Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viimein raskaana. Miten maltan odottaa?
Viimein, kolmen vuoden odottamisen jälkeen olen tehnyt positiivisen testin. Kun kaikki menisi hyvin, niin saisimme kevätvauvan. Kovasti jo odotan ja mietin tulevaa aikaa kotona, vapaalla ja toivotun lapsen kanssa. En millään jaksaisi nousta enää aamulla töihin, motivaatio hukassa. Kumpa saisin olla jo kotona. Pitkään olen jo tehnyt työtäni ja hyvinkin, mutta nyt väkisin mietin hitaita aamuja lapsen kanssa. Tiedostan hyvin vauvojen olevan erilaisia, mutta kun nyt vaan päästäisi sinne saakka. Miten muut odottajat maltatte ensimmäisen odotusta?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut. Tuntuu varmasti todella ihanalta noin pitkän odotuksen ja yrittämisen jälkeen.
Ei tässä sinua varmasti kukaan yritä lannistaa mutta vauva-ajat kokeneena monia hieman hymyilyttää nuo ruusunpunaiset kuvitelmat. Saatat yllättyä millaista se vauva-arki on.
Kyllä se niin on, että ekat kuukaudet vauva sitoo sinut itseensä täysin. Saattaa olla vähissä ne sinun rauhalliset aamusi kahvikupposen kanssa. Lapsen isähän on yleensä töissä, joten olet tuntikausia yksin.
Olet töissä lastenhoitajana mutta kyllä se on aivan eri asia. Se että se olet sinä, joka siitä lapsesta on vastuussa aina viime kädessä. Tulet oppimaan paljon uutta.
Sitoo sitoo joo, itse en voisi kuvitella rauhallisempaa aamua kuin vauvan kanssa pesiessä, toisen tuhistessa tissillä tyytyväisenä. Välillä vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan halien ja suukotellen. Vauva nukkuu paljon iholla sylissä tai liinassa tai sängyllä kyljessä kiinni ja samalla voi lukea kirjaa tai juoda kupposen. Kahvia en joisi, kivempi on rauhallinen vauva ilman kofeiinia. Jos on vaan yksi lapsi eikä hän vielä liiku, ei tosiaan ole pakko lähteä räntään tempomaan ja suorittaa yhtään mitään. Onnellista odotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poika jo 2v ja ihana lukea tätä. Tulee oikein haikea mieli. Minulla oli hyvin seesteinen olo koko raskausajan. Nopeasti se odotusaika lopulta menee, joten nauti jokaisesta päivästä.
Meillä oli helppo vauva, muistan oikein hyvin rauhalliset aamuni. Vauva heräsi yöunilta klo 7-7.30 mutta meni jo klo 9 takaisin nukkumaan ja nukkui klo 12 asti. Toisille päiväunille klo 14 ja nukkui klo 17 asti, klo 19 taas yöunille. Kerran tai pari heräsi yöllä ja koko yö kun luovuttiin tutista. Näin meni ainakin puoli vuotta. Minusta tuo oli ihan unelmamenoa! Nyt poika on vilkas ja puhelias pikku kaveri, jonka kanssa on jo pari inside-läppää :)
Kaikkea hyvää odotukseesi! Ja onnea!
Onnea ap:lle! Aina jaksaa hämmästyttää miten ihmisillä ei joko ole tilannetajua, tai sitten halutaan vaan päästä aukomaan päätään.
Vierailija kirjoitti:
Oma poika jo 2v ja ihana lukea tätä. Tulee oikein haikea mieli. Minulla oli hyvin seesteinen olo koko raskausajan. Nopeasti se odotusaika lopulta menee, joten nauti jokaisesta päivästä.
Meillä oli helppo vauva, muistan oikein hyvin rauhalliset aamuni. Vauva heräsi yöunilta klo 7-7.30 mutta meni jo klo 9 takaisin nukkumaan ja nukkui klo 12 asti. Toisille päiväunille klo 14 ja nukkui klo 17 asti, klo 19 taas yöunille. Kerran tai pari heräsi yöllä ja koko yö kun luovuttiin tutista. Näin meni ainakin puoli vuotta. Minusta tuo oli ihan unelmamenoa! Nyt poika on vilkas ja puhelias pikku kaveri, jonka kanssa on jo pari inside-läppää :)
Kaikkea hyvää odotukseesi! Ja onnea![/quote
Kiitos ☺ Tämä kirjoitukseni olikin noussut uudestaan ylemmäs.
