Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...

Kompassi auttaa aika paljon siinä jos pitää kulkea suoraan.

Minähän en lähde edes lähimetsään seikkailemaan, on noin 10 km halkaisijaltaan joka suuntaan. Kuljen tiettyjä hyvin tallattuja polkuja, koska tiedän, että tuonkin kokoisessa metsässä voi kiertää ihan loputtomiin jos eksyy. Ja etsijät ei sitäkään ihan pikapikaa haravoi. Ehkä kopteri kerkiäisi löytämään ennen kuolemaa, mutta juu, todellakin ymmärrän että Suomessa voi eksyä ja kuolla metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...

Ei sitä ymmärrä jos itselle kaivopuisto on paras kokemus metsästä.

Joka on patikoinut pidempiä matkoja umpimetsässä, tietää että kyllä seillä vaan voi harhaantua suunnasta. Terveelle hyväkuntoiselle ihmiselle ei ole ongelma jos tulee 10km ylimääräistä kävelyä, mutta siihen sitten tulee päälle vaikka sairaskohtaus tai jotain muuta, niin kyllä siinä voi käydä köpelösti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...

Kompassi auttaa aika paljon siinä jos pitää kulkea suoraan.

Vaikka tuntuukin olevan aika aliarvostettu kapistus älypuhelimeen verrattuna.

Joo

Voi hyvät hyssykät tätä ihmisten ehdottomuutta, tietmättömyyttä ja minäkuvaan perustuvaa näkemystä. Jos mulle ei ole tapahtunut jotain, niin ei kellekään muulle voi...onko nykyajan ihmiset kasvatettu tällaiseksi, vai mistä tämä johtuu?

Muutama fakta

1. Kaikilla ei edelleenkään ole älypuhelimia

2. Kuten sanottu, akku voi loppua tai puhelin mennä rikki, vaikka sinun puhelimesi olisi täydellisen toimintavarma kuukauden ajan, jopa silloinkin, vaikka puhelin olisi samanmerkkinen

3. Suomessa ei edelleenkään ole joka katveen kattavaa verkkoa. Ihan sama mitä puhelinoperaattorit väittävät. Minulla katoaa sekä autosta radiokanavia että kännykästä verkko ajottain ihan yleisillä teillä, kuten kasitiellä ja sinisellä tiellä, mitkä kuuluvat usein ajamiini reitteiheni (ei, en surffaile netissä ajaessani, mutta joskus istun pelkääjän paikalla tai takapenkillä) Jos minulle käy näin, jollekin voi käydä erämaassakn näin, vaikka sinulle ei kävisikään missään. 

4. Ihmiset voivat kuolla sairaskohtaukseen. Välttämättä kukaan ei ole edes eksynyt, on vain kuollut sinne metsään. Tästä tapauksesta en nyt tiedä, kun on ollut kaksi, mutta yksinäinen marjastaja on voinut kadota näin. Naapuri kuoli tutulle hiihtoladulle, ei hän sinne eksynyt ja yksi toinen puolituttu kuoli kaupassa, ei hänkään eksynyt. Näistä ei uutisoida julkisesti, jos tiedossa on heti luonnollinen kuolema, eikä luonnollisesti kuolleen tapauksesta tulee julkisuuteen löytymistä enempää tiedotteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä otan aina kirjaston koneen suurelta näytöltä tarkat valokuvat kartoista, kuvia voi ottaa paljonkin, niitä voi katsella pimeässä puhelimesta.

Valokuvien katselu ei kuluta akkua kuten gps.

Ei kannata kuvia ottaa vaan tallentaa ne kartat suoraan kännykkään kokonaisuudessaan karttaohjelmaan josta niitä on helpompi ja nopeampi selailla. Ei vaadi gps toimiakseen vaan toimii myös "lentokonetilassa".

Kartta ohjelma toimii lentokonetilassa, mutta käyttää GPS:ää, tai voihan sitä käyttää ilmankin, mutta helpompaa tietysti kun tietää varmasti missä itse on.

Uutisten mukaan pariskunnan jäljiltä löytyneiden varusteiden joukossa oli myös tulitikkuja. Kuulostaa entistä oudommalta miksi he menehtyivät syksyiseen metsään. Vai olivatko niin tunnollisia että eivät tee avotulta kansallispuistoon vaikka henki menisi?

