Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pystyy kyllä kerran vuoteen osallistumaan lastaan koskevaan keskusteluun jos haluaa. Keskustelut pitää pitää opettajan työajalla, sillä muutoin opettaja joutuu ottamaan ajan takaisin muusta työajasta, eli se on silloin lapsiryhmältä poisotettua aikaa.
Opettajien joustamattomuus ollaan nykyisin huomattu työpaikoilla, eikä opettajat jousta edes omasta työajasta ja pitäisi keskustelut heti aamusta esim. klo 8.00 tai iltapäivällä klo 15.00 vaan ne ripotellaan pitkin päivää, jolloin vanhemmat joutuvat lähtemään kesken työpäivän ja työt jää muiden tehtäväksi vajaalla miehityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajan päivä tämäkin:
1. Heräsin 6.50, ja työt alkoi 8.15. Englannin tunti pikkuoppilaille, parilla oppilaalla oli kotitehtävä tekemättä ja jäivät ilman tarraa. Kaikki osallistuivat ahkerasti oppituntiin.
2. Toinen samanlainen englannintunti, samalla kaavalla mentiin, taas pari läksyunohdusta. Iloisia lapsia.
3. Välitunnilla oli työkaveri tuonut opettajapäivän kunniaksi hedelmiä opehuoneeseen, jossa istuttiin 30 minuuttia juttelemassa opeporukalla niitä näitä.
4. Historian tunti omalle luokalle, luettiin ja kirjoitettiin yhdessä ens viikon kokeeseen valmistautuen. Aiheena rutto herätti mielenkiintoa, ja hairahduttiin etsimään tietoa antibiooteista ja puhumaan uhkakuvista mitä antibioottien tehon heikentyminen voi aiheuttaa.,
5. Mentiin läheiseen kirjastoon, vahdin että kaikki lainasi sovitun romaanin. Kirjastosta siirryttiin ruokailuun, kaikki oli hyvällä tuulella kun oli pastaa ruokana. Oppilaista vain yksi söi käyttäen sekä veistä ja haarukkaa, päätin ottaa tehoviikon ensi viikolla ruokailuvälineiden käyttöä.
6. Työpäivä päättyi, ja jäin ensin puoleksi tunniksi istumaan opehuoneeseen ja juttelemaan työkavereiden kanssa. Syötiin karkkia ja vertailtiin karkkilaatikon sisältöä ja omia lempikarkkeja.
7. Menin luokkaan suunnittelemaan seuraavan päivän tunnit, tekemään wilmaan merkinnät ja kuuntelemaan Spotifyä.
8. Oppilaat tulivat tunnin päästä, ja osa jäi luokkaan tekemään kotitehtäviä. Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin.
Lähdin kotiin klo 14.10.Työpäiväsi päättyi siis ruokailuun? Ihmeelliset lukujärjestykset teillä.
mikä tuossa on ihmeellistä? 4. oppitunnin jälkeen eli 11.45 mennään syömään, ja ruokailu päättyy klo 12.00. Siitä alkaa 30 min välitunti. Jos päivässä on 4 opetustuntia, eikä välkkävalvontaa, niin päivä on opetusten osalta pulkassa ruokailun jälkeen.
Mä en tajua, miten vanhemmat kehtaa laittaa opettajille noita vietejä. Mä en laita koskaan oikeastaan mitään. Eikä se tarkoita, etteikö asiaa olisi. Mutta en koe niitä opettajan niskaan heitettäviksi. Lisäksi ope tapaa meidät lukukausittain. Siinä puhumme ne tärkeimmät. Lapsellamme on erityispiirteitä, unohtelee kaiken koko ajan.
Silti tulee joskus tunne, että pitäisikö siellä wilmassa jopa olla open kanssa lapsesta interaktiivinen koko ajan, kun hän joulu- ja kevätjuhlissa kiittelee "aktiivista yhteydenpitoa" ja yhteistyötä kodin ja koulun välillä... Mä en tajua, en oleta 22 oppilaan opettajan haluavat yksittäin jutella wilman kautta kaikkien asioista päivittäin tai edes viikottain.
