Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lapsia. Kuka sanoi että niiden kanssa työskentely on leppoista touhua. Ja kahviakaan ei kerkiä juomaan kun joutuu tekemään töitä. Voih.
Ongelma on lähinnä se, että ei voi tehdä opetushommia kunnolla, kun osa lapsista ei kykene rauhoittumaan tunnilla, vaan vie kaiken huomion itseensä riehumalla. Tuollaiset tyypit pilaavat pilaavat muiden oposkelun, ja heille pitäiai olla ihan oma ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen hiukan pihalla mutta näin maalaisjärjellä ja aikuisten äitinä ajatellen:
Eikö vanhemmilta voi pyytää lukuvuoden alussa kirjallisen luvan siihen, että oppituntien ajaksi (tai koko päivän) lasten kännyt kerätään pois? Ne jätetään johonkin kuten naulakkoon takki kun tullaan sisään?
Toisaalta tuo ruokailu: mihin on jäänyt se tapa, että opettaja syö luokkansa kanssa samassa pöydässä ja valvoo samalla ruokailua? Eikö ruokalassa ole ketään henkilökuntaa, joka pitää silmällä ruoan hakijoita?
Jos lapseni ilmoittaisi, että häntä kiusataan tai kuulisin että lapseni on kiusaaja, menisin ilman muuta kouluun ja sinne luokkaa istumaan - päiväksi, kahdeksi tai niin kauaksi aikaa kun tarvitaan. Opetus on suomessa julkista ja sinne voi mennä. Kuten joku tuossa kirjoitti, oma lapsi lakkasi kiusaamasta kun oli vähän noloa että äiti tuli luokan perälle istumaan. Veikkaan, että sama toimisi siihen että omaa lasta kiusattaisiin. Kun vähän mulkoilisi sitä kiusaajaa, voisi tehota.
Tottakai voisi. Mutta luuletko, että kaikki vanhemmat suostuvat asiaan? Eivät todellakaan.
Edelleen opettaja syö oppilaiden kanssa ja valvoo samalla ruokailua, toki luokat ovat niin isoja, ettei läheskään koko luokka mahdu samaan pöytään. Kaikkea ei näe, kun siinä 15 minuutissa pitää itsekin syödä samalla kun vahdit, että yksi siivoaa heittelemänsä ruuan, toinen lopettaa kaverinsa kuristamisen, kolmas ei huuda, neljäs ei sylje naapurin ruokaan jne. Loputon suo. Mitää erillistä ruokalahenkilökuntaa ei ole, opettajat valvovat + keittiön väki tekee hiki hatussa sitä ruokaa.
Lapsen ala-asteella kännykät oli kielletty, tunnilla repussa eikä välitunnilla käytössä. Oli ilmoitusluontoinen asia ja hyvin toimi.
Eikös uudessa opsissa lapset itse hae sen tiedon? Opet vaan seurailee päältä.
Jokaisessa koulussa pitäisi olla ylimääräinen ihminen 'vartija' , joka voi hässäkän sattuessa tulla selvittelijäksi.
Muutoin liikkuisi valvojana välitunnilla, käytävillä ja tulisi valvojaksi, että opettaja pääsee edes veskiin. Opettaja otettu opettamista varten.
Mitä rehtorit/esimiehet tekevät, jos päivittäistä rauhattomuutta ei saada kuriin? Ei siinä Wilmat auta. Syyt ovat syvemmällä.
Oppilaat eivät kertakaikkiaan saa olla liian erilaisia kehitystasoltaan ja taustoiltaan. Pian suuri osa opettajista on sairaslomalla. Enempi julkisuuteen ja hallitukselle kuvauksia koulun arjesta. Mikään ei muuten muutu.
Vierailija kirjoitti:
mgfuky6tg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa päivässä oli niin rankkaa tai ihmeellistä? Ihan normaalia lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vielä niiden kaikkein helpompien.
T. lastensuojelun sossu, jolla on vastuullaan noin 70 lasta, joissa asiat ovat "hieman solmussa".
Ei pidä lähteä dissaamaan vastakkain asettelulla toisen työtä lasten/nuorten parissa, vaikka kyseisen opettajan työpäivä kuulostaisi sinun työpäivääsi verrattuna helpommalta.
