Viimein raskaana. Miten maltan odottaa?

Vierailija kirjoitti:

Et kai tehnyt lasta vain sen takia ettei tarvitse mennä töihin? Vähän kuulosti siltä...

Hei. Oletko lukenut aiemmat vastaukseni? Olen tykännyt ja tykkään työstäni. Onko vaikea ymmärtää, että joku odottaa lasta ja lapsen kanssa kotiin jäämistä niin paljo, ettei se mielekäskään työ mene enää odotuksen edelle? Lasta on odotettu niin paljon, että enää toivoo kaiken menevän siihen asti, että lapsi on täällä. On myös kiva saada taukoa töihin ja nähdä mitä se toiselainen arki on äitinä. Äitinä, joksika on jo kauan halunnut.

Ap

Kummallista miten moni kirjoittaa ruusunpunaisista laseista. En näe alkuperäisessä mitään ruusunpunaisuuden haaveilua,vaan halun alourtaa elämusen uuden pienokausen kanssa. Kyllä varmasti suuri osa tietää ettei lasten kanssa ole aina juhlaa..

Miten katkeraa porukkaa täällä onkaan..

Minä ainakin nautin täysillä vauva- ja taaperoajasta. Pikkulapsiperheaika oli parasta aikaa elämässä.

Toki meillä on vain 2 perustervettä lasta joilla ikäero 4,5v. ja mies on hyvä ja osallistuva isä ja rakas aviomies.

Kaikki paitsi imetys sujui mainiosti ja hommat hoitui ja sain hyvin juotua aamukaffini ja luettua lehteni ym omaa aikaa. Esikoinen alkoi nukkua 3kk täydet yöt. Kuopus alkoi nukkua täydet yöt 8kk eli olen päässyt helpolla. Ja päiväuniakin sai nukuttua lasten kanssa joten en ollut kovin väsynyt. Oli äiti-kavereitakin niin ei tarvinnut olla yksin. Koti oli siisti ja toimiva. Ei mitään valitettavaa...joskus oli rahasta tiukkaa kun olin kotiäitinä mutta sehän oli meidän oma valinta.

Emme voisi kuvitella elämää ilman lapsia vaikka emme ole mitään "lapsihulluja" mutta omat on rakkaita. Onneksi saimme lapsia koska meilläkin oli vaikeuksia. En meinannut tulla raskaaksi ja olimme jo hoitojonossakin. Lasten välissä oli myös keskenmeno ja tuulimunaraskaus. 

Onnea ap! Nauti odotuksestakin sillä hyvää kannattaa odottaa :)

Mikä ihme ajatus se joillain on, että yletön negatiivisuus on jokin synonyymi rehellisyydelle? Positiivisuusko on sitten jotenkin epärehellistä vai? Kirjoitin tuossa aiemmin jo (14) että itsekin odotan. Ymmärrän kyllä, että lapsen hoito on raskasta. Tuskin se kuitenkaan on niin kamalaa ja hirveää paskaa 24/7 seuraavat 18 vuotta. Ei kai muuten kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lisääntyä. Ja tuohon työjuttuun: ihan normaalia, että plussaamisen jälkeen ei jaksaisi keskittyä töihin, sillä paljon muuta on mielessä. Raskaus on kuitenkin pitkä aika, siinä ehtii kyllä töissäkin olla hyviä päiviä ja sitten niitä, että ei kiinnosta yhtään. Jos siis jaksaa olla normaalisti vielä töissä. Itse jaksoin pitkään, ihme, sillä työni on fyysistä. Nyt olen jo ihan mielelläni kotona, vaikka kuolen tylsyyteen enkä edes jaksa yrittää keksiä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin nautin täysillä vauva- ja taaperoajasta. Pikkulapsiperheaika oli parasta aikaa elämässä.

Toki meillä on vain 2 perustervettä lasta joilla ikäero 4,5v. ja mies on hyvä ja osallistuva isä ja rakas aviomies.