Lapsen toinen ope pitää wilmassa ja puheissaan paljon matalampaa profiilia, ja molemmat lapset tykkäävät opettajistaan. Toinen lapsi on vasta toisella luokallakin, että ehkä se johtuu siitäkin. Koitan todellakin olla kuormittamatta opeja enempää kuin on pakollista asioiden sujumisen kannalta.
Ope kirjoitti:
Opettajan työ on parhaimmillaan antoisaa. On aitiopaikalla todistamassa kasvun iloja ja suruja. Jollekin voi olla se tärkein henkilö, tuki ja turva, kun elämä heittelee. Tämä on se ehdottomasti tärkein asia, mitä opettaja voi olla. Turvallinen aikuinen.
Samalla se on kuluttavaa ja intensiivistä. Moni alalle ajautuva ei osaa säästää itseään, vaan joutuu toteamaan kuinka mahdottoman tehtävän edessä usein on. Se, mitä haluaisi antaa ja opettaa, ei putoakaan hedelmälliseen maaperään. Alisuoriutumista, oppimisvaikeuksia, kodin ongelmat, epävarmuus tulevaisuudesta jne. Samalla pitäisi kyetä uudistumaan ja kehittämään.
Peruskoulu on varmasti suuremman haasteen edessä kuin koskaan aikaisemmin historiansa aikana.
Kukaan ei sano, oletko tehnyt riittävästi. Ylärajaa ei ole, koska työnkuva on niin häilyvä. Se pitää itse määritellä ja opetella tunnistamaan. Riittää kun tekee parhaansa ja on ihminen toiselle. Enempää ei voi vaatia
En kyllä tajua, miten opettaja voi olla jollekin lapselle tuki ja turva, kai se tehtävä on opettaa, eikä suojella yhtä tai kahta ja välittää heistä eniten? Kun kävin koulua ope oli melkein kuin vieras ihminen, ala-asteellakin, ei koskaan kohdellut minua mitenkään henkilökohtaisella tasolla nätisti. Ehkä mulla meni sitten vain liian hyvin.
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inkluusio. Ah, se tasa-arvon toteutumisen ydin!
Erityisoppilaat integroituna lähes kolmenkymmenen oppilaan luokkaan. Pahoista käytösongelmista kärsivät vievät open kaiken huomion ja muut tuuliajolla. Enkä edes liioittele. Yksi vaeltelee luokassa, mölisee ja paukuttelee pulpetin kansia, seiniä ja välillä muitakin oppilaita kaikella, minkä käteensä saa. Toinen kiemurtelee maassa, takertuu toisten jalkoihin ja kiroilee pahemmin kuin rekkakuski. Tehtäviä eivät tee, ovat ikäänkuin säilössä luokassani. Lähes joka päivä on jokin väkivalta- tai kiinnipitotilanne. En tajua, miksi vanhemmat eivät reagoi! Koulun johto ei reagoi. Oppilashuollon henkilökunta kääntyy kannoiltaan, kun näkevät minut. Ei ole heilläkään keinoja.T.superväsynyt ope
olen integroidun erityislapsen äiti. Lapsi on lähes kolmenkymmenen oppilaan luokassa eikä tule todellakaan PÄÄSEMÄÄN erityisluokalle tai pienryhmään.
Lapsi syö lääkkeitä joiden pitäisi auttaa keskittymisessä. Vaikutusta vain ei näy , silti lapsen hoitava psykiatri onkin sitä mieltä että lääkkeiden syömistä on jatkettava.
