Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe. Mulla on kolme lasta , miehellä yksi. Lisäksi kaksi yhteistä. Miehen lapsi asuu äidillään, mutta on meillä todella usein. Mun exä maksaa lapsistaan elatusmaksut ja ostaa heistä jokaiselle jotain pientä joululahjaksi ja synttärilahjaksi. Hän ei osta lahjoja miehen ja mun yhteisille lapsille eikä miehen lapselle. Exän vanhemmat ovat pienituloisia ja he ostavat yleensä yhteisen lahjan kaikille kolmelle lapsenlapselleen. Mä olen hoitovapaalla, mies tienaa kuukaudessa noin 2200€ nettona, miehen vanhemmat ovat kuolleet ja mun vanhempani pienituloisia. Omat vanhempani ostavat jotain pientä kaikille muille paitsi ei miehen lapselle. Heillä on yhteensä 16 lastenlasta eikä ole varaa ostaa edes omilleen kallista eikä kenellekään mitään ylimääräistä. Miehen exä taas on hyvätuloinen ja samoin exän vanhemmat ja sisarukset. Mies ei ole koskaan maksanut edes eltusmaksuja, koska lastensa äiti on katsonut, ettei tarvitse. Tästä olen hyvin kiitollinen, koska me tarvitaan jokainen euro omalle perheelle. Miehen lapsi on pienestä pitäen matkustellut vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa ulkomailla, on saanut aina kalliita lahjoja sekä omalta äidiltään, isovanhemmiltaan että äitinsä sisaruksilta ja kummeiltaan. Tämä tyttö on saman ikäinen mun esikoistyttäreni kanssa ja tyttöjen välinen elintasoero on huikea. En näe mitään järkeä siitä, että vaatisin "tasapuolisuuden nimissä" omia pienituloisia vanhempiani ostamaan vielä tällekin tytölle lahjoja. Tytölle, jolla on muutenkin kaikkea ja paljon enemmän kuin me pystytään ikinä tarjoamaan mun lapsille ja yhteisille lapsillemme. Mun ja miehen tehtävä on ollut opettaa lapset olemaan kadehtimatta tätä tyttöä, hänen ulkomaanmatkojaan, harrastuksiaan ja tavaroitaan. Joskus se on vaikeaa, kun esiteini haluaisi samoja asioita kuin miehen samanikäinen tyttö. Me ei kuitenkaan voida mitään sille, että miehen tyttö elää aivan erilaisessa perheessä ja maailmassa kuin muut lapsemme.
Elin sun vanhemmat saa olla epätasapuolisia vain siksi, että sun mielestä niin on OK? Etkö lainkaan mieti, miltä tuntuu tuosta tytöstä, kun hän ei ole isovanhemmille minkään arvoinen, viis siitä, että nämä eivät edes ole biologisia isovanhempia.
Eihän MUN vanhemmat ole tytön isovanhempia!!! Me ei olla koskaan edes väitetty tytölle, että he olisivat. Ei hän pidä mun vanhempiani omina isovanhempinaan. Eihän tytön äidin vanhemmatkaan ole mun lasteni tai edes mun ja miehen yhteisten lasten isovanhempia. Eikä mun exäni vanhemmat ole tän tytön eikä miehen ja mun yhteisten lasten isovanhempia. Tyttö on OMILLE isovanhemmilleen todella tärkeä ja saa heiltä paljon enemmän kaikkea kuin kaikki meidän muut lapset yhteensä. Musta olisi kohtuutonta vaatia omilta vanhemmiltani, että he ostaisivat entistäkin pienemmät ja halvemmat lahjat kaikille kuudelletoista lapsenlapselleen, jotta voisivat ostaa vielä samanarvoisen lahjan myös tälle tytölle, jolla on jo kaikkea.
Näin on meilläkin. Tuo epätasa-arvo on materiaalisesti vain aikuisen päässä, ei lapsilla, he ymmärtävät sen, jos siitä puhutaan. Lapsi kohtaa epätasa-arvoa aikuisten silmissä, jos syntyessään, sillä jo synnynlahjat ovat erilaiset.
