Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Äläpäs yleistä. Minulla on ihana isäpuoli ja siskopuoli, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Elin hyvän lapsuuden uusperheessä, varmasti paremman kuin äidin kanssa kahden olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oih, tuo pyjama jotenkin kolahti. Itselläni on tytär edellisestä liitosta. Lisäksi miehen kanssa meillä on 3 yhteistä lasta. Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun tytär on ollut vähän yli vuoden.
Joka vuosi tytär saa lahjaksi yöpuvun miehen vanhemmilta. Ihan kiva, että muistavat, mutta hän ei ole koskaan nukkunut yöpuvuissa ja miehen vanhemmat sen tietävät aivan hyvin. Jo vauvana tyttö oli aina kuumissaan ja hikinen ja nukkui pelkässä vaipassa. Edelleen nukkuu vain alushousuissa ja joskus topissa.
Tästä on tullut aivan absurdi rituaali, aina se pyjama tai yöpuku, jolla tytär ei tee yhtään mitään. Ja hirveä valitus kuinka epäkiitollisia minä ja tytär olemme, jos asiasta yritän rakentavassa hengessä keskustella.
En odottaisi paljoa tyttärelleni, mutta panostaisivat sen 20e vaikka h&m:n lahjakorttiin tms.
Mitä ne 3 yhteistä lasta saavat ensimmäisen lapsesi isän vanhemmilta? Tuleeko sieltä jotain kivaa ja kallista vai muistavatko lainkaan, että lapsenlapsellaan on sisaruksia?
He ovat kuolleet, joten en tiedä ostaisivatko jotain. Varmaan se riippuisi paljon siitä olisimmeko tekemisissä arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Olen samaa mieltä. Mutta se ei silti oikeuta sellaista käytöstä, että "lainalapsen" mummo- ja ukkipuolet sekä muut puolisukulaiset ovat tahallisen ilkeitä ja inhottavia LASTA kohtaan. Tuollaisilla ihmisillä ei ole kaikki pääkopassa kunnossa.
Mikä tässä sinusta on ilkeää tai inhottavaa käytöstä..?
On aivan normaalia, että isovanhemmat ostavat lahjoja lapsenlapsilleen. On aivan normaalia, että sukulaiset suosivat omiaan ja pyrkivät siihen, että omalla perheellä ja suvulla olisi kaikki mahdollisimman hyvin. Tämä ei missään nimessä ole inhottavaa ja ilkeää toimintaa!
Sen sijaan biologisen vanhemman pitäisi miettiä, mihin tilanteisiin lapsensa laittaa. Minkä ihmeen takia se oma lapsi pitäisi ehdoin tahdoin viedä katsomaan vierestä, miten vieraassa suvussa lahjotaan suvun lapsenlapsia? Miksi ihmeessä se äiti tai isä ei voi viettää omaa joulua oman perheensä kanssa, vaan seurustelu ja uusi onni laitetaan lapsen edun edelle, ja sitten itketään, kun vieraat ihmiset eivät tee sitä, mitä oikeasti sen vanhemman pitäisi tehdä?
Toiset sopeutuvat paremmin, toiset huonommin, mutta uusperhe ei useinkaan ole lapsen etu vaan aikuisen itsekäs päätös, josta on jälkikäteen turha syytellä mummeja ja kummeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Olen samaa mieltä. Mutta se ei silti oikeuta sellaista käytöstä, että "lainalapsen" mummo- ja ukkipuolet sekä muut puolisukulaiset ovat tahallisen ilkeitä ja inhottavia LASTA kohtaan. Tuollaisilla ihmisillä ei ole kaikki pääkopassa kunnossa.
Mikä tässä sinusta on ilkeää tai inhottavaa käytöstä..?
On aivan normaalia, että isovanhemmat ostavat lahjoja lapsenlapsilleen. On aivan normaalia, että sukulaiset suosivat omiaan ja pyrkivät siihen, että omalla perheellä ja suvulla olisi kaikki mahdollisimman hyvin. Tämä ei missään nimessä ole inhottavaa ja ilkeää toimintaa!