Minä olen kohta henkilökohtaisessa konkurssissa koska olen jatkuvasti pois töistä palkattomilla vapailla lapseni takia koska en uskalla jättää itsemurhasta puhuvaa, sisaruksiaan pahoinpitelevää kymmenvuotiasta yksin kotiin edes tunniksi koulun jälkeen. Lisäksi täytyy juosta tapaamassa psykologia, psykiatria, sairaanhoitajaa. Kaikki tietysti eri päivinä.
Toisaalta, ehkä saan potkut kohta ja tilalleni palkataan joku jonka henkilökohtainen elämä ei tee työnteosta mahdotonta.
Aamu alkaa itkulla ja ovien paiskomisella, sama luultavasti jatkuu koulussa. Lapsi tulee koulusta itkuisena, paiskoo ovia, murisee. Ei tee mitään muuta kuin itkee, rähjää koska kokee taas olleensa koulussa huono oppilas kun ei saanut tunnilla osallistuttua ja toinen erityislapsikin taas löi. Tai itse löi, makasi pöydän alla koko tunnin, karkasi koulusta tai ihan mitä tahansa.
Niin. muut lapseni ovat täysin normaaleja. Ainakin vielä. perhehelvetissä eläminen varmaan karsii sen normaaliuden kohta heistäkin. Sosiaalityöntekijää ei kiinnosta ja vaikka täällä palstalla tuntuu olevan vallalla käsitys että lapset huostaanotetaan väärävärisistä sukistakin niin oikeasti erityslapsen kanssa kun elää, se on täysin perheen oma ongelma eikä sosiaalipuolelta kaan saa mitään apua. Psykiatria ei auta, toimintaterapia ei auta, kongnitiivinen käyttäytymisterapia ei auta. Koko poliklinikka on nostanut kädet ylös. Liian terve laitokseen tai erityisluokalle ja liian sairas ja sekaisin olemaan kotona tai normaalissa koulussa.
Törmään jatkuvasti työssäni lapsiin, jotka olettavat etteivät yhteiset säännöt koske heitä. He jotenkin livahtavat mielellään vaivalloisiksi kokemistaan tilanteista (esim. Omien jälkien siivous). Usein saman perheen lapset muistuttavat tässä toisiaan.
Olen päätellyt, että nämä lapset päästetään kotona kuin koira veräjästä. Aikuinen ei katso, että hommat viedään loppuun asti. Lapsi ei ole tottunut siihen, että sovitut hommat oikeasti TEHDÄÄN.
Sitten on lapsia, jotka kantavat vastuun tekemisistään. Kysyvät voiko vielä tehdä jotain ja auttavat lisäksi muita.
Kasvatuksellinen juttu. Me kaikki vanhemmat voimme kotona vaikuttaa siihen millaista koulussa on.
T. Äiti ja opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törmään jatkuvasti työssäni lapsiin, jotka olettavat etteivät yhteiset säännöt koske heitä. He jotenkin livahtavat mielellään vaivalloisiksi kokemistaan tilanteista (esim. Omien jälkien siivous). Usein saman perheen lapset muistuttavat tässä toisiaan.
Olen päätellyt, että nämä lapset päästetään kotona kuin koira veräjästä. Aikuinen ei katso, että hommat viedään loppuun asti. Lapsi ei ole tottunut siihen, että sovitut hommat oikeasti TEHDÄÄN.
Sitten on lapsia, jotka kantavat vastuun tekemisistään. Kysyvät voiko vielä tehdä jotain ja auttavat lisäksi muita.
Kasvatuksellinen juttu. Me kaikki vanhemmat voimme kotona vaikuttaa siihen millaista koulussa on.
T. Äiti ja opettaja
Lisään vielä, että puhun nyt ihan tavallisista lapsista, joilla ei ole mitään diagnoosia tai sellaisen tarvetta!
Muistuttaisin opettajia, että jos lapsi esim. Käyttäytyy häiriköivästi ja hänestä herää huoli, voi tai pitää tehdä lastensuojelu ilmoitus.