Kuuntelin muutama vuosi radiota, jossa lapset kertoivat joulusta ja mitä se merkitsee, niin kaikki kertoivat parasta joulussa olevan esim. perheen kanssa nautittu yhteinen ateria, hautausmaalla käynnit, jouluvalmistelut jne. hyvin arkisia asioita ja hännänhuippuna tulivat joululahjat, vaikka vanhemmat panostavat niihin usein eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on äidilleni todella rakas. Hän on äitini ensimmäinen lapsenlapsi ja ovat olleet kaikki nämä 12v todella läheisiä. Äitini on hoitanut tytärtäni säännöllisesti ihan kolmivuotiaasta asti ja nyt kun olen yhdessä miehen kanssa jolla on 8v poika, niin ei kai kukaan voi olettaakaan, että nämä lapset olisivat nyt äidilleni samalla lailla mailman rakkaimpia lapsia!
Toki myös 10v lapsi huomioidaan samalla tavalla kun ollaan perheenä, mutta äitini on aina haaveillut, että kun tytär pääsee ripille niin he lähtevät yhdessä reissuun, tätä ei todellakaan tarvitse perua tai muuttaa suunnitelmia sen vuoksi, että mukaan on tullut uusia ihmisiä. Äitini voi edelleenkin ostaa tyttärelleni lahjoja ilman, että kukaan loukkaantuu. Myös 8v saa äitinsä ja isänsä vanhemmilta samanlaista huomiota kuin minun tyttäreni isänsä ja minun vanhemmilta.
Kaikki ymmärtävät tämän ja se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on äidilleni todella rakas. Hän on äitini ensimmäinen lapsenlapsi ja ovat olleet kaikki nämä 12v todella läheisiä. Äitini on hoitanut tytärtäni säännöllisesti ihan kolmivuotiaasta asti ja nyt kun olen yhdessä miehen kanssa jolla on 8v poika, niin ei kai kukaan voi olettaakaan, että nämä lapset olisivat nyt äidilleni samalla lailla mailman rakkaimpia lapsia!
Toki myös 10v lapsi huomioidaan samalla tavalla kun ollaan perheenä, mutta äitini on aina haaveillut, että kun tytär pääsee ripille niin he lähtevät yhdessä reissuun, tätä ei todellakaan tarvitse perua tai muuttaa suunnitelmia sen vuoksi, että mukaan on tullut uusia ihmisiä. Äitini voi edelleenkin ostaa tyttärelleni lahjoja ilman, että kukaan loukkaantuu. Myös 8v saa äitinsä ja isänsä vanhemmilta samanlaista huomiota kuin minun tyttäreni isänsä ja minun vanhemmilta.
Kaikki ymmärtävät tämän ja se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.
Lipsahti yhteen kohtaan, että 10v (on edelleen siis 8v.)
Vierailija kirjoitti:
Olette te hassuja. Koko jutun ydin on mielestäni siinä, että aikuinen ei saa tahallaan olla epäreilu. Riippumatta omista mieltymyksistä.
Kannattaa käydä ihan kunnollinen ja rauhallinen keskustelu pojan ja miniän kanssa. Kuunnella heidän kasvatuslinjojaan ja kunnioittaa. Kertoa omat huolensa. Niin yleensä voi oppia itsekin jotain.
Eli en sano, että apn lahjat olisivat väärin. Vääryys on siinä, että aikuiset eivät voi yhdessä rauhassa pohtia, mikä olisi kohtuullista ja riittävän tasapuolista. Oletus siitä, että koska on ostanut "jotain", on ollut reilu, ei ole oikein myöskään. Ylipäätään asioiden olettaminen on aina ihan hölmöä. Puolin ja toisin siis.
Tasapuolisuuteen on hirveän vaikea antaa toiselle ohjeita. Tasapuolisuus on aina henkilökohtainen kokemus. Tasapuolista kun kaikille ja kaikissa tilanteissa ei ole sekään että kaikki jaetaan sentilleen ja millilleen tasan.
