Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä

Köttely on epäkohteliasta!

Isäntä voi haluta syödä niitä herkkuja vielä myöhemmin itsekseen.

Käyn säännöllisesti kirkossa. Osa pitää takin päällä, osa ei. Riippuu usein siitä, kuinka lämmin kirkossa on. Miesten tulee ottaa hattu pois, mutta naisten ei tarvii. Itse (ja moni muukin) kuitenkin otan pipon pois, koska olen nuori.

Punaista ei oo yleensä kirkkoon laitettu, mutta kyllä nykyään jotkut laittaa.

Olen lihava nainen. Olen aina saanut haukkumisia ja naureskelua osakseni. Ensimmäisen kerran elämässäni sain hyväksyntää maahamme muuttaneelta mieheltä. Hän pitää minua kauniina. Mutta naureskelu on lisääntynyt. Miehelleni nauretaan, koska hän on lihavan naisen kanssa. Minulle nauretaan, että mieheni on kanssani vain oleskeluluvan tähden. Miksi kaikki on niin vaikeata maassamme? Täytyykö suomessa kumppani valita ulkonäön ja iän perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun liikenteessä joku kerrankin antaa tietä, niin olisi kohteliasta kiittää vaikkapa käden heilautuksella tai vilkulla. 

Vilkkua käytetään merkiksi kääntymiseen tai kaistanvaihtoon. Sillä ei vilkutella huviksi muille autoilijoille.

Muistui mieleen.. Mulle on neuvottu, että ohittaessa voidaan kohteliaasti vilkuttaa takana olijalle lyhyellä pikavilkulla oikealle, että hän voi mennä ohi.

Varsinkin rekat tuota tekee. Itse koen sen ahdistavaksi, koska en ole niin idiootti että lähtisin ketään ohittamaan sen toisen arvioon luottaen, kyllä minä lähden ohitse, jos haluan ja jos koen sen turvalliseksi. Riskiohituksia en tee muutenkaan.

Siis tottakai sinä tarkistat itse sen, voitko siellä maantiellä ohittaa. Se merkki ei välttämättä tarkoita, että reitti olisi selvä tai että olisi turvallista ohittaa, vaan se on tietääkseni vain pyyntö, että menisit pian ohi jos se vain pystyt esim. siksi että edellä ajava auto ei voi syystä tai toisesta ajaa lujempaa (esim yllättävä vika). Mut toki tota merkkiä ei ole suotavaa edellä ajavalta näyttää jos vastaan tulee liikennettä tai risteys. Risteyksessä tai muuten väärässä paikassa (vaikka jokin tienviitta) merkki voidaan ymmärtää väärin eli siis siellä sitä ei saa todellakaan käyttää. Takana tulijan täytyy pystyä näkemään oletko kääntymässä vai et ja vilkku vain vilahtaa pikaisesti eikä jää vilkuttaamaan.

Aattelin kertoa tästä tavasta jos jotakuta on joskus hämmentänyt liikenteessä. :D

En tiedä miten autokoulussa opetetaan tästä ja onko tämä miten sallittua, mutta on minusta ollut hyödyksi.

Jos ei muista jonkun nimeä, niin kysyy sen. Mulla on yks tuttu joka niin seurassa kuin seurassakin tekee tuota, ja siitä saa kyllä todella jämptin ja kohteliaan kuvan tuosta ihmisestä. Tää aina katsoo silmiin ja hymyilee ja pahoittelee ettei muista, käsi ojossa taitaa itsensäkin esitellä samalla uudestaan.

Ja se, ettei ruokapöydässä ottaisi puheenaiheeksi ns. raskaita aiheita, kuten esimerkiksi uskontoa tai politiikkaa. Sallittaisiin kaikille miellyttävä ruokailu- ja seurusteluhetki.

Mä olen aika anarkistihenkinen, toisinaan hyvinkin epäsovinnainen, äänekäs ja sopimaton alle kolmikymppinen kirkkoon kuulumaton nainen, mutta musta on epäkunnioittavaa pukeutua kirkkoon olkapäät paljastavaan asuun. :D Edes joku huivi pliis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun liikenteessä joku kerrankin antaa tietä, niin olisi kohteliasta kiittää vaikkapa käden heilautuksella tai vilkulla. 

Vilkkua käytetään merkiksi kääntymiseen tai kaistanvaihtoon. Sillä ei vilkutella huviksi muille autoilijoille.

Muistui mieleen.. Mulle on neuvottu, että ohittaessa voidaan kohteliaasti vilkuttaa takana olijalle lyhyellä pikavilkulla oikealle, että hän voi mennä ohi.

