Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Mmm toki, mutta voihan olla, että näillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Onko se niin vaikeaa auttaa oman lapsen perhettä jos apu ei mene korvamerkitysti biologiselle sukulaiselle? Vaikka se mahdollistaisi taas esim laadukkaamman ruuan hankkimisen koko katraalle? Ette vissiin tajua, että hyvin suurella todennäköisyydellä rahat perheessä ovat ainakin jossain määrin yhteisiä. Miksi juuri se mummon raha pitää olla tietylle yksilölle?
Jos kiellät mummua muodostamasta erityistä suhdetta lapsenlapseensa, älä ihan hirveästi ylläty, jos mummu ottaa etäisyyttä koko perheeseen.
Sellaisia aikuisia, joilla on tarve luoda eriarvoisuutta lasten välille en tosiaan kaipaa lähipiiriini. Rakastaa saa enemmän, tottakai, mutta kohtelun on oltava tasapuolista. Ei kaikille samaa vaan kaikille sitä mitä kukin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
No jos se on jo maksettu? Tai kyseessä on niin pieni lapsi ettei vielä harrasta.
Tosi hienoa, jos sinun lapsesi kevätkauden kulutus ruokaa lukuun ottamatta jää alle sataseen. Monissa perheissä kuitenkin lapsiin satsataan rahallisesti enemmän.
Äh, pointtina se, että esim perheen kolmannella lapsella voi olla jo kaikki tarpeellinen, vaatteet, tarvikkeet, lelut jne eikä ikää niin paljoa että mikään aineetonkaan lahja oikein osuisi. Niin onhan se aivan typerää, ettei voi sitten perheen lainalapsen jutuissa auttaa, mikäli taloudellinen mahdollisuus tähän on. Vain periaatteen vuoksi, koska vain omien juridisten sukulaisten kuluja voi maksaa. Toki tämä on hypoteettinen esimerkki, muutta teoriassa ihan mahdollinen.
No kyllä varmaan voi jos haluaa, mutta tätä ei oikein voida edellyttää vanhempien taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Suurin ongelma on tietysti se, jos on omalle lähivanhemmalleen väärä lapsi, kuten tämän kirjoittaja on näköjään kokenut olevansa. Varmasti sellainen sairastuttaa. Tässä ketjussa nyt ehkä kuitenkin on jostain muusta kyse.
Uusioperheestä kyse. Ainut elossaoleva biovanhempi ei juuri koskaan ollut kotona. Mutta pointtina tässä minun "kipuilussa" ja "traumailussa joka pitää mennä purkamaan muualle" (kuten joku ystävällisesti av-maiseen tapaan ilmaisi) oli se, että jos uusperheen lapset (tai ydinperheen) ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, niin se rikkoo kaikkien lasten mieltä jollain tavalla. Myös niiden täysin biolasten. Että tämä kannattaa pitää mielessä.
Teillä se eriarvoistaminen tapahtui vanhempien osalta ja siinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kodin seinien sisällä kaikilla on sama elintaso ja arvo. Sen sijaan jokaisella on omat mumminsa ja kumminsa, joihin jokaiseen on omanlaisensa suhde.
Koko suvun eriarvoistava käytös voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Ensinnäkin se voi aiheuttaa eripuraa, katkeruutta ja mielipahaa lasten välille. Ja niille ns. suositummille lapsille voi nousta päähän se, että toiset nostavat heidät muiden lasten yläpuolelle saman perheen sisällä.
Silloin sitten vanhempien vaan kannattaa pysyä omissa talouksissaan ja seurustella kunnes lapset muuttaa pois kotoa. Jos vanhemmat ei osaa opettaa lapsilleen asiallisesti että sen uusioydinperheen sisällä on taas arvo mutta sukulaisten osalta ei.
Olen samaa mieltä, ei uusperheille. Nekun harvoin toimivat lapsen parhaaksi, vaan pikemminkin hajoittavat lapsia. Joko vanhemmat tai sukulaiset. Kaikkien kannalta olisi parempi, jos aikuiset vain tapailisivat, mutta eivät yrittäisi yhteistaloutta. Nimittäin viimeistään sukulaiset tekevät niille toisille lapsille selväksi, että sinähän et perheeseen ja sukuun kuulu ja tämä hajoittaa lapsia aika pahasti.
Riippuu sukulaisista. Tämän ketjun luettuani ymmärrän taas arvostaa omaa perhettäni (sukuani) entistä enemmän.
Lisään vielä että saavathan ne lapset nyt muitakin lahjoja kun ne meidän ostamat pyjamat. Kaikki saavat noin 10 pakettia ja kun lapsia on koolla 7 niin lasten paketteja on 70 kpl!! Vanhemmat, muut sukulaiset, kummit yms ostavat myös lahjoja kaikille. Ei ole siis niin että yksi lapsi saa kännykän ja toinen karkkipussin eikä mitään muuta. Ostaa lasten isäkin heille hyvät joulupaketit jotka saavat toki vasta tapanina kun menevät isälleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Tämä aihe käsiteltiin jo. Adoptiolapsi on juridisesti sukua.