Sen sijaan biologisen vanhemman pitäisi miettiä, mihin tilanteisiin lapsensa laittaa. Minkä ihmeen takia se oma lapsi pitäisi ehdoin tahdoin viedä katsomaan vierestä, miten vieraassa suvussa lahjotaan suvun lapsenlapsia? Miksi ihmeessä se äiti tai isä ei voi viettää omaa joulua oman perheensä kanssa, vaan seurustelu ja uusi onni laitetaan lapsen edun edelle, ja sitten itketään, kun vieraat ihmiset eivät tee sitä, mitä oikeasti sen vanhemman pitäisi tehdä?
Toiset sopeutuvat paremmin, toiset huonommin, mutta uusperhe ei useinkaan ole lapsen etu vaan aikuisen itsekäs päätös, josta on jälkikäteen turha syytellä mummeja ja kummeja.
Juu, vihaat uusperheitä. Tuli selväksi.
Itse näin appivanhempana kerron pari totuutta. Ensinnäkin uusperhe kertoo epäonnistumisesta. Puoliso tulee valita huolella ja tehdä heti hyvä valinta. Meillä tytär epäonnustui (olen ollut yli 40v. naimisissa) ja on perustanut uusperheen. Muut sisarukset olivat huolellisempia valinnoissaan.
Uudella miehellä on kaksi poikaa ja meidän tytöllä yksi. Ikähaarukks 10-14v.
Ostan aina vain tyttären pojalle lahjat, koska nuo leveänaamaiset miehen kakarat eivät ole mun verisukulaisia. Inhoan niitä niin paljon ja olen selkeästi ilmaissut heidän olevan ei tervetulleita meidän siistiin kotiin.
Jouluaterialle haluaisin vain omat lapset ja lapsenlapset. Sukuun kuulumattomat saavat syödä mun puolesta vaikka ulkona.
Siksi tytär on sijaiskärsijä ja hän ei pääse aterialle isopäiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä(kin) kannattaa ainakin itselleen olla raadollinen ja rehellinen. Miksi koen tarpeelliseksi erotella perheen lapsia? Miksen kunnioita lapseni valintoja? Miksi haluan vaikuttaa perheen asioihin? Mitä haluan sanoa ostamalla tällaiset lahjat? ...
Vastaukset sitten rehellisyydessään paljastavat omat piilomotiivit. Itse uusperheen äitinä tiedän, että ne vastaukset ovat omalla kohdallani aika karuja eivätkä kestä päivänvaloa. Ulospäin voi selitellä tekevänsä jotain lasten parhaaksi, mutta tosiasiassa voi olla kyse vaikka siitä, että lapsen kautta haluaa loukata tämän äitiä, koska mustasukkaisuus. Tai pelko menettämisestä. Tai joku muu sosiaalisesti ei-hyväksyttävä syy. Rehellisyys itselle kuitenkin auttaa ja sitä kautta voi työstää niitä kipupisteitään ja saavuttaa paljon paremman suhteen niihin lapsiin. Hyvin, hyvin harvoinhan on kysr siitä lapsesta itsestään vaan erilaisista valta-asetelmista aikuisten välillä.
Riippuu varmaan taloudellisesta tilanteestakin paljon, mutta jos minulla on käytettävissä lastenlasten lahjoihin 300e, niin on aika valtava ero siinä, ostanko lahjat yhdelle omalle vai yhdelle omalle ja kolmelle vieraalle. Meillä ei-niin-kovin-rikkailla kaikki vieraille jaettava on ihan suoraan pois omalta suvulta, joten valinta ei ole vaikea. Kun muutenkin ollaan niukoilla, niin todellakin kaikki irtoava panostetaan omaan sukuun ja perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä(kin) kannattaa ainakin itselleen olla raadollinen ja rehellinen. Miksi koen tarpeelliseksi erotella perheen lapsia? Miksen kunnioita lapseni valintoja? Miksi haluan vaikuttaa perheen asioihin? Mitä haluan sanoa ostamalla tällaiset lahjat? ...
Vastaukset sitten rehellisyydessään paljastavat omat piilomotiivit. Itse uusperheen äitinä tiedän, että ne vastaukset ovat omalla kohdallani aika karuja eivätkä kestä päivänvaloa. Ulospäin voi selitellä tekevänsä jotain lasten parhaaksi, mutta tosiasiassa voi olla kyse vaikka siitä, että lapsen kautta haluaa loukata tämän äitiä, koska mustasukkaisuus. Tai pelko menettämisestä. Tai joku muu sosiaalisesti ei-hyväksyttävä syy. Rehellisyys itselle kuitenkin auttaa ja sitä kautta voi työstää niitä kipupisteitään ja saavuttaa paljon paremman suhteen niihin lapsiin. Hyvin, hyvin harvoinhan on kysr siitä lapsesta itsestään vaan erilaisista valta-asetelmista aikuisten välillä.
