Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Olen luokanopettaja. Motivoitunut, innostunut, jatkuvasti itseäni täydennyskouluttanut. En osaa ajatella, että kympin tyttöydestäni on mitään haittaa tässä työssä. Kyllä elämä ja kokemus on opettanut.
Olen ahminut tietoa erityisesti ryhmänhallintataidoista ja koen löytäneeni toimivat keinot. En siksi, että persoonani on oikeanlainen, vaan siksi, että minulla on laaja valikoima menetelmiä takataskussani. En hätkähdä kaapin päälle kiipeileviä, kiroilevia, itkupotkuraivareita saavia, megalevottomia lapsia, vaan systemaattisesti kokeilen erilaisia keinoja, jotta tilanne saadaan haltuun. Todella rasittavaa, mutta sellaista se open työ vaan on.
Nykymeno on saanut minut harkitsemaan alan vaihtoa. Tehtäviä, kuten paperinpyörittelyä, kaadetaan niskaan koko ajan enemmän. Ryhmissä alkaa olla kolmasosalla oppilaista tarvetta vähintään tehostettuun tukeen, mikä tarkoittaa lisää työtä ilman lisäkorvausta. Open työ on "all inclusive". Täytyy vain itse kylmänviileästi pitää kiinni siitä, minkä verran töitä tekee. Minä teen 40 tuntia viikossa. Mitä en siinä ajassa ehdi, niin en vain ehdi.
Miten se on lisää työtä ilman lisäkorvausta, jos tuntimääräsi pysyy samana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta olin luokanopettajana. Sitten opiskelin uuden ammatin ja sain munkilla töitäkin.
En ikinä enää aio opettaa peruskoulussa. En ikinä.
Nykytyössä kova talousvastuu, 50 tunnin työviikot ja 30 vuosilomapäivää - niistä 6 lauantaita.
Silti en nykytyössäni ikinä koe sellaista väsymystä kuin aikoinaan opetustyössä.
12 tunnin työpäivä normaalialalla on helpompi nakki kuin neljän opetustunnin työpäivä alakoulussa.
Olen ollut koulutyöstä poissa kahdeksan vuotta. Olen varma, että työ on näinä kahdeksana vuotena mennyt entistä kamalammaksi.
Voimia, opet.
Yhdelle lapsistani sattui kerran alaluokilla sellainen hiljainen naisopettaja jonka olemus huuti kilometrin päähän: anteeksi että olen olemassa. Hermostui tunnilla pienistä, Wilma oli täynnä viestejä, pureskeli kynää tunnilla yms. (minä ostin kynät).
Olin eräällä tunnilla seuraamassa sen jälkeen kun olin käyttänyt lapsen hammaslääkärissä. Ope haahus luokan edessä, puhui lähes kuiskaavalla monotonisella äänellä, kattoa kohti. Oli todellisissa vaikeuksissa luokkansa kanssa. Mutta hänessä ei ollut mitään vikaa, oli vain tottelemattomia ja kauheita lapsia ja hän niin niin väsynyt. Ei ihme että oli väsynyt koska ei ollut minkäänlaista auktoriteettia. Vanhempana minulle tuli olo että hän pelkäsi oppilaitaan. Olisi halunnut olla missä tahansa muualla mutta ei siellä luokassa. Pakokauhuinen suorastaan.
En ole ikinä nähnyt niin surkeaa opettajaa. Vastapainoksi täytyy sanoa että lapsilleni on sattunut loistavia opettajia, sellaisia joita lapset kunnioittavat, ovat reiluja, osaavat pitää kurin jne.
Hyvää MOP-päivää ! Olen erityisopettaja ja tykkään kovasti työstäni. Lapset ovat mahtavia -enimmäkseen. Päivät menevät nopeasti. On hulinaa ja kiirettäkin, mutta hymy huulilla mennään huippu työkavereiden kanssa. Opetustyötä takana lähes 30 v. Tietenkin on kurjiakin päiviä,, missäpä ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omat lapseni kasvattanut niin, että opettajaa kunnioitetaan myös silloin, kun open persoona ei ole lapselle/minulle mieluisa.
Opettajia on hyviä ja huonoja. Oppilaan velvollisuus on opiskella. Mikään opettajan piirre ei anna lapsilleni lupaa mölistä tai perseillä koulussa.
Tässä maailmassa ei pärjää, jos oppii lapsena vittuilemaan opettajille.
Terveellä kunnioituksella ja hyvillä käytöstavoilla pääsee pitkälle.
Joka peräkammarissa lojuu ainakin yksi ihmelapsi, jonka "luovuutta" tyhmä opettaja ei arvostanut. Menestyjä ymmärtää, että kaikki oppiminen ja kasvaminen on kiinni omasta itsestä.
