Uusperheen joululahjat

Kurjaahan tuo on, mutta ei auta, perheen toiveen mukaan sitten on mentävä. Tosin ennen tuota päätöstä keskustelisin sinuna oman lapseni (poikani) kanssa, että onko sitten ok, että kaikki lapset saavat teiltä sen 30 e arvoisen lahjan, niin omat biologiset lapsenlapset kuin nämä bonuslapset. Bonuslapsenlapset saavat sitten bonuksenaan lahjat myös biologisen isänsä vanhemmilta... Mutta jos poikasi on miniän kanssa samoilla linjoilla niin ei siinä sitten parane kuin pysyä linjassa.

Omien biologisen lastenlastesi etua voit toki ajaa esim. ostamalla heille osakkeita tai sijoittamalla heidän tililleen rahaa - jonka saavat sitten esim. täysi-ikäisenä. Ja tietysti, viettämällä heidän kanssaan aikaa ja viemällä heitä erilaisiin elämyksiin (teatteriin, museoihin, konsertteihin ja matkoille).

Ei sun tarvi edellisen liiton lapsille ostaa mitään jos et halua. Kohteliasta että muistit heitäkin. Hienoa.

Meillä uusperheessä lasteni isovanhemmat ostavat myös mieheni lapselle jouluksi jotain. Ei tulisi kellekään mieleen vaatia mitään.

Puhu poikasi kanssa.

En ole ostanut poikani vaimon lapsille lahjoja koskaan. Eivät ole minun sukua tai muita läheisiä. Meillä yritti tuota samaa tämä miniä ettei oteta vastaan mutta toimitin lahjat lastenlasten äidille ja sitä kautta sitten saivat ne lahjat kun ei tämä miniä uskalla siitä mussuttaa jos äiti on ostanut vaikka naama mutrulla onkin kun pojan vanhan liiton lapset saa aina enemmän. Vuodesta riippuen yleensä laitan 200-300e/lapsi lahjoihin ja sitten vielä joulunalusrahaa hieman. Katson että minulla on oikeus hemmotella lapsenlapsiani kun haluan ja miten haluan.

Sä ostat lapsille lahjoja etkä miniälle, puhu poikasi kanssa.

Meillä lähdettiin siitä, että lapsilla ei ole kolmia isovanhempia, joten miniän lapset saavat lahjansa omilta isovanhemmiltaan. Kun poika ja miniä saivat yhteisen lapsen, miniä ilmoitti, että tällekään lapselle ei saa antaa lahjoja, kun ei muutkaan saa. Asia selvä. Meillä on joulahjabudjetti, josta rahat menevät tyttären lapien lahjoihin. Nämä saavat enemmän ja se on tavallaan kivakin, koska varmaan miniän ensimmäisen aviomiehen vanhemmat muistavat myös uuden liiton lasta lahjoilla.

Miniän lapsi ja pojan lapsi (molempien ensimmäisistä liitoista) juhli rippijuhliaan viime kesänä. Pojan lapselle ostettiin mopoauto, miniän lapselle ei mitään. Hän kun sai oman isänsä isovanhemmilta matkan Los Angelesiin.

Riippuu kaiketi tilanteesta. Jos näillä jutun nuoremmilla ei ole ketään omia sukulaisia, joilta lahjoja saa, niin ei ole mielestäni oikein, että saman perheen kaksi lasta saa paljon kalliita lahjoja ja ne toiset eivät. Näistä asioista pitää sopia lasten vanhempien kanssa. Luulisin parasta olevan kaikile, että tietynlainen tasapaino perheessä säilyy. Noi pankkisijoitukset omille lapsenlapsille ovat mielestäni OK, mutta matkat ja konsertit ehkä eivät. Jos tilanne on siis se, ettei näillä muila lapsilla ole ketään mummua tai pappaa, joka veisi.

Jokainen käyttää toki itse omaa harkintaansa. Esmes en ole itse koskaan edes älynnyt "vetää hernettä" nokkaan kun esikoisen mummi on ostanut lahjan vain esikoiselle eikä kuopukselle (jolla siis isän puolelta eri isovanhemmat) tai molemmille jotain mutta esikoiselle jotain kalliimpaa ja kuopukselle pientä. Tai sitten kuopuksen isovanhempien lahjonta toisinpäin. 

Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.

Ap

No jos liitto on jo aika vanha, niinkuin tässä tapauksessa on, ja lapset asuvat vakituisesti ko. uusperheessä, niin ostaisin suunnilleen saman arvoiset. Osta mielummin edullisemmat kaikille. Toisaalta, harvoin lapset tiedää minkään hintaa... elle kontrasti ole tyyliin kännykkä ja villasukat.