Minulla syynä on se, että vain yksi perheen lapsista on lapsenlapseni. En ole koskaan ajatellut, että lahjan antaminen lapsenlapselle tai kummitytölle tai tädille on sama kuin vaikuttaminen ko. perheen asioihin. Lahja on lahja sille ihmiselle, joka lahjan saa, se ei ole mikään koko perheelle annettu jaettavaksi tarkoitettu asia. Ei minulla käy edes mielessä, että maksaisin naapurini lapsen ajokortin, mutta lapsenlapsen ajokortin voin hyvin maksaa. Hän on minulle sukua, asuipa millaisessa perheessä tahansa. Enkä usko, että ne minulle tuntemattoman suvun lapsen tulevat katsomaan vanhainkotiin, heillä on siinä vaiheessa muitakin isovanhempia huolehdittavana, ihan verisukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä(kin) kannattaa ainakin itselleen olla raadollinen ja rehellinen. Miksi koen tarpeelliseksi erotella perheen lapsia? Miksen kunnioita lapseni valintoja? Miksi haluan vaikuttaa perheen asioihin? Mitä haluan sanoa ostamalla tällaiset lahjat? ...
Vastaukset sitten rehellisyydessään paljastavat omat piilomotiivit. Itse uusperheen äitinä tiedän, että ne vastaukset ovat omalla kohdallani aika karuja eivätkä kestä päivänvaloa. Ulospäin voi selitellä tekevänsä jotain lasten parhaaksi, mutta tosiasiassa voi olla kyse vaikka siitä, että lapsen kautta haluaa loukata tämän äitiä, koska mustasukkaisuus. Tai pelko menettämisestä. Tai joku muu sosiaalisesti ei-hyväksyttävä syy. Rehellisyys itselle kuitenkin auttaa ja sitä kautta voi työstää niitä kipupisteitään ja saavuttaa paljon paremman suhteen niihin lapsiin. Hyvin, hyvin harvoinhan on kysr siitä lapsesta itsestään vaan erilaisista valta-asetelmista aikuisten välillä.
Kiitos tästä kommentista. Se on mitä suurimmissa määrin juuri näin. Emme me aikuiset ollenkaan niin kypsiä tunne-elämältämme kuin annamme ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin appivanhempana kerron pari totuutta. Ensinnäkin uusperhe kertoo epäonnistumisesta. Puoliso tulee valita huolella ja tehdä heti hyvä valinta. Meillä tytär epäonnustui (olen ollut yli 40v. naimisissa) ja on perustanut uusperheen. Muut sisarukset olivat huolellisempia valinnoissaan.
Uudella miehellä on kaksi poikaa ja meidän tytöllä yksi. Ikähaarukks 10-14v.
Ostan aina vain tyttären pojalle lahjat, koska nuo leveänaamaiset miehen kakarat eivät ole mun verisukulaisia. Inhoan niitä niin paljon ja olen selkeästi ilmaissut heidän olevan ei tervetulleita meidän siistiin kotiin.
Jouluaterialle haluaisin vain omat lapset ja lapsenlapset. Sukuun kuulumattomat saavat syödä mun puolesta vaikka ulkona.
Siksi tytär on sijaiskärsijä ja hän ei pääse aterialle isopäiden kanssa.
Hyi. Toistaiseksi ketjun oksettavin kommentti. Ja vielä mummoikäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Minusta on tökeröä että edes odotetaan että muu suku kannattelee kahden aikuisen itsekkäistä päätöksistä syntynyttä soppaa missä lapset on ne jotka kärsii.
Olen valmis tukemaan ensimmäisessä avioliitossa olevia kriisissä ja jos lopulta ei enää liittoa jaksa tukea erossa ja auttaa lapsien kanssa mutta jos sitten aletaan värkkäämään uusioperhekuvioita niin sen sopan saa sitten itse setviä. Silloin otan vain ne verisukua olevat lapset huomioon.