Vastakkainasettelu ei tosiaan auta. Itsekin olen sossun lailla vaan todella kyllästynyt opettajien valitukseen.... palkka on pieni, kiireistä on (vaikka ruhtinaaliset loma-ajat palautua ja palkka työtunteihin nähden ok), jollakin ei ole töitä, kellä niitä on ei jaksa. En sano, ettei tilanne olisi huonontunut. Tulee vaan mieleen sairaanhoitajat, joiden palkkaa nostettin, mutta sama rutina jatkuu edelleen. Menkää työhön josta saatte itsellenne henkisesti tyydytystä, ei muita kiinnosta mitä teette, opettajien ajat arvostettuina kansankynttilönä ovat ohi. Niinkuin monet virkamiehet nykyisin, palkan eteen on oikeasti tehtävä hommiakin, toisin kuin entisajan suojatyöpaikoissa.
Jos tunnit ovat koulutyössä sekamelskaa, ei sitä pidä salata. Oppilaistaan ja työstään välittävä tuo sen julki, ettei voi nykyraameissa toteuttaa opetusta kunnolla. On niitäkin opettajia varmaan, jotka ajattelevat, etten välitä ja olen hiljaa, juoksee se palkka muutenkin.
Sekö on oikein, että koulusta pukkaa ihmisiä, jotka tyytyvät vähään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla loppuu työt 15:00 ja kun kuljen työmatkalla kahden alakoulun ohi, ei paikalla ole enää ketään. Voihan se toki olla, että opettajat jatkavat päiväänsä kotona. Ihmetytti vain tuo yksi kommentti, että esimerkiksi siivoojalla olisi enemmän vapaa-aikaa. Kyllä kai opella on enemmän vapaa-aikaa, kun työpäivä on lyhyempi ja lomia enemmän?
Puolenkymmentä luokanopettajaa on mulla tuttavapiirissä, ja kukaan ei tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Jokaisessa perheessä opettajapuolisolla on käytännössä vähintään pari tuntia lyhyempi työpäivä kuin muussa julkisessa virassa olevalla puolisolla. Tätä keskustelua lukiessa voi siis päätellä, että joko koulujen välillä on valtavia eroja opetussuunnitelmien toteuttamissa ja tehtävien organisoinnissa, tai sitten kyse on erilaisista tavoista suunnitella omaa työtä.
Toisaalta se sitten näkyy palkassakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli opettaja, jäi eläkkeelle 10v sitten ja sanoi että viimeisinä työvuosinaan huomasi selvän muutoksen, häiriökäyttäytymistä oli enemmän ja opettajien kunnioittaminen oli vähentynyt. Äiti myös joutui usealtakin pikkulikalta pyytämään naamapesun ennen tunteja, koska hänen mielestään sotamaalaukset eivät kuuluneet lapsille ( eka ja tokaluokkalaisia). Lapset haistattelivat, riehuivat, tappelivat. Äidin monille kollegoille tuli burnout.
Äiti puuskahti kerran, vielä työelämässä ollessaan "ikävöivänsä tarkkiksia". Ymmärrän kyllä! Monille sanalla "tarkkailuluokka" on paha kaiku, mutta mielestäni se oli toimiva systeemi kun kaikki häiriköt laitettiin sinne yhteen paikkaan ja me normaalit, käyttäytyvät oppilaat saimme keskittyä koulunkäyntiin.
Erityisluokissa luokkakoot olivat pienet ja silloin oppimisen edellytykset olivat paremmat sekä häiriöttömässä normaalissa isossa luokassa että sitten erityisluokan oppilailla omassa pienryhmässään eikä myöskään tarvinnut olla ottamassa roolia luokan pellenä, koviksena tai luuserina isossa sekaluokassa.
