Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä
Eli en tarkoita mitään kiitos/anteeksi/katso silmiin puhuessasi/kättele-juttuja, (vaikka nekin toki tärkeitä on) vaan ns. Harvinaisempia tapoja, joita kaikki eivät tiedä. :)
Kommentit (1194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni osaa kirjoittaa ja lähettää adressin, surunvalittelun, kun joku on kuollut?
Luulen, että tämä on enemmän vanhemman väen harrastus. En ainakaan tiedä yhtään ikäistäni, joka olisi adressin lähettänyt. Mutta eikö se kuulu tapoihin, jos tuntee/tietää vainajan eikä pääse paikalle hautajaisiin? Tai vaikka pääsisikin?
Kyllä 70-luvulla syntyneet vielä lähettävät adressin hautajaisiin, jos eivät itse pääse paikalle. Se on kaunis ele omaisia kohtaan.
Adressi ehdottomasti, jos ei mene hautajaisiin ja kuollut on sukulainen tai vaikka kauan sitten on oltu hyviä ystäviä. 70-luvulla olen syntynyt kyllä : )
Hautajaisissa kun lähdetään arkulta niin tervehditään nyökkäämällä tms. Lähiomaiset.
Kansallispuvun kanssa ei saa käyttää nykyaikaisia kenkiä tai koruja. Eikä pukujen aluetyylejä sekoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan hattuaiheeseen. Jotkut tuntuvat pitävän siitä kiinni vaikka se selkeästi muuttuu. Ennen se hattu otettiin pois bussiin mennessä ja tervehtiessä. Sellainen ei varmaan tule mieleen noille hattuvainoajille. Itsekin olen sitä mieltä, ettei hattua tarvitse pitää syödessä, mutta tämähän koskee vain poikia. Tytöt ja naiset ovat aina saaneet pitää hattunsa. Nyt jos Mäkkärillä on tyylitietoisia nuoria, niin poikien pitäisi rikkoa tyyli ja ottaa pipo pois . Tytöt voisivat olla rauhassa hiukset pipossa. Mielestäni tuo tapa on aikansa elänyt ja sitä voidaan venyttä'ä enemmän kuin ettei bussissa tarvitse ottaa pipoa pois.
Kyllä lakittomuus syödessä ja sisätiloissa koskee kaikkia. Poikkeuksena oikea hattu naisilla mutta montako olet nähnyt arkena?
Itsekin otan pipon pois bussissa koska tulee kuuma muuten, samaten kauppakeskuksissa mutta ne voi jo laskea sisätiloiksi.
Ja mitä ihmettä, kuuluuko jollekin joku tavallinen tupsupipo tyyliin jota ei voi rikkoa ja käykö sellainen tyylitietoinen ihminen sitten mäkkärissä?
Palaan lakkiaiheeseen minäkin. Laulan ortodoksikirkkokuorossa. Pari vuotta sitten liturgia sattui vappupäiväksi. Olin muualle menossa liturgian jälkeen, joten jätin ylioppilaslakkini autoon. Hämmästyin, kun eräällä kuorolaisella oli yo-lakki päässään. Sitten kuulin, että on etiketin mukaista käyttää lakkia palveluksessa. Siis pitää sitä päässään laulaessa. Kävin hakemassa omani ja lauloimme lakit päässä. Jotenkaan en olisi uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni osaa kirjoittaa ja lähettää adressin, surunvalittelun, kun joku on kuollut?
Luulen, että tämä on enemmän vanhemman väen harrastus. En ainakaan tiedä yhtään ikäistäni, joka olisi adressin lähettänyt. Mutta eikö se kuulu tapoihin, jos tuntee/tietää vainajan eikä pääse paikalle hautajaisiin? Tai vaikka pääsisikin?
Kyllä 70-luvulla syntyneet vielä lähettävät adressin hautajaisiin, jos eivät itse pääse paikalle. Se on kaunis ele omaisia kohtaan.
Olen lähettänyt adressiin ja olin silloin alle 40 v.
nougata, ei kinuskia kirjoitti:
Se ettei miehen kiinnostus synny siitä että juoksee luitansa ja nahkaansa ulkoiluttaen huutelemassa miehen perässä häirintöjään, kun yrittää kovasti painostaa miestä tulemaan johonkin ja mikäli ei ala ns. "heikkojen yhteydenottoyritysten" perusteella miestä kuulua, aloitetaan ns. vuosia kestävä häirintä, soilvaus, vihan lietsominen.