Tätä ketjua lukiessa en ihmettele enää yhtään että lapsetkin kiusaa toisia, kun siihen syrjintään ja kiusaamiseen kannustetaan jopa oman perheen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näin appivanhempana kerron pari totuutta. Ensinnäkin uusperhe kertoo epäonnistumisesta. Puoliso tulee valita huolella ja tehdä heti hyvä valinta. Meillä tytär epäonnustui (olen ollut yli 40v. naimisissa) ja on perustanut uusperheen. Muut sisarukset olivat huolellisempia valinnoissaan.
Uudella miehellä on kaksi poikaa ja meidän tytöllä yksi. Ikähaarukks 10-14v.
Ostan aina vain tyttären pojalle lahjat, koska nuo leveänaamaiset miehen kakarat eivät ole mun verisukulaisia. Inhoan niitä niin paljon ja olen selkeästi ilmaissut heidän olevan ei tervetulleita meidän siistiin kotiin.
Jouluaterialle haluaisin vain omat lapset ja lapsenlapset. Sukuun kuulumattomat saavat syödä mun puolesta vaikka ulkona.
Siksi tytär on sijaiskärsijä ja hän ei pääse aterialle isopäiden kanssa.
Tässäpä sulle yksi totuus. Olet niin oksettavan kuuloinen ihminen, että tyttäresi säästyy paljolta kun ei joudu sinun kanssa jouluaterialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näin appivanhempana kerron pari totuutta. Ensinnäkin uusperhe kertoo epäonnistumisesta. Puoliso tulee valita huolella ja tehdä heti hyvä valinta. Meillä tytär epäonnustui (olen ollut yli 40v. naimisissa) ja on perustanut uusperheen. Muut sisarukset olivat huolellisempia valinnoissaan.
Uudella miehellä on kaksi poikaa ja meidän tytöllä yksi. Ikähaarukks 10-14v.
Ostan aina vain tyttären pojalle lahjat, koska nuo leveänaamaiset miehen kakarat eivät ole mun verisukulaisia. Inhoan niitä niin paljon ja olen selkeästi ilmaissut heidän olevan ei tervetulleita meidän siistiin kotiin.
Jouluaterialle haluaisin vain omat lapset ja lapsenlapset. Sukuun kuulumattomat saavat syödä mun puolesta vaikka ulkona.
Siksi tytär on sijaiskärsijä ja hän ei pääse aterialle isopäiden kanssa.
Tässäpä sulle yksi totuus. Olet niin oksettavan kuuloinen ihminen, että tyttäresi säästyy paljolta kun ei joudu sinun kanssa jouluaterialle.
Veikkaan myös, ettei se tytär edes halua jouluaterialle ja kirjoittaja vain selittelee, koska on vihainen siitä, ettei tytär tahdo tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Otakko sä mukaan joka kerta lomalle pari naapurin mukulaa tai työkaverin mukuloita?
Aivan en mäkään ota mitää vieraita vaan ne omat lapsenlapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki isovanhempana saat toimia kuten parhaaksi näet, mutta ymmärrät varmaan, että uusperheellisyys on vaikeaa ilmankin, että ulkopuoliset luovat sinne kateusasetelmia. Siinä käy hyvin nopeasti niin, että perhe alkaa harventaa kanssanne olemista, jos käytöksesi aiheuttaa perheessä pahaa mieltä.
Minusta jokaisella aikuisella suvussa, oli uus- tai ydin- tai vaikka yksisarvisperhe, on tietty velvollisuus oman käytöksensä puolesta yrittää helpottaa lasten elämää. Siinä pitää edes yrittää niellä omat mun/sun-lapset ajatukset ja olla aikuinen.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koska niitä aikuisia, jotka alun perin ovat päättämässä siitä, pakotetaanko lapsia ylipäätään mihinkään uusperhevirityksiin, joissa kateus ja epätasa-arvo ovat lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmana...
Jostain syystä nämä vanhemmat saavat toimia miten huvittaa lapsia ajattelematta, mutta auta armias, jos koko suku ei sitten juoksekaan perässä kannattelemassa näitä vanhempien vereslihalle repimiä lapsiparkoja. Mitäpä, jos ette perustaisikaan uusperhettä, vaan lapset eläisivät omien biologisten vanhempiensa kanssa omissa kodeissaan, tapaisivat omia sukulaisiaan ja vanhemmat hoitaisivat seurustelut ja uudet onnet sitten omalla ajallaan..? Tämä olisi sitä oikeaa lasten huomioonottamista!
