Viimein raskaana. Miten maltan odottaa?
Viimein, kolmen vuoden odottamisen jälkeen olen tehnyt positiivisen testin. Kun kaikki menisi hyvin, niin saisimme kevätvauvan. Kovasti jo odotan ja mietin tulevaa aikaa kotona, vapaalla ja toivotun lapsen kanssa. En millään jaksaisi nousta enää aamulla töihin, motivaatio hukassa. Kumpa saisin olla jo kotona. Pitkään olen jo tehnyt työtäni ja hyvinkin, mutta nyt väkisin mietin hitaita aamuja lapsen kanssa. Tiedostan hyvin vauvojen olevan erilaisia, mutta kun nyt vaan päästäisi sinne saakka. Miten muut odottajat maltatte ensimmäisen odotusta?
Kommentit (88)
Odottamalla. Ei se sieltä kovin etukäteenkään voi ulos tulla.
Onnea!
Anteeksi, en halua särkeä kuplaasi, mutta nauraa hörähdin ääneen. Kuten itse sanoitkin, vauvat ovat erilaisia. Itselläni hidas aamu tarkoitti omaa hitautta valvotun yön jälkeen ja 1.rakkautemme hedelmä vaati palvelua 24/7. Myöhemmin myös rakkautemme hedelmä nro 2. Nyt he ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja kyllä edelleen kipristää sielua ajatella heitä vauvoina. Aika kultaa muistot, ainakin osittain.
Nauti odotuksestasi. Elämä muuttuu...niin kuin sen pitääkin.
He. Hyvin ehtii ajatella omaa tulevaa, kun päivästä toiseen hoitaa vieraiden lapsia ja on tehnyt sitä jo vuosia. Nähnyt ja kuullut monenlaista. Kovasti odotan ja jos viestin tarkoitus oli harmittaa tms, niin et onnistunut siinä.
Ap
Kajaste kirjoitti:
He. Hyvin ehtii ajatella omaa tulevaa, kun päivästä toiseen hoitaa vieraiden lapsia ja on tehnyt sitä jo vuosia. Nähnyt ja kuullut monenlaista. Kovasti odotan ja jos viestin tarkoitus oli harmittaa tms, niin et onnistunut siinä. Tämä oli siis ensimmäiselle vastaajalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Odottamalla. Ei se sieltä kovin etukäteenkään voi ulos tulla.
No, mun tuli viikolla 24.
Mutta se olikin sitten niin heviä settiä, että todellakin suosittelen odottamaan ihan rauhassa.
Kajaste kirjoitti:
He. Hyvin ehtii ajatella omaa tulevaa, kun päivästä toiseen hoitaa vieraiden lapsia ja on tehnyt sitä jo vuosia. Nähnyt ja kuullut monenlaista. Kovasti odotan ja jos viestin tarkoitus oli harmittaa tms, niin et onnistunut siinä.
Ap
Oi, ei ollut tarkoitus harmittaa sinua! Kyseessä vain vanhan kääkän muisteloita. Omat naperot pitivät odotusaikana iltaisin massun silittelystä ja laulustani, rauhoittuivat aina iltaunille. Sama päti myös syntymän jälkeen silloin kun ei ollut vatsavaivoja. Onnea sinulle vielä kerran ja kaikkea hyvää odotukseen!
Ajattele niin, että kun oikeen paneudut työhösi niin odotus menee nopeammin. Lisäksi pysyt kunnossa ja voit helpommin sulkea pahoinvoinnin ja mahdolliset kivut ajatusten ulkopuolille. Ja kun pysyt aktiivisena niinkuin vain työ pakottaa niin synnytyskin on helpompi kun kroppa on kunnossa.
Ja hyvää kannattaa odottaa, sitten viimein kun äitiysvapaa alkaa on sinulla energiaa paneutua vain vauvaan ja perheeseesi. Onnea odotukseen, ja ihanaan vauva-arkeen :)
Minäkin odotan ensimmäistä lastamme. On jännittävää tarkkailla kehon muutoksia. Vatsa on alkanut kasvaa ja tunnen vauvan mylläystä ja potkuja.
