Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Miksi siitä omasta lahjasta tehdään niin iso numero? Lasketaan arvoja, korostetaan että mummi nyt näin hienon sinulle osti? Ihailuako siltä lapselta yritetään ostaa?
Lahjojen tarkoitus on ilahduttaa saajaa, ei pönkittää antajan egoa. Jos aikuiselle hommaa aivan typerän lahjan, kaikki ymmärtävät ettei sitä käytä tai halua. Miksi lapselle sitten on oikein ostaa ainoana lahjana jotain ihan tyhmää (pussilakana..) vain koska hän on uusiofuusiolapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanon suoraan, että mä alan vihata tätä palstaa. Eikö missään mene raja, kuinka paljon te ahneet vouhottajat kehtaatte vaatia ja marista? Tottakai ap saa ostaa biologisille lapsenlapsilleen enemmän vai muistaako näiden miniän lasten isän puolen isovanhemmat myös näitä ap:n biologisia? Lapsetkin tietää tasan eron, ketkä on niitä isovanhempia ja ketkä ei.
Asun itse uusperheessä ja aivan älytön ajatus, että mun vanhempien pitäisi noteerata miehen lapsia samalla tavalla kuin meidän yhteisiä. Minusta on hienoa, että äitini laittaa heillekin jotain pientä aina pakettiin. Se on kohteliasta ja mieskin tykkää siitä. Lapset itse ovat jopa otettuja, että sieltäkin tulee muistamista. Ovat sen verran vanhoja jo, että eivät näe mun vanhemmilla olevan mitään velvollisuutta heitä lahjoa. Että vielä pitäisi saman arvoista laittaa? Eikä miehen eksän äitikään mitään paketteja tänne lähetä.
Ap, älä osta sitten mitään tai ostat kaikille sen 20 Euron arvoisen. Avaa joku rahasto ja laita omille lapsenlapsille sinne pikkuisen rahaa välillä. Seuraavaksi alkavat vaatia perintöäkin tietysti yhteiseksi...
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käsittänyt lasten niputtamista eriarvoiseksi sen mukaan, kelle lapsi on sukua. Enkä sitäkään, miksi lapsenlapsia pitäisi hemmotella kalliilla lahjoilla. Hyvä joulumieli perheessä on sata kertaa tärkeämpi, kuin materialistiset lahjat. Kunnioittaisin perheen toivetta ja hommaisin nöyrästi kaikille lapsille saman arvoiset lahjat. Lapset arvostaa eniten reiluutta ja oikeaa hyväsydämisyyttä. Käykää kylässä, tutustukaa koko perheeseen syrjimättä ketään.
Mutta vaikka ap ostaisi samanveroiset lahjat kaikille neljälle, tilanne ei silti olisi tasapuolinen. Nuo miniän lapset kun saavat lahjat vielä kolmansilta isovanhemmilta. Kaksi muuta eivät ole saaneet.
Osta mitä ostat tai ole ostamatta, mutta jos ostat, yritä edes hommata jotain, mistä ne bonuslapset voisivat edes teoriassa pitää. Jookos?
