Viimein raskaana. Miten maltan odottaa?
Viimein, kolmen vuoden odottamisen jälkeen olen tehnyt positiivisen testin. Kun kaikki menisi hyvin, niin saisimme kevätvauvan. Kovasti jo odotan ja mietin tulevaa aikaa kotona, vapaalla ja toivotun lapsen kanssa. En millään jaksaisi nousta enää aamulla töihin, motivaatio hukassa. Kumpa saisin olla jo kotona. Pitkään olen jo tehnyt työtäni ja hyvinkin, mutta nyt väkisin mietin hitaita aamuja lapsen kanssa. Tiedostan hyvin vauvojen olevan erilaisia, mutta kun nyt vaan päästäisi sinne saakka. Miten muut odottajat maltatte ensimmäisen odotusta?
Kommentit (88)
Olo on kaikkea muuta kun hehkuva ja säteilevä
Vierailija kirjoitti:
Oliks tää Jennin aloitus?
Mietin ihan samaa. Onko meillä presidentin rouva kanssamme juttelemassa.. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo helvetin kyllästynyt tähän. Paska olo koko ajan ja kakot pää pöntössä pissat housussa työpaikallas. Kaapistas löytyy liian pienet housut mitkä eivät kiinni mene. Olen valmis jäämään jo nyt pois töistä. Kotona voin asua vessassa nämä viimeiset 2 kk.
Saatana kun ottaa jo aivoon koko raskaus. Paikat löystyy. Selkää särkee. Lonkkia särkee. Kyykkyyn et pääse. Kaikki ihan paskaa. Huono olo 24/7, söit tai olit sitten syömättä. Migreeni. Koko ajan väsyttää. Kaikki vituttaa.
Ite oon ajatellu, että se loppuraskaus on niin karseeta, jotta synnytykseen lähtee ilolla ja innolla eikä pelolla vastentahtosesti.
Suoraan sanottuna tää on ihan paskaa. Joulukuu tuntuu olevan todella kaukana. Sitten tuntuu että muu perhe on tyhmentynyt entisestään isompia lapsia ja miestä myöten. Ärsyttää kun vähänkään töiden jälkeen meet pitkäkses niin alkaa marina et taasko vaan makaan. Nytkin odotan ukolta vastausta tuoko mulle vaihtokalsarit ja housut kun kakomisen seurauksena tuli sitte kuset housuun. Itte makaa lomallaan aamulla perkeleen pitkään ja mulle valittaa samasta asiasta iltapäivällä :(
Pitää alkaa kuljettaa vaihtovaatteita mukana kun pahoinvointi teki paluunsa.
Hyi mä niin muistan ton, kotona en pitäny lopussa ees housuja jalassa kun ei ois ollu toivookaan ehtii riisuu niitä ennen kun ykä jo tuli, vessaan kerkes onneks lyllertää aina.
Mulla toi vaihe tällä hetkellä vasta kaukana edessä.
Voimia sulle, ei oo kiva jos äijä vielä kiukuttelee lisäks, käske sen mennä hakee tenoja sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo helvetin kyllästynyt tähän. Paska olo koko ajan ja kakot pää pöntössä pissat housussa työpaikallas. Kaapistas löytyy liian pienet housut mitkä eivät kiinni mene. Olen valmis jäämään jo nyt pois töistä. Kotona voin asua vessassa nämä viimeiset 2 kk.
Saatana kun ottaa jo aivoon koko raskaus. Paikat löystyy. Selkää särkee. Lonkkia särkee. Kyykkyyn et pääse. Kaikki ihan paskaa. Huono olo 24/7, söit tai olit sitten syömättä. Migreeni. Koko ajan väsyttää. Kaikki vituttaa.
Ite oon ajatellu, että se loppuraskaus on niin karseeta, jotta synnytykseen lähtee ilolla ja innolla eikä pelolla vastentahtosesti.
Suoraan sanottuna tää on ihan paskaa. Joulukuu tuntuu olevan todella kaukana. Sitten tuntuu että muu perhe on tyhmentynyt entisestään isompia lapsia ja miestä myöten. Ärsyttää kun vähänkään töiden jälkeen meet pitkäkses niin alkaa marina et taasko vaan makaan. Nytkin odotan ukolta vastausta tuoko mulle vaihtokalsarit ja housut kun kakomisen seurauksena tuli sitte kuset housuun. Itte makaa lomallaan aamulla perkeleen pitkään ja mulle valittaa samasta asiasta iltapäivällä :(
Pitää alkaa kuljettaa vaihtovaatteita mukana kun pahoinvointi teki paluunsa.Hyi mä niin muistan ton, kotona en pitäny lopussa ees housuja jalassa kun ei ois ollu toivookaan ehtii riisuu niitä ennen kun ykä jo tuli, vessaan kerkes onneks lyllertää aina.
Mulla toi vaihe tällä hetkellä vasta kaukana edessä.
Voimia sulle, ei oo kiva jos äijä vielä kiukuttelee lisäks, käske sen mennä hakee tenoja sulle.
Luojan kiitos en ole ainoa tän kanssa. Helvetin ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks tää Jennin aloitus?
Mietin ihan samaa. Onko meillä presidentin rouva kanssamme juttelemassa.. :)
Tää on niin mahtavaa, runoilija itse vauvapalstalla! P.S. älä lue noita pitkiä ketjuja teidän vauvasta
Edelleen odotan niitä kuivia housuja....
Kyllä se hymy hyytyy kun alkaa tulla selkäkivut, lonkkakivut, liitoskivut, häpyluunkivut, ja kaikki kivut kuvioihin mukaan. Yksi on sitten toi virtsankarkailukin yksi ihana lisä.
Turvottaa ja närästää, väsyttää, itkettää, kiukuttaa jne.
Suoraan sanottuna tää on ihan paskaa. Joulukuu tuntuu olevan todella kaukana. Sitten tuntuu että muu perhe on tyhmentynyt entisestään isompia lapsia ja miestä myöten. Ärsyttää kun vähänkään töiden jälkeen meet pitkäkses niin alkaa marina et taasko vaan makaan. Nytkin odotan ukolta vastausta tuoko mulle vaihtokalsarit ja housut kun kakomisen seurauksena tuli sitte kuset housuun. Itte makaa lomallaan aamulla perkeleen pitkään ja mulle valittaa samasta asiasta iltapäivällä :(
Pitää alkaa kuljettaa vaihtovaatteita mukana kun pahoinvointi teki paluunsa.