Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Tässä nyt ei ole kyse tuommoisesta erottelusta vaan isovanhempien lahjoista eli mene kipuilemaan jonnekkin muualle ja avaa omille traumoillesi vaikka uusi ketju
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä omasta lahjasta tehdään niin iso numero? Lasketaan arvoja, korostetaan että mummi nyt näin hienon sinulle osti? Ihailuako siltä lapselta yritetään ostaa?
Lahjojen tarkoitus on ilahduttaa saajaa, ei pönkittää antajan egoa. Jos aikuiselle hommaa aivan typerän lahjan, kaikki ymmärtävät ettei sitä käytä tai halua. Miksi lapselle sitten on oikein ostaa ainoana lahjana jotain ihan tyhmää (pussilakana..) vain koska hän on uusiofuusiolapsi?
Harvemmin lahjan antaja tekee asiasta isoa numeroa. Tässähän ison numeron teki asiasta aloittajan miniä. Ja totta, lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan saajaa eikä lahjan saajan äitiä, äitipuolta tai jotain muuta sukulaista. 12- ja 10-vuotiaille voisi ehkä ostaa lahjaksi jotain muuta kuin lakanoita, mutta ei kuitenkaan tarvitse ostaa samaa kuin omille lapsenlapsilleen. Tosin minä olen ostanut omillekin tuon ikäisille lapsilleni lahjaksi lakanoita. Teineille sen sijaan lakanat ovat jo oikein hyvä lahja, koska ei mene kovinkaan montaa vuotta, kun muuttavat omilleen. Itse aloin 15-vuotiaana jo toivomaan lahjaksi monenlaista kodin käyttötavaraa, jotta omilleni muutettuani mulla oli niin liinavaatteet kuin astiatkin valmiina omaan kotiin vietäväksi.
No ostan minäkin omille lakanoita, jos sattuvat sellaisten tarpeessa olemaan. Mutta en ainoana lahjana enkä oleta, että ne olisivat tosi mieluisia, enemmänkin täytettä lahjavuoreen..
Ja sille (myöhäis)teinille voi lakanat olla tosi jees, mutta kannattaa jo vähän ottaa selvää sitten sisustus- ja värimausta. Ei vaan ostaa jotta voi päteä jotain ostaneensa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Tämä aihe käsiteltiin jo. Adoptiolapsi on juridisesti sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Osa ajattelee muutakin kuin tätä päivää. Lainalapsille ollaan ystävällisiä tänään ja annetaan sen mukaisia lahjoja ja omille (ja adoptoiduille) rakennetaan sukupolvien ketjua henkisessä ja rahallisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Puolisosi lapset ovat varmasti yhtä arvokkaita. Mutta he eivät ole vanhempiesi lapsenlapsia, ja vanhempasi ovat varmasti tietoisia tästä. Ja luultavasti ne puolisosi lapset ovat asiasta yhtä tietoisia. On aikuisten jääräpäistä päättäväistä näkövirhettä kuvitella että asia olisi toisin.
Ja ajatusleikkiisi, jota täällä jo joku muukin leikki: sinun adoptiolapsesi on oikea lapsenlapsi vanhemmillesi. Olet päättänyt ottaa tuosta lapsesta täyden vastuun, olet adoptiolapsesi vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Se ajatusleikki käytiin jo. Adoptiolapsenlapsi on juridinen perillinen, bonuslapset ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Tämä aihe käsiteltiin jo. Adoptiolapsi on juridisesti sukua.
Hmm, ja voihan se oma lapsi adoptoida sen fuusiolapsenkin, jos tämän toinen vanhempi esim kuolee. Sitten nappia painamalla muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Tämä aihe käsiteltiin jo. Adoptiolapsi on juridisesti sukua.
Hmm, ja voihan se oma lapsi adoptoida sen fuusiolapsenkin, jos tämän toinen vanhempi esim kuolee. Sitten nappia painamalla muuttuu yhtäkkiä tärkeäksi?
Kyllähän se sitä rakennelmaa muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Riippuu ihan siitä, kuinka paljon mieluinen maksaa. Omilta isovanhemmiltaan voi tietenkin toivoa kalliimpia lahjoja kuin jonkun toisen isovanhemmilta. Mieluinen lahja tietenkin, mutta ei yhtä kallis tai hankala järjestää kuin isovanhempien omilla lapsenlapsilla. Teini-ikäinen tyttö voi toivoa omalta mummoltaan vaikka yhteistä shoppailureissua Lontooseen, mutta ei se tarkoita, että mummon pitäisi lapsensa puolison entisestä liitosta oleville lapsillekin ostaa matka Lontooseen tai lähteä viemään heitä sinne. Noin niinkuin kärjistettynä.
