Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Olin uusioperheen lapsi v -88 alkaen. Asuin isän ja äitipuolen kanssa, pikkuveli syntyi vuotta myöhemmin. Omaan äitiini en pitänyt juurikaan yhteyttä (alkoholisti) mutta äidin vanhempiin kyllä. Vähintään kerran kuussa kävin heidän luonaan tai heidän kanssaan jossain. Synttäreitä juhlittiin myös heidän luonaan (vain minä + isovanhemmat, ei siis muita sukulaisia tms) ja samoin tapaninpäivä oli heidän oma joulu niin pitkään kun vain muistan.
Velipuoleni tai äitipuoleni ei koskaan heidän luonaan käynyt eikä veli saanut heiltä lahjoja synttäreinä/jouluna. Ei olla veljen kanssa tästä keskusteltu (edes näin aikuisena) joten ihan varmaksi en voi mennä sanomaan hänen tuntemuksistaan. Mutta jotenkin kun tuo systeemi oli ollut voimissaan vanhempieni erosta alkaen niin ehkä se sitten oli vain osa meidän perheen arkea. Joskus harvoin isovanhempani tulivat käymään meillä kotona ja kyllä ottivat veljeni sekä äitipuoleni huomioon siinä tilanteessa (kuten nyt käytöstapoihin kuuluukin). Isäni taas tuli juttuun ex-appivanhempiensa kanssa ihan hyvin (ja sivumennen sanoen, hän noiden vanhusten asioita hoitikin jonnin verran loppuvaiheessa kun oma äitini oli kuollut ja enoa ei kiinnostanut, tämä siis yli 20 v avioeron jälkeen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
No ei ole törkeää. Aika usein uusperheissä myös joku lapsista matkustelee sen toisen vanhemman kanssa (tai toisen vanhemman vanhempien). Vai pitäisikö exienkin sitten tasapuolisuuden nimessä raahata aina koko kööri matkalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Otakko sä mukaan joka kerta lomalle pari naapurin mukulaa tai työkaverin mukuloita?
Aivan en mäkään ota mitää vieraita vaan ne omat lapsenlapsetNaapurin lapsi nyt ei mitenkään ole vertailukelpoinen lapsenlapsen sisarpuoleen ja oman lapsen lapsipuoleen.
Tää on tää sama tyyppi, joka vertaa lapsia aikuisiin (jos ostat miehellesi lahjan, ostatko miehen sisaruksille kanssa??!!) ja keksii ihme kuvioita nähtävästi naapurinlapsista eksän nyksän eksän eksän lapsiin ja rinnastaa ne perheen tilanteeseen, missä lapset asuvat saman katon alla yhdessä perheessä 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Otakko sä mukaan joka kerta lomalle pari naapurin mukulaa tai työkaverin mukuloita?
Aivan en mäkään ota mitää vieraita vaan ne omat lapsenlapsetNaapurin lapsi nyt ei mitenkään ole vertailukelpoinen lapsenlapsen sisarpuoleen ja oman lapsen lapsipuoleen.
Naapurin lapsi voi olla sinulle paljon tutumpi kuin tyttäresi lapsen isän uuden vaimon exän lapsi uudesta liitosta. Tämä on kuitenkin lapsenlapsen isän uuden vaimon ja tämän exän lapsen sisarus ja siten osa lapsenlapsen perhettä. Hänetkin pitäisi ottaa mukaan lomalle, jotta ei olisi epätasa-arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Otakko sä mukaan joka kerta lomalle pari naapurin mukulaa tai työkaverin mukuloita?
Aivan en mäkään ota mitää vieraita vaan ne omat lapsenlapsetNaapurin lapsi nyt ei mitenkään ole vertailukelpoinen lapsenlapsen sisarpuoleen ja oman lapsen lapsipuoleen.
