Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
No jos se on jo maksettu? Tai kyseessä on niin pieni lapsi ettei vielä harrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
No jos se on jo maksettu? Tai kyseessä on niin pieni lapsi ettei vielä harrasta.
Tosi hienoa, jos sinun lapsesi kevätkauden kulutus ruokaa lukuun ottamatta jää alle sataseen. Monissa perheissä kuitenkin lapsiin satsataan rahallisesti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puhuu siittä että ostan lapsille tyhmät pussilakanat lahjaksi missää en ole näin sanonut. Viimme vuonna ostin siis kaikille pyjamat ja lisäksi ne lelulahjat omille. Mielestäni pyjamat on oivallinen joululahja joka kaupassakin niitä on vinot pinot joulun alla. Omillekkin lapsille ostan usein joululahjaksi uudet yöpuvut/pyjamat vaikka aikuisia ovatkin. 5 omaa lastenlasta plus 2 bonuslapsia niin johan niihin pyjamiinkin jo meni lähes 200€. Olen aina ostanut kaikille 4 samat lahjat ja siihen lisäksi sitten omille ne extralahjat. Sitä edellisenä vuonna ostin kaikille 4 kylpytakit, onko nekin huono lahja?
Molemmat lapset tulee perheineen meille aatoksi ja lähes aina jäävät yöksikin vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Lisäksi kun bonuslapset saavat aina isän puolen isovanhemmilta kirjalahjat niin pitäisikö niiden arvo ottaa huomioon jos ruvetaan pilkulleen menemään?
Laitan aina kaikki ruuat koko porukalle, olen aina pyytänyt syömään myös miniän äidin niin en nyt koe olevani ihan läpimätä ihminen.
Ap
No pyjama on ihan yhtä tyhmä lahja tietynikäisille lapsille kuin pussilakana. Se voi olla tarpeellista mutta ei lapsi siitä välttämättä ilahdu juurikaan. Vasta myöhemmin lapset alkavat arvostaa vaatelahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
No jos se on jo maksettu? Tai kyseessä on niin pieni lapsi ettei vielä harrasta.
Tosi hienoa, jos sinun lapsesi kevätkauden kulutus ruokaa lukuun ottamatta jää alle sataseen. Monissa perheissä kuitenkin lapsiin satsataan rahallisesti enemmän.
Äh, pointtina se, että esim perheen kolmannella lapsella voi olla jo kaikki tarpeellinen, vaatteet, tarvikkeet, lelut jne eikä ikää niin paljoa että mikään aineetonkaan lahja oikein osuisi. Niin onhan se aivan typerää, ettei voi sitten perheen lainalapsen jutuissa auttaa, mikäli taloudellinen mahdollisuus tähän on. Vain periaatteen vuoksi, koska vain omien juridisten sukulaisten kuluja voi maksaa. Toki tämä on hypoteettinen esimerkki, mutta teoriassa ihan mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Tämä aihe käsiteltiin jo. Adoptiolapsi on juridisesti sukua.
Hmm, ja voihan se oma lapsi adoptoida sen fuusiolapsenkin, jos tämän toinen vanhempi esim kuolee. Sitten nappia painamalla muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi?
Kyllähän se sitä rakennelmaa muuttaa.
Eli ensin on vaikkapa 10 vuotta suhtauduttu tähän kuin ilmaan tai korkeintaan pakosta siedetty, ja sitten aletaan syytää mopoautoja ja Lontoon matkoja? Näinkö toimii reilu aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Niinpä, lainalapsella (ihme termi) on usein bioisä, bioäiti, näillä mollemmilla bioisovanhemmat ja biotätejä ja biosetiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Suurin ongelma on tietysti se, jos on omalle lähivanhemmalleen väärä lapsi, kuten tämän kirjoittaja on näköjään kokenut olevansa. Varmasti sellainen sairastuttaa. Tässä ketjussa nyt ehkä kuitenkin on jostain muusta kyse.
Uusioperheestä kyse. Ainut elossaoleva biovanhempi ei juuri koskaan ollut kotona. Mutta pointtina tässä minun "kipuilussa" ja "traumailussa joka pitää mennä purkamaan muualle" (kuten joku ystävällisesti av-maiseen tapaan ilmaisi) oli se, että jos uusperheen lapset (tai ydinperheen) ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, niin se rikkoo kaikkien lasten mieltä jollain tavalla. Myös niiden täysin biolasten. Että tämä kannattaa pitää mielessä.
Teillä se eriarvoistaminen tapahtui vanhempien osalta ja siinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kodin seinien sisällä kaikilla on sama elintaso ja arvo. Sen sijaan jokaisella on omat mumminsa ja kumminsa, joihin jokaiseen on omanlaisensa suhde.
Koko suvun eriarvoistava käytös voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Ensinnäkin se voi aiheuttaa eripuraa, katkeruutta ja mielipahaa lasten välille. Ja niille ns. suositummille lapsille voi nousta päähän se, että toiset nostavat heidät muiden lasten yläpuolelle saman perheen sisällä.
