Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Mikäli lasten saamissa lahjoissa olisi selkeää eriarvoisuutta senkin jälkeen kun toisten isovanhempien lahjat olisi huomioitu ja/tai itse olisin mahdollisuuksieni mukaan kompensoinut tilannetta, niin kyllä, ottaisin asian isovanhempien kanssa puheeksi. Ei sillä, että kaikille pitäisi hankkia satasen lahjat, mutta ehkä kaikille voisi sitten hankkia edullisemmat, ja vanhemmat huolehtii sitten arvokkaammista hankinnoista tasapuolisesti.
Ei ole LASTEN ETU se jos järjestely kylvää eripuraa, eriarvoisuutta, kateutta ja kilpailua sisarusten välille. Ei edes niiden enemmän saavien lasten etu. Toki lasten täytyy oppia että aina kaikki ei saa millilleen yhtä paljon, toisen kaverisynttäreille saattaa tulla enemmän vieraita kuin toisen, toinen saa kummivanhempien erottua kaksi lahjaa yhden pariskuntalahjan sijaan jne., mutta en minä osaisi millään jatkaa joululahjakäytäntöä joka aiheuttaa vähintään puolelle perheestä pahaa mieltä. Mikä idea siinä on, miksi joku haluaisi roikkua sellaisessa systeemissä kiinni jos muuta pyydetään? Eikö lahjojen ole tarkoitus ilahduttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun mieheni poikien isä on miljonääri."
Niin mitä? Isoisääkö tarkoitat.
Vai onko miehesi ex myös mies? Miehesi on bi?Äh, mieheni poikien isoisä. Luulen että mieheni ex mieheni ovat heteroita☺.
Pöh, ei varmaan pitäisi kirjoittaa enää mitään, kun tulee koko ajan kirjoitusvirheitä. Siis luulen että mieheni ex sekä mieheni ovat kumpikin heteroita...
Jos täyttä "tasa-arvoa" on mahdotonta useista eri tekijöistä johtuen mahdoton saavuttaa, eikö lapsille voisi opettaa, että kenenkään arvo ihmisenä ei ole verrannollinen tavaran tai rahan määrään, kun tästä ollaan niin huolissaan. Lapset tuskin tämän perusteella toisiaan arvottavat, elleivät siihen opi. Tärkeää on myös oppia jakamaan omastaan, jolloin tämä ei ole ongelma muutenkaan. Tuntuu, että helposti perheissä vanhemmat tällaista vastakkainasettua vain vahvistavat, sen sijaan että lapset kasvaisivat solidaariksi toisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lasten saamissa lahjoissa olisi selkeää eriarvoisuutta senkin jälkeen kun toisten isovanhempien lahjat olisi huomioitu ja/tai itse olisin mahdollisuuksieni mukaan kompensoinut tilannetta, niin kyllä, ottaisin asian isovanhempien kanssa puheeksi. Ei sillä, että kaikille pitäisi hankkia satasen lahjat, mutta ehkä kaikille voisi sitten hankkia edullisemmat, ja vanhemmat huolehtii sitten arvokkaammista hankinnoista tasapuolisesti.
Ei ole LASTEN ETU se jos järjestely kylvää eripuraa, eriarvoisuutta, kateutta ja kilpailua sisarusten välille. Ei edes niiden enemmän saavien lasten etu. Toki lasten täytyy oppia että aina kaikki ei saa millilleen yhtä paljon, toisen kaverisynttäreille saattaa tulla enemmän vieraita kuin toisen, toinen saa kummivanhempien erottua kaksi lahjaa yhden pariskuntalahjan sijaan jne., mutta en minä osaisi millään jatkaa joululahjakäytäntöä joka aiheuttaa vähintään puolelle perheestä pahaa mieltä. Mikä idea siinä on, miksi joku haluaisi roikkua sellaisessa systeemissä kiinni jos muuta pyydetään? Eikö lahjojen ole tarkoitus ilahduttaa?
Mikään ei ole koskaan ihan tasan.
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa sietämään myös sitä että kaikilla vaan ei mene nallekarkit tasan. Jos tällaista taitoa ei itsessään tunnista, ei todella kannata lähteä uusperheeseen. Eikä ehkä hankkia lapsia lainkaan.
