Peruskoulunsa päättävistä suomalaisnuorista peräti 11 prosenttia kuuluu ryhmään, jolla ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa

Kuten sanottua, huonot lukijat ovat pääsääntöisesti kantasuomalaisia. Suurin osa huonoista lukijoista asuu isojen kaupunkien ulkopuolella.

Koululaisten heikkoa lukutaitoa selittää moni tekijä. Aina on ollut lukihäiriöitä. Mikähän mahtoi olla muinoin apukoululuokille siirtyneiden lasten prosenttiosuus? Mutta on älyllistä epärehellisyyttä väittää että kodin äidinkieli ei vaikuttaisi.

Äidinkielen opettajana täytyy sanoa, että ne ovat tosiaan kantasuomalaisia poikia, jotka takeltelevat kovasti lukemisessa vielä ysiluokallakin. Yhtään kaunokirjallista teosta, edes 50-sivuista tarinakokoelmaa seiskaluokalla, eivät saa luettua. Toinen ääripää ovat ne pojat, jotka lukevat tiiliskiviromaaneja ja kirjoittavat hienoja analyysejä niistä, tekevät älykkäitä lisäkysymyksiä tunnin aiheista ja vetävät kokeista kymppejä toisensa jälkeen.

Tytöt ovat paljon tasaisempi joukko, harva heistä on niin heikko kuin ne heikot pojat. Jos tyttö on heikko, siihen on syynä tavallisesti jokin oppimisvaikeus, kuten lukihäiriö tms.

Nämä osaamattomat pojat ovat niitä, jotka tulevat kouluun kädet rasvassa ja pakokaasulta haisten. Välituntisinkin he käyvät mopojaan rassaamassa. He ovat varmaan saaneet lapsenakin tyydytystä satuhetkien sijasta juuri kaikenlaisesta näpräämisessä, jossa he ovat olleet hyviä ja joissa heitä on sitten kotona kannustettu. Minulla on heitä varten laatikollinen älypelejä, joita he saavat oppitunnilla värkätä kuuntelemisen ohessa. Muuten he nukkuvat tunnilla tai piirtelevät mopon kuvia vihkoonsa. Olen ajatellut, että älypelit pitävät aivot virkeänä, joten ehkä siinä tarttuu tunnin aiheestakin jotain mieleen.

Kännykällä tai tietokoneella en ole huomannut olevan varsinaisesti oppimista heikentävää vaikutusta. Tietokoneiden maailma on kyllä sillä lailla vaikuttanut, että pitkät yhtenäiset tekstit ovat nykyisin hankalampia, koska netissä vaihdetaan nopeasti sivulta toiselle eikä mihinkään oikein keskitytä. Romaanien sijasta olen alkanut suosia lukumateriaalina novellikokoelmia, ne tuntuvat menevän nykyisin oppilaille paremmin.

Mitä tulee maahanmuuttajiin, he ovat siitä ahkerammasta päästä koululaisia. He tekevät todella paljon työtä oppimisensa eteen. Myös käytös opettajia kohtaan on erinomaisen kohtelias. Tosin meillä täällä on vasta näitä ensimmäisen polven maahanmuuttajia.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opettajana täytyy sanoa, että ne ovat tosiaan kantasuomalaisia poikia, jotka takeltelevat kovasti lukemisessa vielä ysiluokallakin. Yhtään kaunokirjallista teosta, edes 50-sivuista tarinakokoelmaa seiskaluokalla, eivät saa luettua. Toinen ääripää ovat ne pojat, jotka lukevat tiiliskiviromaaneja ja kirjoittavat hienoja analyysejä niistä, tekevät älykkäitä lisäkysymyksiä tunnin aiheista ja vetävät kokeista kymppejä toisensa jälkeen.

Tytöt ovat paljon tasaisempi joukko, harva heistä on niin heikko kuin ne heikot pojat. Jos tyttö on heikko, siihen on syynä tavallisesti jokin oppimisvaikeus, kuten lukihäiriö tms.

Nämä osaamattomat pojat ovat niitä, jotka tulevat kouluun kädet rasvassa ja pakokaasulta haisten. Välituntisinkin he käyvät mopojaan rassaamassa. He ovat varmaan saaneet lapsenakin tyydytystä satuhetkien sijasta juuri kaikenlaisesta näpräämisessä, jossa he ovat olleet hyviä ja joissa heitä on sitten kotona kannustettu. Minulla on heitä varten laatikollinen älypelejä, joita he saavat oppitunnilla värkätä kuuntelemisen ohessa. Muuten he nukkuvat tunnilla tai piirtelevät mopon kuvia vihkoonsa. Olen ajatellut, että älypelit pitävät aivot virkeänä, joten ehkä siinä tarttuu tunnin aiheestakin jotain mieleen.