Vai ei työt enää maistu ja odotat hitaita aamuja? Kun olet tarpeeksi kauan kotona, niin huomaat ettei lasten kanssa todellakaan vietetä hitaita aamuja ja työntekokin alkaa kuulostamaan hermolomalta. Mut ekan odotus nyt onkin tuollaisia vaaleanpunaisia unelmia täynnä. Todellisuus onkin lähinnä yövalvomisia, aikaisia herätyksiä, oman ajan puutetta, parkua ja sotkua. Onhan sitä niitä hyviäkin puolia. Vaikka lapsessa onkin paljon hommaa, niin onhan se oma pikkuinen aina se rakkain. Mutta oikeasti, ei kannata liian ruusuisia aikoja odottaa vauva-arjelta. Pinna tulee ajoittain kiristymään ja parisuhdekin usein väliaikaisesti näivettymään. Joskus saattaa tuntua, että se jälkikasvu ottaa enemmän kuin antaa, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vai ei työt enää maistu ja odotat hitaita aamuja? Kun olet tarpeeksi kauan kotona, niin huomaat ettei lasten kanssa todellakaan vietetä hitaita aamuja ja työntekokin alkaa kuulostamaan hermolomalta. Mut ekan odotus nyt onkin tuollaisia vaaleanpunaisia unelmia täynnä. Todellisuus onkin lähinnä yövalvomisia, aikaisia herätyksiä, oman ajan puutetta, parkua ja sotkua. Onhan sitä niitä hyviäkin puolia. Vaikka lapsessa onkin paljon hommaa, niin onhan se oma pikkuinen aina se rakkain. Mutta oikeasti, ei kannata liian ruusuisia aikoja odottaa vauva-arjelta. Pinna tulee ajoittain kiristymään ja parisuhdekin usein väliaikaisesti näivettymään. Joskus saattaa tuntua, että se jälkikasvu ottaa enemmän kuin antaa, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Jaa, tai sitten lapsi on hyvä nukkuja ja äiti herää juomaan aamukahvit ennen vauvan heräämistä. Yöheräämisetkin menee imetyshormooneissa helposti ja perheessä on hyvin osallistuva isä.
Vähän vauva huutaa hampaiden puhkeamisen aikaan mutta panadol helpottaa ja kaikki alkavat taas nukkua hyvin.
Lapsi kiinnostuu kirjoista ja äidin kanssa lukevat lattialla yhdessä joskus äiti ja lapsi omaa kirjaa joskus taas kuvakirjaa yhdessä. Käydään vaunukävelyillä sängyssä nukuttujen päiväunien jälkeen ja tutustutaan luontoon jne.
Ei asiat aina mene huonosti, toki kaikki ei aina ole myöskään helppoa, mutta ihanaa elämää yhtäkaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ei työt enää maistu ja odotat hitaita aamuja? Kun olet tarpeeksi kauan kotona, niin huomaat ettei lasten kanssa todellakaan vietetä hitaita aamuja ja työntekokin alkaa kuulostamaan hermolomalta. Mut ekan odotus nyt onkin tuollaisia vaaleanpunaisia unelmia täynnä. Todellisuus onkin lähinnä yövalvomisia, aikaisia herätyksiä, oman ajan puutetta, parkua ja sotkua. Onhan sitä niitä hyviäkin puolia. Vaikka lapsessa onkin paljon hommaa, niin onhan se oma pikkuinen aina se rakkain. Mutta oikeasti, ei kannata liian ruusuisia aikoja odottaa vauva-arjelta. Pinna tulee ajoittain kiristymään ja parisuhdekin usein väliaikaisesti näivettymään. Joskus saattaa tuntua, että se jälkikasvu ottaa enemmän kuin antaa, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Jaa, tai sitten lapsi on hyvä nukkuja ja äiti herää juomaan aamukahvit ennen vauvan heräämistä. Yöheräämisetkin menee imetyshormooneissa helposti ja perheessä on hyvin osallistuva isä.
Vähän vauva huutaa hampaiden puhkeamisen aikaan mutta panadol helpottaa ja kaikki alkavat taas nukkua hyvin.
Lapsi kiinnostuu kirjoista ja äidin kanssa lukevat lattialla yhdessä joskus äiti ja lapsi omaa kirjaa joskus taas kuvakirjaa yhdessä. Käydään vaunukävelyillä sängyssä nukuttujen päiväunien jälkeen ja tutustutaan luontoon jne.
Ei asiat aina mene huonosti, toki kaikki ei aina ole myöskään helppoa, mutta ihanaa elämää yhtäkaikki.
En väitäkään, että kaikki menee huonosti, vaan perään kuulutan vähän sitä realismia. Harvassa uskoisin olevan sellaiset pikkulapsiarjet, missä kaikki on aina helppoa ja täydellistä.