Kaikki paitsi imetys sujui mainiosti ja hommat hoitui ja sain hyvin juotua aamukaffini ja luettua lehteni ym omaa aikaa. Esikoinen alkoi nukkua 3kk täydet yöt. Kuopus alkoi nukkua täydet yöt 8kk eli olen päässyt helpolla. Ja päiväuniakin sai nukuttua lasten kanssa joten en ollut kovin väsynyt. Oli äiti-kavereitakin niin ei tarvinnut olla yksin. Koti oli siisti ja toimiva. Ei mitään valitettavaa...joskus oli rahasta tiukkaa kun olin kotiäitinä mutta sehän oli meidän oma valinta.

Emme voisi kuvitella elämää ilman lapsia vaikka emme ole mitään "lapsihulluja" mutta omat on rakkaita. Onneksi saimme lapsia koska meilläkin oli vaikeuksia. En meinannut tulla raskaaksi ja olimme jo hoitojonossakin. Lasten välissä oli myös keskenmeno ja tuulimunaraskaus. 

Onnea ap! Nauti odotuksestakin sillä hyvää kannattaa odottaa :)

Kiitos sinulle ☺ Unelmat ei ole ruusunpunausia, mutta kovasti odotettuja. Ihan varmasti tulee hetkiä ääripäästä toiseen. Kiva lukea teistäkin joilla menee hyvin. Useinhan sitä purkaa huonoa fiilistään kirjoituksiin, mutta onneksi on meitä ja teitä, jotka myös näistä hyvistä kirjoittaa ☺. Hyvää syksyä sinulle ja muille perheistä nauttiville tai sitä toivovalle. Hyvää syksyä myös heille joiden tarkoitus ei ole ehdointahdoin olla ikävä ja tylsä.

Nämä pari kursivoitua viestikohtaa varmasti aiheuttaa ärsytystä. Eikä ne oikeastaan liity siihen vauvanodotukseen suoranaisesti. Monella varmaan ikäviä kokemuksia siitä miten raskaanaolevat jäävät töist aikaisin sairaslomalle tai helposti sairaslomalle pikkusyistä ja siksi ei ole kiva kuulla sitä että plussatesti aiheuttaa täydellisen työmotivaation katoamisen. Kuitenkin pitäisi tsempata kunnolla siihen äippälomaan asti ja tehdä työt pois alta kunnolla. Ja todennäköistä on kuitenkin että joutuu sinne töihin vielä palaamaan, niin ei kannata sieltä lähteä ihan keskaria heilutellen.

"En millään jaksaisi nousta enää aamulla töihin, motivaatio hukassa. Kumpa saisin olla jo kotona. Pitkään olen jo tehnyt työtäni ja hyvinkin, mutta nyt väkisin mietin hitaita aamuja lapsen kanssa."

"Työmotivaatio on tällä hetkellä nollassa. Muutenkin vihaan esimiehiäni joten nyt ajattelen vain että kohta pääsen teistä eroon. Teen pakolliset työt ja valmistaudun vapaaseen kirjoittamalla tulevalle sijaiselleni ohjeita."

Kannattaa hankkia omakotitalo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää, mikäli on yhtään yksinäisiä eukkoja naapurissa tai muita, jotka voisivat katkeroitua esim. lapsen äänistä. Muuten saatta tulla se kuuluisa Lasu.

Turha ap elvistellä. Jos on ennenkin ollut ongelmia niin asennoidu siihen, että kesken menee.

Vierailija kirjoitti:

Turha ap elvistellä. Jos on ennenkin ollut ongelmia niin asennoidu siihen, että kesken menee.

Ja sinä taidat olla aika typerä. Miten kaltaisiasi onkin..