Tää on tää sama tyyppi, joka vertaa lapsia aikuisiin (jos ostat miehellesi lahjan, ostatko miehen sisaruksille kanssa??!!) ja keksii ihme kuvioita nähtävästi naapurinlapsista eksän nyksän eksän eksän lapsiin ja rinnastaa ne perheen tilanteeseen, missä lapset asuvat saman katon alla yhdessä perheessä 🙄.
Aika lailla harvassa uusperheessä se perhe rajoittuu yhden katon alle. Yleensä lapsilla on ne toisten vanhempien perheet muualla, joskus viikko/viikko -systeemi, jolloin lapsen kanssa saman katon alla asuu yhteensä 4 aikuista ja näiden vaihtuvat lapsimäärät. Tyttärenlapsi pysyy lapsenlapsena, vaikka on viikon isällään kodissa, jossa on uudet sisarukset samalla tavalla kuin äidin uusperheessäkin. Lapsella voi siten olla uusia sisaruksia niin äiti- kuin isäpuolenkin myötä ja kaikkia heitä tulisi kohdella tasapuolisesti miettimättä sitä, onko päällä yhteinen katto vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä yhdenkään ihmisen tässä elämässä kuullut sanovan että voi kun kiva että on ennestään lapsia jonku muun kanssa. En äiti tai isäpuolien tai mummo/vaaripuolien. Jokainen ottaisi kaikkein mieluiten lapsettoman ihmisen kumppanikseen ja mummut hellisi vaan niitä omia lapsenlapsia. Se nyt vaan on kylmä totuus että ne vanhat lapset on välttämätön paha joita pitää yrittää sietää. Olen seurannut ystäväni mummoilua kun hän sanoi että oikein puistattaa kun miniän tyttö halaa ja omia voisi halailla päivät pitkät. Niin se vaan menee toisten lapset ärsyttää eri tavalla kun ne omat.
Vierailija kirjoitti:
Olin uusioperheen lapsi v -88 alkaen. Asuin isän ja äitipuolen kanssa, pikkuveli syntyi vuotta myöhemmin. Omaan äitiini en pitänyt juurikaan yhteyttä (alkoholisti) mutta äidin vanhempiin kyllä. Vähintään kerran kuussa kävin heidän luonaan tai heidän kanssaan jossain. Synttäreitä juhlittiin myös heidän luonaan (vain minä + isovanhemmat, ei siis muita sukulaisia tms) ja samoin tapaninpäivä oli heidän oma joulu niin pitkään kun vain muistan.
Velipuoleni tai äitipuoleni ei koskaan heidän luonaan käynyt eikä veli saanut heiltä lahjoja synttäreinä/jouluna. Ei olla veljen kanssa tästä keskusteltu (edes näin aikuisena) joten ihan varmaksi en voi mennä sanomaan hänen tuntemuksistaan. Mutta jotenkin kun tuo systeemi oli ollut voimissaan vanhempieni erosta alkaen niin ehkä se sitten oli vain osa meidän perheen arkea. Joskus harvoin isovanhempani tulivat käymään meillä kotona ja kyllä ottivat veljeni sekä äitipuoleni huomioon siinä tilanteessa (kuten nyt käytöstapoihin kuuluukin). Isäni taas tuli juttuun ex-appivanhempiensa kanssa ihan hyvin (ja sivumennen sanoen, hän noiden vanhusten asioita hoitikin jonnin verran loppuvaiheessa kun oma äitini oli kuollut ja enoa ei kiinnostanut, tämä siis yli 20 v avioeron jälkeen).
No saitko sinä äitipuolesi vanhemmilta lahjoja yhtä paljon kuin velipuolesi? Jos et, odotitko niitä. Jos sait, ymmärsitkö miten etuoikeutettu olit velipuoleesi nähden, kun sinua lahjotaan kolmelta taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö se nyt siis joidenkin mielestä niin, että en saakaan antaa tyttärentyttärelleni ajokorttia 18 v lahjaksi?