Lasun kautta lapsi tai perhe voi saada erilaisia tukitoimia arkeensa. Käytöshäiriöt voivat johtua koti oloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa on surullista luettavaa, muutamaa opettajan kommenttia lukuunottamatta.
Jos opettaja kokee noin raskaaksi ja kielteiseksi opetuksen ja työn, miksi ihmeessä roikutte opettajan ammatissa, ettekä vaihda alaa? Miten ihmeessä tuolla asenteella saa mitään tuloksia.
Opettajat ovat ainut ammattiryhmä, jotka tehtailevat jokaiselle keskustelupalstalle valituksia, kuinka raskasta työ on ja usein pilaavat myös muiden opettajien maineen, jotka viihtyvät työssään. Heitäkin on.
Eipä ole ollut vastaavaa keskustelua esim. lastentarhaopettajilta, lääkäreiltä, sh, poliisilta jne. vaikka heillä on vastaavat haasteet työssä kuin opettajilla.
Ainainen valitus työstä, oppilaista ja vanhemmista tuskin parantaa työilmapiiriä vaan juuri päinvastoin.
Kyllähän tällaisia keskusteluja on käyty myös lastentarhanopettajien osalta (ed. viestiin viitaten)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella vaihtui opettaja ja teki selväksi, ettei lue iltaisin wilmaa, vasta koulussa. Kiireellisissä asioissa voi aamulla laittaa tekstarin. Itse voin laittaa viestiä wilmaan illalla, kun työpäivän aikana ei voi. Mutta en oleta että siihen heti vastataan. Toisella lapsella oli kovin rauhaton luokka. Kolmannella saivat miesopen lopuksi aikaa. He aloittivat koulutyön niin, että aluksi opettelivat tekemään rauhassa töitä 2 min. Kuudennella paljasti, että kaikki osaavat tehdä itsenäisesti töitä ja että luokassa suht rauhallista. En tiedä miten opettaja sai sen aikaan. Meidän koulussa tosin auttoi se , että pahimmat tapaukset omivat välillä pienryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!
Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa on surullista luettavaa, muutamaa opettajan kommenttia lukuunottamatta.
Jos opettaja kokee noin raskaaksi ja kielteiseksi opetuksen ja työn, miksi ihmeessä roikutte opettajan ammatissa, ettekä vaihda alaa? Miten ihmeessä tuolla asenteella saa mitään tuloksia.
Opettajat ovat ainut ammattiryhmä, jotka tehtailevat jokaiselle keskustelupalstalle valituksia, kuinka raskasta työ on ja usein pilaavat myös muiden opettajien maineen, jotka viihtyvät työssään. Heitäkin on.
Eipä ole ollut vastaavaa keskustelua esim. lastentarhaopettajilta, lääkäreiltä, sh, poliisilta jne. vaikka heillä on vastaavat haasteet työssä kuin opettajilla.
Ainainen valitus työstä, oppilaista ja vanhemmista tuskin parantaa työilmapiiriä vaan juuri päinvastoin.
On ollut lastentarhanopettajistakin vastaavaa, nytkin kova huutoo että lastentarhan opettajan palkkaa pitäisi nostaa ja työ on kovin rankkaa. Itse olen lastenhoitaja, eikä meidän työmme rankkuudesta kukaan puhu mitään ja itse sanoisin, että työni ei ole mitenkään erityisen rankkaa, se johtuu siitä, että itse teen töitä ns. "kuri edellä", eli jokaisen uuden lapsen kanssa tehdään ensin rajat selväksi, se tapahtuu pitämällä rajoista tiukasti kiinni ja huolehtimalla, että lapsi niitä pääosin noudattaa. Sitten kun rajat on selvät, eikä lapsi yritä jatkuvasti joka asiasta vääntää (harvinaisen usein tilanne on tullessa se, että mitään ei meinata uskoa ja kun vanhempi tulee hakemaan juoksee lapsi ympyrää pitkin päiväkotia viisveisaten siitä mitä vanhempi sanoo), niin voi vähän höllätäkkin.