Oletteko te tasa-arvon kannattajat niitä, joiden mielestä myös sisarukselle pitää ostaa lahja silloin, kun toisella lapsella on synttärit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos täyttä "tasa-arvoa" on mahdotonta useista eri tekijöistä johtuen mahdoton saavuttaa, eikö lapsille voisi opettaa, että kenenkään arvo ihmisenä ei ole verrannollinen tavaran tai rahan määrään, kun tästä ollaan niin huolissaan. Lapset tuskin tämän perusteella toisiaan arvottavat, elleivät siihen opi. Tärkeää on myös oppia jakamaan omastaan, jolloin tämä ei ole ongelma muutenkaan. Tuntuu, että helposti perheissä vanhemmat tällaista vastakkainasettua vain vahvistavat, sen sijaan että lapset kasvaisivat solidaariksi toisiaan kohtaan.
Ei ole tärkeää oppia jakamaan omastaan vaan huolehtimaan omastaan! Jos jotain lapsille opetan niin sen, että yhteisestä ei koskaan huolehdi kukaan, joten älä ikinä jaa mitään muiden kanssa. Asiat pitää ansaita, oli ne sitten tavaraa tai osaamista. Siksi ei pidä lähteä siihen, että yksi ainoa näkee asian eteen vaivaa, ja sen jälkeen koko muu porukka kerää hyödyn.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa nämä eriarvoisen kohtelun kannattajat tekevät musta tahallista väärinymmärtämistä. Ei kukaan ole musta missään esittänyt että kaikkien exien nyksien lapsille pitää ostaa tonnilla lahjoja.
Vaan ihan tasan sitä on yrittänyt moni sanoa että _samassa taloudessa_ yhdessä sisaruksina eläville lapsille on fiksua antaa tasapuoliset lahjat. Se on hyväksi niile omille lapsenlapsillekin.
Mutta mukavampi on ymmärtää väärin ja saada siten perusteltua omaa epäreilua suhtautumistaan. Onkohan moni epäreiluuden puolustaja kenties äitipuoli, joka ei pidä miehensä lapsista?
Miksi määrität asumisen lahjomise perusteeksi? Eikö viikonloppusisko ole samanarvoinen kuin viikko/viikko -sisko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa nämä eriarvoisen kohtelun kannattajat tekevät musta tahallista väärinymmärtämistä. Ei kukaan ole musta missään esittänyt että kaikkien exien nyksien lapsille pitää ostaa tonnilla lahjoja.
Vaan ihan tasan sitä on yrittänyt moni sanoa että _samassa taloudessa_ yhdessä sisaruksina eläville lapsille on fiksua antaa tasapuoliset lahjat. Se on hyväksi niile omille lapsenlapsillekin.
Mutta mukavampi on ymmärtää väärin ja saada siten perusteltua omaa epäreilua suhtautumistaan. Onkohan moni epäreiluuden puolustaja kenties äitipuoli, joka ei pidä miehensä lapsista?
Mutta kun se ei mene noin. Ei edes aloittajan tapauksessa, vaikka hän ostaisi kaikille poikansa perheen lapsille tasapuolisesti lahjat.
Miten tämän nyt saisi väännettyä rautalangasta? Oletetaan, että mulla on poika Mikko. Poikani on ollut parisuhteessa Marin kanssa ja heillä on yhteinen lapsi Oskari. Mari on eron jälkeen perustanut uuden perheen Teemun kanssa. Teemulla on edellisestä suhteestaan lapsi Annika ja Marilla ja Teemulla on yhteinen lapsi Jani. En minä osta lahjoja ex-miniäni ja hänen uuden miehensä Teemun lapselle Janille enkä myöskään Teemun edellisestä suhteesta olevalle Annikalle. Oskari, Annika ja Jani elävät samassa taloudessa sisaruksina, mutta minä ostan lahjat vain Oskarille. Annika ja Jani eivät ole koskaan kuuluneet minun elämääni, en ole koskaan heitä edes tavannut eivätkä he tule koskaan kuulumaankaan minun elämääni. He ovat se uusperhe, joiden pitää nyt jotenkin ihan ilman minun ja poikani hankkimia lahjoja järjestää joulunsa. Oskari saa lahjoja isältään, minulta ja meidän sukulaisiltamme, mutta ei poikani Mikkokaan osta lahjoja ex-vaimonsa uusille lapsille eikä ex-vaimonsa uuden miehen lapsille. Uusperheissä ei nyt vaan yksinkertaisesti ole kaikilla tasan samat isovanhemmat, kun ei ole edes samat vanhemmat. Vaikka miten lapset asuisivat samassa taloudessa.