Onnea odotukseen ap 🌺

Vierailija kirjoitti:

Kajastus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Herkkä? Eihän täällä kukaan ole mieltään pahoittanut? Jos joku haaveilee onnellisena ruusunpunaiset lasit päässä ensimmäisestä vauvastaan, on se kyllä ankeuttajamaista tulla kertomaan omasta elämästään näitä "asiallisen realistisia" kommentteja, miten ei varmaan tule olemaan niin ihanaa :D

Jaa, että vain sellaiset kommentit olivat tässä ketjussa sallittuja, joissa heitetään vain lisää vettä myllyyn, että on kyl ihanaa ja töitä ei viitti kyl tehä enää edes ekaa raskauskolmatta, kun pitäisi kotiin päästä suloisen käärön kanssa lepäilemään. Voi kun ei malta odottaa sitä arjen ihanuutta. Joo okei. Onnea vain teille taivaanrannanmaalareille. Sori nämä järkikommentit. Niitä ei haluttu, mutta me ei vain älytty ajoissa. Eihän mikään saa rikkoa sitä esikoistaan odottavan illuusiota.

Hei höpöhöpö ettei töitä viitti tehdä. Hyvinkin viittii ja jopa tykkään aidosti työstäni. Kun kuitenkin on odottanut lasta kauan, mutta tehnyt töitä tosi kauan pidempään, niin aivan hana olisi jäädä kotiin sen kauan odotetun kanssa. Toivottavasti jeväällä niin käy.

Ap

No siltä tuo tuo sun aloitukses nyt vaan kuulosti, että vauva on vain veruke jäädä kotiin röhnöttään. Sori.

Hieman huvitti tuo kommentti, kuinka äiti nousee hiljaiseen ja rauhalliseen aamuun juomaan kahvia vauvan nukkuessa, yövalvomiset ei haittaa kun hormonit 🤣 yeah right. Ensinnäkin niitä hormoneita, jotka saa välinpitämättömäksi väsymyksestä on vain ihan alussa, jos silloinkaan. Äkkiä lakkaa kiinnostamasta nousta yhtään vauvaa aikaisemmin, jos se edes johonkin aikaan suostuu nukkumaan pidemmän pätkän. Eikä pienen vauvan äidin edes tartte nousta klo 7 jos silloin olisi paras hetki nukkua.

Meillä alkoi pitkän aikaa aamu vasta klo 11 jälkeen, kun vauva alkoi yöunille 1-2 välillä yöllä ja heräs 2h välein tissille. Ja mun mielestä se oli ja on ihan ok, en ymmärrä miksi ensimmäisen pikkuvauva-aikana tarttisi herätä aikaisin jos ei ole erityistä syytä.

Hyvä, että huvitti :) tuo nyt oli tuollainen pikakelaus-kuvaus meidän tavallisesta arjesta vauva-ajasta tähän kun "vauva" täyttää kaksi.

Vauva oli myös tehokas imijä joten yövalvomiset oli kymmenenminuuttia kerrallaan muutaman kerran yössä ja sitten vauva takaisin sänkyynsä nukkumaan.

Toki vaihtelevuuttakin on ja on niitä väsyneitä aamuja ja päiviä mutta pääasiallisesti herään ennen lasta jo kasin aikaan aamupalalle, lapsi on nukkunut puolivuotiaasta yleensä vähintään yhdeksään.

Meillä on tosi helppo lapsi, ei olisi odotusajan optimismi ollenkaan haitannut, mutta ikuisena pessimistinä yllätyin iloisesti :)

Vierailija kirjoitti:

Plussatestistä on pitkä matka elävään vauvaan... Pahoittelut synkeästä kommentista, mutta on tullut läheltä seurattua, miten kurjasti voi raskauksissa käydä. Enkä nyt puhu ensimmäisen kolmanneksen keskenmenoista. :(

Toivon, että kaikki menee ap:lla hyvin.

Tämä juuri.

Hurjan paljon onnea ap:lle raskaudesta, olen itsekin hyvin vaikeasti raskautuvaa sorttia.