Pikkuinen luulee kun oma kiinnostuksensä on päivänselvää tuhansille sivusta seuraajille,pikkuinen kuvittelee että mies tulee hakemaan tätä kun tämä yrittää olevansa ties kuinka monen "kundin" kanssa yhdynnässä ja silittää tukkaa...
Sellainen pikkuinen sitten itkee silmät kyynelissä ja laskee allenesa kun mies viihtyy paremmin esim. patonkin seurassa ja konkreettisten yhteydenotton saattelemana.
En kyllä ymmärtänyt tästä yhtään mitään. Mikä oli pointti? Hyvistä, harvemmin käytettävistä/tunnetuista käytöstavoista oli kai puhe.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muista jonkun nimeä, niin kysyy sen. Mulla on yks tuttu joka niin seurassa kuin seurassakin tekee tuota, ja siitä saa kyllä todella jämptin ja kohteliaan kuvan tuosta ihmisestä. Tää aina katsoo silmiin ja hymyilee ja pahoittelee ettei muista, käsi ojossa taitaa itsensäkin esitellä samalla uudestaan.
Ja se, ettei ruokapöydässä ottaisi puheenaiheeksi ns. raskaita aiheita, kuten esimerkiksi uskontoa tai politiikkaa. Sallittaisiin kaikille miellyttävä ruokailu- ja seurusteluhetki.
Tuo on ihan makukysymys, mikä on raskas aihe ja mikä kepeä. Minulle uskonto ja politiikka ovat mielenkiintoisia ja lennokkaita aiheita. Nehän ovat myös aiheita, joihin melkein kaikilla on jokin kanta eli kyky keskustella aiheesta. Kuuluu yleissivistykseen tietää molemmista.
Raskaita aiheita ovat mielestäni sairaudet. Toinen on kun joku puhuu vain omasta elämästään. Mutta jotkut ihmiset keskustelevat aina mieluiten itsestään, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vaikka koko ajan äänessä.
nougata, ei kinuskia kirjoitti:
Se ettei miehen kiinnostus synny siitä että juoksee luitansa ja nahkaansa ulkoiluttaen huutelemassa miehen perässä häirintöjään, kun yrittää kovasti painostaa miestä tulemaan johonkin ja mikäli ei ala ns. "heikkojen yhteydenottoyritysten" perusteella miestä kuulua, aloitetaan ns. vuosia kestävä häirintä, soilvaus, vihan lietsominen.
Pikkuinen luulee kun oma kiinnostuksensä on päivänselvää tuhansille sivusta seuraajille,pikkuinen kuvittelee että mies tulee hakemaan tätä kun tämä yrittää olevansa ties kuinka monen "kundin" kanssa yhdynnässä ja silittää tukkaa...
Sellainen pikkuinen sitten itkee silmät kyynelissä ja laskee allenesa kun mies viihtyy paremmin esim. patonkin seurassa ja konkreettisten yhteydenotton saattelemana.
Mitä ihmettä sä vedät?
Vierailija kirjoitti:
Teitittely on Suomessa katoavaa kansanperinnettä. Jopa asiakaspalvelussa olevat eivät osaa puhutella itselleen vierasta iäkkäämpää asiakasta. Hyvin yleistä on, että joka toisessa lauseessa sinutellaan, joka toisessa teititellään. Kun olen nuorempien kanssa keskustellut puhuttelutavoista, niin minulle aina väitetään, että teitittely on niin tyly ja etäinen puhuttelu. Minä taas olen sitä mieltä, että teitittely ilmaisee kunnioitusta vanhempaa ihmistä tai korkeammassa asemassa olevaa kohtaan. Ei tulisi mieleenikään sinutella esim. valtakunnan päämiestä tai hänen puolisoaan. Muistan, miten nuorena oli vaikea sinutella jopa vanhempia sukulaisia.
Yleensä sivistyskansat osaavat teititellä, jopa alakouluikäiset hallitsevan sen, mutta suomalaiset aikuiset eivät. Jotkut kieltä ja sen välittämää kulttuuria tuntemattomat väittävät, että englanninkielisissä maissa sinutellaan kaikkia, koska 'you' on ainut puhuttelupronomini. Kyllä siellä vaan teititellään, jopa tuolla niin rennoksi kuvatussa Amerikassa. Se teitittely vain ilmaistaan muulla kuin pronominilla, esim. käyttämällä etunimeä (=sinuttelu) tai herra / rouva + sukunimi (=teitittely), samoin sanojen sir ja madam käyttö.