Tyttäreni löysi juuri miehen jolla on myös lapsi ja minulla ei ole eläkkeestä vara alkaa nyt pikaisesti säästämään sitä myös hänelle!
Vierailija kirjoitti:
Esität, ap, nyt keskustelussa loukkaantuneita argumentteja ja ironisoit marttyyrimäiseen sävyyn yleisellä tasolla esitettyä ajatusta siitä, että toisia kylmästi kohdelleet vanhukset voivat päätyä vanhainkotiinsa yksin.
Sinuna minä kuitenkin nyt miettisin ihan vakavasti sitä, voisiko ihmisten hyökkäävienkin kommenttien taustalla olla jotakin muutakin kuin sitä, että he ovat typeriä ja väärässä. Minusta tuntuu ainakin sivustaseuraajana todella pahalta lukea sitä välinpitämättömyyttä, jolla suhtaudut noihin bonuslapsenlapsiisi. Kerrot itsekin, että olet tuntenut heidät pienestä asti, ja he ovat tulleet aiemmin syliisikin istumaan. Sitten kuitenkin kirjoitat heistä allaolevan lainauksen tapaisesti - antaen ymmärtää, että he ovat sinulle kuitenkin vain vieraita ja todella paljon vähemmän rakkaita kuin biologiset lapsenlapsesi.Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut ja ottanut välillä yöksikin noita pojan lapsipuolia että vanhemmat ovat päässeet menemään mutta mielelläni ottaisin useimmin vain noita omia. Mielestäni olen ollut heille ystävällinen mutta tietenkin omat on aina omat.
ApMitähän nuo lapsenlapset mahtavat sinusta ajatella? Mitä he ajattelisivat, jos he lukisivat viestisi tästä ketjusta? Tai mitä biologiset lapsenlapsesi ajattelisivat tavasta, jolla puhut bonuslapsenlapsistasi? Sinuna minä aivan aidosti häpeäisin.
Hyi, häpeä itse. Sinusta tulee mieleen vain ahne ihminen, joka arvottaa kaiken pelkän rahan kautta. Mielestäsi isovanhemman antama aika tai hoivakaan ei ole mitään, kun on "väärin ajateltu" biologiset lapsenlapset tärkeämmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Mutta ne lainalapsethan saa omilta isovanhemmiltaan sen paremman lahjan
Saa tai ei, miksi kukaan ostaisi lähtökohtaisesti jotain ei-erityisen kivaa? Jos haluaa panostaa parikymppiä, voi yhtä hyvin ostaa jonkun parinkympin legon tai barbin eikä parinkympin pyjamaa (jos nyt legot tai barbit sattuisivat olemaan se juttu, mistä lapsi pitää). Ihan satavarmasti lapsi olisi siitä iloisempi.
Olen varmaan hyvin outo ihminen, outoja ovat ilmeisesti myös molemmat lapseni ja heidän serkkunsa.
Meidän suvussa suosikkilahjoja ovat kirjat, piirustus- ja askartelutarvikkeet, jopa (!) pyjamat. Niihin pukeudutaan illalla, vaikka ne heitettäisiin yöksi pois päältä.
Legoja ostetaan ihan pienille, mutta 10- ja 12-vuotiaat jo meidän suvussa katsoisivat vähän ihmeissään jos paketissa olisi legoja tai (varsinkaan) joku barbie.
Olemme sopineet, että perherajojen yli ei osteta mitään elektroniikkaa. Mikä onkin viisasta, koska vastuu alaikäisten elektroniikasta kuuluu vain ja ainoastaan heidän vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan antamisessa lapselle pätee kyllä ihan se mikä aikuistenkin kanssa: anna lahja, jos haluat ilahduttaa ja anna sellainen lahja, josta oikeasti oletat vastaanottajan ilahtuvan. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista, mutta sellaisen lahjan antaminen, jota vastaanottaja ei halua tai tarvitse on silkkaa ilkeilyä ja vallankäyttöä. Kaikista härskeintä on antaa osalle harkittuja, haluttuja lahjoja ja osalle vaan jotain, jotta voi sanoa jotain antaneensa ja esittää loukkaantunutta, jos siitä ei ollakaan kiitollisia. Tämän rinnalla se rahallinenkin arvo on ihan toissijaista.