Toivon sydämestäni että kaikki sujuu hyvin, etenkin kun alku on antanut odotuttaa itseään. Kannattaa silti muistaa että raskaus ei ole sama kuin elävä vauva kotona. Ei sillä ajatuksella kannata odotusaikaa pilata, mutta on hyvä pitää mielessä että kaikki on mahdollista niin kauan kuin vauva on syntynyt turvallisesti ulos kohdusta.

Oi että, onneksi olkoon Ap :) Eihän sitä yhtään tiedä, miten asiat menevät tulokkaan kanssa (meillä tuli toisen lapsen kanssa rutkasti yllätyksiä, mutta kaikesta lopulta selvittiin!). Todennäköisesti teillä menee oikein ok :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme ajatus se joillain on, että yletön negatiivisuus on jokin synonyymi rehellisyydelle? Positiivisuusko on sitten jotenkin epärehellistä vai? Kirjoitin tuossa aiemmin jo (14) että itsekin odotan. Ymmärrän kyllä, että lapsen hoito on raskasta. Tuskin se kuitenkaan on niin kamalaa ja hirveää paskaa 24/7 seuraavat 18 vuotta. Ei kai muuten kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lisääntyä. Ja tuohon työjuttuun: ihan normaalia, että plussaamisen jälkeen ei jaksaisi keskittyä töihin, sillä paljon muuta on mielessä. Raskaus on kuitenkin pitkä aika, siinä ehtii kyllä töissäkin olla hyviä päiviä ja sitten niitä, että ei kiinnosta yhtään. Jos siis jaksaa olla normaalisti vielä töissä. Itse jaksoin pitkään, ihme, sillä työni on fyysistä. Nyt olen jo ihan mielelläni kotona, vaikka kuolen tylsyyteen enkä edes jaksa yrittää keksiä tekemistä.

Aika harvassa on nuo ylettömän negatiiviset kommentit, eikä kovinkaan kamalaksi paskaksi ole vauva-arkea kuvailtu. En usko, että muutamaa tahallista kiusakommenttia lukuunottamatta on ollut tarkoitus lytätä ap:ta tai hänen odotusonneaan. Lähinnä jo vauva-ajan ohittaneet on todenneet, että hyvä se on ensimmäistä vasta odottaessa haaveilla.

Itse olin odotusaikana tosi pessimistinen ja varauduin pahimpaan, että tulee koliikkia ja kaikkee mahdollista. Lapsi olikin vauvana tosi helppo ja on edelleen. Mut silti, todellisuus ja käytäntö on aina erilaista kuin kuvitelmat ja teoriatieto.

Paljon onnea.

Itsekin olin urani huipulla kun tulin viimein raskaaksi.

Se vauvakamojen hankinta ja vauvanhuoneen sisustus. Lopuksi vauva tietysti päätyi nukkumaan meidän sängyn viereen.

Äitiyslomasta ja eka vuosista kannattaa ottaa kaikki irti. Minut painostettiin liian aikaisin töihin ja vieläkin harmittaa.

Oma lapsi on parasta mitä oon ikinä sanut aikaan, hän opiskelee nyt tekussa ja on mainio persoona.

Ja olen ehtinyt äitiysloman jälkeen edistää uraani 19 vuotta, parista vuodesta olisin voinut tinkiä. Ei tää nyt niin herkkua ole ja reippaat ylenee vaikka ei haluaisikaan..

Onnea raskaudesta! ❤️

Itselläni nyt 15 viikkoa vanha poika. Pelkäsin vähän töistä pois jäämistä, ajattelin että kotona pää mömmöytyy ja lapsen kanssa valvotaan ja parutaan vuorotellen. Voin kertoa että tämä on ollut nyt jo elämäni parasta aikaa! Tyyppi nukkuu parhaimillaan öisin 14 h kahdella syötöllä!! 😅 juurikin noi "hitaat aamut" ja iltaisin nukkumaan laittaminen on ihan mun päivän lemppari hetkiä! Tämä on ihanaa! Tietty lapset on erilaisia, jos joskus vielä siunautuu niitä lisää niin voi olla että seuraava on vaikka koliikki.

