Viimein raskaana. Miten maltan odottaa?

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Ihan aidot onnentoivotukset kaikille tuleville äideille! :)

Pakko silti pilata sitä vähän tällä "mutta"-jatkeella, eli ...mutta miksi se plussa aiheuttaa työmotivaation totaalisen katoamisen? Sitä en ihan ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Herkkä? Eihän täällä kukaan ole mieltään pahoittanut? Jos joku haaveilee onnellisena ruusunpunaiset lasit päässä ensimmäisestä vauvastaan, on se kyllä ankeuttajamaista tulla kertomaan omasta elämästään näitä "asiallisen realistisia" kommentteja, miten ei varmaan tule olemaan niin ihanaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Herkkä? Eihän täällä kukaan ole mieltään pahoittanut? Jos joku haaveilee onnellisena ruusunpunaiset lasit päässä ensimmäisestä vauvastaan, on se kyllä ankeuttajamaista tulla kertomaan omasta elämästään näitä "asiallisen realistisia" kommentteja, miten ei varmaan tule olemaan niin ihanaa :D

Jaa, että vain sellaiset kommentit olivat tässä ketjussa sallittuja, joissa heitetään vain lisää vettä myllyyn, että on kyl ihanaa ja töitä ei viitti kyl tehä enää edes ekaa raskauskolmatta, kun pitäisi kotiin päästä suloisen käärön kanssa lepäilemään. Voi kun ei malta odottaa sitä arjen ihanuutta. Joo okei. Onnea vain teille taivaanrannanmaalareille. Sori nämä järkikommentit. Niitä ei haluttu, mutta me ei vain älytty ajoissa. Eihän mikään saa rikkoa sitä esikoistaan odottavan illuusiota.

...ja teini-ikäisen haluaisi välillä työntää takaisin sinne, mistä tämä tulikin. Elämän kiertokulku ;)

Kyllä ne katoavat vuosien varrella monta kertaa ne ruusunpunaiset linssit, nautitaan kun pystytään.

Kyllä työ on lomaa verrattuna lastenhoitoon. Ja miksi lapsesta pitää onnitella? Siksikö, että sitä kestäisi paremmin? Ottaa niin paljon enemmän kuin antaa. Siinä menettää kaiken. Koko elämänsä ikiajoiksi. Monella olisi voinut olla ihan hyvä elämä ilman lapsia. Se on todella surullista.

Paljon onnea:) ensimmäiset viikot/kuukaudet oli piinaavia, ei ois millään jaksanut odottaa ensimmäistä ultraa ja sit rakenneultraa. Rakenneultran jälkeen minä ainakin rauhotuin ja aloin nauttimaan vielä viimeisistä hetkistä ilman vauvaa. Kohta sinun maailmasi mullistuu ihanalla tavalla, hyvää jaksaa odottaa ja kohta se pieni on jo täällä:))

Vierailija kirjoitti:

Raskaana ollessa tehdää töitä niin, ettei vauvaa ehdi ajatella yhtään. Tehdään viikonloppuja ja niin edelleen. Ei se mitään lepoa ole. Eikä vauvankaan kanssa, silloin valvot yöt ja huolehdit päivät. Menetät elämäsi, kun saat lapsen. Niin se menee, ja sen tajuaa kyllä jossain vaiheessa.

Sellainen, joka kokee lapsen saamisen elämän menettämisenä, toivottavasti ymmärtänee olla hankkimatta lapsia.

Itse tulin raskaaksi 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Poikani täyttää pian 2 -vuotta, ja hän on minulle maailman rakkain ihminen. Elämä hänen kanssaan on parasta mitä vain voi olla 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Herkkä? Eihän täällä kukaan ole mieltään pahoittanut? Jos joku haaveilee onnellisena ruusunpunaiset lasit päässä ensimmäisestä vauvastaan, on se kyllä ankeuttajamaista tulla kertomaan omasta elämästään näitä "asiallisen realistisia" kommentteja, miten ei varmaan tule olemaan niin ihanaa :D

Jaa, että vain sellaiset kommentit olivat tässä ketjussa sallittuja, joissa heitetään vain lisää vettä myllyyn, että on kyl ihanaa ja töitä ei viitti kyl tehä enää edes ekaa raskauskolmatta, kun pitäisi kotiin päästä suloisen käärön kanssa lepäilemään. Voi kun ei malta odottaa sitä arjen ihanuutta. Joo okei. Onnea vain teille taivaanrannanmaalareille. Sori nämä järkikommentit. Niitä ei haluttu, mutta me ei vain älytty ajoissa. Eihän mikään saa rikkoa sitä esikoistaan odottavan illuusiota.

Hei höpöhöpö ettei töitä viitti tehdä. Hyvinkin viittii ja jopa tykkään aidosti työstäni. Kun kuitenkin on odottanut lasta kauan, mutta tehnyt töitä tosi kauan pidempään, niin aivan hana olisi jäädä kotiin sen kauan odotetun kanssa. Toivottavasti jeväällä niin käy.

