Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäänkö vielä hieman. Itse olen adoptoinut mieheni kaksospojat, jotka olen tuntenut parivuotiaasta asti (heidän biologinen äitinsä kuoli, kun olivat vauvoja). Ovat nyt jo 13, adoptoin heidät 8-vuotiaina. Niin kauan, kun olivat "vain" miehen poikia, sukuni suhtautui heihin todella nihkeästi. Eivät olleet tervetulleita yhteiseen joulunviettoon, lahjoja ei tarvinnut edes kuvitella, koskaan ei äitini tai isäni suostunut heitä hoitamaan jne. Adoption jälkeen ovatkin nyt yhtäkkiä osa sukua, niin rakkaita ja ihania. Ainoa vaan, että välit on pilattu ajat sitten, eikä minulla ja miehelläni ole enää mitään kiinnostusta viettää aikaa suvun kanssa kuin aivan pakolliset.
En oikeasti aikuisena tajua. Joo, juridinen suku toki, mutta miten lapset, joita ei ennen edes siedetty mukana kohteliaisuudesta ovatkin muka yhtäkkiä rakkaita? Ja miten aikuiset luulevat, että kouluikäiset, joita tähän saakka on inhottu, leppyvät ja tajuavat, että okei nyt kun ollaan oikeasti sukua, aikuisten ei tarvitse enää kummallisia valtapelejä pelailla.
Minulla on ollut hieman vastaavia pohdintoja. Olen harkinnut mieheni tyttären adoptointia, koska hänenkin äitinsä on kuollut ja tyttö on minulle äärimmäisen rakas. Pelkään että meille käy vähän samoin kuin teillä. Omat vanhempanihan tällä hetkellä sietävät tyttöä, koska olen tiukasti sen heille tehnyt selväksi, että se on kaikki tai ei mitään, mutta mitä käy mahdollisen adoption jälkeen. Kääntävätkö kelkkansa vai jatkavatko pikkumaista ilkeilyä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Joo, vaikea nähdä miten jo vuosia elämässä olleen lapsen voi tuntea niin vieraaksi. Etenkin jos on hyvin pienestä tunnettu ja kohtuullisen usein nähty. Ihan eri tilanne kuin että jos vieras teini tupsahtaa mummon elämään.
Mun pojan uusiolapset on olleet meidän elämässä siitä asti kun olivat 1 ja 3. Silti en ole läheinen millään tapaa heidän kanssaan. Nyt ovat siis 12 ja 14. Tämä johtuu siitä että alussa yritin kovasti olla tekemisissä mutta heidän isovanhempansa valittivat että astun heidän varpailleen kun ostan kalliimpia lahjoja ja vien pojan lapsien kanssa esim sirkukseen. Tämän takia uusi miniä sitten ei halunnut enää antaa lapsia minun kanssa mihinkään vaikka lahjat olisi kelvanneet kunhan esim jouluna potti jaetaan täysin nimettömänä. Lopetin sitten senkin ja sitten alkoi marmatus siitä että kohteen lapsia epäreilusti ja tämä paheni kun hänen vanhempansa kuolivat ja eivät tehneet enää sitäkään vähää mitä ennen kuolemaa tekivät. En ole mikään lahja automaatti tai hyllyllä istuva varamummo
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Vierailija kirjoitti:
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Mutta ne lainalapsethan saa omilta isovanhemmiltaan sen paremman lahjan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäänkö vielä hieman. Itse olen adoptoinut mieheni kaksospojat, jotka olen tuntenut parivuotiaasta asti (heidän biologinen äitinsä kuoli, kun olivat vauvoja). Ovat nyt jo 13, adoptoin heidät 8-vuotiaina. Niin kauan, kun olivat "vain" miehen poikia, sukuni suhtautui heihin todella nihkeästi. Eivät olleet tervetulleita yhteiseen joulunviettoon, lahjoja ei tarvinnut edes kuvitella, koskaan ei äitini tai isäni suostunut heitä hoitamaan jne. Adoption jälkeen ovatkin nyt yhtäkkiä osa sukua, niin rakkaita ja ihania. Ainoa vaan, että välit on pilattu ajat sitten, eikä minulla ja miehelläni ole enää mitään kiinnostusta viettää aikaa suvun kanssa kuin aivan pakolliset.