Onnea vielä ja opi nauttimaan siitä odotuksesta, varmaan sillä tavalla jaksaa ❤️ Tsemppiä!

Odotan toista lastamme ja fiilikseni ovat täysin samanlaiset kuin aloittajalla :).

Meillä kumpikaan raskaus ei ollut itsestäänselvyys vaan raskautuminen kesti vuosia. Ehkä juuri siksi olen osannut nauttia joka hetkestä täysillä :). Jos asiat saa liian helpolla niin eihän niistä silloin osaa iloita.

Onnea odotukseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Herkkä? Eihän täällä kukaan ole mieltään pahoittanut? Jos joku haaveilee onnellisena ruusunpunaiset lasit päässä ensimmäisestä vauvastaan, on se kyllä ankeuttajamaista tulla kertomaan omasta elämästään näitä "asiallisen realistisia" kommentteja, miten ei varmaan tule olemaan niin ihanaa :D

Jaa, että vain sellaiset kommentit olivat tässä ketjussa sallittuja, joissa heitetään vain lisää vettä myllyyn, että on kyl ihanaa ja töitä ei viitti kyl tehä enää edes ekaa raskauskolmatta, kun pitäisi kotiin päästä suloisen käärön kanssa lepäilemään. Voi kun ei malta odottaa sitä arjen ihanuutta. Joo okei. Onnea vain teille taivaanrannanmaalareille. Sori nämä järkikommentit. Niitä ei haluttu, mutta me ei vain älytty ajoissa. Eihän mikään saa rikkoa sitä esikoistaan odottavan illuusiota.

Hei. Ap yritti lasta 3 vuotta. Jotain inhimillisyyttä. Ihan kaikkia mielipiteitään ei ole myöskään aina pakko sanoa ääneen, se ei tarkoita, että ne olisivat jotenkin vääriä.

Sitäpaitsi ap kysyi miten jaksaa odottaa, ei sitä, millaista vauvan kanssa realistisesti on.

Vierailija kirjoitti:

Nämä pari kursivoitua viestikohtaa varmasti aiheuttaa ärsytystä. Eikä ne oikeastaan liity siihen vauvanodotukseen suoranaisesti. Monella varmaan ikäviä kokemuksia siitä miten raskaanaolevat jäävät töist aikaisin sairaslomalle tai helposti sairaslomalle pikkusyistä ja siksi ei ole kiva kuulla sitä että plussatesti aiheuttaa täydellisen työmotivaation katoamisen. Kuitenkin pitäisi tsempata kunnolla siihen äippälomaan asti ja tehdä työt pois alta kunnolla. Ja todennäköistä on kuitenkin että joutuu sinne töihin vielä palaamaan, niin ei kannata sieltä lähteä ihan keskaria heilutellen.

"En millään jaksaisi nousta enää aamulla töihin, motivaatio hukassa. Kumpa saisin olla jo kotona. Pitkään olen jo tehnyt työtäni ja hyvinkin, mutta nyt väkisin mietin hitaita aamuja lapsen kanssa."

"Työmotivaatio on tällä hetkellä nollassa. Muutenkin vihaan esimiehiäni joten nyt ajattelen vain että kohta pääsen teistä eroon. Teen pakolliset työt ja valmistaudun vapaaseen kirjoittamalla tulevalle sijaiselleni ohjeita."

Tuo jälkimmäinen kuulostaa siltä, että työpaikalla on ongelmia. Eka taas oli ap, joka oli yrittänyt lasta tosi pitkään, ja tuo kommentti kuvastaa sitä miten paljon hän odottaa että saa vihdoin hoitaa omaa vauvaansa.