Hmm, ja voihan se oma lapsi adoptoida sen fuusiolapsenkin, jos tämän toinen vanhempi esim kuolee. Sitten nappia painamalla muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi?
Kyllähän se sitä rakennelmaa muuttaa.
Eli ensin on vaikkapa 10 vuotta suhtauduttu tähän kuin ilmaan tai korkeintaan pakosta siedetty, ja sitten aletaan syytää mopoautoja ja Lontoon matkoja? Näinkö toimii reilu aikuinen?
Ap kyllä muutakin kuin pakosti sietää. Lue vähän ketjua.
Eiköhän tämä keskustelu ole jo muuttunut enemmän periaatteelliseksi, kuin täsmälleen ap:n perhettä koskevaksi.
Muistakaa, että kysymys on lapsenne perheestä. Ette kai halua tahallanne lietsoa sinne eripuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että kysymys on lapsenne perheestä. Ette kai halua tahallanne lietsoa sinne eripuraa?
Niinpä eikä se ole omienkaan lastenlasten etu, että osalla on paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Tällaisena keskiluokkaisena kansalaisena pidän avustamista ja lahjoja eri asioina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan olette sitä mieltä, että lapsenne perheen lapset ovat eriarvoisia syntyperästä riippuen? Kauheita ihmisiä olette.
Kyllä. Lapsenlapseni Karon perheeseen kuuluu hänen äitinsä Liisa, joka on naimisissa Matin kanssa. Heillä on yhteinen lapsi Niina. Matilla on edellisestä liitostaan lapset Jare ja Luca, jotka asuvat äitinsä Mirjan luona. Mirjan luona asuu myös Mirjan ja nykyisen puolisonsa Petterin lapsi Oskari.
Lapsenlapseni Karon isä Lassi on avoliitossa Liljan kanssa. Heillä on yhteiset lapset Sofia, Janica ja Fiona. Liljalla on edellisestä liitostaan Kasimir. Kasimirin isällä on vaimo nimeltä Tatjana ja heillä puolestaan lapset Mio ja Leo.
Näin Karon perheeseen kuuluu biosisarukset Niina, Sofia, Janica ja Fiona sekä vähemmän biot sisarukset Jare, Luca, Oskari, Kasimir, Mio ja Leo. Jos haluan antaa Karolle 100 euron lahjan, pitää minun antaa sisaruksilleen lahjoja 1000 eurolla, vaikka vain myös Niina on biologinen lapsenlapseni.
Todellakin kohtelen lastenlasteni perheiden lapsia todella eri tavalla syntyperän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Osaatko lukea? Missä vaiheessa olen noin edes väittänyt? Sinulla nyt vain pyörii päässä ahneet miniät jotka naivat rahasta, valtaosa ihmisistä ovat normaaleja ihmisiä, jotka menevät yhteen rakkaudesta. Ja toivovat, että perhettä ei ulkopuolelta yritettäisi hajoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Tällaisena keskiluokkaisena kansalaisena pidän avustamista ja lahjoja eri asioina.
Tällaisena hyvätuloisena ja varakkaasta suvusta olevana ajattelen aivan samalla tavalla. Jos lapseni joskus tarvitsee rahaa ihan mihin tahansa, hän pyytää sitä minulta eikä odota, että antaisin ko rahan jollekin joululahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Ja lainalapsi ilahtuu joululahjaksi saamastaan uudesta talvitakista, jos isovanhemman oma lapsenlapsi saa joululahjaksi uuden läppärin, uusimman älyluurin tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Sen bonuslapsen oma äiti ja isä saa ostaa sen talvitakin. Sillä lapsella on kaksi vanhempaa joiden tehtävä on ostaa lapselleen tarvittavat vaatteet ja minun täysin ulkopuolisen muuten kun poikani avioliiton kautta tuntevan ihmisen tehtävä ei ole kustantaa. Yhtä lailla oletan että poikani ja ex vaimo kustantaa heidän liittonsa lapsien vaatteet ja jos ei onnistu niin voin sen ostaa kyllä kun kyseessä on oma lapsenlapsi aivan kun tämän uusiominiän lapsilla on omat isovanhemmat.
Jos lapsen isä on vaikka kuollut niin äiti saa sitten leskeneläkettä jos ei ole mennyt uusiksi naimisiin vaan elävät avoliitossa ja jos on mennyt naimisiin niin lapsi saa silti vielä puoliorvon eläkettä. Näitä pitää aina miettiä ennen kun sen uusioperheen perustaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Tällaisena keskiluokkaisena kansalaisena pidän avustamista ja lahjoja eri asioina.
Tällaisena hyvätuloisena ja varakkaasta suvusta olevana ajattelen aivan samalla tavalla. Jos lapseni joskus tarvitsee rahaa ihan mihin tahansa, hän pyytää sitä minulta eikä odota, että antaisin ko rahan jollekin joululahjaksi.