Ap

Otan osaa. Elämäsi on ohi ja miehesi alkaa käymään vieraissa hehkeämpien naisten luona. ☺

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Elämäsi on ohi ja miehesi alkaa käymään vieraissa hehkeämpien naisten luona. ☺

Onko sinulle käynyt noin? Kyllä täällä on helppo kirjoittaa ikävä uutisia ja väkisin yrittää polkea toisten onnea. Harva on niin pönttö, että sanoisi suoraan noin. Muistathan, ettei kaikki suhteet ole samanlaisia. Jotkut ovat onnellisia jopa lasten jälkeen.

Plussatestistä on pitkä matka elävään vauvaan... Pahoittelut synkeästä kommentista, mutta on tullut läheltä seurattua, miten kurjasti voi raskauksissa käydä. Enkä nyt puhu ensimmäisen kolmanneksen keskenmenoista. :(

Toivon, että kaikki menee ap:lla hyvin.

Suurin osa pettävistä miehistä elävät juurikin pikkulapsiarkea. Kyllähän siinä alkaa tehdä mieli vierasta tiukempaa lihaa kun on muija on repsahtanut lapsen myötä.

Kajastus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ollut paljon ankeita kommentteja. Itsekin odotan ensimmäistä lasta nyt, laskettu aika on toukokuussa. Minun läheiseni sanovat, että ei pidä pelätä keskenmenoa, eikä odottaa mitään pahaa muutenkaan. Kun odottaa ihanaa, niin silloin myös on ihana odottaa! Miksi pitäisi väkisin ajatella hankaluuksia ja ikäviä asioita? Ei se ole mitään realismin puuttumista, vaan normaalia optimistista ja positiivista odotusta. Mahtaa olla kauheaa näillä, jotka vaan uskovat että asiat menee huonosti.

Jokaisen elämään tulee vaikeuksia, lapsen kanssa varmasti myös, mutta ne tilanteet käsitellään sitten kun ne on käsillä, ja ihan varmasti niistä selvitään kunnialla. Turha niitä on ennalta niin manata saapuvaksi. Ja omista voimavaroista riippuu myös paljon, ja ihan silkasta tuurista!

Onnellista odotusta aloittajalle, nauti nyt, koska ensimmäistä lasta saa odottaa vain kerran elämässä :) ota kaikki irti haaveilusta! <3

Siis miten niin ankeita tai katkeria kommentteja, kuten joku täällä sanoi? Mielestäni ihan asiallisen realistisesti jotkut kertoivat millaista on. Ei pidä olla niin herkkä.

T. Toista lastaan odottava

Herkkä? Eihän täällä kukaan ole mieltään pahoittanut? Jos joku haaveilee onnellisena ruusunpunaiset lasit päässä ensimmäisestä vauvastaan, on se kyllä ankeuttajamaista tulla kertomaan omasta elämästään näitä "asiallisen realistisia" kommentteja, miten ei varmaan tule olemaan niin ihanaa :D

Jaa, että vain sellaiset kommentit olivat tässä ketjussa sallittuja, joissa heitetään vain lisää vettä myllyyn, että on kyl ihanaa ja töitä ei viitti kyl tehä enää edes ekaa raskauskolmatta, kun pitäisi kotiin päästä suloisen käärön kanssa lepäilemään. Voi kun ei malta odottaa sitä arjen ihanuutta. Joo okei. Onnea vain teille taivaanrannanmaalareille. Sori nämä järkikommentit. Niitä ei haluttu, mutta me ei vain älytty ajoissa. Eihän mikään saa rikkoa sitä esikoistaan odottavan illuusiota.

Hei höpöhöpö ettei töitä viitti tehdä. Hyvinkin viittii ja jopa tykkään aidosti työstäni. Kun kuitenkin on odottanut lasta kauan, mutta tehnyt töitä tosi kauan pidempään, niin aivan hana olisi jäädä kotiin sen kauan odotetun kanssa. Toivottavasti jeväällä niin käy.

Ap

No siltä tuo tuo sun aloitukses nyt vaan kuulosti, että vauva on vain veruke jäädä kotiin röhnöttään. Sori.

Hieman huvitti tuo kommentti, kuinka äiti nousee hiljaiseen ja rauhalliseen aamuun juomaan kahvia vauvan nukkuessa, yövalvomiset ei haittaa kun hormonit 🤣 yeah right. Ensinnäkin niitä hormoneita, jotka saa välinpitämättömäksi väsymyksestä on vain ihan alussa, jos silloinkaan. Äkkiä lakkaa kiinnostamasta nousta yhtään vauvaa aikaisemmin, jos se edes johonkin aikaan suostuu nukkumaan pidemmän pätkän. Eikä pienen vauvan äidin edes tartte nousta klo 7 jos silloin olisi paras hetki nukkua.