Olisikohan käynyt niin että nainen loukkaantui tai sairastui ja mies valvoi vierellä kunnes toinen joko menehtyi tai päätyi niin huonoon kuntoon että miehen oli pakko lähteä hakemaan apua mutta voimat eivät enää riittäneet. Joka tapauksessa olisi pitänyt sytyttää se nuotio, sen lämmössä ei olisi ollut mitään hätää ja etsijät olisivat löytäneet savun johdattamana perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varakku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)

Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.

Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.

Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa

Ja vara-akkukin voi olla rikki, tai sen voi hukata ja asian tajuaa vasta kun puhelimesta loppuu akku. Itselle on käynyt näin niinkin vaarallisessa paikassa kuin lentokentällä.

Harvoin ne rikkuu koska ovat käytännössä samaa tekniikkaa kuin kännyköiden akut jotka kestävät vuosia käytössä. Enemmänkin ei muista ladata niitä täyteen ennen matkaa mutta tämä pitäisi olla perusasia kun lähdetään pitkälle vaellusmatkalle aivan kuten tulitikkujen otto.

Harvoin ja harvoin, mutta jos se vara-akku hajoaa reissussa, niin sitten sitä ei voi käyttää. Itsellä on tässä vieressä 11000mAh vara-akku, josta hajosi viimeviikon metsäreissulla latausliitin, pitäs avata ja tutkia että pystyykö sen korjaamaan. Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.

Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.

Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?

Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.

Missä kaikkialla oot käyny?

Ootappas

2013 Kaldoaivin erämaa,

2014 UKK

2015 Paistunturin erämaa

2016 Lemmenjoen kansallispuisto

2017 Pöyrisjärven erämaa-alue

Pääosin kesien aikaan ja 1-2 viikon reissuja kun töistä lomaa.

Sun on pakko olla joko tyhmä trolli, tyhmä tai hullu mut kukaan täysjärkinen ihminen ei lähde ensimmäiselle lapinvaellukselle suoraan kaldoaiviin älypuhelin pääasiallisena suunnistusvälineenä. Sano ny vielä että teet pelkästään soolovaelluksia ni menee loppukin uskottavuus sun jutuista. 😂

Vierailija kirjoitti:

Uutisten mukaan pariskunnan jäljiltä löytyneiden varusteiden joukossa oli myös tulitikkuja. Kuulostaa entistä oudommalta miksi he menehtyivät syksyiseen metsään. Vai olivatko niin tunnollisia että eivät tee avotulta kansallispuistoon vaikka henki menisi?

Olisikohan käynyt niin että nainen loukkaantui tai sairastui ja mies valvoi vierellä kunnes toinen joko menehtyi tai päätyi niin huonoon kuntoon että miehen oli pakko lähteä hakemaan apua mutta voimat eivät enää riittäneet. Joka tapauksessa olisi pitänyt sytyttää se nuotio, sen lämmössä ei olisi ollut mitään hätää ja etsijät olisivat löytäneet savun johdattamana perille.

Oletko koskaan ollut niin väsynyt, että alat nähdä harhoja? Jos kuvittelee olevansa lähellä leiripaikkaa tms. niin sitä voi yrittää sinnetellä että pääsisi määränpäähänsä, mutta kun tulee riittävän väsyneeksi niin alkaa hiljalleen menettää toimintakykyään ja lopulta voi olla shokissa ja odottaa vain kuolemaansa eikä jaksa enää tehdä mitään.

Ja tuo on myös hyvin todennäköistä että toinen on mennyt ensin, syystä tai toisesta, huonoon kuntoon ja sen vuoksi toinenkin on uuvuttanut itsensä.

Eikä se nuotionkaan tekeminen pimeässä märässä metsässä käy välttämättä ihan niin kuin elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).

Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.

UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.

  Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla.  Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen.  Puisto  on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä.  Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä. 

Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin  olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.

Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee.. 

Ei kaikinpaikoin kompassi toimi?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...

Kompassi auttaa aika paljon siinä jos pitää kulkea suoraan.