Kyllähän "tarkkiksia" on edelleen. Niitä kutsutaan pienluokiksi. Esimerkiksi meidän koulussa on kaksi pienluokkaa. Toinen enemmän oppimisjuttuihin painottuva ja toinen käyttäytymisen ongelmiin. Toki näiden välinen ero on pieni ja usein ne on sotkussa, mutta periaatteessa voisi kärjistää nuo vanhoiksi apukouluiksi ja tarkkiksiksi. Moni kuvittelee, että helvetillisin työ maailmassa on ns. tarkkiksen ope yläkoulussa. Voin kertoa, ettei ole. Se on yllättävän helppoa. Kun vaatimustasoa lasketaan, on pieni ryhmä, opettajalla aikaa jokaiselle ja suhde lämmin, niin nämä pahimmatkin häiriköt on käsiteltäviä. Sitä ei voi kieltää, ettei jatkuvasti tulisi mutkia matkaan ja joskus otettaisi pahastikin yhteen, mutta kokonaisuudessaan minusta tuollainen käytösongelmiin painottuva yläkoulun pienluokka on helpompi hallita kuin yleisopetuksen luokka. Siellä saa ottaa sitä aikaa perusjuttuihin, ei ole pakko koko ajan pusertaa eteenpäin. Yleisopetuksessa pitää huomioida monien tarpeita, näillä pienluokilla saa keskittyä rauhassa oppilaiden ydinongelmiin. Lisäksi säännöstö laaditaan kohtuulliseksi. Kaikesta ei kannata sotaa nostaa.
...eli ongelma on liian isot oppilasmäärät luokissa. Kun väki vähenee, opettajalla riittää aikaa huomioida ja opettaa jokaista. Tämäkin huononnus on tehty säästöjen nimissä.
Ei tarvita yksityiskouluja, vaan pienemmät luokat kouluihin. Ja ne tarkkikset/erityisluokat.
Ja kaikki voittaa!
Eikö Suomessa ole jatkuvasti pienennetty luokkakokoja? Mun lapsi oli 2000-luvun alussa peruskoulussa ja luokkakoko oli 36 oppilasta ala-asteella. Oli miesopettaja, erittäin ammattitaitoinen, eikä tietääkseni ollut järjestyshäiriöitä. Ja tämä oli Helsingissä. Suurin osa läksyistä tehtiin koulussa, kun opettaja jäi luokkaan korjaamaan kokeita tai suunnittelemaan seuraavia tunteja kouluajan päätyttyä.
Kansainvälisellä tasolla Suomessa on todella pienet luokkakoot, vertasi niitä mihin maahan tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon muuttuneen maailman huomaa siitäkin, että lapset eivät enää jaksa keskittyä lastenohjelmiin, jotka eivät ole täynnä ylikirkkaita värejä, kovia ääniä ja mahdollisesti myös väkivaltaa.
Olen työssäni huomannut esim. pikkukakkosta lasten kanssa katsoessa, että lapset eivät jaksa kuunnella välijuontoja, eivät tarinoita joissa esiintyy ihmiset/käsinuket, eivätkä esim. Katti Matikaista jaksaisi katsoa. Eli ohjelmia joissa pitäisi keskittyä siihen mitä sanotaan, sen sijaan että visuaaliset ärsykkeet räjähtävät kirkkaina silmille ja suoraan aivoihin. Pelle Hermanniakinhan piti lyhentää, koska nykyajan lapset eivät jaksa katsoa sitä jos on liikaa puhetta ja vähän tapahtumia: Ei minulla ollut ongelmaa lapsena katsoa Pelle Hermannia ja suorastaan pidin siitä ja mulla on kuitenkin diagnosoitu adhd.
Olisi tärkeää että kotonakin luettaisiin paljon kirjoja ja opeteltaisiin kuuntelemaan ja mielikuvittelemaan. Kaikki tämä luo jo pienestä pitäen pohjaa sille, että kykenee koulussa seuraamaan opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen hiukan pihalla mutta näin maalaisjärjellä ja aikuisten äitinä ajatellen:
Eikö vanhemmilta voi pyytää lukuvuoden alussa kirjallisen luvan siihen, että oppituntien ajaksi (tai koko päivän) lasten kännyt kerätään pois? Ne jätetään johonkin kuten naulakkoon takki kun tullaan sisään?
Toisaalta tuo ruokailu: mihin on jäänyt se tapa, että opettaja syö luokkansa kanssa samassa pöydässä ja valvoo samalla ruokailua? Eikö ruokalassa ole ketään henkilökuntaa, joka pitää silmällä ruoan hakijoita?