Miten te tasa-arvon kannattajat pärjäätte silloin,kun exä on rikas ja maksaa kunnon elarit, uusi mies on köyhä eikä ole oikein varaa mihinkään. Exän lapsenko pitää sitten elatusmaksuilla maksaa köyhän puolisonne lapsen elatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te tasa-arvon kannattajat niitä, joiden mielestä myös sisarukselle pitää ostaa lahja silloin, kun toisella lapsella on synttärit?
Ei tietenkään, miksi pitää vetää homma överiksi ja rakennella jotain olkiukkoa? Jokaisella lapsella on synttärit omalla ajallaan, yhteiset juhlat (joulu) ovat asia erikseen. Käsittämätöntä, miten tämäkin pitää vääntää rautalangasta?
Sama kun minä kysyisin teiltä epätasa-arvon kannattajilta, että oletteko sitä mieltä, että lapsia pitää karaista myös pienellä nälällä ja pakkotyöllä? Koska jossain joku lapsi joutuu näkemään nälkää enemmän mitä toinen ja lapsityövoima on ihan normia jossain. Olisi ihan yhtä älytön kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lasten saamissa lahjoissa olisi selkeää eriarvoisuutta senkin jälkeen kun toisten isovanhempien lahjat olisi huomioitu ja/tai itse olisin mahdollisuuksieni mukaan kompensoinut tilannetta, niin kyllä, ottaisin asian isovanhempien kanssa puheeksi. Ei sillä, että kaikille pitäisi hankkia satasen lahjat, mutta ehkä kaikille voisi sitten hankkia edullisemmat, ja vanhemmat huolehtii sitten arvokkaammista hankinnoista tasapuolisesti.
Ei ole LASTEN ETU se jos järjestely kylvää eripuraa, eriarvoisuutta, kateutta ja kilpailua sisarusten välille. Ei edes niiden enemmän saavien lasten etu. Toki lasten täytyy oppia että aina kaikki ei saa millilleen yhtä paljon, toisen kaverisynttäreille saattaa tulla enemmän vieraita kuin toisen, toinen saa kummivanhempien erottua kaksi lahjaa yhden pariskuntalahjan sijaan jne., mutta en minä osaisi millään jatkaa joululahjakäytäntöä joka aiheuttaa vähintään puolelle perheestä pahaa mieltä. Mikä idea siinä on, miksi joku haluaisi roikkua sellaisessa systeemissä kiinni jos muuta pyydetään? Eikö lahjojen ole tarkoitus ilahduttaa?
Totta jos puhutaan sisaruksista mutta uusioperheen eri vanhempien lapset ei ole sisaruksia. He ovat vain lapsia joiden vanhemmat ovat olleet kipeitä yhdelle asialle ja sen takia pakottaneet lapset heidän kotis leikkiinsä. Älä selitä ydinperhettä ja uusioperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lasten saamissa lahjoissa olisi selkeää eriarvoisuutta senkin jälkeen kun toisten isovanhempien lahjat olisi huomioitu ja/tai itse olisin mahdollisuuksieni mukaan kompensoinut tilannetta, niin kyllä, ottaisin asian isovanhempien kanssa puheeksi. Ei sillä, että kaikille pitäisi hankkia satasen lahjat, mutta ehkä kaikille voisi sitten hankkia edullisemmat, ja vanhemmat huolehtii sitten arvokkaammista hankinnoista tasapuolisesti.
Ei ole LASTEN ETU se jos järjestely kylvää eripuraa, eriarvoisuutta, kateutta ja kilpailua sisarusten välille. Ei edes niiden enemmän saavien lasten etu. Toki lasten täytyy oppia että aina kaikki ei saa millilleen yhtä paljon, toisen kaverisynttäreille saattaa tulla enemmän vieraita kuin toisen, toinen saa kummivanhempien erottua kaksi lahjaa yhden pariskuntalahjan sijaan jne., mutta en minä osaisi millään jatkaa joululahjakäytäntöä joka aiheuttaa vähintään puolelle perheestä pahaa mieltä. Mikä idea siinä on, miksi joku haluaisi roikkua sellaisessa systeemissä kiinni jos muuta pyydetään? Eikö lahjojen ole tarkoitus ilahduttaa?