Tietysti, mutta senkin kanssa voi kuitenkin kulkea aika paljon sivuun kohteesta jota tavoittelee. Ihminen luonnostaan väistää esimerkiksi puuta helpommin toiselta puolelta ja kun näitä metrin systemaattasia siirtymisiä tekee yhden 30m matkalla, niin on 10km jälkeen 300m sivussa. Ei kuullosta paljolta, mutta voi aiheuttaa sen että kun on eri kohdassa mitä luulee olevansa, niin lukee maastoa väärin saadakseen sijaintisa sopimaan karttaan ja sen seurauksena voi taas tehdä vääriä päätöksiä reitin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Jos ei tiedä missä on ja mihin pitäisi mennä (selkosuomella sanottuna on eksyksissä), niin ei kartasta ja kompassista ole mitään hyötyä.

Kompassi auttaa kulkemaan suoraan johonkin suuntaan, joka voi olla kohti jotain tietä tai sitten ei.

Oudossa maastossa itsensä paikallistaminen kartan perusteella on sikäli helppoa, että hyvin äkkiä maastoon sopivia kohteita löytyy kymmeniä, pitäisi vain osata aavistaa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...

Kompassi auttaa aika paljon siinä jos pitää kulkea suoraan.

Vaikka tuntuukin olevan aika aliarvostettu kapistus älypuhelimeen verrattuna.

Ei paina paljon, eikä maksa paljon, joten kannattaa pitää mukana, samoin kuin edes jonkinlainen paperikartta. Tulee kyllä käytettyä kompassia todella harvoin. Yleensä suunnistelen kännykän kartan kanssa. Paperikartankin kanssa tulee mentyä ilman kompassia maastoa lukemallla, mutta sitten jos alkaa olla suunta tai sijainti epäselvä, niin sitten pitää kaivaa kompassi rintataskusta ja ja varmistaa että on kartalla oikein päin ja yleensä jos alkaa eksyä, niin se johtuu siitä että on harhaantunut suunnasta sellaisessa maastossa missä ei näe kauempana olevia kiintopisteitä. Tiheässä metäsässä tai pimeässä on lapsellisen helppoa eksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).

Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.

UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.

  Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla.  Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen.  Puisto  on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä.  Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä. 

Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin  olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.

Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee.. 

Ei kaikinpaikoin kompassi toimi?!

Paljon rautapitoista kiveä. Kompassi sekoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Jos ei tiedä missä on ja mihin pitäisi mennä (selkosuomella sanottuna on eksyksissä), niin ei kartasta ja kompassista ole mitään hyötyä.

Kompassi auttaa kulkemaan suoraan johonkin suuntaan, joka voi olla kohti jotain tietä tai sitten ei.

Oudossa maastossa itsensä paikallistaminen kartan perusteella on sikäli helppoa, että hyvin äkkiä maastoon sopivia kohteita löytyy kymmeniä, pitäisi vain osata aavistaa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

Mitä ihmettä jankutat? Tietysti kartasta ja kompassista on helvetisti hyötyä kun yrittää selvittää sijaintinsa. Varsinkin siinä tilanteessa kun suunnnistukseen käytetty GPS laite ei jostain syystä enää ole käytettävissä. Kompasilla saa ensin yhden varman aikaiseksi, eli kartan suunnilleen oikein päin käteen, sitten voi alkaa tutkia että missä kohtaa kartalla voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).

Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.

UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.

  Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla.  Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen.  Puisto  on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä.  Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä. 

Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin  olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.

Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee.. 

Ei kaikinpaikoin kompassi toimi?!

Paljon rautapitoista kiveä. Kompassi sekoaa.

Ennen vanhaan aikana ennen älypuhelimia pyörähdin usein erään vaaran takareunalla ja se johtui juuri siitä että pidin suuntaa kompassilla. Myöhemmin sain kuulla että siellä on paljon rautaa kompassi näyttää paikoin mitä sattuu.

GPS laitteet helpottaa valtavasti luonnossa liikkumista, mutta varjopuolena on se että ei sitten ehkä edes oteta mukaan paperikarttaa ja kompassia tai vaikka otettasiinkin, niin ei olla tottuneita niiden käyttöön ja eksyksissä ollessa on vähän huono alkaa harjoittelemaan. Teknisiin laitteisiin voi aina tulla vikoja, tai oikeastaan voisi sanoa että niihin tulee aina vika, ennemin tai myöhemmin, mikään laite ei kestä ikuisesti. Vaikka kyllähän kartankin voi tärvellä vaikka kastelemalla ja kompassikin voi mennä rikki tai hukkaan. Siksipä erämaassa ei kannata olla yhden suunnistusvälineen varassa.

Aivan helposti.