Kännykällä tai tietokoneella en ole huomannut olevan varsinaisesti oppimista heikentävää vaikutusta. Tietokoneiden maailma on kyllä sillä lailla vaikuttanut, että pitkät yhtenäiset tekstit ovat nykyisin hankalampia, koska netissä vaihdetaan nopeasti sivulta toiselle eikä mihinkään oikein keskitytä. Romaanien sijasta olen alkanut suosia lukumateriaalina novellikokoelmia, ne tuntuvat menevän nykyisin oppilaille paremmin.

Mitä tulee maahanmuuttajiin, he ovat siitä ahkerammasta päästä koululaisia. He tekevät todella paljon työtä oppimisensa eteen. Myös käytös opettajia kohtaan on erinomaisen kohtelias. Tosin meillä täällä on vasta näitä ensimmäisen polven maahanmuuttajia.

Mistäpäin kirjoittelet? Onko koulussasi 20-60pros maahanmuuttajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opettajana täytyy sanoa, että ne ovat tosiaan kantasuomalaisia poikia, jotka takeltelevat kovasti lukemisessa vielä ysiluokallakin. Yhtään kaunokirjallista teosta, edes 50-sivuista tarinakokoelmaa seiskaluokalla, eivät saa luettua. Toinen ääripää ovat ne pojat, jotka lukevat tiiliskiviromaaneja ja kirjoittavat hienoja analyysejä niistä, tekevät älykkäitä lisäkysymyksiä tunnin aiheista ja vetävät kokeista kymppejä toisensa jälkeen.

Tytöt ovat paljon tasaisempi joukko, harva heistä on niin heikko kuin ne heikot pojat. Jos tyttö on heikko, siihen on syynä tavallisesti jokin oppimisvaikeus, kuten lukihäiriö tms.

Nämä osaamattomat pojat ovat niitä, jotka tulevat kouluun kädet rasvassa ja pakokaasulta haisten. Välituntisinkin he käyvät mopojaan rassaamassa. He ovat varmaan saaneet lapsenakin tyydytystä satuhetkien sijasta juuri kaikenlaisesta näpräämisessä, jossa he ovat olleet hyviä ja joissa heitä on sitten kotona kannustettu. Minulla on heitä varten laatikollinen älypelejä, joita he saavat oppitunnilla värkätä kuuntelemisen ohessa. Muuten he nukkuvat tunnilla tai piirtelevät mopon kuvia vihkoonsa. Olen ajatellut, että älypelit pitävät aivot virkeänä, joten ehkä siinä tarttuu tunnin aiheestakin jotain mieleen.

Kännykällä tai tietokoneella en ole huomannut olevan varsinaisesti oppimista heikentävää vaikutusta. Tietokoneiden maailma on kyllä sillä lailla vaikuttanut, että pitkät yhtenäiset tekstit ovat nykyisin hankalampia, koska netissä vaihdetaan nopeasti sivulta toiselle eikä mihinkään oikein keskitytä. Romaanien sijasta olen alkanut suosia lukumateriaalina novellikokoelmia, ne tuntuvat menevän nykyisin oppilaille paremmin.

Mitä tulee maahanmuuttajiin, he ovat siitä ahkerammasta päästä koululaisia. He tekevät todella paljon työtä oppimisensa eteen. Myös käytös opettajia kohtaan on erinomaisen kohtelias. Tosin meillä täällä on vasta näitä ensimmäisen polven maahanmuuttajia.

Mistäpäin kirjoittelet? Onko koulussasi 20-60pros maahanmuuttajia?

Lähempänä 20. Länsirannikolla.

Muunmuaassa oma serkkuni lopetti peruskoulun hieman yli 10 vuotta sitten eikä osannut lukea lopettaessaan koulun. Tämä paljastui minulle kun pyysin häntä lukemaan satua lapselleni samalla kun tein ruokaa. Hän yritti mutta edes tavaamalla ei juttu edistynyt mihinkään. Se oli eka kerta kun tajusin konkreettisesti että Suomessa todellakaan kukaan ei valvo opettajia ja heidän antamiaan tietoja ja arvosanoja oppilaista. Myöhemmin on vastaantullut ihan yhtälailla luku -ja laskutaidottomia suomalaisia aikuisia. Vaikka sitä aina ajattelee että tämä ei voi olla totta niin on pakko todeta että kyllä se vaan voi. Siksi olen myös hyvin penseästi suhtautunut tilastoihin jotka kertovat suomalaisen peruskoulun mahtavuudesta. Itse olen nähnyt ihan jotain muuta. Mielestäni peruskoulun hyvä perusta alkoi murenemaan jo 80-luvun lopulla jolloin huomasin ettei pikkuveljeni enää tarvinnut osata ja opetella samoja perusasioita koulussa kuin itse olin käynyt läpi ja korkeiden arvosanojen saaminen oli helppoa. Hänen opettajansa antoi kuutosen vain jos ei todellakaan osannut mitään mutta kasin sai kun osasi enemmän kuin muut. Olen yleisesti ihmetelleet että opettajat voivat ihan julkisesti sanoa että liikunnasta saa aina ainakin ysin jos ei ole paljon poissa tai joku opettaja sanoo ettei anna koskaan pienempää numeroa kuin kuusi. Sen ei pitäisi olla näin.