Ruotsalaiset sinutella roiskivat kaikkia, paitsi eivät kuninkaallisia. Heitä puhutellaan yleensä kolmannessa persoonassa: "Vad säger kungen on detta? Tyckte kronprinsessan om operan?" Tämä kolmannen persoonan käyttö tuo tosin mieleeni vanhat kirjat ja elokuvat, joissa palvelijoita puhutellaan juuri kolmannessa pesoonassa: "Lyyli tuo seuraavaksi paistin ja perunat pöytään. Joko Jooseppi ehti pieniä saunapuut?"
Minä olen 61-vuotias ja tuntuu pahalta, kun nuorempi nainen teitittelee. Ettekö voi sinutella?
Tein opiskeluaikoina töitä asiakaspalvelussa ja lukemattomia kertoja iäkkäämmät asiakkaat pyysivät lopettamaan teitittelyn tai jopa tuntuivat pahastuvan. Muutama jäänyt mieleen, kun tiuskaisivat "näetkö minua tässä kaksi!?" ja "minä en ole niin iäkäs että sinä voisit minua teititellä". Aloin todella jännittämään tiettyjä kohtaamisia, kun en tiennyt pahastuuko asiakas teitittelystä vai sinuttelusta. Ja omasta mielestäni teitittely sopii aina asiakaspalvelutilanteeseen, teitittelin kaikkia, mutta niin monesti sain siitä (vanhemmilta) asiakkailta palautetta, että yritin sitten alkaa vältellä mitään ylimääräistä juttelua.
Kun emäntä kutsuu kahvipöytään, ensimmäisenä menee ottamaan vanhin naishenkilö, sitten muut. Pohjanmaalla tämä on selkeä toimintapa joka helpottaa kaikkien elämää. Pääkaupunkiseudulla olen törmännyt monesti siihen, että perhejuhlissa kukaan ei mene ensimmäisenä ottamaan, sitten kursaillaan niin kauan, että emäntä kyllästyy ja jollain (yleensä nuorella miesvieraalla) menee hermo ja hän menee aloittamaan. Mikä on siinä tilanteessa ihan oikein, pakkohan jonkun se kahvinotto on aloittaa. Ihmettelen vain, ettei 50-60-vuotiaat naiset tiedä tätä. Vai kokevatko ahdistavana olla juhlien vanhin nainen? Meillä maalla se on kunnia-asema.
Tuo kursailu ärsyttää minuakin. Ja kyllä, mielestäni vanhempien pitäisi mennä ensin ( myös täällä Hämeessä). Mutta menee hermot, kun se kestää ja kestää. Se kursailu pitäisi jo lopettaa. Se ei ole hyvä tapa.
Keskusteluissa jokainen läsnäolija otetaan huomioon ja äänekkäämmät antavat tietoisesti suunvuoroa myös hiljaisemmille. (Useat tuntemani miehet puhuvat naisten päälle vain koska voivat - luonnollisesti voimakkaampi ääni)
Jos ihmisillä on ns. juttu kesken, siihen ei mennä omaa asiaa puskemaan (jos se ei ole kiireinen) ennen kuin aiemmin aloitettu keskustelu on ohi.
En tiedä onko nämä ihan itsestäänselvyyksiä, minulle on mutta käytännössä monelle ei tunnu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Lämpimän ruuan voi aloittaa heti kun sen saa, jos on yli 5 henkilöä pöydässä, pienemmässä seurueessa odotetetaan kunnes kaikille on tarjoiltu. Jälkiruoka aloitetaan aina yhtäaikaa. Kahvia ei koskaan lusikoida suuhun kahvilusikalla.
Ruuan voi aloitta kun vieruskaveri on sen saanut.
Nykyään somessa haukkumattomat ihmiset ja ne jotka eivät arvostele toisia, eivätkä anna lastensakaan arvostella
Tapoja:
- Kutsutaan ihmistä etunimellä, jos tämä tiedetään. "Kiitos, Mika, kun toit tämän esiin."
- Kiitetään juhlista jälkikäteen kortilla tai viestillä.
- Annetaan iäkkäämmille ja raskaana oleville paikka julkisessa liikenteessä.
- Kysytään karttaa tutkivalta turistilta, voiko häntä auttaa.
- Väistetään kadulla iäkkäämpiä ja huonosti liikkuvia.
- Annetaan iäkkäiden mennä ensin ottamaan ruokaa, liikkeen ovista ja niin edelleen.
Julkaisissa ja hisseissä ENSIN ULOS, SITTEN SISÄÄN.
Viedään viemisiä kun mennään vieraisille. Vastasyntyneen kotiin viedään rotinat.
Ei. Tekstari ei korvaa kaunista adressia, jonka voi vaikka säästää muistoksi.