia viestejä siis on luvassa ala-asteen loppuun saakka ja odotan, että niihin vastataan. Jos se ei miellytä, on opettajilla mahdollisuus antaa palautetta nykyisistä arviontikriteereistä ylemmilleen. Kadonneista sormikkaista en viestittele. Menen kauppaan ja ostan uudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.Alakoulun luokanopettajilla on korkeampi opetusvelvollisuus, 24 h, kuin yläkoulun, 18-24, ja lukion, 16-21, lehtoreilla ja palkkaus alhaisempi.
Jos alakoulun opettaja tekee vain opetusvelvollisuuden opetusta, vaikea uskoa että tekisi 12-tuntisia työpäiviä. Yläkoulun ja lukion opettajilla on vähemmän Wilma-kirjaamisia, enemmän korjattavaa, muttei 12-tuntisia päiviä kuin ehkä lukion koeviikoilla. Alakoulussa korjaamista on vähemmän ja vastaukset ja tekstit lyhyempiä, koteihin yhteydessä enemmän. Yläkoulun ja lukion oppilaiden vanhemmat ovat vaatimuksissaan järkevämpiä.
Olen yläkoulun ja lukion aineenope ja opetan kahta reaaliainetta. Opetustunteja on 27 + parin tunnin edestä erityistehtäviä. Tähän päälle pakolliset kokoukset, vanhempien tapaamiset, tukiopetukset jne. Teen töitä yleensä kuutena päivänä viikossa. Yhteensä työtunteja tulee 50-60 viikossa. 45 tuntia menee jo käytännössä koululla. Kotiin jää suurin osa suunnittelusta ja korjaamisesta. Lukion tunnit on pakko käydä läpi vaikka ne olisikin tehty aikaisempina vuosina periaatteessa valmiiksi. Tieto muuttuu, samoin ryhmien kyky tehdä erilaisia juttuja. Joidenkin ryhmien kanssa voi teetättää ryhmätehtäviä tms., toisten kanssa taas ne eivät onnistu mitenkään. Korjattavaa tulee pahimmillaan satoja sivuja viikossa.
Totta! Tyhmyyttä että osaajia työttöminä, kun säästösyistä työssä loppuunpalaneita ja kypsyneitä työntekijöitä. Mitä tässä loppujen lopuksi säästetään? Kohta sekä työssäkäyvät että työttömät opettajat vaihtavat alaa ja koko peruskoulusysteemi on ajettu alas.