Kohteliaisuuden nimissä se avunpyyntö voidaan myös verhoilla joululahjatoiveeksi. Tai jos rahapula hävettää.
Ja joka tapauksessa kiertelette itse pointtia. Jos perhe eniten tarvitsee jotain mikä ei tule suoraan biologiselle sukulaiselle, onko periaatteesta pakko antaa kuitenkin sille omalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Osaatko lukea? Missä vaiheessa olen noin edes väittänyt? Sinulla nyt vain pyörii päässä ahneet miniät jotka naivat rahasta, valtaosa ihmisistä ovat normaaleja ihmisiä, jotka menevät yhteen rakkaudesta. Ja toivovat, että perhettä ei ulkopuolelta yritettäisi hajoittaa.
Se että isovanhemmat ei osta niille bonuslapsille lahjoja ja maksa ties mitä lystiä ei tarkoita että yrittää hajottaa perheen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Lainalapsen kipeästi tarvitsemaan juttuun pyydetään avustuksia lainalapsen omilta sukulaisilta.
Jos niitä ei ole? Tai ovat jollain tavalla viallisia, esim. alkoholisteja?
Ei puolisoa pidä valita sillä oletuksella, että tämän vanhemmat ja muut sukulaiset alkaisivat avustaa taloudellisesti lapsia, jotka eivät ole heille edes mitään sukua. Nyt oikeasti vähän valoja päälle.
Ei mutta jos perhe joutuu rahapulaan ja isoin apu heille olisi vaikkapa lainalapsen uusi talvitakki niin pakkoko se talvitakki on ostaa sille biolapselle ihan periaatteen vuoksi? Herrajumala, kyse on oman lapsen perheestä.
Olettaen siis, että on valmius, halua ja edellytykset auttaa ylipäätään.
Tällaisena keskiluokkaisena kansalaisena pidän avustamista ja lahjoja eri asioina.
Tällaisena hyvätuloisena ja varakkaasta suvusta olevana ajattelen aivan samalla tavalla. Jos lapseni joskus tarvitsee rahaa ihan mihin tahansa, hän pyytää sitä minulta eikä odota, että antaisin ko rahan jollekin joululahjaksi.
Kohteliaisuuden nimissä se avunpyyntö voidaan myös verhoilla joululahjatoiveeksi. Tai jos rahapula hävettää.
Ja joka tapauksessa kiertelette itse pointtia. Jos perhe eniten tarvitsee jotain mikä ei tule suoraan biologiselle sukulaiselle, onko periaatteesta pakko antaa kuitenkin sille omalle?
Pakko nyt ei ole tehdä yhtään mitään kummallekaan setille lapsia. Se vaan nyt yleensä menee niin että isovanhemmat hemmottelee lapsenlapsiaan. Eikö tästä synny mitään velvoitetta tehdä samaa niille lisälapsille
Totta kai samanarvoiset lahjat kaikille! Miten tämä voi olla jollekin aikuselle epäselvää? Miten olet selittänyt pienille lapsille että te ette ole yhtä arvokkaita kun nuo kaksi muuta? Eikö lapsista voi välittää ja rakastaa kuin vain jos on biologisesti sukua? Lapset ovat kaikki samasta perheestä joten et tietenkään voi viedä osaa lapsista sirkukseen, huvipuistoon yms. Miten olisit se selittänyt lapsille? Kertonut taas että olette arvottomia? Lapset ovat varmaan jo osaltanne sitä arvottomuutta kokeneet ihan tarpeeksi.
Ja elän siis itse ydinperheessä eli ei tarvi heti huutaa kuinka haluan hyötyä miehen vanhemmista ostattamalla edellisen suhteen lapsille asioita.
Itse olen tuollaisen "vaativan miniän" käly. Ei meidän perheessä mitenkään toisiarvoisesti kohdella noita ei-sukulaislapsia. Kohdellaan hyvin, muistetaan synttäreinä ja kutsutaan lomille. Se ei kuitenkaan ole meidän tehtävämme maksaa näiden harrastuksia,puhelimia, läppäreitä tai skoottereita, kuten äiti odotti. Oikeastaan tuo nainen on vaatimuksillaan onnistunut eristämään suuren osan suvustamme ja silti lähettelee puhelin-toivomuksiaan. esim iphone ja kertoi kuinka poika todella tarvitsisi skootterin tai mopoauton kun ei voi muuten käydä koulussa.
Tässä on yksi syy, miksi varakkaat, mutta ällöttävät nuljakkeet ovat suosittuja naismaailmassa. Yksinhuoltajat silmät kiiluen laskevat, että tuo mies ja sen isovanhemmat voi minun lapselleni maksaa harrastuksia ja vaikka mitä hienoja tavaroita, kun niinhän se pitää olla, että lainalapselle pitää rikkaan isovanhemman kustantaa kaikki mahdollinen, mitä lapsi vain kehtaa toivoa.