Enkä ota stressiä asioista, jos työkaveri sairastuu ja on enemmän lapsia, jätetään jotakin tekemättä esim. silloin ei askarrella, eikä välttämättä mennä ulos, vaan keskitytään ihan perus olemiseen ja tehdään asioita vähän isommalla porukalla, kyllä sekin onnistuu, koska pohjalle on luotu se riittävä kuri ja hallinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.
Alakoulun luokanopettajilla on korkeampi opetusvelvollisuus, 24 h, kuin yläkoulun, 18-24, ja lukion, 16-21, lehtoreilla ja palkkaus alhaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.
No, tuossa olisi paljonkin sanomista, mutta tyydyn nyt korjaamaan tuon välituntiasian. Jos opetusta on viisi tuntia, välitunteja on neljä. Yksi niistä on ruokis, jonka ainakin alakoulun ope viettää luokkansa kanssa. Ei puhetta, että voisi vetäytyä rauhassa nauttimaan lounasta. Vähintään yksi välkistä on valvonta. Pienessä koulussa, jossa opettajia ei ole paljon, valvontoja voi olla päivässä useitakin. On sula ihme, jos jäljelle jääneistä kahdesta välkästä kumpikaan tai molemmat eivät kulu asioiden toimittamiseen, välituntipalavereihin, kiusaamistapausten selvittelyyn jne.
Välitunteja on, mutta ne ovat työaikaa niin teoriassa kuin käytännössäkin. Ne eivät ole mikään open työn kevennys tai hyvä puoli. Usein välkkä pitää olla siksikin, että ope ehtii tavaroineen siirtyä luokkatilasta toiseen. Pissallakin olisi joskus kiva käydä. Kahville ehtii usein vasta tuntien loputtua.
Vierailija kirjoitti:
Jopa on surullista luettavaa, muutamaa opettajan kommenttia lukuunottamatta.
Jos opettaja kokee noin raskaaksi ja kielteiseksi opetuksen ja työn, miksi ihmeessä roikutte opettajan ammatissa, ettekä vaihda alaa? Miten ihmeessä tuolla asenteella saa mitään tuloksia.
Opettajat ovat ainut ammattiryhmä, jotka tehtailevat jokaiselle keskustelupalstalle valituksia, kuinka raskasta työ on ja usein pilaavat myös muiden opettajien maineen, jotka viihtyvät työssään. Heitäkin on.
Eipä ole ollut vastaavaa keskustelua esim. lastentarhaopettajilta, lääkäreiltä, sh, poliisilta jne. vaikka heillä on vastaavat haasteet työssä kuin opettajilla.
Ainainen valitus työstä, oppilaista ja vanhemmista tuskin parantaa työilmapiiriä vaan juuri päinvastoin.
Joku sh teki juuri taas lehdessä avauksen, kuinka pieni heidän palkkansa on, kuvaillen työn raskautta. Pitäisi peruspalkan alkaa 3000 eurosta plus lisät. Perusteluna amk -koulutus. Työ on muka itsenäistä. Paitsi että jälkeesi tulee aina seuraava vuoroon jolloin et ole yksin vastuussa kaikesta, kollegojen kanssa voi jakaa/tehdä yhdessä. Itse maisterina vaativaa kiireistä asiantuntijatyötä, palkka 3000. Ja vastuu aivan eri luokkaa, koulutus pidempi. Tykkään työstäni. Tuntuu, että nämä ovat aina nämä kaksi ammattiryhmää jotka avautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lapsia. Kuka sanoi että niiden kanssa työskentely on leppoista touhua. Ja kahviakaan ei kerkiä juomaan kun joutuu tekemään töitä. Voih.