Anteeksi kirjoitusvirhe! Tarkoitin siis että

"Mulle on neuvottu, että _edellä ajaessa_ voidaan kohteliaasti vilkuttaa takana olijalle lyhyellä pikavilkulla oikealle, että hän voi mennä ohi."

Ei siis itse ohittaessa vaan kun toivoo toisen ohittavan jos ei itse pysty ajamaan kovempaa tarkoitin.

Toinen vaihtoehto on ajaa itse hiljalleen tien sivuun (ja pysähtyä vaikka p-paikalle) jos autossa on vikaa.

Jalankulkijoilla pysähtyminen ja hatun otto päästä kun liputettu ruumisauto (saattueineen) ajaa ohi.

Autoilijoillakin alkaa olla tavat hukassa ja saattueita kiilataan ja rikotaan, onneksi se ei ole vielä kauhean yleistä ja yleensä tapahtuukin vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun liikenteessä joku kerrankin antaa tietä, niin olisi kohteliasta kiittää vaikkapa käden heilautuksella tai vilkulla. 

Vilkkua käytetään merkiksi kääntymiseen tai kaistanvaihtoon. Sillä ei vilkutella huviksi muille autoilijoille.

Muistui mieleen.. Mulle on neuvottu, että ohittaessa voidaan kohteliaasti vilkuttaa takana olijalle lyhyellä pikavilkulla oikealle, että hän voi mennä ohi.

Varsinkin rekat tuota tekee. Itse koen sen ahdistavaksi, koska en ole niin idiootti että lähtisin ketään ohittamaan sen toisen arvioon luottaen, kyllä minä lähden ohitse, jos haluan ja jos koen sen turvalliseksi. Riskiohituksia en tee muutenkaan.

Siis tottakai sinä tarkistat itse sen, voitko siellä maantiellä ohittaa. Se merkki ei välttämättä tarkoita, että reitti olisi selvä tai että olisi turvallista ohittaa, vaan se on tietääkseni vain pyyntö, että menisit pian ohi jos se vain pystyt esim. siksi että edellä ajava auto ei voi syystä tai toisesta ajaa lujempaa (esim yllättävä vika). Mut toki tota merkkiä ei ole suotavaa edellä ajavalta näyttää jos vastaan tulee liikennettä tai risteys. Risteyksessä tai muuten väärässä paikassa (vaikka jokin tienviitta) merkki voidaan ymmärtää väärin eli siis siellä sitä ei saa todellakaan käyttää. Takana tulijan täytyy pystyä näkemään oletko kääntymässä vai et ja vilkku vain vilahtaa pikaisesti eikä jää vilkuttaamaan.

Aattelin kertoa tästä tavasta jos jotakuta on joskus hämmentänyt liikenteessä. :D

En tiedä miten autokoulussa opetetaan tästä ja onko tämä miten sallittua, mutta on minusta ollut hyödyksi.

Jos takana tuleva on kärkkymässä ohitusta ja edellä ajava väläyttää vilkkua vasemmalle kerran tai kaksi, niin se tarkoittaa, että älä ohita, tie ei ole vapaa.   

Minä arvostan ainakin tyttäressäni Apussyssa nenän kaivamista. Varsinkin tärkeissä kokouksissa ja hienoissa ravintoloissa se on hienoa. Arvostan myöskin alkoholin ja päihteiden käyttöä koulussa ja julkisilla paikoilla etenkin kannabis. Myös tietenkin kiroilu ja vittuilu sekä kansainvälisten käsimerkkien näyttö etenkin koulussa on hyvin arvostettavaa meidän perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni osaa kirjoittaa ja lähettää adressin, surunvalittelun, kun joku on kuollut?

Luulen, että tämä on enemmän vanhemman väen harrastus. En ainakaan tiedä yhtään ikäistäni, joka olisi adressin lähettänyt. Mutta eikö se kuulu tapoihin, jos tuntee/tietää vainajan eikä pääse paikalle hautajaisiin? Tai vaikka pääsisikin?

Kyllä 70-luvulla syntyneet vielä lähettävät adressin hautajaisiin, jos eivät itse pääse paikalle. Se on kaunis ele omaisia kohtaan.

Espanjasta kotoisin oleva mies ei suostunut istumaan ennen kuin jokaiselle naiselle oli löytynyt istumapaikka illanvietossa.

Vierailija kirjoitti:

Töissä tervehditään kaikkia, vaikka ette olisi bästiksiä ja vaikka se tuntuisi "käytöstavoilta".

Kuinka monta vuotta pitää tervehtiä, jos toinen ei tervehdi takaisin koskaan? Ei edes ylempien pomojen seistessä vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni osaa kirjoittaa ja lähettää adressin, surunvalittelun, kun joku on kuollut?