Jos lapseni ilmoittaisi, että häntä kiusataan tai kuulisin että lapseni on kiusaaja, menisin ilman muuta kouluun ja sinne luokkaa istumaan - päiväksi, kahdeksi tai niin kauaksi aikaa kun tarvitaan. Opetus on suomessa julkista ja sinne voi mennä. Kuten joku tuossa kirjoitti, oma lapsi lakkasi kiusaamasta kun oli vähän noloa että äiti tuli luokan perälle istumaan. Veikkaan, että sama toimisi siihen että omaa lasta kiusattaisiin. Kun vähän mulkoilisi sitä kiusaajaa, voisi tehota.
Tottakai voisi. Mutta luuletko, että kaikki vanhemmat suostuvat asiaan? Eivät todellakaan.
Edelleen opettaja syö oppilaiden kanssa ja valvoo samalla ruokailua, toki luokat ovat niin isoja, ettei läheskään koko luokka mahdu samaan pöytään. Kaikkea ei näe, kun siinä 15 minuutissa pitää itsekin syödä samalla kun vahdit, että yksi siivoaa heittelemänsä ruuan, toinen lopettaa kaverinsa kuristamisen, kolmas ei huuda, neljäs ei sylje naapurin ruokaan jne. Loputon suo. Mitää erillistä ruokalahenkilökuntaa ei ole, opettajat valvovat + keittiön väki tekee hiki hatussa sitä ruokaa.
Kyllä meidän koulussa keittiöhenkilökunta pyörähtää aina katsomassa välillä kun ruokaa otetaan ja toppuuttaa, esim. lihapullia ottamasta liikaa että kaikille riittää yksi kierros ainakin. Ruokalaan ei tulla lakit päässä eikä takit päällä. Porrastakaa ruokailua enemmän, ettei tule kaaosta.
En ymmärrä miksi asioista tehdään vaikeita. Tuohan on ihan päätöntä hommaa, ei kukaan opi mitään ja lapset on päivän jälkeen vielä enemmän poikki kuin opet. Kännyjen repussa pitämiseen ei mitään lupia tarvita, koulussa on koulun säännöt. Varmaan mitään kehittämistyötä ei tapahdu kun opettajat käyvät opettamassa ja kiireesti kotiin. Istukaa porukalla alas ja rauhoittukaa ja miettikää, miten asiat saadaan paremmin. Opettajat on mestareita siinä, että mitään ei tehdä ellei siihen ole resurssia eli siitä ei makseta. Kahvikuppi ei mene tiskikoneeseen, siivoojat hoitaa. Suvivirren viimeinen säkeistö kun alkaa, opettajien autojen perävalot vaan näkyy ja elokuussa kömmitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on kiinni opettajasta. Häsläävä ope niin häslää koko luokka.
Pissatauot on ihan omasta halusta kiinni. Retken selvittelyyn ei tarvitse käyttää tuntia. Opettele priorisoimaan ja organisoimaan, ne taidot taitaa puuttua aika monelta opelta. Päätä milloin vastaat viesteihin ja mitä vastaat. Liirumlaarumeita ei tarvitse jäädä miettimään. Opettele napakaksi ja kasvata paksu nahka.
Entisajan ylivilkkaus on nykyään normi. Sen kun tajuaa niin helpottaa paljon. Mieti miten saat oppitunneista toimivamman kokonaisuuden. Pilko oppitunnit osiin. Mieti istumajärjestys.
Vierailija kirjoitti:
Tuon muuttuneen maailman huomaa siitäkin, että lapset eivät enää jaksa keskittyä lastenohjelmiin, jotka eivät ole täynnä ylikirkkaita värejä, kovia ääniä ja mahdollisesti myös väkivaltaa.
Olen työssäni huomannut esim. pikkukakkosta lasten kanssa katsoessa, että lapset eivät jaksa kuunnella välijuontoja, eivät tarinoita joissa esiintyy ihmiset/käsinuket, eivätkä esim. Katti Matikaista jaksaisi katsoa. Eli ohjelmia joissa pitäisi keskittyä siihen mitä sanotaan, sen sijaan että visuaaliset ärsykkeet räjähtävät kirkkaina silmille ja suoraan aivoihin. Pelle Hermanniakinhan piti lyhentää, koska nykyajan lapset eivät jaksa katsoa sitä jos on liikaa puhetta ja vähän tapahtumia: Ei minulla ollut ongelmaa lapsena katsoa Pelle Hermannia ja suorastaan pidin siitä ja mulla on kuitenkin diagnosoitu adhd.Olisi tärkeää että kotonakin luettaisiin paljon kirjoja ja opeteltaisiin kuuntelemaan ja mielikuvittelemaan. Kaikki tämä luo jo pienestä pitäen pohjaa sille, että kykenee koulussa seuraamaan opetusta.
