Te, jotka ette pidä matkustelusta

Itselläni oli pitkän aikaa sellainen vaihe, että en halunnut matkustaa yhtään mihinkään. Se johtui ehkä pääosin siitä, että lapsena jouduin 10-vuotiaasta saakka joka viikko matkustamaan kahden kodin välillä. Jäi sellainen ahdistus siitä, että on aina oikeastaan matkalla jonnekin ja halusi vain olla jonkun aikaa perillä. Vaan olla jossain paikassa ilman, että on pakko olla menossa yhtään mihinkään. 

Me lähdemme potkulaudalla täältä Ivalosta potkimaan alas Hankoon ja teemme sen omassa tahdissa.

Matkoilla on aivan helvetin yksinäistä. Niin on kotimaassakin aika usein, mutta täällä voi todennäköisemmin löytää merkityksellisen kohtaamisen arkielämässä kuin vieraassa ympäristössä vääräkielisenä turistina.

Nuorena tykkäsin käydä museoissa. Nykyään en saa siitä samanlaista mielihyvää. Kotikaupungin taidemuseoissa käyn, jos tiedän että näyttely houkuttelee. On kivaa käydä kaupungilla JA palata illaksi omaan kotiin.

Tunnen itseni jo nyt todella etuoikeutetuksi siinä, ettei tarvitse matkustaa junalla tai autolla "isoon kaupunkiin" kokemaan jotain, koska asun jo tarpeeksi isossa pitäjässä. Täällä on paljon aktiivisia ihmisiä, jotka järjestävät niin paljon mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää ja koettavaa, etten ehdi kuin murto-osaan. 

Muut syyt: matkailu on kallista ja koska se on kallista, ottaisi aivan hemmetisti kuuppaan, jos sattuisi vaikka satamaan kaatamalla ne muutamat matkapäivät. Kotioloissa sadekaan ei haittaa mitään. 

Jos olisin liikunnallisempi, voisin ehkä motivoitua matkustamaan vaikka sukellusleirille tai laskettelumestoille. 

Stressaannun matkailusta niin paljon, etteivät ne myönteiset kokemukset ole enää sen arvoisia.

En yksinkertaisesti saa matkailusta irti niin paljon, että se tuntuisi siihen käytetyn ajan ja rahan arvoiselta.

Terkkuja maailmalta. Taitaa olla tämän vuoden 11 tai 12 ulkomaanreissu. Ei vielä vuoden viimeinen sentään.

Toki ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet (tai sitten niitä ei ole vaan pysytään kotona) mutta ettekö te kaipaa valoa ja lämpöä tällaisen huonon vuoden aikana??

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja maailmalta. Taitaa olla tämän vuoden 11 tai 12 ulkomaanreissu. Ei vielä vuoden viimeinen sentään.

Toki ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet (tai sitten niitä ei ole vaan pysytään kotona) mutta ettekö te kaipaa valoa ja lämpöä tällaisen huonon vuoden aikana??

Kaipaan. Mutta lomia ei ole niin paljon, että pääsisin talvella matkustamaan. Saan vain parin päivän lomia ja asun niin kaukana lentokentiltä, että jo niille matkustamiseen menee kauan (tai no, meidän lähilentokentälle ei, mutta sieltä ei saa mun budjettiin sopivia lentoja pois Suomesta). Käyn siksi aina kesällä jossain lämpöisessä maassa, jotta edes silloin saa aurinkoa.

Ja nyt, kun elämä on muuten onnellista ja kiva arkikin, ei tuo pimeä ja kylmäkään ahdista niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja maailmalta. Taitaa olla tämän vuoden 11 tai 12 ulkomaanreissu. Ei vielä vuoden viimeinen sentään.

Toki ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet (tai sitten niitä ei ole vaan pysytään kotona) mutta ettekö te kaipaa valoa ja lämpöä tällaisen huonon vuoden aikana??

Mikä huono vuodenaika?! Luonto on kauneimmillaan ja metsät täynnä herkkuja.

Ärsyttää, ettei uudessa paikassa saa sitten nukuttua. Jetlagit vielä päälle.

Matkustaminen ei muuten aina avarra, vaan siihen tarvitaan ihmisen omaa avarakatseisuutta ja viitseliäisyyttä.

Osa käy vaan dokaamassa tai huorissa, osa taas astelee ylemmyydentuntoisena ympäriinsä eikä edes yritä ajatella asioita paikallisten näkökulmasta. Parhaimmillaan käydään ne nähtävyydet, mäkkäri, starbucks ja pari tuliaista paikallisesta tavaratalosta. Niitä samoja chaneleita ja hilfigerejä kuin muuallakin.

Mua kiinnostaa thaimaan, new yorkin ja australian sijasta Georgia, Uruguay ja Armenia. Parasta olisi, jos olisi paikallinen opas, jonka kanssa tutustua kulttuuriin. Ihanaa, ettei olisi ikeoita tai muuta tuttua.

Ne vaatii kuitenkin enemmän ehkä rahaa ja viitseliäisyyttä järjestää, kuin nää eiffeltornireissut ja dubai-biletys.