Minusta on tökeröä että edes odotetaan että muu suku kannattelee kahden aikuisen itsekkäistä päätöksistä syntynyttä soppaa missä lapset on ne jotka kärsii.
Olen valmis tukemaan ensimmäisessä avioliitossa olevia kriisissä ja jos lopulta ei enää liittoa jaksa tukea erossa ja auttaa lapsien kanssa mutta jos sitten aletaan värkkäämään uusioperhekuvioita niin sen sopan saa sitten itse setviä. Silloin otan vain ne verisukua olevat lapset huomioon.
Voi adoptiolapsiraukat, jos sellaisia tulisi.
Miksi oi ,miksi me annetaan joululahjoja,miksi kokoonnutaan jouluaterille ym ym.Suorastaan helvetilliseltä kuulostavat suurin osa 500:sta kommentista.Kuinka paljon pahaa mieltä,katkeruutta,kateutta,vallankäyttöä ym. sisältyy lahjaperinteisiin.Joulunkin pitäisi olla rauhan ja rakkauden sekä hyväntahdon juhla.Kun kommetteja lukee niin kyllä pöyristyttää.Olen itse mummi mutta minulla ei ole näitä bonuslapsia (aivan kamala sana).Mitä tulee ap:n ajatuksiin niin pidän häntä kuitenkin ihan täyspäisenä ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
Otakko sä mukaan joka kerta lomalle pari naapurin mukulaa tai työkaverin mukuloita?
Aivan en mäkään ota mitää vieraita vaan ne omat lapsenlapset
Naapurin lapsi nyt ei mitenkään ole vertailukelpoinen lapsenlapsen sisarpuoleen ja oman lapsen lapsipuoleen.
Lahjathan tulevat joulupukilta. Minun lapsenlapseni saavat niitä yhtä paljon kuin puolisisaruksensakin, joten asia kunnossa. Koska jolupukki ei tuo rahaa, minä toimitan sitä suoraan käteisenä lapsenlapsilleni. Tuntuisi todella omituiselta antaa rahaa lapsille, joihin minulla ei ole mitään sidettä eli juuri näille uusioperheen aiemman liiton lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäänkö vielä hieman. Itse olen adoptoinut mieheni kaksospojat, jotka olen tuntenut parivuotiaasta asti (heidän biologinen äitinsä kuoli, kun olivat vauvoja). Ovat nyt jo 13, adoptoin heidät 8-vuotiaina. Niin kauan, kun olivat "vain" miehen poikia, sukuni suhtautui heihin todella nihkeästi. Eivät olleet tervetulleita yhteiseen joulunviettoon, lahjoja ei tarvinnut edes kuvitella, koskaan ei äitini tai isäni suostunut heitä hoitamaan jne. Adoption jälkeen ovatkin nyt yhtäkkiä osa sukua, niin rakkaita ja ihania. Ainoa vaan, että välit on pilattu ajat sitten, eikä minulla ja miehelläni ole enää mitään kiinnostusta viettää aikaa suvun kanssa kuin aivan pakolliset.
En oikeasti aikuisena tajua. Joo, juridinen suku toki, mutta miten lapset, joita ei ennen edes siedetty mukana kohteliaisuudesta ovatkin muka yhtäkkiä rakkaita? Ja miten aikuiset luulevat, että kouluikäiset, joita tähän saakka on inhottu, leppyvät ja tajuavat, että okei nyt kun ollaan oikeasti sukua, aikuisten ei tarvitse enää kummallisia valtapelejä pelailla.
Minulla on ollut hieman vastaavia pohdintoja. Olen harkinnut mieheni tyttären adoptointia, koska hänenkin äitinsä on kuollut ja tyttö on minulle äärimmäisen rakas. Pelkään että meille käy vähän samoin kuin teillä. Omat vanhempanihan tällä hetkellä sietävät tyttöä, koska olen tiukasti sen heille tehnyt selväksi, että se on kaikki tai ei mitään, mutta mitä käy mahdollisen adoption jälkeen. Kääntävätkö kelkkansa vai jatkavatko pikkumaista ilkeilyä lapselle.
Ohis mutta itse en olisi missään tekemisissä ihmisen kanssa joka ilkeilee minun lapselleni. Miksi sinä olet??
Ei käy kato kun pitää leikkiä kotista