En oikeasti aikuisena tajua. Joo, juridinen suku toki, mutta miten lapset, joita ei ennen edes siedetty mukana kohteliaisuudesta ovatkin muka yhtäkkiä rakkaita? Ja miten aikuiset luulevat, että kouluikäiset, joita tähän saakka on inhottu, leppyvät ja tajuavat, että okei nyt kun ollaan oikeasti sukua, aikuisten ei tarvitse enää kummallisia valtapelejä pelailla.
Tämä on hyvin sanottu, mietin miksi minulle tuli tästä niin paha olo lukiessani. Mutta sitähän se on, vallankäyttöä isovanhempien taholta ja kohteena ovat lapset. Hyvin alhaista jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Mutta ne lainalapsethan saa omilta isovanhemmiltaan sen paremman lahjan
Saa tai ei, miksi kukaan ostaisi lähtökohtaisesti jotain ei-erityisen kivaa? Jos haluaa panostaa parikymppiä, voi yhtä hyvin ostaa jonkun parinkympin legon tai barbin eikä parinkympin pyjamaa (jos nyt legot tai barbit sattuisivat olemaan se juttu, mistä lapsi pitää). Ihan satavarmasti lapsi olisi siitä iloisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Mitä leikki-ikäsiä 12 ja 10 v lapset on? Ap sanoi näin alotuksessaan vai pitäis viä olla päälahjat ja toiset lahjat .... voi luoja teidän kanssanne
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Aivan. perheen sisällä mutta ei sukulaisten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Mitä leikki-ikäsiä 12 ja 10 v lapset on? Ap sanoi näin alotuksessaan vai pitäis viä olla päälahjat ja toiset lahjat .... voi luoja teidän kanssanne
Enhän mä niin sanonut, voi luoja tuota luetunymmärrystä.
Vaan että jos olet päättänyt panostaa x euroa uuslapsiin, panosta nyt herranen aika se johonkin oikeasti kivaan, mitä lapsi haluaa eikä mihinkään geneeriseen "sopii-muka-kaikille" juttuun. Sen lisäksi voit sitten panostaa x+y euroa niihin biolasten lahjoihin ja jos ostat heille useita paketteja, osa voi olla niitä tosi haluttuja ja osa sitten niitä geneerisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
No voi jeesus, veri on vettä sakeampaa. Jos koet, että toisen synnyttämät lapset on sun omia, niin siitä vaan, mutta älä oleta, saati vaadi, että muut ajattelevat samoin. Omat lapset on omia lapsia, omat lapsenlapset on omia lapsenlapsia jne. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Joo, vaikea nähdä miten jo vuosia elämässä olleen lapsen voi tuntea niin vieraaksi. Etenkin jos on hyvin pienestä tunnettu ja kohtuullisen usein nähty. Ihan eri tilanne kuin että jos vieras teini tupsahtaa mummon elämään.