Silloin sitten vanhempien vaan kannattaa pysyä omissa talouksissaan ja seurustella kunnes lapset muuttaa pois kotoa. Jos vanhemmat ei osaa opettaa lapsilleen asiallisesti että sen uusioydinperheen sisällä on taas arvo mutta sukulaisten osalta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
No jos se on jo maksettu? Tai kyseessä on niin pieni lapsi ettei vielä harrasta.
Tosi hienoa, jos sinun lapsesi kevätkauden kulutus ruokaa lukuun ottamatta jää alle sataseen. Monissa perheissä kuitenkin lapsiin satsataan rahallisesti enemmän.
Äh, pointtina se, että esim perheen kolmannella lapsella voi olla jo kaikki tarpeellinen, vaatteet, tarvikkeet, lelut jne eikä ikää niin paljoa että mikään aineetonkaan lahja oikein osuisi. Niin onhan se aivan typerää, ettei voi sitten perheen lainalapsen jutuissa auttaa, mikäli taloudellinen mahdollisuus tähän on. Vain periaatteen vuoksi, koska vain omien juridisten sukulaisten kuluja voi maksaa. Toki tämä on hypoteettinen esimerkki, mutta teoriassa ihan mahdollinen.
Onko sinusta siis oikein, että toinen lapsi laitetaan kärsimään siitä, että hänen perheeseensä tuli uusi eriarvoinen perheenjäsen, jota pitää pönkittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Tämä aihe käsiteltiin jo. Adoptiolapsi on juridisesti sukua.
Hmm, ja voihan se oma lapsi adoptoida sen fuusiolapsenkin, jos tämän toinen vanhempi esim kuolee. Sitten nappia painamalla muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi?
Kyllähän se sitä rakennelmaa muuttaa.
Eli ensin on vaikkapa 10 vuotta suhtauduttu tähän kuin ilmaan tai korkeintaan pakosta siedetty, ja sitten aletaan syytää mopoautoja ja Lontoon matkoja? Näinkö toimii reilu aikuinen?
Ap kyllä muutakin kuin pakosti sietää. Lue vähän ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
No jos se on jo maksettu? Tai kyseessä on niin pieni lapsi ettei vielä harrasta.
Tosi hienoa, jos sinun lapsesi kevätkauden kulutus ruokaa lukuun ottamatta jää alle sataseen. Monissa perheissä kuitenkin lapsiin satsataan rahallisesti enemmän.
Äh, pointtina se, että esim perheen kolmannella lapsella voi olla jo kaikki tarpeellinen, vaatteet, tarvikkeet, lelut jne eikä ikää niin paljoa että mikään aineetonkaan lahja oikein osuisi. Niin onhan se aivan typerää, ettei voi sitten perheen lainalapsen jutuissa auttaa, mikäli taloudellinen mahdollisuus tähän on. Vain periaatteen vuoksi, koska vain omien juridisten sukulaisten kuluja voi maksaa. Toki tämä on hypoteettinen esimerkki, mutta teoriassa ihan mahdollinen.
Onko sinusta siis oikein, että toinen lapsi laitetaan kärsimään siitä, että hänen perheeseensä tuli uusi eriarvoinen perheenjäsen, jota pitää pönkittää?
Normaalit lapset eivät kärsi siitä, että perheenjäseniä kohdellaan mahdollisimman tasavertaisesti. Pikemminkin päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Mmm toki, mutta voihan olla, että näillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Onko se niin vaikeaa auttaa oman lapsen perhettä jos apu ei mene korvamerkitysti biologiselle sukulaiselle? Vaikka se mahdollistaisi taas esim laadukkaamman ruuan hankkimisen koko katraalle? Ette vissiin tajua, että hyvin suurella todennäköisyydellä rahat perheessä ovat ainakin jossain määrin yhteisiä. Miksi juuri se mummon raha pitää olla tietylle yksilölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko muuten maksaa exänsä uuden puolison lasten kuluja, siis sellaisen lapsen, joka ei ole exän lapsi lainkaan. Tai kuka maksaa exänsä uuden puolison exän lasten kuluja, koska ketjun perusteella isovanhempien pitää näissäkin tapauksissa muistaa tasapuolisesti lasta, joka on hänen biologisen lapsenlapsensa ei-biologisen vanhemman lapsen puolisisaruksen biologinen sisarus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Mmm toki, mutta voihan olla, että näillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Onko se niin vaikeaa auttaa oman lapsen perhettä jos apu ei mene korvamerkitysti biologiselle sukulaiselle? Vaikka se mahdollistaisi taas esim laadukkaamman ruuan hankkimisen koko katraalle? Ette vissiin tajua, että hyvin suurella todennäköisyydellä rahat perheessä ovat ainakin jossain määrin yhteisiä. Miksi juuri se mummon raha pitää olla tietylle yksilölle?