Opettajat eivät päästäisi läpi, mutta esimiehet pakottavat. Luokalle ei enää saisi jättää kuin poikkeustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat eivät päästäisi läpi, mutta esimiehet pakottavat. Luokalle ei enää saisi jättää kuin poikkeustapauksissa.

Näinhän se on. Luokalle jättäminen muutoin kuin vanhempien pyynnöstä on nykyisin kiellettyä. Katsokaas kun se aiheuttaa syrjäytymistä, jos joutuu istumaan ylimääräisen vuoden koulussa ja vielä vuotta nuorempien kanssa. Jos opettaja antaa ehdot ikään kuin näpäytykseksi, ehtolaiskuulustelukin täytyy tehdä niin helpoksi, että jos oman nimensä edes saa paperille, saa tarpeeksi pisteitä läpipääsyyn. Aiemmin oli sellainen sääntö, että jos tulee todistuksiin nelosia kaksi tai enemmän, jää automaattisesti luokalleen, mutta sekin sääntö on poistunut, ettei vain äidin pikku Petterille tule paha mieli.

Pisa-testit eivät nyt kuitenkaan ole mikään tae mistään. Ja on tyttöjäkin joille ei lukeminen tai laskeminen oikein taivu. Saati muut perussivistävät asiat. Asiat paranevat vain sillä että ongelma tunnustetaan ja aloitetaan vastatoiminta. Syyllisten haku maahanmuuttajista tai vaikka pelkästään pojista ei auta yhtään mitään. 

Kyse ei ole syyllisten hakemisesta vaan oikean tiedon jakamisesta. Olisi mukava tietää trendi. Siis onko huonostilukevien määrä selvästi kasvanut? Ja Tässä ei riitä opettajien omat kokemukset vaan tilastot.

Löysin samanlaista pisauutisointia vuodelta 2011 ja 2014. Molemmissa todetaan että 10 pros 9luokkalaisista lukee hyvin huonosti. Erityisesti oltiin huolissaan syrjäytyneistä pojista ja maahanmuuttajista.

Amerikka tulee oletko valmis? 

Terveisin kokoomuksen äänestäjä.

Eikö tämä huono lukutaito ole ikuisuusongelma? Muistan ainakin 90-luvulla että silloin kampanjoitiin kovasti lukemisen puolesta ja oltiin huolissaan lasten lukutaidosta, niistä ajoista on kuitenkin jo 20 vuotta. Eikä silloin ollut nettiä tai puhelimia, silti todella harvaa lasta kiinnosti lukeminen. Eli ei niitä älylaitteita voi kaikesta syyttää. 

Tyhmentyvät ja veltostuvat, koska nykyaika on mitä on. Sitten sossun luukulle ruinaamaan rahaa ja kuormittamaan järjestelmää. Oikeasti alan olla sitä mieltä, että joku pakollinen halonhakkuu korvessa olisi ihan hyvä vaihtoehto tietyissä tapauksissa. Minä en missään nimessä haluaa maksaa tämän aineksen mielenterveys-, päihde-, sosiaali- yms. palveluita, joita tulee ihan helvetisti. Jokainen elättäköön itse itsensä, vaikka sitten halkoja hakkaamalla, mutta jotakin on tehtävä. 

Ennen kauhisteltiin poikien lukutaidon kärsivän, kun he lukevat vain kioskikirjallisuutta ja sarjakuvia. Sitten he pelasivat elektroniikkapelejä ja näpräsivät Commodorea. Ja nyt syntipukki on sitten puhelimet ja älylaitteet.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä huono lukutaito ole ikuisuusongelma? Muistan ainakin 90-luvulla että silloin kampanjoitiin kovasti lukemisen puolesta ja oltiin huolissaan lasten lukutaidosta, niistä ajoista on kuitenkin jo 20 vuotta. Eikä silloin ollut nettiä tai puhelimia, silti todella harvaa lasta kiinnosti lukeminen. Eli ei niitä älylaitteita voi kaikesta syyttää. 

Silloin oli kyllä viljalti tietokonepelejä, kaikenlaisia Nintendoja ja ties mitä. Sen aikakaudet nuoret ovat nyt niitä vanhempia, jotka antavat lastensa hukkua tietokoneiden maailmaan.