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Koska ne äidit jakaa sen arjen ja perheen niiden kaikkien lapsien kanssa ja valitsee itse sen uusioperheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Siinä on pieni ero päätätkö jakaa elämän ja arjen jonkun kanssa hänen kaikkine elämän osa-alueineen. Silloin saat sekä oman valintasi edut, että velvollisuudet. Eivät ne isovanhemmat siihen suhteeseen ole alkaneet vaikka sen hyväksyisivätkin, eikä heidän tarvitse erityisesti vaalia sinun rakkaasi jatketta, joka ei heille ole osa perhettä, arkea tai sukua. Tämä on nyt tietenkin aika kärjistetty näkökulma asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Koska ne äidit jakaa sen arjen ja perheen niiden kaikkien lapsien kanssa ja valitsee itse sen uusioperheen
Ja mielestäni isovanhempien velvollisuus on olla kohteliaan kiinnostuneita uusiolapsista samaan tapaan kuin sukulaisista, mutta ei samaan tapaan kuin omista lapsenlapsista. Kaikki sen yli on plussaa ja hienoa toteutuessaan ja alle jäävä huonoja tapoja, itsekkyyttä tai ajattelemattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummu hankkii samanarvoiset lahjat kaikille, koska yhdessä joulua vietetään. Veljen perheessä on siis omat lapset ja vaimon poika edellisestä suhteesta. Ja ihan samanarvoisena sitä poikaa pidetään, kuin niitä biologisia lapsenlapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas, että meidän perheellä on käynyt ihan mahtava tuuri isovanhempien kanssa. Kaikki isovanhemmat muistavat kaikkia lapsia riippumatta siitä, kuka on kenenkin. Ja lapsilla on kaikkiin isovanhempiin loistavat suhteet riippumatta siitä, kehen on verisukulaisuutta ja kehen ei. Eikä kertaakaan olla pyydetty tai vaadittu mitään. Toisaalta en kyllä joulupakettien euromääriäkään käy arvioimaan, saatika siitä pakettivuoresta niin tunnista, kuka keneltäkin mitäkin sai. Jos paketeissa tuntuu etukäteen olevan epätasapainoisuutta (lapsilla on eri määrä kummeja eri aktiivisuudella esimerkiksi) tasailen niitä itse niin ettei ketään odota kuusen alla pettymys.
Epäreilua lahjan antajalle.
Minä olin nuorena opiskelijana kummi ja vähistä rahoistani ostin niin hienon lahjan kuin osasin. Lopulta ”joulupukki” antoi lahjan. Sen jälkeen en ikinä antanut lahjoja kuin suoraan käteen.
Missä sanottiin, että joulupukki antoi lahjan, jos joku kirjoittaa lahjakorttiin nimensä, sitten siinä paketissa on nimi. Monen lapsen kanssa pakettivuorta purkaessa ei ole toivoakaan aikuisen nähdä pakettikortteja jokaisesta paketista. Jos minä ostan kasaan muutaman paketin lisää lapsille, jotka jäisivät selvästi toisia vähemmälle, niin se ei ole sinun kummilapseltasi pois mitenkään. Toisaalta, jos haluat kunnian kalliista joululahjastasi, älä osta sitä ollenkaan vaan säästä kalliit lahjat synttäreiksi ja anna itse kädestä käteen. Jouluksi riittää kyllä vähempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
UUsperhejoulut on pahimpia. Itse olen sanonut monta kertaa, että mieluummin lähtisin intokiinaan joulua pakoon kun käytän aikani miettien että kuka taas loukkaantuu. Miehen lapsi saa äidin puolen suvultaan lahjoja n. tuhannella eurolla, minun lapsi isän puolen suvultaan n. 20 eurolla ja yhteisten lasten muut sukulaiset ei muista mitenkään. Minun aikani menee ennen joulua siihen, että hommaan kaikille suurinpiirtein saman määrän paketteja ettei kenellekään tule paha mieli. TIEDÄN; ehkä ei pitäisi, vaan antaa pahan mielen lapselle tulla, eikä paikkailla muiden lahjoja.. mutta kun lapsena nämä on isoja asioita ja kun joulu meillä kuitenkin vietetään niin haluan että kaikki on tyytyväisiä ja saa hyviä joulumuistoja. Silti itse sressaan joskus näistä lahjaasioista niin, että toivoisin vain olevani jossain muualla.
Ap:lle ohjeeksi tehkää testamentti ja huomioikaa siinä miniän poissulkeva lauseke. Toimii kuin avioehto.
Milloin vävyt ja miniät poissulkeva testamentti on tarpeen?