Samaa on näkyvissä aikuisillakin: kun riittävän kauan yritetään multitaskata kiireessä, niin aivot jäävät multitasking-tilaan eikä pitkää keskittymistä vaativa tekeminen (esim. kirjan lukeminen) enää onnistukaan vaikka aikaa ja rauhaa olisi. Lapsen kannalta kotiympäristö on toki tärkeä, mutta tärkeää olisi luokassakin rauhoittaa ympäristö, vähentää virikkeitä ja harjoitella pitkäjänteistä tekemistä. Tähän tarvitaan opettaja, joka osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan ammatti nyt vain sattuu olemaan vaativa ammatti, eikä siihen pelkkä koulutus ja hyvät arvosanat riitä, vaan tarvitaan soveltavuutta alalle ja persoonaa.
Jos opettajilla on ongelmia, niin on myös lapsilla ja on ihan tuurista kiinni, millaisen opettajan nyt sattuu saamaan ja miten opettaja motivoi lasta opiskeluun, joka vaikuttaa lapsen aikuisikään asti.
Minusta opettajan palkka pitäisi jotenkin perustua tulosvastuuseen, ihan samalla tavalla kuin muissakin ammateissa, sillä hyvä opettaja ansaitsi bonuksen, mutta nyt opettajat ovat tasapäistetty, oli hänen ammattiosaaminen mikä tahansa.
Vanhemmat nyt kun olette lukeneet kuinka uuvuttavaa opettajan työ on, voit auttaa opettajia jaksamaan jatkossa paremmin allekirjoittamalla tämän kansalaisaloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2629
Jos vanhemmat jatkossakin haluavat päteviä opettajia kouluihin kannattaa ottaa tämä opettajien kokema ahdinko todesta ja ottaa ensimmäinen askel koulujen arjen parantamista. Pienemmät ryhmäkoot tarkoittavat että opettajalla on enemmän aikaa jokaista oppilasta kohden ja se on kullan arvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lapsia. Kuka sanoi että niiden kanssa työskentely on leppoista touhua. Ja kahviakaan ei kerkiä juomaan kun joutuu tekemään töitä. Voih.
Ongelma on lähinnä se, että ei voi tehdä opetushommia kunnolla, kun osa lapsista ei kykene rauhoittumaan tunnilla, vaan vie kaiken huomion itseensä riehumalla. Tuollaiset tyypit pilaavat pilaavat muiden oposkelun, ja heille pitäiai olla ihan oma ryhmä.
Ei ole ainoastaan opettajien ongelma, vaan koskee kaikkia ammatteja. Opettajilla sentään on opetusta 45min. jonka jälkeen 15min. tauko.
Esim. suurin osa lääkäreistä tekee liukuhihnatyötä ja viidentoista minuutin välein tulee uusi potilas ja tuossa ajassa on tutustuttava potilastietoihin ja tehtävä diagnoosit ja samaa rataa 8-10h/pv. Puhumattakaan hoitotyöstä, asiakaspalvelusta, siivouksesta jne.
Kohta 3: hae kovaääninen ja huuda sillä. Näin toimin itse ison lapsilauman kanssa paikassa, jossa joutui huutamaan. Lapset sitä paitsi suhtautuivat siihen suuremmalla mielenkiinnolla kuin pelkkään huutamiseen.
- opehommia tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat nyt kun olette lukeneet kuinka uuvuttavaa opettajan työ on, voit auttaa opettajia jaksamaan jatkossa paremmin allekirjoittamalla tämän kansalaisaloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2629
Jos vanhemmat jatkossakin haluavat päteviä opettajia kouluihin kannattaa ottaa tämä opettajien kokema ahdinko todesta ja ottaa ensimmäinen askel koulujen arjen parantamista. Pienemmät ryhmäkoot tarkoittavat että opettajalla on enemmän aikaa jokaista oppilasta kohden ja se on kullan arvoista!
Päteviä opettajia saataisiin kyllä kouluihin, jos opettajien koulutusta muutettaisiin ja valinnassa huomioitaisiin soveltuvuus alalle ja henkilön persoona, nythän valinta perustuu arvosanoihin ja valinta kohdistuu usein ainoastaan kympintyttöihin.