Hankalien äitien lapsista kasvaa työttömiä aikuisia.
Minun koulussa ei ole läheskään tuollaista. Ilmapiiri vaikuttaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kympin ja ysinkin tytöt ja pojat ovat hyviä opettajia, sillä opettajan työssä tarvitaan sinnikyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä tietenkin lahjakkuutta ja kykyä omaksua tietoa sekä rakentaa uutta tietämystä. Tarvitaan reflektiotaitoakin. Nuo kyvyt ja taidot ovat auttaneet pärjäämään koulussa ja usein myös muussakin elämässä, sillä pärjäävyys yleensä kasaantuu. Ne jotka pärjäävät hyvin koulussa ja opinnoissa, pärjäävät myös mentaalisesti ja sosiaalisesti. Opettajankoulutuslaitokselle on soveltuvuutta arvioiva pääsykoe, vain ensimmäisestä karsinnasta pääsee eteenpäin arvosanoilla. Kakkosvaiheessa arvioidaan kykyä toimia yhteistyössä toisten kanssa ja sosiaalisia taitoja. OKL:ssä opiskee nuoria ja vähän vanhempia ihmisiä, joista monet ovat menestyneet hyvin urheilussa tai eri taiteen alojen harrastuksissa ja niiden ohjaamisessa nuoremmille, osaamista löytyy monenlaiseen. Ihan älytön ajatus, että kympin tyttöys olisi huono lähtökohta opettajuudelle ja että joku seiskan oppilas olisi lähtökohtaisesti parempi opettajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luokanopettaja. Motivoitunut, innostunut, jatkuvasti itseäni täydennyskouluttanut. En osaa ajatella, että kympin tyttöydestäni on mitään haittaa tässä työssä. Kyllä elämä ja kokemus on opettanut.
Olen ahminut tietoa erityisesti ryhmänhallintataidoista ja koen löytäneeni toimivat keinot. En siksi, että persoonani on oikeanlainen, vaan siksi, että minulla on laaja valikoima menetelmiä takataskussani. En hätkähdä kaapin päälle kiipeileviä, kiroilevia, itkupotkuraivareita saavia, megalevottomia lapsia, vaan systemaattisesti kokeilen erilaisia keinoja, jotta tilanne saadaan haltuun. Todella rasittavaa, mutta sellaista se open työ vaan on.
Nykymeno on saanut minut harkitsemaan alan vaihtoa. Tehtäviä, kuten paperinpyörittelyä, kaadetaan niskaan koko ajan enemmän. Ryhmissä alkaa olla kolmasosalla oppilaista tarvetta vähintään tehostettuun tukeen, mikä tarkoittaa lisää työtä ilman lisäkorvausta. Open työ on "all inclusive". Täytyy vain itse kylmänviileästi pitää kiinni siitä, minkä verran töitä tekee. Minä teen 40 tuntia viikossa. Mitä en siinä ajassa ehdi, niin en vain ehdi.
Miten se on lisää työtä ilman lisäkorvausta, jos tuntimääräsi pysyy samana?
No sillä tavalla lisää työtä, että kun esim. oppimissuunnitelmien tekoon menee kuusi tuntia, niin se tulee kaiken muun päälle, mikään perustyö ei vähene. Minä toki sitten priorisoin ja vähennän tunnit suunnittelu- ja valmistelutyöstä. Suunnittelu ja valmistelu on se minun vahvuuteni, ja kun siitä joutuu tinkimään, niin se syö työmotivaatiota.
Mutta oikeassa olet, tunneissa työ ei lisäänny (koska en suostu ilta-, yö- tai viikonlopputyöhön kuin poikkeustilanteissa), mutta kuorma ja turhautuminen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajan päivä tämäkin:
1. Heräsin 6.50, ja työt alkoi 8.15. Englannin tunti pikkuoppilaille, parilla oppilaalla oli kotitehtävä tekemättä ja jäivät ilman tarraa. Kaikki osallistuivat ahkerasti oppituntiin.
2. Toinen samanlainen englannintunti, samalla kaavalla mentiin, taas pari läksyunohdusta. Iloisia lapsia.
3. Välitunnilla oli työkaveri tuonut opettajapäivän kunniaksi hedelmiä opehuoneeseen, jossa istuttiin 30 minuuttia juttelemassa opeporukalla niitä näitä.