Luulen, että tämä on enemmän vanhemman väen harrastus. En ainakaan tiedä yhtään ikäistäni, joka olisi adressin lähettänyt. Mutta eikö se kuulu tapoihin, jos tuntee/tietää vainajan eikä pääse paikalle hautajaisiin? Tai vaikka pääsisikin?

Kyllä 70-luvulla syntyneet vielä lähettävät adressin hautajaisiin, jos eivät itse pääse paikalle. Se on kaunis ele omaisia kohtaan.

Miksei siirrytä tekstareihin? Eikö ajatus kuitenkin ole tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muista jonkun nimeä, niin kysyy sen. Mulla on yks tuttu joka niin seurassa kuin seurassakin tekee tuota, ja siitä saa kyllä todella jämptin ja kohteliaan kuvan tuosta ihmisestä. Tää aina katsoo silmiin ja hymyilee ja pahoittelee ettei muista, käsi ojossa taitaa itsensäkin esitellä samalla uudestaan.

Ja se, ettei ruokapöydässä ottaisi puheenaiheeksi ns. raskaita aiheita, kuten esimerkiksi uskontoa tai politiikkaa. Sallittaisiin kaikille miellyttävä ruokailu- ja seurusteluhetki.

Näin on. Ennemmin kysyy, kuin keksii itse uutta nimeä toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni osaa kirjoittaa ja lähettää adressin, surunvalittelun, kun joku on kuollut?

Luulen, että tämä on enemmän vanhemman väen harrastus. En ainakaan tiedä yhtään ikäistäni, joka olisi adressin lähettänyt. Mutta eikö se kuulu tapoihin, jos tuntee/tietää vainajan eikä pääse paikalle hautajaisiin? Tai vaikka pääsisikin?

Kyllä 70-luvulla syntyneet vielä lähettävät adressin hautajaisiin, jos eivät itse pääse paikalle. Se on kaunis ele omaisia kohtaan.

Jep, olen -79, ja tuo on minulle normaalikäytäntö, jos en pääse paikalle tai viemään kukkatervehdystä surukotiin. Hieman hämmentyneenä luin noista kolmekymppisten emojiviesteistä, tosin en ole lähtenyt someen mukaan (tätä palstaa lukuun ottamatta).

Teitittely on Suomessa katoavaa kansanperinnettä. Jopa asiakaspalvelussa olevat eivät osaa puhutella itselleen vierasta iäkkäämpää asiakasta. Hyvin yleistä on, että joka toisessa lauseessa sinutellaan, joka toisessa teititellään. Kun olen nuorempien kanssa keskustellut puhuttelutavoista, niin minulle aina väitetään, että teitittely on niin tyly ja etäinen puhuttelu. Minä taas olen sitä mieltä, että teitittely ilmaisee kunnioitusta vanhempaa ihmistä tai korkeammassa asemassa olevaa kohtaan. Ei tulisi mieleenikään sinutella esim. valtakunnan päämiestä tai hänen puolisoaan. Muistan, miten nuorena oli vaikea sinutella jopa vanhempia sukulaisia.

Yleensä sivistyskansat osaavat teititellä, jopa alakouluikäiset hallitsevan sen, mutta suomalaiset aikuiset eivät. Jotkut kieltä ja sen välittämää kulttuuria tuntemattomat väittävät, että englanninkielisissä maissa sinutellaan kaikkia, koska 'you' on ainut puhuttelupronomini. Kyllä siellä vaan teititellään, jopa tuolla niin rennoksi kuvatussa Amerikassa. Se teitittely vain ilmaistaan muulla kuin pronominilla, esim. käyttämällä etunimeä (=sinuttelu) tai herra / rouva + sukunimi (=teitittely), samoin sanojen sir ja madam käyttö.

Ruotsalaiset sinutella roiskivat kaikkia, paitsi eivät kuninkaallisia. Heitä puhutellaan yleensä kolmannessa persoonassa: "Vad säger kungen on detta? Tyckte kronprinsessan om operan?" Tämä kolmannen persoonan käyttö tuo tosin mieleeni vanhat kirjat ja elokuvat, joissa palvelijoita puhutellaan juuri kolmannessa pesoonassa: "Lyyli tuo seuraavaksi paistin ja perunat pöytään. Joko Jooseppi ehti pieniä saunapuut?" 

Se että kaupunkibussista poistutaan yleensä takaovien kautta

Mun anoppilassa jo pelkkä kiittäminen ja silmiinkatsominen on harvinaista herkkuja.

Tuntuu että olen ainoa, joka noita siellä harrastaa.