Minusta leikki-ikäiselle pyjaman antaminen, kun toinen saa leluja on juurikin tällaista. Pyjama sinänsä voi toimia ns toisena lahjana, mutta sen päälahjan tulee olla jotain kivaa. Eli mieluummin et osta uusiolapsenlapsille pyjamia, vaan jotkut kivat heidän toivomat lelut sopivassa hintaluokassa ja biolapsenlapsille sitten niiden lelujen lisäksi ne pyjamat tms.
Mutta ne lainalapsethan saa omilta isovanhemmiltaan sen paremman lahjan
Saa tai ei, miksi kukaan ostaisi lähtökohtaisesti jotain ei-erityisen kivaa? Jos haluaa panostaa parikymppiä, voi yhtä hyvin ostaa jonkun parinkympin legon tai barbin eikä parinkympin pyjamaa (jos nyt legot tai barbit sattuisivat olemaan se juttu, mistä lapsi pitää). Ihan satavarmasti lapsi olisi siitä iloisempi.
Olen varmaan hyvin outo ihminen, outoja ovat ilmeisesti myös molemmat lapseni ja heidän serkkunsa.
Meidän suvussa suosikkilahjoja ovat kirjat, piirustus- ja askartelutarvikkeet, jopa (!) pyjamat. Niihin pukeudutaan illalla, vaikka ne heitettäisiin yöksi pois päältä.
Legoja ostetaan ihan pienille, mutta 10- ja 12-vuotiaat jo meidän suvussa katsoisivat vähän ihmeissään jos paketissa olisi legoja tai (varsinkaan) joku barbie.
Olemme sopineet, että perherajojen yli ei osteta mitään elektroniikkaa. Mikä onkin viisasta, koska vastuu alaikäisten elektroniikasta kuuluu vain ja ainoastaan heidän vanhemmilleen.
No sehän on täysin ihmisestä kiinni. Väittäisin, että keskiverto 10 tai 12v nauttii kuitenkin enemmän vaikka jostain pelistä, vaatekaupan lahjakortista, suosikkiartistin levystä, kirjasta (jos lukee) tms kuin pyjamasta. Olennaista nyt on selvittää vaikka niiltä vanhemmilta mistä juuri kyseinen lapsi nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Vierailija kirjoitti:
Meneekö se nyt siis joidenkin mielestä niin, että en saakaan antaa tyttärentyttärelleni ajokorttia 18 v lahjaksi?
Tyttäreni löysi juuri miehen jolla on myös lapsi ja minulla ei ole eläkkeestä vara alkaa nyt pikaisesti säästämään sitä myös hänelle!
Ilmeisesti et. Tosin et varmasti voisi kustantaa hänelle ajokortti siinäkään tapauksessa että hänellä olisi biologinen sisarus joka ei esim. haluaisi ajokorttia ajaa. Olisihan se nyt kovin epätasa-arvoista jos hän saisi mutta toinen ei.
Ehkä minun täytyy myös velvoittaa nuorempien lasten kummien tuomaan samanarvoiset lahjat myös esikoiselle jonka kummi kuoli eikä ole enää lahjoja ostelemassa. Tai ei kai tämä epätasa-arvoista koskekkaan minun lapsiani kun he kuitenkin elävät ydinperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä yhdenkään ihmisen tässä elämässä kuullut sanovan että voi kun kiva että on ennestään lapsia jonku muun kanssa. En äiti tai isäpuolien tai mummo/vaaripuolien. Jokainen ottaisi kaikkein mieluiten lapsettoman ihmisen kumppanikseen ja mummut hellisi vaan niitä omia lapsenlapsia. Se nyt vaan on kylmä totuus että ne vanhat lapset on välttämätön paha joita pitää yrittää sietää. Olen seurannut ystäväni mummoilua kun hän sanoi että oikein puistattaa kun miniän tyttö halaa ja omia voisi halailla päivät pitkät. Niin se vaan menee toisten lapset ärsyttää eri tavalla kun ne omat.