4. Historian tunti omalle luokalle, luettiin ja kirjoitettiin yhdessä ens viikon kokeeseen valmistautuen. Aiheena rutto herätti mielenkiintoa, ja hairahduttiin etsimään tietoa antibiooteista ja puhumaan uhkakuvista mitä antibioottien tehon heikentyminen voi aiheuttaa.,
5. Mentiin läheiseen kirjastoon, vahdin että kaikki lainasi sovitun romaanin. Kirjastosta siirryttiin ruokailuun, kaikki oli hyvällä tuulella kun oli pastaa ruokana. Oppilaista vain yksi söi käyttäen sekä veistä ja haarukkaa, päätin ottaa tehoviikon ensi viikolla ruokailuvälineiden käyttöä.
6. Työpäivä päättyi, ja jäin ensin puoleksi tunniksi istumaan opehuoneeseen ja juttelemaan työkavereiden kanssa. Syötiin karkkia ja vertailtiin karkkilaatikon sisältöä ja omia lempikarkkeja.
7. Menin luokkaan suunnittelemaan seuraavan päivän tunnit, tekemään wilmaan merkinnät ja kuuntelemaan Spotifyä.
8. Oppilaat tulivat tunnin päästä, ja osa jäi luokkaan tekemään kotitehtäviä. Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin.
Lähdin kotiin klo 14.10.Työpäiväsi päättyi siis ruokailuun? Ihmeelliset lukujärjestykset teillä.
Kyllä. 4.oppitunnin päätteeksi klo 11.45 ruokailu, ja opetustunnit tuolta päivältä päättyy minulla sen jälkeen, klo 12.00.
Vierailija kirjoitti:
Ope35 kirjoitti:
Täällä myös luokanope avautuu:
Eniten ahdistaa luokkakoot (27), jossa oma erityisluokallinen erkkoja! Säälittää tunnolliset opiskelijat, joille ei riitä huomiota. Päälle vielä viime viikolla ja viime vuonna suomeen muuttaneet traumatisoituneet sotalapset jotka ennen menivät valmistavalle luokalle, mutta nyt inkluusion nimissä normi.
Kaikkia vanhempi nähdään nyt opetusajan ulkopuolella ja päivät ovat pitkiä. Vanhemmat vaativat ennemmän eriyttämistä ja kokeita. Rehtorilta ja uudesta opsista taas tulee paineet kokeettomuuden puolesta.
Ahdistaa, kun en jaksa olla luova uuden opsin sanansaattaja, joka visioi kaikenmaailman koulutyötä peppu irti pulpetista. Istuminenhan kuulemma tappaa.
Pedagogiset asiakirjat pitää päivittää, Sähköposti ja wilma laulaa, mutta sitä se on muillakin aloilla. Rehtori painostaa koulutuksiin ja työn ohella opiskeluun, mitä teenkin. Tauottomuus on kyllä totta ja perseestä. Koko ajan joku tarvitsee jotain.
Sitten teen vielä äitiyslomasijaisuutta eli kesä- ja heinäkuun olen työttömänä kun äiti saa palkan minun tekemästä työstä. Eli vaikka olen pätevä, saan normaaliakin pienempää palkkaa. Omat lapset elätettävänä ja 2000e jää kuussa käteen, siitä pk-seudun vuokrat pois niin ei paljoa säästöön kuukaudessa jää.
Virkaa tavoittelen, niin kaikki pitää tehdä just eikä melkein. Yritän pitää vanhemmat tyytyväisinä, joustan. Opiskelen töiden ohella lisää. Epävarmuus tulevasta: en tiedä missä olen töissä ensi vuonna.
Kuitenkaan en haluaisi valittaa, sillä töitä on. Se ei ole itsestäänselvää tälläkään alalla. Kai sitä pitäisi barrikadeille lähteä, mutta millä voimilla?!
Miten pitkä on luokanopettajan pitkä työpäivä? Maininta vanhempien tapaamisesta opetusajan ulkopuolella herättää paljon kysymyksiä: Miten kapea on opettajien käsitys työnkuvasta? Miten työtehtävät määritellään työsopimuksissa? Miten opettajan työn vaatimusten muuttuminen näkyy koulutuksessa ja opiskelijavalinnoissa?
Niin, tuo vanhempien tapaaminen työajan ulkopuolella on tosiaan asia joka vituttaa tällaista tavan vanhempaa joka tekee vaan normaalia täyttä työpäivää. Ei, työpäivä ei lopu klo 12 tai klo 14. Ja jos opettaja haluaa sen palaverinsa työajan ulkopuolella esim 14-14.15 niin minullehan se tarkoittaa sitä että joudun ottamaan töistä vapaaksi kokonaista kaksi tuntia plus matkaan kuluva aika.