"Aina. Suosittelen sen tekemistä kaikille vanhemmille."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Koska ne äidit jakaa sen arjen ja perheen niiden kaikkien lapsien kanssa ja valitsee itse sen uusioperheen
Ja mielestäni isovanhempien velvollisuus on olla kohteliaan kiinnostuneita uusiolapsista samaan tapaan kuin sukulaisista, mutta ei samaan tapaan kuin omista lapsenlapsista. Kaikki sen yli on plussaa ja hienoa toteutuessaan ja alle jäävä huonoja tapoja, itsekkyyttä tai ajattelemattomuutta.
Se riittää että kyselee kuulumiset ja huomioi ja ei kohtele kuin ilmaa. Samoin jos tuo herkkuja tuo kaikille lapsille. Sen pitäisi riittää.
Olen viettänyt jouluja perheen ainoana lapsena serkkujen kanssa ja tällöin lahjoja ei voi mitenkään tasata. Sitä vaan tottui siihen, että jokainen sai mitä sai. Yleensä mummu ja vaari saivat eniten, koska "joulupukki" oli tuonut suvun poissaoleviltakin jäseniltä lahjat mummulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli niin paha mieli että soitin asiasta pojalleni.
Poika kyllä ymmärsi kantani ja lupasi puhua vaimonsa kanssa. Miniä oli valittanut hänellekkin että on pahoillaan omien lapsiensa puolesta kun heillä ei ole kivoja isovanhempia. Ollaan 20- vuotta nuorempia kun isän puolen isovanhemmat ja jaksetaan touhuta lasten kanssa. Nään omia lapsenlapsia 2-3 kertaa viikossa ja näitä isompia parin viikon välein.
Ihan kivoja lapsia samanlailla kun naapurin lapset mutta en miellä lapsia lapsenlapsikseni.
Tämä on nyt uusi ongelma ennen ei ole kuulunut mitään. Ollaan myös testamentissä muistettu kaikkia omia (5kpl) lapsenlapsia ja säästetty ajokorttirahat omille. Sen miniä hyväksyy jos oon vaan kotona lastenlasten kanssa mutta jos olen viemässä omia lastenlapsia vaikka sirkukseen tai elokuviin niin sitten pitäisi ottaa kaikki mukaan.
Olen sitten varmaan kurja ihminen kun en ota heitä mukaan. Haluan olla heille vaan "Päivi" en mummu.
Ap:n miniä kipuilee omia ratkaisujaan ja mennyttä elämäänsä, päätöstään tehdä lapsia kahdessa sarjassa. Vanhin jo murkkuilee, sekin varmaan rassaa häntä.
Päätit mitä päätit, luultavasti tulee siitäkin sanomista. Että miksi näin. Toivottavasti miniä nyt osaa kumminkin katsoa peiliin ja hoksata, että on epäreilua myös niitä nuorempia lapsia kohtaan, ettei heille saa tulla niin läheistä ja lämmintä isovanhempisuhdetta kuin heillä voisi olla. Vaikka isommilla lapsilla ei tällaista olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä omasta lahjasta tehdään niin iso numero? Lasketaan arvoja, korostetaan että mummi nyt näin hienon sinulle osti? Ihailuako siltä lapselta yritetään ostaa?
Lahjojen tarkoitus on ilahduttaa saajaa, ei pönkittää antajan egoa. Jos aikuiselle hommaa aivan typerän lahjan, kaikki ymmärtävät ettei sitä käytä tai halua. Miksi lapselle sitten on oikein ostaa ainoana lahjana jotain ihan tyhmää (pussilakana..) vain koska hän on uusiofuusiolapsi?