Tietenkin asiaan vaikuttaa myös se, kuinka läheisiä nämä "vieraat" lapset isovanhemmille on. Meillä minun lapseni eivät ole ikinä pitäneet mieheni vanhempia isovanhempinaan, eivätkä ole mitenkään läheisiä. Näin ollen mieheni äiti on juurikin kutonut villasukat teineille. Tämä on ollut todella mieluinen ja haluttu lahja, koska käyttävät sellaisia molemmat, eikä muita sukankutojia suvussa ole.

Mielestäni tällaiseen ei varsinaisesti ole mitään yhtä ohjeistusta - tietenkään. Kukin toimii miten itse haluaa. Tärkeintä on mielestäni, ettei suvun "ulkopuoliset" lapset tunne itseään kovin ulkopuoliseksi. Ettei selkeästi suosita muita. Se on julmaa ja ajattelematonta.

Ap:n tarinassa taustalla on varmaan lasten itsensä harmitus asiasta.

Ei olisi tullut mieleenkään vaatia samanarvoisia lahjoja pojalleni anopilta, muutenhän exänkin äidin olisi pitänyt ostella meidän lapsille jotain, ei edes tunne heitä. Mutta muistaa pitää, koska kuuluuhan ne lapset lapsen perheeseen, vaikka mummu mitä mieltä oliskin.

Ostaako sitten miniän lasten isä ja isovanhemmat myös lahjat kaikille, jos kaikilla lapsilla pitää olla saman verran ja saman arvoista?

Kyllä on vaikee nykyään kun on lapsia vähän jokaiselle.

Mikään ei tietenkään velvota ostamaan toisten lapsille lahjoja. Kyllä se pitkälti riippuu minkälaisissa väleissä isovanhemmat on lasten kanssa. Toisista saattaa tulla läheisiä ja toiset taas on vaan jonkun muun mummo ja pappa. Pienet lapset ei kuitenkaan tajua lahjojen arvosta juuri mitään joten oletettavasti se ei ole suuri juttu jos jotain pientä ostaa. Vanhempana taas tajuavat itsekkin tosiasiat.:)

Nää on musta aina ihan älyttömiä juttuja. Vaikka miten ei tykkäis niistä lapsensa puolison lapsista, niin ne on kuitenkin niiden omien kultamussukkalapsenlapsien sisaruksia ja kai jokainen täysjärkinen aikuinen ihminen toimii niin, ettei lyö kiilaa ja kateutta sisarusten keskinäisiin väleihin?

On se oikeasti aika kurjaa, jos osa perheen lapsista saa vaikka pelikoneen ja ulkomaanmatkan lahjaksi ja osa saa lautapelin. Se on todennäköisesti kurjaa myös sille osapuolelle, joka saa enemmän.

Toki omia lapsenlapsia varmasti rakastaa enemmän mutta ei musta ole kohtuutonta ajatella et kaikille samassa perheessä asuville lapsille suunnilleen samantasoiset lahjat, ikätason huomioiden toki. Ei niiden lahjojen tarvii olla kalliit.

Kokemukset itsellä siis ihan ydinperheestä, jossa suosikkilapsenlapselle annetaan vaikka mitä ja kallista, muille ei ja tilanne on ihan kaikkien kannalta niin kurja, että nykyään avaan paketit etukäteen, kun järkipuhe ei aina isovanhempiin auta. Uskon että uusperheessä aika samojen fiilisten kanssa eletään kuitenkin, jos saman katon alla ollaan ja ei siinä joku joulumieli ole ihan paras, jos yksi saa kultaa ja toiset risuja.

Vierailija kirjoitti:

En ole ostanut poikani vaimon lapsille lahjoja koskaan. Eivät ole minun sukua tai muita läheisiä. Meillä yritti tuota samaa tämä miniä ettei oteta vastaan mutta toimitin lahjat lastenlasten äidille ja sitä kautta sitten saivat ne lahjat kun ei tämä miniä uskalla siitä mussuttaa jos äiti on ostanut vaikka naama mutrulla onkin kun pojan vanhan liiton lapset saa aina enemmän. Vuodesta riippuen yleensä laitan 200-300e/lapsi lahjoihin ja sitten vielä joulunalusrahaa hieman. Katson että minulla on oikeus hemmotella lapsenlapsiani kun haluan ja miten haluan.

Meillä on sama tilanne. Sillä erolla, että käytetään reilusti enemmän rahaa lapsenlapseen. Meidän ainokainen lapsenlapsi ja ollaan katsottu, että saadaan hemmotella minkä halutaan. Ostetaan ympäri vuoden tarvittavia juttuja ja extroja, juhlina jotain isoa ja kallista ja ollaan viety pienestä asti ulkomaille ja sirkukseen ja tivoliin jne.