Keskustelua ja toisen näkemyksen ymmärtämistä pidän minäkin tärkeänä. Ennen kaikkea lasten kanssa jotka tuntee sisaruskateutta joko biologisia tai uusperheen sisaruksia kohtaan kannattaa keskustella siitä miksi he tilanteen korvat epäreilua. Epäreiluutta ja kateutta voi kokea mitä ihmeellisimmistä asioista, joskus jopa siitä että toinen on joutunut olemaan sairaalassa mutta toinen ei ole päässyt koskaan samaa kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä ketjussa tasapuolisuutta vaativat mammat tehneet esikoisensa köyhien, köyhistä perheistä lähtöisin olevien miesten kanssa ja sen vuoksi edellyttävät, että näillekin lapsille pitäisi tulla lahjat uuden miehen vanhemmilta? En yhtään ihmettele, että ainakin nuoremmat miehet karsastavat parisuhdetta yksinhuoltajaäitien kanssa.
Minä olen yh, ihan ok-palkkainen 4000 e tuloilla. Pystyn antamaan lapsille ihan hyvän elintason. Ostan arvokkaita lahjoja.
Mutta ei, niin hyväpalkkainen en ole, että voisin antamaan muutamalle bonuslapselle tms samanarvoisia lahjoja. Sen jälkeen meillä syötäisiin pelkkää maksalaatikkoa.
Ihmisillä on ihme kuvitelma, että ok-tuloisilla sitä rahaa riittää vaikka mihin.
Hmm. Kyse on yhdestä tai parista lapsesta, oletan. Ja taloutesi kaatuu maksalaatikkolinjalle, jos heille jotain pyjamaa arvokkaampaa jouluna ostat? Ihailen kyllä, jos pystyt asian näin itsellesi selittämään ja uskotkin siihen.
Kakai lasta. Tänä jouluna ostan toiselle padin ja toiselle näytön. En pystyisi ostamaan niitä esim neljälle lapselle. Koska itsekin haluan ostaa itselleni jotain, ja etenkin matkustaa.
Eli jos uusperheen perustaisin, niin lasteni elintasoa en suostuisi alentamaan. Raha ei kuitenkaan riittäisi Ostamaan lapsipuolille kummoisia. Siksi molempien vanhempien pitää pystyä elättämään omat lapsensa.
Koko argumentaatiosi on täysin älytöntä, koska jos perustaisit uusperheen, lähtökohtana olisi toinenkin aikuinen, jonka kanssa voisitte ostaa yhdessä lahjoja kaikille perheen lapsille. Toki tässäkin voi tulla kaikenlaisia eroja tilanteissa, mutta noin lähtökohtaisesti tuossa "mitäs jos minä yksin ostaisin kymmenelle irtolaiselle läppärit" -päättelyssäsi ei oikein ole järjellistä pohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette te hassuja. Koko jutun ydin on mielestäni siinä, että aikuinen ei saa tahallaan olla epäreilu. Riippumatta omista mieltymyksistä.
Kannattaa käydä ihan kunnollinen ja rauhallinen keskustelu pojan ja miniän kanssa. Kuunnella heidän kasvatuslinjojaan ja kunnioittaa. Kertoa omat huolensa. Niin yleensä voi oppia itsekin jotain.
Eli en sano, että apn lahjat olisivat väärin. Vääryys on siinä, että aikuiset eivät voi yhdessä rauhassa pohtia, mikä olisi kohtuullista ja riittävän tasapuolista. Oletus siitä, että koska on ostanut "jotain", on ollut reilu, ei ole oikein myöskään. Ylipäätään asioiden olettaminen on aina ihan hölmöä. Puolin ja toisin siis.
Mikä on epäreilua? Onko epäreilua antaa rahaa omalle lapsenlapselle, jonka on tuntenut syntymästä asti ja olla antamatta rahaa tuntemattomalle lapselle, joka sattuu asumaan samassa taloudessa lapsenlapseni kanssa? Tai vastaavasti voidaan miettiä, onko oikein, että oma lapsenlapseni ei saa lahjaa samassa taloudessa asuvan lapsen isovanhemmilta, jotka eivät ole mitään sukua ko. perheen vanhemmille.
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaapa nyt te tilejä lapsenlapsille avaavat: siihen tarvitaan vanhempien/huoltajien lupa! Jos taas teette omissa nimissänne tilin, jonka testamentissa tms. nimeätte lapsenlapselle, niin siitä pitää maksaa saantipäivänä vero (eli. esim. laitatte joka vuosi 1000 e omissa nimissänne olevalle lapsenlapselle nimetylle tilille => 18 v ikäinen saa tilin itselleen ja maksaa lahjaveroa noin 18500 euron talletuksesta).