Lasten ongelmat ovat varmasti lisääntyneet, ja siihen pitäisi opettajakoulutuksella pystyä vastaamaan. Silti suuri merkitys on myös opettajan persoonalla. Oma lapsi kävi norssia, ja kauhulla katselin ja kuuntelin niitä hädin tuskin kuuluvalla äänellä puhuvia opiskelijatyttöjä. Vanhemman roolissakin ärsyynnyin siitä kuiskailusta. Muistan myös, miten omaan kouluaikaan meillä oli vähän levoton luokka, jonka kuitenkin suurin osa opettajista sai pidettyä ruodussa. Parilla opettajalla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia, ja villiähän se meno niillä tunneilla oli.
Luokanopettajan päivä tämäkin:
1. Heräsin 6.50, ja työt alkoi 8.15. Englannin tunti pikkuoppilaille, parilla oppilaalla oli kotitehtävä tekemättä ja jäivät ilman tarraa. Kaikki osallistuivat ahkerasti oppituntiin.
2. Toinen samanlainen englannintunti, samalla kaavalla mentiin, taas pari läksyunohdusta. Iloisia lapsia.
3. Välitunnilla oli työkaveri tuonut opettajapäivän kunniaksi hedelmiä opehuoneeseen, jossa istuttiin 30 minuuttia juttelemassa opeporukalla niitä näitä.
4. Historian tunti omalle luokalle, luettiin ja kirjoitettiin yhdessä ens viikon kokeeseen valmistautuen. Aiheena rutto herätti mielenkiintoa, ja hairahduttiin etsimään tietoa antibiooteista ja puhumaan uhkakuvista mitä antibioottien tehon heikentyminen voi aiheuttaa.,
5. Mentiin läheiseen kirjastoon, vahdin että kaikki lainasi sovitun romaanin. Kirjastosta siirryttiin ruokailuun, kaikki oli hyvällä tuulella kun oli pastaa ruokana. Oppilaista vain yksi söi käyttäen sekä veistä ja haarukkaa, päätin ottaa tehoviikon ensi viikolla ruokailuvälineiden käyttöä.
6. Työpäivä päättyi, ja jäin ensin puoleksi tunniksi istumaan opehuoneeseen ja juttelemaan työkavereiden kanssa. Syötiin karkkia ja vertailtiin karkkilaatikon sisältöä ja omia lempikarkkeja.
7. Menin luokkaan suunnittelemaan seuraavan päivän tunnit, tekemään wilmaan merkinnät ja kuuntelemaan Spotifyä.
8. Oppilaat tulivat tunnin päästä, ja osa jäi luokkaan tekemään kotitehtäviä. Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin.
Lähdin kotiin klo 14.10.
Olen luokanopettaja. Motivoitunut, innostunut, jatkuvasti itseäni täydennyskouluttanut. En osaa ajatella, että kympin tyttöydestäni on mitään haittaa tässä työssä. Kyllä elämä ja kokemus on opettanut.
Olen ahminut tietoa erityisesti ryhmänhallintataidoista ja koen löytäneeni toimivat keinot. En siksi, että persoonani on oikeanlainen, vaan siksi, että minulla on laaja valikoima menetelmiä takataskussani. En hätkähdä kaapin päälle kiipeileviä, kiroilevia, itkupotkuraivareita saavia, megalevottomia lapsia, vaan systemaattisesti kokeilen erilaisia keinoja, jotta tilanne saadaan haltuun. Todella rasittavaa, mutta sellaista se open työ vaan on.
Nykymeno on saanut minut harkitsemaan alan vaihtoa. Tehtäviä, kuten paperinpyörittelyä, kaadetaan niskaan koko ajan enemmän. Ryhmissä alkaa olla kolmasosalla oppilaista tarvetta vähintään tehostettuun tukeen, mikä tarkoittaa lisää työtä ilman lisäkorvausta. Open työ on "all inclusive". Täytyy vain itse kylmänviileästi pitää kiinni siitä, minkä verran töitä tekee. Minä teen 40 tuntia viikossa. Mitä en siinä ajassa ehdi, niin en vain ehdi.
Tsemppiä Jakomäkeen tai vastaavaan persereikään