Jos kiellät mummua muodostamasta erityistä suhdetta lapsenlapseensa, älä ihan hirveästi ylläty, jos mummu ottaa etäisyyttä koko perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Suurin ongelma on tietysti se, jos on omalle lähivanhemmalleen väärä lapsi, kuten tämän kirjoittaja on näköjään kokenut olevansa. Varmasti sellainen sairastuttaa. Tässä ketjussa nyt ehkä kuitenkin on jostain muusta kyse.
Uusioperheestä kyse. Ainut elossaoleva biovanhempi ei juuri koskaan ollut kotona. Mutta pointtina tässä minun "kipuilussa" ja "traumailussa joka pitää mennä purkamaan muualle" (kuten joku ystävällisesti av-maiseen tapaan ilmaisi) oli se, että jos uusperheen lapset (tai ydinperheen) ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, niin se rikkoo kaikkien lasten mieltä jollain tavalla. Myös niiden täysin biolasten. Että tämä kannattaa pitää mielessä.
Teillä se eriarvoistaminen tapahtui vanhempien osalta ja siinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kodin seinien sisällä kaikilla on sama elintaso ja arvo. Sen sijaan jokaisella on omat mumminsa ja kumminsa, joihin jokaiseen on omanlaisensa suhde.
Koko suvun eriarvoistava käytös voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Ensinnäkin se voi aiheuttaa eripuraa, katkeruutta ja mielipahaa lasten välille. Ja niille ns. suositummille lapsille voi nousta päähän se, että toiset nostavat heidät muiden lasten yläpuolelle saman perheen sisällä.
Silloin sitten vanhempien vaan kannattaa pysyä omissa talouksissaan ja seurustella kunnes lapset muuttaa pois kotoa. Jos vanhemmat ei osaa opettaa lapsilleen asiallisesti että sen uusioydinperheen sisällä on taas arvo mutta sukulaisten osalta ei.
Olen samaa mieltä, ei uusperheille. Nekun harvoin toimivat lapsen parhaaksi, vaan pikemminkin hajoittavat lapsia. Joko vanhemmat tai sukulaiset. Kaikkien kannalta olisi parempi, jos aikuiset vain tapailisivat, mutta eivät yrittäisi yhteistaloutta. Nimittäin viimeistään sukulaiset tekevät niille toisille lapsille selväksi, että sinähän et perheeseen ja sukuun kuulu ja tämä hajoittaa lapsia aika pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puhuu siittä että ostan lapsille tyhmät pussilakanat lahjaksi missää en ole näin sanonut. Viimme vuonna ostin siis kaikille pyjamat ja lisäksi ne lelulahjat omille. Mielestäni pyjamat on oivallinen joululahja joka kaupassakin niitä on vinot pinot joulun alla. Omillekkin lapsille ostan usein joululahjaksi uudet yöpuvut/pyjamat vaikka aikuisia ovatkin. 5 omaa lastenlasta plus 2 bonuslapsia niin johan niihin pyjamiinkin jo meni lähes 200€. Olen aina ostanut kaikille 4 samat lahjat ja siihen lisäksi sitten omille ne extralahjat. Sitä edellisenä vuonna ostin kaikille 4 kylpytakit, onko nekin huono lahja?
Molemmat lapset tulee perheineen meille aatoksi ja lähes aina jäävät yöksikin vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Lisäksi kun bonuslapset saavat aina isän puolen isovanhemmilta kirjalahjat niin pitäisikö niiden arvo ottaa huomioon jos ruvetaan pilkulleen menemään?
Laitan aina kaikki ruuat koko porukalle, olen aina pyytänyt syömään myös miniän äidin niin en nyt koe olevani ihan läpimätä ihminen.
Ap
Jos noinkin paljon teet jo koko perheen eteen ja kaikki ovat tervetulleita sulassa sovussa, kuulostaa miniäsi ulostulo aika kohtuuttomalta. Etenkin, kun ei keskustellut asiasta mielipidettäsi tiedustellen, vaan ilmeisesti esitti ehdot ja ukaasin. Älä omaa mieltäsi pahoita miniän tai ketjulaisten syytöksistä, äläkä anna tämän heijastua suhtautumiseesi miniän lapsiin. Etteköhän saa asian keskusteltua halki jos ennenkin välit ovat olleet hyvät.
Ihanko tosissaan olette sitä mieltä, että lapsenne perheen lapset ovat eriarvoisia syntyperästä riippuen? Kauheita ihmisiä olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Koko suvun eriarvoistava käytös voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Ensinnäkin se voi aiheuttaa eripuraa, katkeruutta ja mielipahaa lasten välille. Ja niille ns. suositummille lapsille voi nousta päähän se, että toiset nostavat heidät muiden lasten yläpuolelle saman perheen sisällä.