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaapa nyt te tilejä lapsenlapsille avaavat: siihen tarvitaan vanhempien/huoltajien lupa! Jos taas teette omissa nimissänne tilin, jonka testamentissa tms. nimeätte lapsenlapselle, niin siitä pitää maksaa saantipäivänä vero (eli. esim. laitatte joka vuosi 1000 e omissa nimissänne olevalle lapsenlapselle nimetylle tilille => 18 v ikäinen saa tilin itselleen ja maksaa lahjaveroa noin 18500 euron talletuksesta).
Itse säästän lapsenlapsille rahaa ja verottomasti pystyy antamaan 4999€ kolmen vuoden aikana. Mummu antaa ton ja vaari antaa saman niin kolmen vuoden aikana voi antaa verovapaasti paria euroa vaille kymppitonnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te hassuja. Koko jutun ydin on mielestäni siinä, että aikuinen ei saa tahallaan olla epäreilu. Riippumatta omista mieltymyksistä.
Kannattaa käydä ihan kunnollinen ja rauhallinen keskustelu pojan ja miniän kanssa. Kuunnella heidän kasvatuslinjojaan ja kunnioittaa. Kertoa omat huolensa. Niin yleensä voi oppia itsekin jotain.
Eli en sano, että apn lahjat olisivat väärin. Vääryys on siinä, että aikuiset eivät voi yhdessä rauhassa pohtia, mikä olisi kohtuullista ja riittävän tasapuolista. Oletus siitä, että koska on ostanut "jotain", on ollut reilu, ei ole oikein myöskään. Ylipäätään asioiden olettaminen on aina ihan hölmöä. Puolin ja toisin siis.
Mikä on epäreilua? Onko epäreilua antaa rahaa omalle lapsenlapselle, jonka on tuntenut syntymästä asti ja olla antamatta rahaa tuntemattomalle lapselle, joka sattuu asumaan samassa taloudessa lapsenlapseni kanssa? Tai vastaavasti voidaan miettiä, onko oikein, että oma lapsenlapseni ei saa lahjaa samassa taloudessa asuvan lapsen isovanhemmilta, jotka eivät ole mitään sukua ko. perheen vanhemmille.
Takerrut epäolennaiseen. Olennaista on käydä se keskustelu niiden vanhempien kanssa ja sen perheen lähtökohdista ja kunnioittaa heidän kasvatusperiaatteita. Ei vaan ostaa ja jyrätä "koska mä voin". Suurin osa vanhemmista on ihan kohtuullisia ja haluavat perheen lapsille mahdollisimman tasapainoisen lapsuuden. Pätee ihan ydinperheissäkin, ei mummo voi hämmentää perheen dynamiikkaa alkamalla ostaa kalliita lahjoja, jos perhe esim haluaa opettaa lapsille kohtuutta. Monet riidat on tällaisellakin käytöksellä saatu aikaan sukupolvien välille, ihan ilman että siellä on yhtään uuslasta tai puolisoa.
Ja siinä keskustelussa saa itsekin tuoda esiin näkemyksiään. Ei keskustelu tarkoita sitä, että yksi sanelee ja muut ihmettelee. Tai ainakaan itse en sitä miellä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun isä osta lahjoja miehen lapsille, karkkia antaa jouluna. Miksi pitäisikään? Yhteiset lapsemme saavat lahjat isältäni ja miehen vanhemmilta, miehen lapset saavat miehen vanhemmilta ja äitinsä vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Joo, vaikea nähdä miten jo vuosia elämässä olleen lapsen voi tuntea niin vieraaksi. Etenkin jos on hyvin pienestä tunnettu ja kohtuullisen usein nähty. Ihan eri tilanne kuin että jos vieras teini tupsahtaa mummon elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Kylläpäs tuli melkoinen ketju. Poikani asui eripaikkakunnalla aiemmin ja muuttivat vasta tänne kun ensimmäinen yhteinen lapsi oli jo syntynyt. En koe että meillä olisi lämpimät välit vaikka bonuslapsi olisi pari kertaa sylissä istunutkin niin on istunut myös naapurin lapset. Mutta me ollaan asia saatu jo sovittua jatketaan niinkun tähän astikkin. Saatiin myös pojalta lupa viedä omat lapsenlapset syyslomalla risteilylle. Tuli kyllä nyt semmonen tunne ettei tee mieli ostaa edes sitä pyjamaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Kylläpäs tuli melkoinen ketju. Poikani asui eripaikkakunnalla aiemmin ja muuttivat vasta tänne kun ensimmäinen yhteinen lapsi oli jo syntynyt. En koe että meillä olisi lämpimät välit vaikka bonuslapsi olisi pari kertaa sylissä istunutkin niin on istunut myös naapurin lapset. Mutta me ollaan asia saatu jo sovittua jatketaan niinkun tähän astikkin. Saatiin myös pojalta lupa viedä omat lapsenlapset syyslomalla risteilylle. Tuli kyllä nyt semmonen tunne ettei tee mieli ostaa edes sitä pyjamaa enää.