Mikään ei ole koskaan ihan tasan.
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa sietämään myös sitä että kaikilla vaan ei mene nallekarkit tasan. Jos tällaista taitoa ei itsessään tunnista, ei todella kannata lähteä uusperheeseen. Eikä ehkä hankkia lapsia lainkaan.
Juu elämässä ei asiat mene tasan. Sen lapsi oppii jo siinä vaiheessa, kun tekee tuttavuuksia ensimmäistä kertaa muiden lasten kanssa. Ei aikuisen tarvitse lapsen omassa kodissa lasta karaista tarkoituksella tästä asiasta, kyllä se oppi tulee ihan jokapäiväisessä elämässä muutenkin.
Te, joiden mielestä on ok jos mummo ostaa vanhempien toiveista huolimatta omille lapsenlapsille lahjoja kolminumeroisilla ja bonuslapsille parilla kympillä samaan lahjanjakotilaisuuteen, onko mielestänne perusteltua että se perheen omakin vanhempi ostaisi samassa taloudessa asuville lapsipuolilleen ja omille lapsilleen räikeän eriarvoisia lahjoja samaan lahjanjakotilaisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te tasa-arvon kannattajat niitä, joiden mielestä myös sisarukselle pitää ostaa lahja silloin, kun toisella lapsella on synttärit?
Ei tietenkään, miksi pitää vetää homma överiksi ja rakennella jotain olkiukkoa? Jokaisella lapsella on synttärit omalla ajallaan, yhteiset juhlat (joulu) ovat asia erikseen. Käsittämätöntä, miten tämäkin pitää vääntää rautalangasta?
Sama kun minä kysyisin teiltä epätasa-arvon kannattajilta, että oletteko sitä mieltä, että lapsia pitää karaista myös pienellä nälällä ja pakkotyöllä? Koska jossain joku lapsi joutuu näkemään nälkää enemmän mitä toinen ja lapsityövoima on ihan normia jossain. Olisi ihan yhtä älytön kysymys.
Mietin vain, kun olen tällaisenkin äidin tavannut. Mietin vain, onko teille yhteistä se, ettei lapsen mieltä saa koskaan pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä on ok jos mummo ostaa vanhempien toiveista huolimatta omille lapsenlapsille lahjoja kolminumeroisilla ja bonuslapsille parilla kympillä samaan lahjanjakotilaisuuteen, onko mielestänne perusteltua että se perheen omakin vanhempi ostaisi samassa taloudessa asuville lapsipuolilleen ja omille lapsilleen räikeän eriarvoisia lahjoja samaan lahjanjakotilaisuuteen?
Tuohan on asia, jonka pariskunta sopii ihan keskenään ja juuri haluamallaan tavalla jo ennenkuin lyövät hynttyyt yhteen. Ei siinä velvoiteta ketään ulkopuolista toimimaan pariskunnan haluamalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lasten saamissa lahjoissa olisi selkeää eriarvoisuutta senkin jälkeen kun toisten isovanhempien lahjat olisi huomioitu ja/tai itse olisin mahdollisuuksieni mukaan kompensoinut tilannetta, niin kyllä, ottaisin asian isovanhempien kanssa puheeksi. Ei sillä, että kaikille pitäisi hankkia satasen lahjat, mutta ehkä kaikille voisi sitten hankkia edullisemmat, ja vanhemmat huolehtii sitten arvokkaammista hankinnoista tasapuolisesti.
Ei ole LASTEN ETU se jos järjestely kylvää eripuraa, eriarvoisuutta, kateutta ja kilpailua sisarusten välille. Ei edes niiden enemmän saavien lasten etu. Toki lasten täytyy oppia että aina kaikki ei saa millilleen yhtä paljon, toisen kaverisynttäreille saattaa tulla enemmän vieraita kuin toisen, toinen saa kummivanhempien erottua kaksi lahjaa yhden pariskuntalahjan sijaan jne., mutta en minä osaisi millään jatkaa joululahjakäytäntöä joka aiheuttaa vähintään puolelle perheestä pahaa mieltä. Mikä idea siinä on, miksi joku haluaisi roikkua sellaisessa systeemissä kiinni jos muuta pyydetään? Eikö lahjojen ole tarkoitus ilahduttaa?