Kuubassa juttelin belgialaisen miehen kanssa, joka ihmetteli suureen ääneen miksei kuubalaiset tee kuten hän ja matkustele. Belgialainen mies oli maailmanmatkaaja ja käynyt vaikka missä, muttei silti ollut ymmärrystä siitä, ettei kaikilla ole varaa, kaikilla ei ole palkallisia lomapäiviä tai muuten mahdollisuutta.

Saksalaisetkin suhtautuivat hyväksikäyttömentaliteetilla pitkälti "kehitysmaa-asukkaisiin". Minä olin kiinnostunut taas heidän historiastaan, perinteistään ja suhtauduin samalla lailla kuin vaikkapa naapurikansoihin. Harmi, etten osannut espanjaa kovin hyvin, olisin halunnut vaihtaa ajatuksia vaikka mistä paikallisten kanssa.

Paikalliset olivat innoissaan, kun olin lainannut kirjastosta ja lukenut heidän suosituimman kirjailijansa kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Matkoilla on aivan helvetin yksinäistä. Niin on kotimaassakin aika usein, mutta täällä voi todennäköisemmin löytää merkityksellisen kohtaamisen arkielämässä kuin vieraassa ympäristössä vääräkielisenä turistina.

Nuorena tykkäsin käydä museoissa. Nykyään en saa siitä samanlaista mielihyvää. Kotikaupungin taidemuseoissa käyn, jos tiedän että näyttely houkuttelee. On kivaa käydä kaupungilla JA palata illaksi omaan kotiin.

Matkalla voi lukea vaikka paikan historian jota ainakin euroopassa riittää ja perehtyä kunnolla. Esim nykytaide on suht olematonta antiikin ajan juttuihin verrattuna, ja suomessa ei ole niin vanhaa kulttuuria joten on mentävä kauemmas.

Nuorena yksinmatkustaessa hostellien yhteishuoneissa oli aina juttukavereita, joskus lähdettiin porukalla yöelämään. Englannilla pärjää. Nykyään useimmat mielummin nyhrää puhelimensa kanssa.

Introverttinä minun on vaikea ymmärtää miten muista riippuvaisia jotkut fiksunkin oloiset ihmiset on, myös kotikaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pidän matkustelusta, mutta usein matkustellessani huomaan, että tosi paljon aikaa ja energiaa menee sellaiseen toimintaan, josta ei ole minulle mitään iloa ja mitä voin tehdä kotonakin. Esimerkiksi junassa, metrossa, lentokoneessa istuminen, tavaroiden raahaaminen, käveleminen kadulla, jossa on ihan samanlaisia kauppoja kuin kotikaupungissakin. Tuntuuhan se jotenkin järjettömältä istua lentokoneessa ja junassa toista vuorokautta, että pääsee pariksi tunniksi johonkin museoon. 

Juuri näin. Lisäksi nykyään en kroonisen liikuntaelinvamman takia enää pysty kävelemään kuin vähän aikaa kerralla, joten mitkään tuntien patikoinnit tai kaupungilla kävelyt tai kunnolliset museoretket eivät enää onnistu. Kyllä siinä äkkiä menee matkailusta maku, kun ei pysty mitään muuta kuin istumaan kahvilassa, ja sekin tekee takapuolen kipeäksi.

Vastaanpa kuitenkin, koska minulla on myös liikkumista rajoittava selkävaiva, jonka takia olin ottamassa rollaattorinkin mukaan Kreikkaan. En sitten ikävä kyllä ottanut, koska Tjäreborgilta ei suositeltu. Muka liian kapeat kadut! No saahan sen nostettua sivuun ja työnnetään siellä lastenrattaitakin. Vielä ilmestyi sydämen eteisvärinäkin keväällä ja aloin je miettiä, uskallanko lähteä yksin. Mutta sitten ajattelin, että sitten ainakin kuolen hienossa paikassa jos sinne kuukahdan :)) Hermoilen aina lentokentällä, niin nytkin mutta aina olen perille päässyt, ihme kyllä.Rajoitettuahan se liikkuminen oli, mutta kohde ja hotelli oli varattu juuri sitä silmälläpitäen, etten voi kävellä pitkää matkaa. Minulle oli kaikkein tärkeintä, että meri oli ihan vieressä, samoin ruokapaikkoja löytyi. Vietin meressä paljon aikaa, ja se tuntui selkääkin kuntouttavan. Kävin muutamalla retkellä ja nautin siitä lämmöstä, joka äityi joskus liiankin kuumaksi.Toki lomani on varmaan monesta tylsä, mutta näillä rajoitteilla ihan sopiva juuri minulle. Anteeksi OT!

Lentokentällä odottelua, liikenneruuhkassa istumista ja aikaisten/myöhäisten aikataulujen mukaan elämistä. Ei nappaa. Juuri olin sinänsä ihan kivalla ulkomaan reissulla ensimmäistä kertaa lähes 20:een vuoteen. Ei kuitenkan vastaa siihen käytettyä rahaa ja aikaa. Aikaisemmin matkustelin paljonkin, kun silloinen aviomies oli innokas matkailija . Ei vaan ole oma juttu. Ehkä sitten, kun teleportaatio on mahdollista.