Lukutaidosta ollaan oltu huolissaan iätajat mutta ajat muuttuu: Some kiinnostaa enemmän kuin kunnankirjasto, eikä siellä kirjastossakaan ole enää kirjat pääosassa vaan kaikenlainen muu säheltäminen. Ja onhan se faktaa että vieraalla kielellä lukemaanoppiminen on haastavaa.

Taitaa olla lähes kaikki noista poikia.

Ei ole nykymenetelmät tepsineet. Tuskin siihen auttaa rahakaan.

Lukemisenymmärtämistä aletaan harjoittaa koulussa toisella luokalla. Oletteko joskus selailleet alakoulun äikänkirjan tekstejä, joista lukemisen ymmärtämistä harjoitetaan? Minä pidän niitä osittain liian haastavina. Oppikirjassa ja oppikirjan monisteissa on kysymyksiä, joihin vastaus on rivien välissä. Ja moni lapsi ei löydä vastausta ilman vanhemman apua. Kuinka monella lapsella on mahdollisus vanhemman apuun läksyjä tehdessä? Luulen ettei monellakaan käytännössä. Huitaistaan kotiläksyyn vastauksesi jotain. Vastataan vanhemmille, että läksyt on tehty. Onhan ne, näennäisesti.

Mielestäni lukemisenymmärtämistä voisi opettaa mekaanisemmin ja helpommin pienille lapsille. Kun luetun ymmärtämisen mekanismi hahmottuu lapselle, hän voi siirtyä vaativampaan tekstisisältöön.

Jossain muissakin näennäisesti helpoissa aineissa esim. ymppä ja uskonto näkyy se, että tehtävät ovat kokonaisuuksien hallintaa. Se on mielestäni paljon vaativampaa kuin yksityiskohtien hallinta. Ja kuitenkin aineita opetetaan perinteisillä opetusmetodeilla eli yksityiskohtien hallinnalla.

Ohjeistaako opettaja lastasi lukemaan lukukappaleen? Entä kuinka monta kertaa? Omassa lapsuudessa suositeltiin lukukappaleen lukemista 2-3 kertaa ennen tehtäviä. Nyt koululaiseni aloittaa tehtävillä, sillä opettaa luki kappaleen jo koulussa. Eihän se kappaleen lukeminen ole opettajalta opettamista, mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Lukemisenymmärtämistä aletaan harjoittaa koulussa toisella luokalla. Oletteko joskus selailleet alakoulun äikänkirjan tekstejä, joista lukemisen ymmärtämistä harjoitetaan? Minä pidän niitä osittain liian haastavina. Oppikirjassa ja oppikirjan monisteissa on kysymyksiä, joihin vastaus on rivien välissä. Ja moni lapsi ei löydä vastausta ilman vanhemman apua. Kuinka monella lapsella on mahdollisus vanhemman apuun läksyjä tehdessä? Luulen ettei monellakaan käytännössä. Huitaistaan kotiläksyyn vastauksesi jotain. Vastataan vanhemmille, että läksyt on tehty. Onhan ne, näennäisesti.

Mielestäni lukemisenymmärtämistä voisi opettaa mekaanisemmin ja helpommin pienille lapsille. Kun luetun ymmärtämisen mekanismi hahmottuu lapselle, hän voi siirtyä vaativampaan tekstisisältöön.

Jossain muissakin näennäisesti helpoissa aineissa esim. ymppä ja uskonto näkyy se, että tehtävät ovat kokonaisuuksien hallintaa. Se on mielestäni paljon vaativampaa kuin yksityiskohtien hallinta. Ja kuitenkin aineita opetetaan perinteisillä opetusmetodeilla eli yksityiskohtien hallinnalla.

Ohjeistaako opettaja lastasi lukemaan lukukappaleen? Entä kuinka monta kertaa? Omassa lapsuudessa suositeltiin lukukappaleen lukemista 2-3 kertaa ennen tehtäviä. Nyt koululaiseni aloittaa tehtävillä, sillä opettaa luki kappaleen jo koulussa. Eihän se kappaleen lukeminen ole opettajalta opettamista, mielestäni.

Jokaisessa reaaliaineessa peruskoulussa oppikirjojen teksteihin liittyy sisältökysymyksiä. Ensin on opetusteksti, sitten kysymykset. Lukemisen ymmärtäminen ei ole vain äidinkielen asia. Äidinkielessä panostetaan juuri tuohon rivien väliin ja tulkintaan, kun muissa oppiaineissa kysymykset ovat suoria. Näin lukemisen ymmärtäminen tulee monipuolisemmaksi.

Useimmissa oppiaineissa on lisäksi saatavissa netissä lukupalvelu taidottomammille, siis oppikirjojen opetustekstit voi myös kuunnella netissä. Se tukee lukemaanoppimista.