Toivottavasti näillä isovanhemmilla, joita oikein puistattaa kun ei-biologinen lapsenlapsi halaa, on rohkeutta kertoa tämä asia suoraan vanhemmille! Mun lasten ei ainakaan tällaisen tunnevammaisen ihmisen kanssa tarvitsisi olla sitten tekemisissä ollenkaan, ihan riippumatta biologisesta siteestä.
Osa ihmisistä on todella omituisia ja häiriintyneitä tässä verisukulaisuus-ihannoinnissaan. Miten te voitte rakastaa puolisoanne, kun ei hänkään ole teille mitään oikeaa (oikea=biologinen teidän näkemyksen mukaan) sukua? Tai miten voitte ostaa vaika puolison sisaruksille tai vanhemmille lahjoja, eiväthän hekään ole oikeaa sukua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin uusioperheen lapsi v -88 alkaen. Asuin isän ja äitipuolen kanssa, pikkuveli syntyi vuotta myöhemmin. Omaan äitiini en pitänyt juurikaan yhteyttä (alkoholisti) mutta äidin vanhempiin kyllä. Vähintään kerran kuussa kävin heidän luonaan tai heidän kanssaan jossain. Synttäreitä juhlittiin myös heidän luonaan (vain minä + isovanhemmat, ei siis muita sukulaisia tms) ja samoin tapaninpäivä oli heidän oma joulu niin pitkään kun vain muistan.
Velipuoleni tai äitipuoleni ei koskaan heidän luonaan käynyt eikä veli saanut heiltä lahjoja synttäreinä/jouluna. Ei olla veljen kanssa tästä keskusteltu (edes näin aikuisena) joten ihan varmaksi en voi mennä sanomaan hänen tuntemuksistaan. Mutta jotenkin kun tuo systeemi oli ollut voimissaan vanhempieni erosta alkaen niin ehkä se sitten oli vain osa meidän perheen arkea. Joskus harvoin isovanhempani tulivat käymään meillä kotona ja kyllä ottivat veljeni sekä äitipuoleni huomioon siinä tilanteessa (kuten nyt käytöstapoihin kuuluukin). Isäni taas tuli juttuun ex-appivanhempiensa kanssa ihan hyvin (ja sivumennen sanoen, hän noiden vanhusten asioita hoitikin jonnin verran loppuvaiheessa kun oma äitini oli kuollut ja enoa ei kiinnostanut, tämä siis yli 20 v avioeron jälkeen).
No saitko sinä äitipuolesi vanhemmilta lahjoja yhtä paljon kuin velipuolesi? Jos et, odotitko niitä. Jos sait, ymmärsitkö miten etuoikeutettu olit velipuoleesi nähden, kun sinua lahjotaan kolmelta taholta?
Piti oikein kunnolla ruveta muistelemaan. Äitipuolen vanhemmat olivat kuolleet (hänen äitipuolensa oli hengissä mutta käytiin siellä vissiin kerran tai kaksi, en tiedä syytä miksi näin) ja hänen sisaruksiaan tapasin silloin tällöin. Mutta en kyllä mitenkään päin muista että heiltä olisi tullut lahjoja meille kummallekaan paitsi veljen kummitädiltä (toi veljelle synttäri- ja joululahjan sekä mulle joululahjan, veljen synttärit just joulunpyhinä). Muut sukulaiset (isän puolelta) lahjoivat jouluisin vain omat lapsensa (kuten meilläkin), tosin kummilapsia muistettiin puolin ja toisin. Veli saattoi aattona kerätä isomman pakettikasan kuin muut lapset mutta siinä oli samassa sitten synttärilahja (jos vaikka joku tädeistä/sedistä ei päässytkään myöhemmin oleviin juhliin tms).