Nykyään myös ympäristöasiat on tärkeä juttu. Kierrätän ahkerasti. En ehkä kadu kuolinvuoteellani etten matkustelut tarpeeksi.

Matkustelin nuorempana tosi paljon ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Amerikkaa. Jossain vaiheessa tuli vain stoppi. En jaksa, en halua enkä viitsi matkustaa enää kun kotona on paljon stressittömämpää. Univajetta, epämääräisiä motelleja ja lentokentillä odottelua ei ole ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Lentokentällä odottelua, liikenneruuhkassa istumista ja aikaisten/myöhäisten aikataulujen mukaan elämistä. Ei nappaa. Juuri olin sinänsä ihan kivalla ulkomaan reissulla ensimmäistä kertaa lähes 20:een vuoteen. Ei kuitenkan vastaa siihen käytettyä rahaa ja aikaa. Aikaisemmin matkustelin paljonkin, kun silloinen aviomies oli innokas matkailija . Ei vaan ole oma juttu. Ehkä sitten, kun teleportaatio on mahdollista.

Nykyään myös ympäristöasiat on tärkeä juttu. Kierrätän ahkerasti. En ehkä kadu kuolinvuoteellani etten matkustelut tarpeeksi.

Jos matkustat kerran 20 vuodessa niin luulisi ettei yksi aikainen tai myöhäinen lento suista koko elämää rappioon.

Mikä mahtaa olla mielestäsi asia johon kannattaa tuhlata rahaa ja aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Matkustelin nuorempana tosi paljon ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Amerikkaa. Jossain vaiheessa tuli vain stoppi. En jaksa, en halua enkä viitsi matkustaa enää kun kotona on paljon stressittömämpää. Univajetta, epämääräisiä motelleja ja lentokentillä odottelua ei ole ikävä.

Univajeesta selviää kun valitsee omaan aikatauluun sopivimmat lennot. Epämääräisissä motelleissa ei kukaan muu kuin reppureissaaja yövy, miksi et valitse kunnon hotellia? Ja lentekentän loungessa odotettelu on sekin ihan mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette? Eikö uudet elämykset kiinnosta, vai pelottaako? Ahdistaako kotoa lähteminen?

Olen matkustanut niin paljon.

En kaipaa sitä enää.

Nykyään olen lisäksi sairastunut siten, että en tuntisi oloani mukavaksi ulkomaanreissussa.

Tunnen oloni turvallisemmaksi kotimaassa. Täällä pääsen varmasti nopeasti tarvitsemaani hoitoon, jos kohtaus iskee.

Kiva, miten erilaisia voidaankin olla. Itse tykkään jopa menomatkan lentokentällä odottelusta, varsinkin jos odotustilasta näkee lentojen laskut tai nousut, ja jos odotus ei ole ihan hirveän pitkä. Siinä on kuitenkin jo sellaista lähdön kutinaa. Miten se nyt meneekään "lähdön läheisyydestä hän turvaa saa..."🎶

Mä tykkään tutkia uusia paikkoja kyllä ja olenkin suht paljon matkustellut. Mutta se varsinainen matkustaminen on niin älyttömän tylsää ja ahdistavaa ajanhukkaa. Lentokentällä odottelu, lentokoneessa epämukavasti istuminen, junassa istuminen, bussissa istuminen, odottelu, vetelehtiminen ties missä odottamassa jatkoyhteyksiä.. Euroopasta olen nähnyt jo paljon ja kaukokohteet kiinnostaisivat enemmän, mutta tuon matkustamisajan ja odottelun sietäminen vaatisi jo aika pitkää oleilua kohteessa, jotta olisi mielestäni kannattavaa. Työelämässä pidempi pätkä kuin viikko on aika hankala järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokentällä odottelua, liikenneruuhkassa istumista ja aikaisten/myöhäisten aikataulujen mukaan elämistä. Ei nappaa. Juuri olin sinänsä ihan kivalla ulkomaan reissulla ensimmäistä kertaa lähes 20:een vuoteen. Ei kuitenkan vastaa siihen käytettyä rahaa ja aikaa. Aikaisemmin matkustelin paljonkin, kun silloinen aviomies oli innokas matkailija . Ei vaan ole oma juttu. Ehkä sitten, kun teleportaatio on mahdollista.

Nykyään myös ympäristöasiat on tärkeä juttu. Kierrätän ahkerasti. En ehkä kadu kuolinvuoteellani etten matkustelut tarpeeksi.

Jos matkustat kerran 20 vuodessa niin luulisi ettei yksi aikainen tai myöhäinen lento suista koko elämää rappioon.

Mikä mahtaa olla mielestäsi asia johon kannattaa tuhlata rahaa ja aikaa?

Ei suista elämää rappioon, mutta ei anna enemmän kuin ottaa. Puutarhan hoito on paljon rentouttavampaa ja antoisampaa. Päätin vaan tässä kokeilla, että onko mieli muuttunut sitten parin vuosikymmenen. Ei ole.