En myöskään ehdi vastaamaan puhelimeen kesken työpäivän ja sopimaan palaveriaikoja. Jos olen Wilman kautta ilmoittanut että tiettyinä päivinä/aikoina ei sovi, turha soitella perään että josko nyt kuitenkin...
Minulle kun ei makseta siitä että istun puhelimessa.
Välillä tuntuu että opettajat unohtavat että myös me vanhemmat käymme töissä ja sinne koululle harvemmin pääsee kesken päivän lähtemään ihan vaan palaveeraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelin?
Skype?
Kyl Mä pystyn palaveeraamaan 20 minuuttia open kans kesken työpäiväni.
Puhelin on keksitty, ja oman työn voi organisoida niin, ettei palaveri suista työpaikkaani jengoiltaan.
Jos on lapsen tehnyt, on pystyttävä hoitamaan hänen asioitaan.
Koululaisen äiti & valkokaulustyöläinen
Opettajan työ on parhaimmillaan antoisaa. On aitiopaikalla todistamassa kasvun iloja ja suruja. Jollekin voi olla se tärkein henkilö, tuki ja turva, kun elämä heittelee. Tämä on se ehdottomasti tärkein asia, mitä opettaja voi olla. Turvallinen aikuinen.
Samalla se on kuluttavaa ja intensiivistä. Moni alalle ajautuva ei osaa säästää itseään, vaan joutuu toteamaan kuinka mahdottoman tehtävän edessä usein on. Se, mitä haluaisi antaa ja opettaa, ei putoakaan hedelmälliseen maaperään. Alisuoriutumista, oppimisvaikeuksia, kodin ongelmat, epävarmuus tulevaisuudesta jne. Samalla pitäisi kyetä uudistumaan ja kehittämään.
Peruskoulu on varmasti suuremman haasteen edessä kuin koskaan aikaisemmin historiansa aikana.
Kukaan ei sano, oletko tehnyt riittävästi. Ylärajaa ei ole, koska työnkuva on niin häilyvä. Se pitää itse määritellä ja opetella tunnistamaan. Riittää kun tekee parhaansa ja on ihminen toiselle. Enempää ei voi vaatia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen pystyy kyllä kerran vuoteen osallistumaan lastaan koskevaan keskusteluun jos haluaa. Keskustelut pitää pitää opettajan työajalla, sillä muutoin opettaja joutuu ottamaan ajan takaisin muusta työajasta, eli se on silloin lapsiryhmältä poisotettua aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaaosta, sitä on koulujen arki. Suurin osa opettajien työajasta menee nykyään kaikkeen muuhun paitsi opettamiseen.
Minun olisi mahdollista hakeutua nyt aineenopettajan pedagogisiin opintoihin, mutta en aio hakea. Minusta ei missään nimessä olisi tuohon touhuun, mitä Ap yllä kuvaili.
Olisi kaikkien etu että pahimmat häiriöoppilaat saataisiin omiin yksikköihinsä. Ei ole oikein että kourallinen ongelmalapsia terrorisoi koko muuta koulua ja estää normaalin opetuksen. Usein kyse on nimenomaan samoista häiriköistä kerta toisensa perään.
Vierailija kirjoitti:
Puhelin?
Skype?Kyl Mä pystyn palaveeraamaan 20 minuuttia open kans kesken työpäiväni.
Puhelin on keksitty, ja oman työn voi organisoida niin, ettei palaveri suista työpaikkaani jengoiltaan.Jos on lapsen tehnyt, on pystyttävä hoitamaan hänen asioitaan.
Koululaisen äiti & valkokaulustyöläinen
Meidän koulussa palaverit on hoidettava naamatusten. Ainoastaan siinä tapauksessa että ope jo tuntee vanhemmat, livenä, voi hätätapauksessa hoitaa asian puhelimitsekin.
Ja loppujen lopuksi noissa palavereissa ei ole mitään mullistavaa, ei mitään sellaista mitä ei voisi hoitaa ihan vaan Wilman kautta. Tämä on ilmeisesti koulun linja. Aiemmin asuimme muualla ja kaikki sujui mutkattomasti. Täällä ei.
Mihinköhän kouluun uskaltaisi lapsensa laittaa...
No nyt pitää integroida kaikki tavalliselle luokalle, mikä on kaunis ajatus, mutta ei yksi ainoa ihminen (opettaja) pysty antamaan riittävää tukea integroiduille lapsille ja samalla ohjaamaan koko luokkaa, ei vaan pysty. Osa oppilaista tarvitsisi enemmän henkiläkohtaista ohjausta ja säätelevää aikuista.
Työpäiväsi päättyi siis ruokailuun? Ihmeelliset lukujärjestykset teillä.