Tämä siis ap
Hämmennetäänkö vielä hieman. Itse olen adoptoinut mieheni kaksospojat, jotka olen tuntenut parivuotiaasta asti (heidän biologinen äitinsä kuoli, kun olivat vauvoja). Ovat nyt jo 13, adoptoin heidät 8-vuotiaina. Niin kauan, kun olivat "vain" miehen poikia, sukuni suhtautui heihin todella nihkeästi. Eivät olleet tervetulleita yhteiseen joulunviettoon, lahjoja ei tarvinnut edes kuvitella, koskaan ei äitini tai isäni suostunut heitä hoitamaan jne. Adoption jälkeen ovatkin nyt yhtäkkiä osa sukua, niin rakkaita ja ihania. Ainoa vaan, että välit on pilattu ajat sitten, eikä minulla ja miehelläni ole enää mitään kiinnostusta viettää aikaa suvun kanssa kuin aivan pakolliset.
En oikeasti aikuisena tajua. Joo, juridinen suku toki, mutta miten lapset, joita ei ennen edes siedetty mukana kohteliaisuudesta ovatkin muka yhtäkkiä rakkaita? Ja miten aikuiset luulevat, että kouluikäiset, joita tähän saakka on inhottu, leppyvät ja tajuavat, että okei nyt kun ollaan oikeasti sukua, aikuisten ei tarvitse enää kummallisia valtapelejä pelailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Kylläpäs tuli melkoinen ketju. Poikani asui eripaikkakunnalla aiemmin ja muuttivat vasta tänne kun ensimmäinen yhteinen lapsi oli jo syntynyt. En koe että meillä olisi lämpimät välit vaikka bonuslapsi olisi pari kertaa sylissä istunutkin niin on istunut myös naapurin lapset. Mutta me ollaan asia saatu jo sovittua jatketaan niinkun tähän astikkin. Saatiin myös pojalta lupa viedä omat lapsenlapset syyslomalla risteilylle. Tuli kyllä nyt semmonen tunne ettei tee mieli ostaa edes sitä pyjamaa enää.
Parempi ettet ostakaan. Se on vaan marttyyrin tapa kiillottaa kruunuaan, että ostaa vittuillakseen jotain. Osta jotain, mikä on oikeasti lapselle mieluisaa tai älä osta mitään. Ihan niinkuin toimisit aikuisenkin kanssa.
Tää ketju on avannut mun silmät tajuamaan ihmisten sydämen pienuutta. Meillä on useampi lapsi, joista yksi on adoptoitu sukuun ihan pienenä ja hän ei ole toisen puolen isovanhemmille saman arvoinen kuin muut. Kelpasi siihen asti hyvin ja häntä hemmoteltiin kunnes biolapsenlapset syntyivät ja se oli sitten siinä. Valokuvat otettiin pois näkyviltä ja korvattiin biolapsenlapsen kuvilla jne. En edes jaksa kertoa mitä kaikkea, vieläkin sattuu sieluun pienen lapsen puolesta.
Tilanteeseen on todella puututtu tiukasti, välit noihin isovanhmempiin ovat ikävä kyllä viilenneet huomattavasti, vaikka nykyään pyrkivät sovun takia toimimaan suunnilleen reilusti. Tätä ketjua luettuani tajuan että heidän silmissään sekä minä että poikansa olemme varmaan kohtuuttomia kun vaadimme kohtelemaan "vierasta" lasta samoin kuin "omaa verta" olevia.