Ja kysymyksiisi vastaten, en saanut lahjoja sen kummemmin siltä puolelta mutten kyllä kamalasti niiden perään haikaillutkaan. Jos veljen kummitäti toi minulle paketin olin kovasti iloinen ja kiitin. Ja niiden sisältö oli yleensä luokkaa pinnejä, tarroja tai muuta sellaista (eli ei tosiaan mitään kallista) mutta minulle hyvinkin mieluisia. Etuoikeutettuna en kyllä tajunnut itseäni pitää...
Itse olen ratkaissut tämän niin etten kyläile esikoiseni kanssa miehen suvun juhlissa. Aikamme yritimme, mutta en voinut hyväksyä aikuisten ihmisten syrjintää pientä lasta kohtaan. Nykyään mies käy yksin tai yhdessä yhteisen lapsemme kanssa. Jotain lahjoja sieltä suunnasta joskus toimitetaan, mutta eivät näyttele meidän perheessä minkäänlaista roolia. Eipä ole miehen sukulaiset läheisiä yhteiselle lapsellemmekaan. Surullista mutta näin se sitten meni. Onneksi lapsilla on minun vanhemmat ja minun läheisinä ja tärkeinä elämissään.
Kun tätä keskustelua luen, niin tulen entistä vakuuttuneemmaksi, että me elämme ”uusperheessämme” oikein. Molemmilla on omia lapsia.
- me emme ole uusperhe, emmekä perhe. Meidän yksikkö on parisuhde, jossa molemmilla on lapsia eri kokoonpanoilla.
- molemmat hoidamme omat lapsemme. Emme vaadi toiselta puolisolta mitään. Mutta toki autamme hädässä.
- minä sukuloin kasteni kanssa vanhemmillani. Mies on harvemmin mukana, hänen lapsensa eivät koskaan. Sama toiste päin.
Meillä ei ole mitään uusperheiden ongelmia. Kumpikaan uuvu tähän kuvioon. Eikä myöskään tällaisia lahjaongelmia. Isovanhempienkaan ei tarvitse köyhtyä, vaan saavat käyttää lahjarahansa siten kuin haluavat.
Vanhemmillani on 7 lasta ja 23 lastenlasta, joista 2 on uuslapsia (veljen vaimon lapset). En koe, että on suvulta mitenkään pois, että heidät huomioidaan tasavertaisesti.
Mä erehdyin sanomaan miehelle, kun anoppi osti meidän yhteisille lapsillemme kalliimmat lahjat kuin mun edellisestä avioliitosta oleville lapsille. Sanoin, että on väärin mun lapsiani kohtaan, kun jouluaattona he saa vähemmän ja halvempia lahjoja kuin sisaruksensa. Miehen mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta vaadin häntä ilmoittamaan äidilleen, että joko kaikille samanarvoiset lahjat tai ei meidän perheeseen lahjoja ollenkaan. Lisäsin vielä, että jos haluaa jotain ostaa, voi ostaa jotain pientä. Arvatkaapa, mitä mies teki? Sopi ex-vaimonsa kanssa, että heidän yhteiset lapsensa eivät ole enää jouluaattoisin meillä (naiselle tämä sopi oikein hyvin, koska on jouluihminen) ja äitinsä kanssa, että anoppi ostaa meidän lapsille vain pienet lahjat ja käyttää lopun joulubudjetistaan miehen ex-vaimon luona asuville lapsenlapsilleen. Mies ei edelleenkään tajua, mikä meni väärin vaan väittää, että mähän halusin, ettei lapseni jouluaattona pety.
En sano, että sinun pitäisi antaa rahaa kenellekään. Mutta oletko miettinyt, että joskus voi tehdä jotain, mikä tuntuu omituiselta jos sillä jotakuta ilahduttaa?