Mun pojan uusiolapset on olleet meidän elämässä siitä asti kun olivat 1 ja 3. Silti en ole läheinen millään tapaa heidän kanssaan. Nyt ovat siis 12 ja 14. Tämä johtuu siitä että alussa yritin kovasti olla tekemisissä mutta heidän isovanhempansa valittivat että astun heidän varpailleen kun ostan kalliimpia lahjoja ja vien pojan lapsien kanssa esim sirkukseen. Tämän takia uusi miniä sitten ei halunnut enää antaa lapsia minun kanssa mihinkään vaikka lahjat olisi kelvanneet kunhan esim jouluna potti jaetaan täysin nimettömänä. Lopetin sitten senkin ja sitten alkoi marmatus siitä että kohteen lapsia epäreilusti ja tämä paheni kun hänen vanhempansa kuolivat ja eivät tehneet enää sitäkään vähää mitä ennen kuolemaa tekivät. En ole mikään lahja automaatti tai hyllyllä istuva varamummo
Tämän siitä saa, kun lapsen mentaliteetilla varustetut ihmiset tekevät lapsia. Enkä tarkoita sinua, vaan tuota muuta kööriä. Lapset viattomia sijaiskärsijöitä. Miksi aikuiset taantuvat lapsen tasolle?
Oih, tuo pyjama jotenkin kolahti. Itselläni on tytär edellisestä liitosta. Lisäksi miehen kanssa meillä on 3 yhteistä lasta. Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun tytär on ollut vähän yli vuoden.
Joka vuosi tytär saa lahjaksi yöpuvun miehen vanhemmilta. Ihan kiva, että muistavat, mutta hän ei ole koskaan nukkunut yöpuvuissa ja miehen vanhemmat sen tietävät aivan hyvin. Jo vauvana tyttö oli aina kuumissaan ja hikinen ja nukkui pelkässä vaipassa. Edelleen nukkuu vain alushousuissa ja joskus topissa.
Tästä on tullut aivan absurdi rituaali, aina se pyjama tai yöpuku, jolla tytär ei tee yhtään mitään. Ja hirveä valitus kuinka epäkiitollisia minä ja tytär olemme, jos asiasta yritän rakentavassa hengessä keskustella.
En odottaisi paljoa tyttärelleni, mutta panostaisivat sen 20e vaikka h&m:n lahjakorttiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oih, tuo pyjama jotenkin kolahti. Itselläni on tytär edellisestä liitosta. Lisäksi miehen kanssa meillä on 3 yhteistä lasta. Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun tytär on ollut vähän yli vuoden.
Joka vuosi tytär saa lahjaksi yöpuvun miehen vanhemmilta. Ihan kiva, että muistavat, mutta hän ei ole koskaan nukkunut yöpuvuissa ja miehen vanhemmat sen tietävät aivan hyvin. Jo vauvana tyttö oli aina kuumissaan ja hikinen ja nukkui pelkässä vaipassa. Edelleen nukkuu vain alushousuissa ja joskus topissa.
Tästä on tullut aivan absurdi rituaali, aina se pyjama tai yöpuku, jolla tytär ei tee yhtään mitään. Ja hirveä valitus kuinka epäkiitollisia minä ja tytär olemme, jos asiasta yritän rakentavassa hengessä keskustella.
En odottaisi paljoa tyttärelleni, mutta panostaisivat sen 20e vaikka h&m:n lahjakorttiin tms.
Tuo vaikuttaisi olevan tarkoituksellista kiusaamista. Millaiset ihmiset tekevät noin? Lapselle. Oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oih, tuo pyjama jotenkin kolahti. Itselläni on tytär edellisestä liitosta. Lisäksi miehen kanssa meillä on 3 yhteistä lasta. Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun tytär on ollut vähän yli vuoden.
Joka vuosi tytär saa lahjaksi yöpuvun miehen vanhemmilta. Ihan kiva, että muistavat, mutta hän ei ole koskaan nukkunut yöpuvuissa ja miehen vanhemmat sen tietävät aivan hyvin. Jo vauvana tyttö oli aina kuumissaan ja hikinen ja nukkui pelkässä vaipassa. Edelleen nukkuu vain alushousuissa ja joskus topissa.
Tästä on tullut aivan absurdi rituaali, aina se pyjama tai yöpuku, jolla tytär ei tee yhtään mitään. Ja hirveä valitus kuinka epäkiitollisia minä ja tytär olemme, jos asiasta yritän rakentavassa hengessä keskustella.