Meillä alkoi pitkän aikaa aamu vasta klo 11 jälkeen, kun vauva alkoi yöunille 1-2 välillä yöllä ja heräs 2h välein tissille. Ja mun mielestä se oli ja on ihan ok, en ymmärrä miksi ensimmäisen pikkuvauva-aikana tarttisi herätä aikaisin jos ei ole erityistä syytä.

Sitten en osannut kirjoittaa aloitustani, kuten sinä sen luit. Tykkään työstäni, olen aina pääsääntöisesti tykännyt. Ollaan toivottu lasta kauan, mutta työtä ja sen myötä aikataulutettuja aamuja ollaan tehty huomattavasti kauemmin. Tänä aamuna mm ajattelin pimeässä ja sateessa kävellessä, että ehkä vietin sen pimeän ja sateisen aamun useammin tulevaisuudessa kotona, sen kauan odotetun kanssa. Toisaalta mitäpä tässä puolustelemaan, ehkä haluatkin lukea väärin. Usko kuitenkin, että monet pitävät työstään, mutta motivaatiota ei meinaa nyt löytyä, kun on muuta mitä odottaa paljon enemmän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kajaste kirjoitti:

He. Hyvin ehtii ajatella omaa tulevaa, kun päivästä toiseen hoitaa vieraiden lapsia ja on tehnyt sitä jo vuosia. Nähnyt ja kuullut monenlaista. Kovasti odotan ja jos viestin tarkoitus oli harmittaa tms, niin et onnistunut siinä.

Ap

Ei sun tarvitse harmistua, mutta vieraiden lasten hoitaminen ei ole koskaan sama asia kuin omien lasten. Ei sitten mitenkään verrannollinen asia. Omaan lapseen on ihan erilainen tunneside kuin vieraaseen lapseen. Oman lapsen kanssa joudut äitinä kohtamaan niin huonot kuin hyvät asiat. Vieraiden lasten kanssa lasta hoidetaan ja leikitään yhdessä, mutta oikea vastuunotto esim. lapsen sairastuessa tai tapaturmatilanteessa puuttuu. Joo, toki annat ensiapua ja hankit apua, mutta vanhemmat ovat ne jotka lapsensa vuoksi joutuvat murehtimaan ja auttaa toipumaan. Vieraan lapsen kanssa ei tarvitse mennä jaksamisen äärirajoilla esim. yövalvomisten, koliikin ym. asioiden takia. Ja se huoli mitä tulet kantamaan ikuisesti lapsestasi on asia, jota ei voi tulla käsittämään ennen vanhemmuutta. Tietenkin vieraasta lapsesta huolehtii parhaansa mukaan, mutta omasta lapsesta kannat todellista huolta ja murhetta läpi lapsen elämän. Varsinkin vauva-aikana vähäpätöisiltä vaikuttavat oireet tuntuvat saavan valtavat mittasuhteet. Olen mäkin hoitanut pikkusisaruksiani ja työskennellyt päiväkodissa, mutta ei se ole lainkaan sama juttu, kun oman lapsen kanssa eläminen.

Toisaalta, omalla lapsella on taatusti aina sopivan verran vaatetta ja saat muutenkin hoitaa häntä juuri niin kuin itse haluat, ja niitä on useimmiten vain yksi samanikäinen kerrallaan, ei 4/8 :)

Onnittelut. Tuntuu varmasti todella ihanalta noin pitkän odotuksen ja yrittämisen jälkeen.

Ei tässä sinua varmasti kukaan yritä lannistaa mutta vauva-ajat kokeneena monia hieman hymyilyttää nuo ruusunpunaiset kuvitelmat. Saatat yllättyä millaista se vauva-arki on.

Kyllä se niin on, että ekat kuukaudet vauva sitoo sinut itseensä täysin. Saattaa olla vähissä ne sinun rauhalliset aamusi kahvikupposen kanssa. Lapsen isähän on yleensä töissä, joten olet tuntikausia yksin.

Olet töissä lastenhoitajana mutta kyllä se on aivan eri asia. Se että se olet sinä, joka siitä lapsesta on vastuussa aina viime kädessä. Tulet oppimaan paljon uutta.

Et kai tehnyt lasta vain sen takia ettei tarvitse mennä töihin? Vähän kuulosti siltä...

Tämä aloitus sai itseni muistelemaan mennyttä vuotta, kun sain vuosi sitten näihin aikoihin tietää odottavani esikoistani. Voi sitä tunnetta ja jännitystä sekä odotusta, joka lopussa vasta pitkäksi muuttuikin. On ollut aikamoinen matka tähän hetkeen ja kuinka käsittämätöntä se voikaan olla, että vuodessa niin pienestä alusta on jo tullut seitsemän kiloinen vauva. Että vuoden päästä mietit samoin kuin minä nyt. Onnea matkaan!