Tämä "miniä" aikoinaan rikkoi poikani perheen ja vaikka tiedän että poikani se retku oli, niin silti en hyväksy naista jotka vokottelee varattuja miehiä. Muistan kun poika toi hänet ekaa kertaa näytille ja naisen ahneen kiillon silmissä, kun näki miten minä ja mies eletään. Ekana jouluna helevetti repesi, kun lapsenlapselle ostettiin normaalit määrät lahjoja ja hänen kolmelle lapselle ei mitään.

Sen jälkeen aina yritti tämä nainen saada meidät ostamaan hänenkin lapsilleen jotain, kun oli juhla mutta koskaan ei olla ostettu. Yritti tosiaan sitäkin, että ei saa sitten ostaa mitään lapsenlapselle. Ja ei, ei olla kuunneltu noita höpinöitä vaan ostettu mitä halutaan. Poika on sitä mieltä, että olisi hyvä jos ostetaan lahjat myös näille uusioperheen lapsille, mutta ei kiellä ostamasta omalle vaikka ei osteta muille.

Vierailija kirjoitti:

Nää on musta aina ihan älyttömiä juttuja. Vaikka miten ei tykkäis niistä lapsensa puolison lapsista, niin ne on kuitenkin niiden omien kultamussukkalapsenlapsien sisaruksia ja kai jokainen täysjärkinen aikuinen ihminen toimii niin, ettei lyö kiilaa ja kateutta sisarusten keskinäisiin väleihin?

On se oikeasti aika kurjaa, jos osa perheen lapsista saa vaikka pelikoneen ja ulkomaanmatkan lahjaksi ja osa saa lautapelin. Se on todennäköisesti kurjaa myös sille osapuolelle, joka saa enemmän.

Toki omia lapsenlapsia varmasti rakastaa enemmän mutta ei musta ole kohtuutonta ajatella et kaikille samassa perheessä asuville lapsille suunnilleen samantasoiset lahjat, ikätason huomioiden toki. Ei niiden lahjojen tarvii olla kalliit.

Kokemukset itsellä siis ihan ydinperheestä, jossa suosikkilapsenlapselle annetaan vaikka mitä ja kallista, muille ei ja tilanne on ihan kaikkien kannalta niin kurja, että nykyään avaan paketit etukäteen, kun järkipuhe ei aina isovanhempiin auta. Uskon että uusperheessä aika samojen fiilisten kanssa eletään kuitenkin, jos saman katon alla ollaan ja ei siinä joku joulumieli ole ihan paras, jos yksi saa kultaa ja toiset risuja.

Uusperheessä ei olla sisaruksia(paitsi niiden kanssa jotka vanhemmat hankki yhdessä) vaan yleensä lapsia jotka on pakotettu sietämään ja sopeutumaan tilanteeseen vain siksi että aikuiset haluaa leikkiä kotista. Se nyt vaan on tosiasia että muiden kun uusioperheen äidin ja isän ei tarvitse uusio järjestelyitä huomioida vaan saavat ostaa vaikka kaikki maailman kalleimmat lahjat ja siihen ei muilla ole naputtamista. Samat elintadot nyt on yleensä mahdottomia uusioperheessä.

Muistan kuinka itseäni harmitti tosi paljon, kun uudella äitipuolella oli iso suku ja olivat läheisiä. Saivat kasapäin lahjoja ja itse muutaman. Tajusin kyllä ettei heidän kuulu ostaa mulle mitään, mutta jäi tosi ulkopuolinen fiilis. Lapsena ja nuorena kaikki tuntu niin isolta 

Vaikka yksi ihminen antaisi tasapuolisesti, ei se takaa lopputuloksen kannalta mitään. Esim. meillä yhteiset lapset saavat lahjoja meiltä vanhemmilta (ja yhdet paketit yksiltä kummeilta). Omat vanhempani ovat kuolleet. Miehen lapset saavat lahjoja meiltä, äidiltään ja tämän uudelta puolisolta, äitinsä vanhemmilta ja kummeiltaan.

Meillä myös ongelma ihan ydinperheessä. Anoppi suosii poikaamme, lastenlapsistaan ainut poika. Meillä tyttö ja miehen siskoilla 3 tyttöä. Joulut on olleet pahimpia, synttärit on onneksi eri aikaan, että tulee ihan vierekkäin lahjat näkyville. 

MUTTA, meidän lapset onneksi pitävät kaikessa toistensa puolia, vaikka välillä ihan fyysisesti ovat tukkanuottasillakin olleet. Ihmettelinkin poikani rippilahjapuhelimen värivalintaa (rose gold) kesällä. Nyt hän toivoo anopilta jouluksi uutta puhelinta. Ja kuulemma sen saa, kun on anopin mukaan kesän jälkeen tullut niin paljon tärkeitä ominaisuuksia ja miesmäisempi värikin sopii paremmin.

Nokkelimmat arvasi jo, meidän tyttö saan jouluna tuon pojan kesällä saaman. Itsellämme ei olisi vara mitenkään ostaa, kun mies on tällä hetkellä työttömänä.