Kaikki puhuu siittä että ostan lapsille tyhmät pussilakanat lahjaksi missää en ole näin sanonut. Viimme vuonna ostin siis kaikille pyjamat ja lisäksi ne lelulahjat omille. Mielestäni pyjamat on oivallinen joululahja joka kaupassakin niitä on vinot pinot joulun alla. Omillekkin lapsille ostan usein joululahjaksi uudet yöpuvut/pyjamat vaikka aikuisia ovatkin. 5 omaa lastenlasta plus 2 bonuslapsia niin johan niihin pyjamiinkin jo meni lähes 200€. Olen aina ostanut kaikille 4 samat lahjat ja siihen lisäksi sitten omille ne extralahjat. Sitä edellisenä vuonna ostin kaikille 4 kylpytakit, onko nekin huono lahja?
Molemmat lapset tulee perheineen meille aatoksi ja lähes aina jäävät yöksikin vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Lisäksi kun bonuslapset saavat aina isän puolen isovanhemmilta kirjalahjat niin pitäisikö niiden arvo ottaa huomioon jos ruvetaan pilkulleen menemään?
Laitan aina kaikki ruuat koko porukalle, olen aina pyytänyt syömään myös miniän äidin niin en nyt koe olevani ihan läpimätä ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
Saa toivoa mitä toivoo mutta ostan silti lahjan vain lapsenlapselle. Jos toive lelu on sen 20e niin sitten on joulusta riippuen vielä 100-180e käytettävissä joilla ostan lisää lahjoja jos ei ole toiveita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Suurin ongelma on tietysti se, jos on omalle lähivanhemmalleen väärä lapsi, kuten tämän kirjoittaja on näköjään kokenut olevansa. Varmasti sellainen sairastuttaa. Tässä ketjussa nyt ehkä kuitenkin on jostain muusta kyse.
Uusioperheestä kyse. Ainut elossaoleva biovanhempi ei juuri koskaan ollut kotona. Mutta pointtina tässä minun "kipuilussa" ja "traumailussa joka pitää mennä purkamaan muualle" (kuten joku ystävällisesti av-maiseen tapaan ilmaisi) oli se, että jos uusperheen lapset (tai ydinperheen) ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, niin se rikkoo kaikkien lasten mieltä jollain tavalla. Myös niiden täysin biolasten. Että tämä kannattaa pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Suurin ongelma on tietysti se, jos on omalle lähivanhemmalleen väärä lapsi, kuten tämän kirjoittaja on näköjään kokenut olevansa. Varmasti sellainen sairastuttaa. Tässä ketjussa nyt ehkä kuitenkin on jostain muusta kyse.
Uusioperheestä kyse. Ainut elossaoleva biovanhempi ei juuri koskaan ollut kotona. Mutta pointtina tässä minun "kipuilussa" ja "traumailussa joka pitää mennä purkamaan muualle" (kuten joku ystävällisesti av-maiseen tapaan ilmaisi) oli se, että jos uusperheen lapset (tai ydinperheen) ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, niin se rikkoo kaikkien lasten mieltä jollain tavalla. Myös niiden täysin biolasten. Että tämä kannattaa pitää mielessä.
Teillä se eriarvoistaminen tapahtui vanhempien osalta ja siinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kodin seinien sisällä kaikilla on sama elintaso ja arvo. Sen sijaan jokaisella on omat mumminsa ja kumminsa, joihin jokaiseen on omanlaisensa suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Ei ole liikaa vaadittu, kunhan saa ostaa sen lainalapsen lahjan 20 eurolla ja oman lapsenlapsen lahjan 100 eurolla.
No mitäpä jos se biolapsi toivoo parinkympin juttua ja lainalapsi satasen? Pakko silti päteä lahjan arvolla?
No se lapsi voi toivoa ihan mitä vaan, mutta vaikea kuvitella ettei siitä biolapsenlapsesta syntyisi vanhemmilleen enemmän kuluja kuin 20 eurolla, joten lahja voi olla myös vanhemman toivoma tarvike tai harrastusmaksu.
Tämäkin on jotenkin niin outoa. Jos se perhe vaikka kipeästi tarvitsee rahaa johonkin lainalapsen juttuun ja biolapsilla ei juuri ole akuutteja tarpeita. Niin ihan periaatteen vuoksi pitää sille omalle ostaa jotain turhaa ja perhettä se ei helpottanut yhtään.
Kai se nyt helpottaa, jos oma mummu maksaa biolapsenlapsen harrastuksen kevätkaudelle, jää perheellä enemmän rahaa käytettäväksi siihen lainalapseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?
Myöhässä olet, adoptiovaihtoehto on jo käsitelty moneen kertaan.
Hyvänen aika, mikä keskustelu. Omat vanhempani pitävät puolisoni lapsia ihan yhtä arvokkaina kuin biologisia sukulaislapsia. Hehän ovat minun perheeni jäseniä siinä missä muutkin.
Ajatusleikki: Mitäpä jos joku lapsenlapsi onkin adoptoitu?