En odottaisi paljoa tyttärelleni, mutta panostaisivat sen 20e vaikka h&m:n lahjakorttiin tms.
Tuo vaikuttaisi olevan tarkoituksellista kiusaamista. Millaiset ihmiset tekevät noin? Lapselle. Oksettavaa.
Sellaiset kuin tämän ketjun ap ja monet muut kommentoijat, joiden mielestä lapsen ilahduttaminen on jotenkin omalta suvulta pois.
t. eri kuin tuo kokemuksen jakanut
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Vierailija kirjoitti:
Oih, tuo pyjama jotenkin kolahti. Itselläni on tytär edellisestä liitosta. Lisäksi miehen kanssa meillä on 3 yhteistä lasta. Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun tytär on ollut vähän yli vuoden.
Joka vuosi tytär saa lahjaksi yöpuvun miehen vanhemmilta. Ihan kiva, että muistavat, mutta hän ei ole koskaan nukkunut yöpuvuissa ja miehen vanhemmat sen tietävät aivan hyvin. Jo vauvana tyttö oli aina kuumissaan ja hikinen ja nukkui pelkässä vaipassa. Edelleen nukkuu vain alushousuissa ja joskus topissa.
Tästä on tullut aivan absurdi rituaali, aina se pyjama tai yöpuku, jolla tytär ei tee yhtään mitään. Ja hirveä valitus kuinka epäkiitollisia minä ja tytär olemme, jos asiasta yritän rakentavassa hengessä keskustella.
En odottaisi paljoa tyttärelleni, mutta panostaisivat sen 20e vaikka h&m:n lahjakorttiin tms.
Mitä ne 3 yhteistä lasta saavat ensimmäisen lapsesi isän vanhemmilta? Tuleeko sieltä jotain kivaa ja kallista vai muistavatko lainkaan, että lapsenlapsellaan on sisaruksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Olen samaa mieltä. Mutta se ei silti oikeuta sellaista käytöstä, että "lainalapsen" mummo- ja ukkipuolet sekä muut puolisukulaiset ovat tahallisen ilkeitä ja inhottavia LASTA kohtaan. Tuollaisilla ihmisillä ei ole kaikki pääkopassa kunnossa.
Tässä(kin) kannattaa ainakin itselleen olla raadollinen ja rehellinen. Miksi koen tarpeelliseksi erotella perheen lapsia? Miksen kunnioita lapseni valintoja? Miksi haluan vaikuttaa perheen asioihin? Mitä haluan sanoa ostamalla tällaiset lahjat? ...
Vastaukset sitten rehellisyydessään paljastavat omat piilomotiivit. Itse uusperheen äitinä tiedän, että ne vastaukset ovat omalla kohdallani aika karuja eivätkä kestä päivänvaloa. Ulospäin voi selitellä tekevänsä jotain lasten parhaaksi, mutta tosiasiassa voi olla kyse vaikka siitä, että lapsen kautta haluaa loukata tämän äitiä, koska mustasukkaisuus. Tai pelko menettämisestä. Tai joku muu sosiaalisesti ei-hyväksyttävä syy. Rehellisyys itselle kuitenkin auttaa ja sitä kautta voi työstää niitä kipupisteitään ja saavuttaa paljon paremman suhteen niihin lapsiin. Hyvin, hyvin harvoinhan on kysr siitä lapsesta itsestään vaan erilaisista valta-asetelmista aikuisten välillä.
Olen itse ollut tuossa tilanteessa lapsen roolissa. Sen lapsen, joka ei saanut mitään, mutta perheen muut lapset saivat isovanhemmiltaan. Kyllä tuntui pahalta. Mutta, se ei ole isovanhempien tehtävä ostaa kaikille lapsille samanarvoisia lahjoja. Se on vanhempien tehtävä. Eli Ap:n tapauksessa miniä itse ostaa omille lapsilleen samalla summalla kuin Ap ostaa lapsenlapsilleen. Problem solved.