Ihana tämä kommenttisi. Näin aamusta kun voin erittäin huonosti sängyssä niin samaan aikaan hymyilyttää ja tuli kyyneleet tästä. Raskaus on ollut fyysisesti tosi raju.
Mitä ikinä vastassa odottaakaan, niin se on meidän elämää ja odotan sitä edelleen tosi paljon.
Hyvää syksyä teille 🍃
Onpa katkeria kommentteja. Itse juuri ensimmäisen vauvavuoden läpikäyneenä voin kertoa että kaikki meni paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Olin henkisesti varautunut koliikkiin, refluksiin yms.
Vauva on kuitenkin nukkunut aina hyvin, hammasitkut on kestäneet max vartin. Aamuisin saan nukkua pitkään, mutta jos kaipaisin yksinäistä kahvihetkeä, voisin nousta ennen vauvaakin.
Mies osallistuu aina kun on kotona. Ja käydään perhekerhoissa ja muskarissa. Vauvan kanssa on pystynyt hyvin puuhailemaan omia juttuja. Ja päikkäritkin kestää 1-2 tuntia. Ja vauvan kanssakin on hauskaa leikkiä ja tanssia ja ulkoilla ja puistoilla. Ja terveenä ollaan oltu koko perhe!
Ainoa murheenaihe on se että aika menee liian nopeasti ja kohta vauva-aika on ohi.
Eli neuvoisin nauttimaan joka hetkestä, myös siitä raskausajasta. Itse jaksoin töissä ihan eri tarmolla kun tiesin että kohta saa jäädä aamuisin kotiin. Ja kannattaa kuitenkin lukea niistä mahdollisista haasteistakin, kun vauvan tultua on vaikeampi keskittyä selvittelemään asioita.
Ja panosta imetyksen onnistumiseen. Se on niin tärkeää! Alkuun satttuu, mutta se menee ohi.
Ja suosittelen perhepetiä, etenkin jos yöheräämiset on yhtään vaikeita. Vauva siirtyy omaan sänkyyn kyllä kun on siihen valmis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se omalla tavalla rankkaa esikoisen kanssa kun hän oli vauva... MUTTA nyt kun meille syntyi toinen lapsi heinäkuussa huomaan, että ei yhden kanssa vielä edes tiennyt vauva-arjen rankkuudesta mitään :´D ! Silloin pystyin kuitenkin lepäillä kun vauva nukkui ja isäkin auttoi. Vauvaa pystyi pitämään lattialla enemmän jne.
Nyt olen vauvassa täysin kiinni ja isänsä ei auta ollenkaan ollessaan kiinni esikoisessa. Itse teen myös esikoisen kanssa asioita ja rutiineja, sillä onhan mies välillä töissäkin. Esikoinen on mustasukkainen, eikä vauvaa voi pitää lattialla tms. muutoin kuin esikoisen nukkuessa tai ollessa ulkona. Muutoin hän saa esikoisen nyrkistä, leuista ym. Esikoinen (2v) härnää vauvaa minkä ehtii. Vahtia saa kokoajan. Omaa aikaa minulla ei ole satunnaisia suihkussakäyntejä enempää.
Ihania ja maailman rakkaimpia ovat silti.. enkä vaihtaisi pois :D !
Eipä sulla ap ole paljon vaihtoehtoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap! ❤️
Muutamia ilkeitä kommentteja mahtui väliin mutta myös niitä realistisia. Ensimmäisen lapsen saaminen on jännittävää ja kutkuttava mutta vauva-arkeen kannattaa suhtautua realistisesti. Tämä ehkäisee synnytyksenjälkeistä masennusta. Esikoisen kohdalla vanhemmat, jotka eivät ole varautuneet henkisesti muuttuvaan elämään ja suhteeseen sekä vauvan vaativuuteen kokevat pikkulapsiarjen raskaampaa kuin vanhemmat, jotka ovat uuteen elämään henkisesti varautuneet. Vinkkinä vielä kerron, että mies mukaan KAIKKIIN neuvola+lääkärikäynneille. Auttaa miestä muodostamaan isyyden tunnetta ja tunnesidettä lapseen. Äidillähän se side on ymmärrettävästi intensiivisempi aluksi. Vaatikaa neuvolasta myös seksuaalineuvontaa eritoten koskien parisuhdetta.