Minulla nyt kaksi viikkoa laskettuun aikaan, ja voin sanoa että kun jäin kotiin, tämä on ollut vain odottelua ja aika on mennyt hitaasti! Yritä jaksaa käydä töissä ettet ihan sekoa kotona. Ensimmäiset viikot keskenmenoa pelätessä ja viimeiset viikot vaan odotellessa ovat ne hitaimmat. Muuten odotusaika on mennyt ihan järkyttävän nopeasti. Onnea! :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla nyt kaksi viikkoa laskettuun aikaan, ja voin sanoa että kun jäin kotiin, tämä on ollut vain odottelua ja aika on mennyt hitaasti! Yritä jaksaa käydä töissä ettet ihan sekoa kotona. Ensimmäiset viikot keskenmenoa pelätessä ja viimeiset viikot vaan odotellessa ovat ne hitaimmat. Muuten odotusaika on mennyt ihan järkyttävän nopeasti. Onnea! :)
Ja sitten koittaa laskettu aika ja vauva on vieläkin tyytyväinen yksiöönsä, sitten aika hiiidaaasstuuu entisestään :) ihanaa loppuodotusta ❤
Kajaste kirjoitti:
He. Hyvin ehtii ajatella omaa tulevaa, kun päivästä toiseen hoitaa vieraiden lapsia ja on tehnyt sitä jo vuosia. Nähnyt ja kuullut monenlaista. Kovasti odotan ja jos viestin tarkoitus oli harmittaa tms, niin et onnistunut siinä.
Ap
Ei sun tarvitse harmistua, mutta vieraiden lasten hoitaminen ei ole koskaan sama asia kuin omien lasten. Ei sitten mitenkään verrannollinen asia. Omaan lapseen on ihan erilainen tunneside kuin vieraaseen lapseen. Oman lapsen kanssa joudut äitinä kohtamaan niin huonot kuin hyvät asiat. Vieraiden lasten kanssa lasta hoidetaan ja leikitään yhdessä, mutta oikea vastuunotto esim. lapsen sairastuessa tai tapaturmatilanteessa puuttuu. Joo, toki annat ensiapua ja hankit apua, mutta vanhemmat ovat ne jotka lapsensa vuoksi joutuvat murehtimaan ja auttaa toipumaan. Vieraan lapsen kanssa ei tarvitse mennä jaksamisen äärirajoilla esim. yövalvomisten, koliikin ym. asioiden takia. Ja se huoli mitä tulet kantamaan ikuisesti lapsestasi on asia, jota ei voi tulla käsittämään ennen vanhemmuutta. Tietenkin vieraasta lapsesta huolehtii parhaansa mukaan, mutta omasta lapsesta kannat todellista huolta ja murhetta läpi lapsen elämän. Varsinkin vauva-aikana vähäpätöisiltä vaikuttavat oireet tuntuvat saavan valtavat mittasuhteet. Olen mäkin hoitanut pikkusisaruksiani ja työskennellyt päiväkodissa, mutta ei se ole lainkaan sama juttu, kun oman lapsen kanssa eläminen.
Täällä on kyllä katkeraa porukkaa taas.
Joo, lasten kanssa on rankkaa, mutta pitääkö sitä toisen onnea latistaa?
Ensimmäisen lapsen odotus on aivan ihanaa aikaa. Onnea aloittajalle ja peukkuja että kaikki sujuu hyvin!
T. Kolmen äiti
Onnea!! Meille tulee myös vauva huhtikuussa. Työmotivaatio on tällä hetkellä nollassa. Muutenkin vihaan esimiehiäni joten nyt ajattelen vain että kohta pääsen teistä eroon. Teen pakolliset työt ja valmistaudun vapaaseen kirjoittamalla tulevalle sijaiselleni ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla nyt kaksi viikkoa laskettuun aikaan, ja voin sanoa että kun jäin kotiin, tämä on ollut vain odottelua ja aika on mennyt hitaasti! Yritä jaksaa käydä töissä ettet ihan sekoa kotona. Ensimmäiset viikot keskenmenoa pelätessä ja viimeiset viikot vaan odotellessa ovat ne hitaimmat. Muuten odotusaika on mennyt ihan järkyttävän nopeasti. Onnea! :)
Ja sitten koittaa laskettu aika ja vauva on vieläkin tyytyväinen yksiöönsä, sitten aika hiiidaaasstuuu entisestään :) ihanaa loppuodotusta ❤
Tätä minäkin pelkään. T: 14
Sitä nyt vaan pitää odottaa. Kaikki mulle heti-ihmisille saattaa olla haastavaa.
Raskaana ollessa tehdää töitä niin, ettei vauvaa ehdi ajatella yhtään. Tehdään viikonloppuja ja niin edelleen. Ei se mitään lepoa ole. Eikä vauvankaan kanssa, silloin valvot yöt ja huolehdit päivät. Menetät elämäsi, kun saat lapsen. Niin se menee, ja sen tajuaa kyllä jossain vaiheessa.