Ongelma on lähinnä se, että ei voi tehdä opetushommia kunnolla, kun osa lapsista ei kykene rauhoittumaan tunnilla, vaan vie kaiken huomion itseensä riehumalla. Tuollaiset tyypit pilaavat pilaavat muiden oposkelun, ja heille pitäiai olla ihan oma ryhmä.
Ei ole ainoastaan opettajien ongelma, vaan koskee kaikkia ammatteja. Opettajilla sentään on opetusta 45min. jonka jälkeen 15min. tauko.
Esim. suurin osa lääkäreistä tekee liukuhihnatyötä ja viidentoista minuutin välein tulee uusi potilas ja tuossa ajassa on tutustuttava potilastietoihin ja tehtävä diagnoosit ja samaa rataa 8-10h/pv. Puhumattakaan hoitotyöstä, asiakaspalvelusta, siivouksesta jne.
Kaikki paska johtuu nykypäivän kiireestä, joka johtuu säästöistä sekä tehostamisen tehostamisesta. Ennen oli enemmän ihmisiä tekemässä töitä, jotka hoidettiin inhimillisessä ajassa. Nyt on potkittu kaikki pois ja yksi yrittää hoitaa kymmenen työt.
Eipä ihme, että sattuu virheitä ja kömmähdyksiä, koska eihän ihminen voi keskittyä sataan asiaan, ja laadukas lopputuloskin vaatii enemmän aikaa hoitaa asiat hyvin. Eli: palkatkaa enemmän työntekijöitä, joka näkyy laadukkaampana toimintana sekä asiakkaan että työntekijän kannalta. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat nyt kun olette lukeneet kuinka uuvuttavaa opettajan työ on, voit auttaa opettajia jaksamaan jatkossa paremmin allekirjoittamalla tämän kansalaisaloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2629
Jos vanhemmat jatkossakin haluavat päteviä opettajia kouluihin kannattaa ottaa tämä opettajien kokema ahdinko todesta ja ottaa ensimmäinen askel koulujen arjen parantamista. Pienemmät ryhmäkoot tarkoittavat että opettajalla on enemmän aikaa jokaista oppilasta kohden ja se on kullan arvoista!
Päteviä opettajia saataisiin kyllä kouluihin, jos opettajien koulutusta muutettaisiin ja valinnassa huomioitaisiin soveltuvuus alalle ja henkilön persoona, nythän valinta perustuu arvosanoihin ja valinta kohdistuu usein ainoastaan kympintyttöihin.
Mikä tämä "kympintyttö" -luulo oikein on? Itse hain aineenopettajan opintoihin kesken opiskeluni ja pääsykokeessa piti tehdä monipuoliset testit. Siinä testattiin ex tempore opetustaitoja valintalautakunnalle, äänen kuuluvuutta ja esiintymistaitoja sekä tietysti katsotaan asiaosaamista ja motivaatiota. Ei sinne pelkällä kymppiydellä kävelty. Tarvitaan myös luovuutta, erilaisille ryhmille ja tilanteisiin sopivia didaktisia taitoja jne.
Eikä kouluihinkaan kävellä töihin noin vain, avoimia paikkoja hakee 80-100 henkeä.
Ennen nuo tapamiiset hoidettiin työajan ulkopuolella, ilman ongelmitta.
Jos se on opettajan työajasta pois, niin yhä useampi vanhempi joutuu ottamaan palkatonta vapaata koko päivän, kun työmatka saattaa monella olla 100-200 km yhteen suuntaansa ja käytännössä tietää jopa kymmenien työntekijöiden työvuorojen uudelleen järjestelyjä, jotka työnantajat kokevat työlääksi.
Nykyään lapsellisten vanhempainvartit ja kehityskeskustelut opettajien työaikana vaikeuttavat jopa työntekijöiden työyhteisöä, kun niitä on jatkuvasti ja ainakin jos perheessä on useampi lapsi. Ja päälle kun lisätään vielä sairaslomat.
Miksi näitä asioita ei voisi hoitaa sähköisesti?