T neuvolan täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut. Tuntuu varmasti todella ihanalta noin pitkän odotuksen ja yrittämisen jälkeen.
Ei tässä sinua varmasti kukaan yritä lannistaa mutta vauva-ajat kokeneena monia hieman hymyilyttää nuo ruusunpunaiset kuvitelmat. Saatat yllättyä millaista se vauva-arki on.
Kyllä se niin on, että ekat kuukaudet vauva sitoo sinut itseensä täysin. Saattaa olla vähissä ne sinun rauhalliset aamusi kahvikupposen kanssa. Lapsen isähän on yleensä töissä, joten olet tuntikausia yksin.
Olet töissä lastenhoitajana mutta kyllä se on aivan eri asia. Se että se olet sinä, joka siitä lapsesta on vastuussa aina viime kädessä. Tulet oppimaan paljon uutta.
Sitoo sitoo joo, itse en voisi kuvitella rauhallisempaa aamua kuin vauvan kanssa pesiessä, toisen tuhistessa tissillä tyytyväisenä. Välillä vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan halien ja suukotellen. Vauva nukkuu paljon iholla sylissä tai liinassa tai sängyllä kyljessä kiinni ja samalla voi lukea kirjaa tai juoda kupposen. Kahvia en joisi, kivempi on rauhallinen vauva ilman kofeiinia. Jos on vaan yksi lapsi eikä hän vielä liiku, ei tosiaan ole pakko lähteä räntään tempomaan ja suorittaa yhtään mitään. Onnellista odotusta!
Niin tai sitten vauva nukkuu hyvin vähän ja huutaa/kitisee paljon. Ei nuku sylissä,liinassa,sängyssä tai vaunuissa tai viihdy muualla kuin sylissä. Aamupalat ja muut ruokahetket vaihtuu äkkiä mätettäviin välipalakekseihin vauva sylissä ja harvoin saat kahvia juoda. Sinne vaunulenkille on lähdettävä vaikka kaatosateessa koska vauva nukkuu ainoastaan liikkuvissa vaunuissa.
Vauva tietysti on ihana ja hyviä hetkiä on paljon, mutta kovin leppoista ei vauva-arki ole.
Jos olisin kuvitellut vauva-arjen sellaiseksi kuin sinä sen kuvailit, olisin tippunut korkealta ja kovaa ja tuntenut itseni täysin epäonnistuneeksi. Onneksi olin varautunut siihen että vauva voi olla haastava ja arki tällaista,joten asenne oli enemmänkin "jaaha,näillä mennään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva 8kk ja en malta odottaa töihin paluuta...
Odotan sitä, että saan syödä lounaani rauhassa.
Odotan myös sitä, että saan edes muutaman kerran päivässä käydä vessassa ihan ypöyksin.
Odotan sitä, että kuulen puhelimessa vastapuolen puheet kunnolla. Ei keskeytyksiä ja muuta mölinää.
Mutta tuossa samassa tilanteessa kyllä odotin vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa! Nopeasti se aika menee, nauti nyt askaudestasi ihan rauhassa :)
4kk lapsen syntymän jälkeen maltoin tuskin odottaa sitä päivää jolloin se muksu muuttaa veks ja saan elämäni takaisin. Nyt se on tapahtunut ja elämä on taas ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vauva voi olla helppo, ja silti se vauvaelämä ei ole helppoa.
Oma vauva oli viimeisen päälle helppo. Ei masuvaivoja, ei nukuttamista. Riitti kun pisti sänkyynsä, sinne nukahti. Rupesi nukkumaan yönsä heräämättä 2 kk ikäisenä.
Minä puolestani onnistuin sairastumaan synnytyksen jälkeiseen psykoottiseen masennukseen. Oli näkö- ja kuuloharhoja, näkyjä myös vauvan vahingoittamisesta. Yhden vuoden aikana olin reilut 3 kk psykiatrisella suljetulla osastolla. Aloin toipua, kun lapsi oli 2½-vuotias.
Minäkin raskausaikana suunnittelin noita kiireettömiä päiviä vauvan kanssa, uskottelin, että laitan puutarhankin kuntoon siinä samassa äitiyslomalla lomaillessa.
Kaikki ei mennyt niin kuin piti.