Toivon uusperheellisille toisenlaisia läheisiä kuin nämä tämän ketjun "vieraat lapset, en välitä"-ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
oi aikoja kirjoitti:
Kyllä on ongelmia. Lahjanantohan ei ole lakisääteinen velvollisuus. Vaan omasta vapaasta tahdosta saa antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa. Näin yksinkertaistetusti. Mutta eri asia on lahjan saaneet ja heidän välinsä niihin, jotka eivät ole lahjaa saaneet.
Itse kyllä voin sanoa, että jos olisi omat lapsenlapset, ja sitten olisi täysin vieraita lapsia toisen puolison kautta, niin ilman muuta ostaisin omilleni toisenlaisia lahjoja, ja jotain mukavaa niille vieraille. Onhan niillä vierailla lapsilla omat isovanhemmat, yleensä.
Mutta harkitsisin toki asiaa monelta kantilta, huomioiden oman varallisuuteni, ja suhteeni vieraisin lapsiin ja myös sen, onko heillä ketään, joka ostaa lahjoja.
Ja tietysti yksi parhaimmista keinoista, kuten täälläkin jo mainittu, olisi talletus omien lastenlasten tileille rahaa. Sieltä sitten voisivat käyttää niihin tavaroihin, joita haluavat, esim kun 18v tulee täyteen ymv :) .
Hankalia nämä asiat. Mutta aloittajan miniän käytöstä en ymmärrä. Eihän ole hänen oikeus vaatia, että hänen lapsensa, joita ei edes tunneta, pitäisi saada samanarvoisia lahjoja kuin aloittajan OMAT lapsenlapset. Tekisin ehdottamasti niin, että tallettaisin rahaa lastenlasten tileille ja käyttöön sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Miniä on tässä asiassa vain oman ja lastensa etuja valvova taho. Ja eiköhän suurimmat riidat vältettäisi toimimalla näin.
No aloittaja kyllä kertoo tunteneensa nämä miniän lapset ihan muutaman vuoden ikäisestä ja selittää, miten nämä pienenä tulivat mielellään syliinkin istumaan. Ikäeroa biologisiin lapsenlapsiinkin on vain muutama vuosi.
Jaa, en lukenut niin tarkkaan, tosin vaikutus on vähäinen, sillä pointti on yhä se, että ovat vieraan naisen lapsia ilman sukulaissuhdetta muuta kuin avioliiton kautta. Joten aloittaja on päättänyt toimia omien lastenlasten hyväksi, tehnyt valinnan, kuten itsekin toimisin, ellei sitten olisi noita mainitsemiani asioita kuten varallisuutta jne, jolloin voisin harkita muutakin. Mutta itse olen sitä mieltä, että omat on omia. Se on elämää. Ovathan ne vieraat lapset omia omille isovanhemmilleenkin.
Ja tässä miniä haluaa hallita niiden "toisen akan" lapsien saamia lahjoja ja omaisuutta, omiensa eduksi. Se on mielestäni seikka, joka pitää huomioida. Itse asiassa aika tärkeä seikka. Pitäähän sitä jokaisen ymmärtää, että omat lapsenlapset ovat oikeasti niitä rakkaita, ja liiton kautta tulleet vieraita lapsia, joihin voi toki muodostaa suhteen.
Jos minulle miniä asettaisi vastaavanlaisia vaatimuksia, niin rahat omien lastenlasten tileille ja vot asia hoidettu. Niin, ja lahjaverohan ei tarkoita sitä, että pitää kaikesta maksaa veroa. Lisäksi on verotonta tukea esim lapsenlapsen elämää ja koulutusta ; tekemällä rahalahjoituksia ).
Miten kehtaa edes vaatia? Se että on tehnyt lapsia jo toiselle, niin miten uuden puolison vanhemmat ovat velvoitettuja kustantamaan näille lahjoja? Tietty pientä joo, mutta eiväthän ne sinun ja miehesi lapsenlapsia ole. Inhottavaa kun nyt oikeat lapsenlapset eivät saa mummon ja papan kanssa kerätä kokemuksia, kun pitää naisen entisen liiton lapset ottaa mukaan.