Harvemmin lahjan antaja tekee asiasta isoa numeroa. Tässähän ison numeron teki asiasta aloittajan miniä. Ja totta, lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan saajaa eikä lahjan saajan äitiä, äitipuolta tai jotain muuta sukulaista. 12- ja 10-vuotiaille voisi ehkä ostaa lahjaksi jotain muuta kuin lakanoita, mutta ei kuitenkaan tarvitse ostaa samaa kuin omille lapsenlapsilleen. Tosin minä olen ostanut omillekin tuon ikäisille lapsilleni lahjaksi lakanoita. Teineille sen sijaan lakanat ovat jo oikein hyvä lahja, koska ei mene kovinkaan montaa vuotta, kun muuttavat omilleen. Itse aloin 15-vuotiaana jo toivomaan lahjaksi monenlaista kodin käyttötavaraa, jotta omilleni muutettuani mulla oli niin liinavaatteet kuin astiatkin valmiina omaan kotiin vietäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheäitejä täällä aina haukutaan kylmiksi hirviöiksi, kun eivät koe vaikkapa miehen lapsia omikseen. Sen sijaan isovanhemmalle sama käytös onkin okei. Jännä ilmiö.
Tässäpä pointti. Uusperheessä ne vanhemmat on valinneet toisensa ja se muu tulee siihen päälle. Siinäkin on vaikea sietää ja jaksaa välillä niitä toisen lapsia. Silti isovanhemmilta sitten vaaditaan sitä tasapuolisuutta ja rakkautta myös näitä lapsia kohtaan.
Olisi hienoa jos perhe pystyy keskustelemaan ja huomioimaan kaikki. Harvemmassa tosin varmasti ovat he jotka ostavat kaikille siihen uusioperheeseen kuuluville lahjan, kun näitä lapsiahan saattaa sitten olla melkoisen monta kappaletta ja mummolla pieni eläke.
Niin, miten vaikeaa se on vaikkapa pari kertaa kuussa (tai kuinka usein nyt tavataankaan) olla kohtelias ja lämmin niille lainalapsillekin. Ja jouluna ja synttärinä muistaa sellaisella lahjalla, joka on mieluinen? Kuinka paljon se on aikuiselta vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille biologisille (ja adoptoiduille) jälkeläisille voi aivan hyvin hankkia kalliimmat lahjat kuin muille. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi eri sukujen lapset pitäisi totuttaa saamaan aina yhtä paljon. Kun kuitenkaan eivät saa aikanaan perintöäkään kuin vain omista suvuistaan.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.
Jep, jouduttiin tottumaan mm. siihen, että meille väärille lapsille ei riittänyt ruokaa, ei lahjoja kun jouluna oli aina niin tiukkaa...sisarpuolille oli jostain syystä riittänyt rahaa, jouluisin tuli heille lahjoja useita jätesäkillisiä. Ei ollut tilaa koko lapsuuden perheessä, vaan meidät väärät piti saada alta pois mahd. nopeasti ydinperheen arkea häiritsemästä. Noh, jokainen muutti viimeistään 16-vuotiaana, minä jo 14-vuotiaana laitokseen muun perheen onnen tieltä.
Ei tämä järjestely tosin onnea tuonut. Sisarpuoleni on patologinen valehtelija, käyttää häikäilemättömästi hyväkseen muita ja etenkin omia vanhempiaan. Jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa. Jollain tavalla tämä äärimmäisen sairas asetelma (he kuuluivat perheeseen, me muut emme) hajoitti myös sisarpuolieni psyykkeen. Sitä niittää mitä kylvää...
Suurin ongelma on tietysti se, jos on omalle lähivanhemmalleen väärä lapsi, kuten tämän kirjoittaja on näköjään kokenut olevansa. Varmasti sellainen sairastuttaa. Tässä ketjussa nyt ehkä kuitenkin on jostain muusta kyse.
Tiedän tapauksen, jossa näille uuslapsille on annettu ennakkoperintönä ihan merkittävä määrä omaisuutta, mutta tämä on todellakin harvinainen poikkeus. Ja lahjoittajana siis isäpuoli, ei isovanhempi. Todellakin uusperheessä lapset joutuvat tottumaan siihen, että perheen sisällä voi olla huomattaviakin eroja siinä mitä lapset saavat. Juurikin niin, että yksi saa ensiasunnon ja toiselle ei tahdo riittää rahat edes ajokorttiin.