Mikään ei ole koskaan ihan tasan.
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa sietämään myös sitä että kaikilla vaan ei mene nallekarkit tasan. Jos tällaista taitoa ei itsessään tunnista, ei todella kannata lähteä uusperheeseen. Eikä ehkä hankkia lapsia lainkaan.
Juu elämässä ei asiat mene tasan. Sen lapsi oppii jo siinä vaiheessa, kun tekee tuttavuuksia ensimmäistä kertaa muiden lasten kanssa. Ei aikuisen tarvitse lapsen omassa kodissa lasta karaista tarkoituksella tästä asiasta, kyllä se oppi tulee ihan jokapäiväisessä elämässä muutenkin.
Ei se, että kullakin lapsella on omat vanhemmat ja omat isovanhemmat, ja tämän asian mukaan toimitaan, ole mitään erityistä karaisemista. Se on normaaliutta.
Jollain lapsella on pisimmät jalat, hän ulottuu korkeimmalle. Joku tuo aina (sinne kotiin, hui) kymppejä kokeista, toinen kiikuttaa vaan vitosia ja punakynämerkintöjä ja Wilmaviestit paukkuu. Joku lapsista saa reuman tai diabeteksen. Joku on perheen notkein. Yhdellä on aina kavereita oven takana ja toinen ei saa mistään kivaa kaveria.
Ja joku viettää joka toisen joulun isän luona ja joka toisen joulun äidin luona, saa siellä etävanhemman luona lahjat sen vanhemman suvulta. Toinen taas joutuu aina vaan viettämään niitten samojen vanhempien luona kaikki joulut...
Ihme tavarakeskeisyyttä täällä. Ihan kuin se tekisi elämästä tasa-arvoista, että joka mukulalla on elämässään tasan samat tavarat. Vink vink ei se tee.
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä on ok jos mummo ostaa vanhempien toiveista huolimatta omille lapsenlapsille lahjoja kolminumeroisilla ja bonuslapsille parilla kympillä samaan lahjanjakotilaisuuteen, onko mielestänne perusteltua että se perheen omakin vanhempi ostaisi samassa taloudessa asuville lapsipuolilleen ja omille lapsilleen räikeän eriarvoisia lahjoja samaan lahjanjakotilaisuuteen?
On perusteltua ja näin toimisin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä on ok jos mummo ostaa vanhempien toiveista huolimatta omille lapsenlapsille lahjoja kolminumeroisilla ja bonuslapsille parilla kympillä samaan lahjanjakotilaisuuteen, onko mielestänne perusteltua että se perheen omakin vanhempi ostaisi samassa taloudessa asuville lapsipuolilleen ja omille lapsilleen räikeän eriarvoisia lahjoja samaan lahjanjakotilaisuuteen?
On perusteltua ja näin toimisin itsekin.
Kun elin uusperheessä, minä ostin kalliimmat lahjat omalle lapselleni, mies omalleen ja yhdessä ostettiin yhteiselle lapselle. Ei mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä on ok jos mummo ostaa vanhempien toiveista huolimatta omille lapsenlapsille lahjoja kolminumeroisilla ja bonuslapsille parilla kympillä samaan lahjanjakotilaisuuteen, onko mielestänne perusteltua että se perheen omakin vanhempi ostaisi samassa taloudessa asuville lapsipuolilleen ja omille lapsilleen räikeän eriarvoisia lahjoja samaan lahjanjakotilaisuuteen?
On perusteltua ja näin toimisin itsekin.
Kun elin uusperheessä, minä ostin kalliimmat lahjat omalle lapselleni, mies omalleen ja yhdessä ostettiin yhteiselle lapselle. Ei mitään ongelmaa.
Minäkin elän uusperheessä. Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä.
Molemmat ostamme lahjat vain omile lapsillemme. Lapset eivät tosin tiedä, keneltä ne ovat.
Isovanhemmat ostavat lahjat vain omille lapsenlapsilleen. Sen lapset tietävät.
Ei ongelmia.
Eli pitääkö äitini ostaa veljeni lapsen uusille velipuolille lahjat? Velipuolet ovat ex-vaimon ja uuden miehen lapsia?