Tyypillistä, että ensimmäiset kommentit tietenkin negatiivisia ja niitä "noh, odotahan vaan.." Paljon onnea ja odottavan aika on pitkä! :) Ite koin samoja ajatuksia ja me ollaan nautittu täysillä hitaista ja iloisista aamuista - joten kyllä, on mahdollista, että ap:kin saa sen kokea sikäli että kaikki vauvat eivät huuda 24/7 :)
Tsemppiä odotukseen ja äitiysloman odotteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan täti kirjoitti:
T neuvolan täti
Mikä sun ammatti on? Oletko neuvolassa sihteerikkönä, siivoojana vai terveydenhoitajana?
Onnea! :) Meillä on laskettu aika marraskuussa, toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin. Aluksi olin kanssa tosi malttamaton, mutta sitten jotenkin elämä asettui uomiinsa ja nyt tuntuu että raskausaika on mennyt tosi nopeesti. Luulen että aika hidastuu näin loppua kohden, kun olo on muuttunut melko tukalaksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vai ei työt enää maistu ja odotat hitaita aamuja? Kun olet tarpeeksi kauan kotona, niin huomaat ettei lasten kanssa todellakaan vietetä hitaita aamuja ja työntekokin alkaa kuulostamaan hermolomalta. Mut ekan odotus nyt onkin tuollaisia vaaleanpunaisia unelmia täynnä. Todellisuus onkin lähinnä yövalvomisia, aikaisia herätyksiä, oman ajan puutetta, parkua ja sotkua. Onhan sitä niitä hyviäkin puolia. Vaikka lapsessa onkin paljon hommaa, niin onhan se oma pikkuinen aina se rakkain. Mutta oikeasti, ei kannata liian ruusuisia aikoja odottaa vauva-arjelta. Pinna tulee ajoittain kiristymään ja parisuhdekin usein väliaikaisesti näivettymään. Joskus saattaa tuntua, että se jälkikasvu ottaa enemmän kuin antaa, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Mitä hitaat aamut sinulle tarkoittaa? Minulle ne tarkoittaa sitä että ei tarvitse kello kaulassa juosta minuuttiaikataululla, ja kyllä minulla ainakin on aamut olleet näitä hitaita aamuja sekä esikoisen että nyt toisen lapsen kanssa. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään!
Mä olen jo helvetin kyllästynyt tähän. Paska olo koko ajan ja kakot pää pöntössä pissat housussa työpaikallas. Kaapistas löytyy liian pienet housut mitkä eivät kiinni mene. Olen valmis jäämään jo nyt pois töistä. Kotona voin asua vessassa nämä viimeiset 2 kk.
Saatana kun ottaa jo aivoon koko raskaus. Paikat löystyy. Selkää särkee. Lonkkia särkee. Kyykkyyn et pääse. Kaikki ihan paskaa. Huono olo 24/7, söit tai olit sitten syömättä. Migreeni. Koko ajan väsyttää. Kaikki vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo helvetin kyllästynyt tähän. Paska olo koko ajan ja kakot pää pöntössä pissat housussa työpaikallas. Kaapistas löytyy liian pienet housut mitkä eivät kiinni mene. Olen valmis jäämään jo nyt pois töistä. Kotona voin asua vessassa nämä viimeiset 2 kk.
Saatana kun ottaa jo aivoon koko raskaus. Paikat löystyy. Selkää särkee. Lonkkia särkee. Kyykkyyn et pääse. Kaikki ihan paskaa. Huono olo 24/7, söit tai olit sitten syömättä. Migreeni. Koko ajan väsyttää. Kaikki vituttaa.
Ite oon ajatellu, että se loppuraskaus on niin karseeta, jotta synnytykseen lähtee ilolla ja innolla eikä pelolla vastentahtosesti.
Alue: Aihe vapaa
Onnea aplle :) En jaksanut lukea ekaa sivua pidemmälle kommentteja, kun tuntui, että teksti ei niin mukavaa joissakin puheenvuoroissa ollut :D Mutta kolmen vuoden yrittämisen jälkeen voin vain kuvitella ilon kun se plussa viimein ja vihdoin siihen testiin ilmestyi! Me ollaan yritetty nyt 1,5 vuotta eikä mitään.. Ja ei, lääketiedekkään ei ole auttanut asiassa. Tuntuu että ympärillä porukka tiinehtyy pelkästään samasta vesilasista juomalla. Ja sitten kehdataan tulla mulle valittamaan kun TAAS kävi näin.
Rakenna ap ihan rauhas niitä vaaleenpunasia pilvilinnoja, sulla on oikeus siihen :) Mukavaa odotusaikaa!