Te, jotka ette pidä matkustelusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkailu on vahvistanut itseluottamusta, osaan lukea karttoja ja aikatauluja, selviän pienellä budjetilla.

Koen matkat juuri oppimisena, koskaan ei voi olla liian sitkeä tai neuvokas. Tästä on hyötyä muussa elämässä. Turhia riskejä pitää tietysti välttää.

Mutta: aivan yhtä tyhmää kuin leuhkia

matkustamisella on se, jos leuhkii sillä että ei matkusta.

Tuntemani ei-matkustaneet ovat yleensä muista riippuvaisia ekstroverttejä, eivät osaa englantia, joillakin jopa elämänpelko.

Tärkeää on elää omannäköistä elämää. Ei tarvi matkustaa jos ei huvita.

Mä taas tiedän tuon kaiken jo joskus matkustettuani. En oikein enää tiedä, minkä asian ottaisin matkatessa haasteekseni, jos sellaiseksi ei lasketa vitutuksen sietämisen opettelua, kun jokin menee vikaan.

Se mitä tässä ketjussa ei tullut esiin: on aivan eri asia jos on joskus matkustellut muttei enää, kuin ettei koskaan olisi lähtenyt mihinkään kertaakaan.

Matkanteko voi olla myös että matkustaa säännöllisesti vain siirtyäkseen paikasta toiseen aivan arkisten asioiden esim työ takia.

Vituksen sietämistä voi tosiaan kehittää vaikka lähikaupan kassajonossa, on mindfulness ym tekniikoita.

Aktiiviulkomaan loma jes! Esim. Alpeille laskettelemaan, ratsastusvaellus, parikointi (tosin Suomessakin upea luonto). Turistilomailu ei kiitos! En tykkää pyöriä väentungoksessa tai yöpyä hotellissa ilman tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

En oikein jaksa ymmärtää Suomen luonnon hehkutusta. Joo, on kaunista varsinkin ajoittain ja jossain paikoissa, on todellakin, mutta ainakin minuun on sisäänrakennettu uuden kaipuu. Ei sitä samaa kotikuusta jaksa joka päivä katsella, vaikka olis miten kaunis. Ja talvi, brrrr.

Ei ne espanjalaisetkaan jaksa ymmärtää sitä heidän lämmön hehkutusta, kun tekevät siinä pitkiä päiviä kesästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellaiset paikat jotka on telkkarista moneen kertaan nähty, kuten NY ja Pariisi, ei kiinnosta.

Oon kyllä reissannut, Intiaan voisin hyvässä seurassa mennä uudestaan.

Mut se on sellaista hotelliasumista, kävelyä, valokuvaamista, ravintolasyömistä, kävelyä, valokuvaamista tai vaihtoehtoisesti rannalla makaamista.

Kaikki ne kuvat löytyy valmiiksi netistä jonkun muun kuvaamina.

Lopuksi odottaa jo että pääsee kotiin.

Nykyään airbnb antaa mahdollisuuden persoonallisempaan asumiseen vaikka niissä jo nähdyissä kaupungeissa. Itse kyllä tykkään kävelystä ja valokuvaamisesta :)

Miksi sinun on avarakatseisena maailmanmatkaajana vaikea käsittää muita ratkaisuja kuin omasi?

Sanoinkos minä niin 😳

No et ihan. Mutta jos alkaa toisen vastaukseen siitä miksei välitä tulkuttaa neuvoja minne nyt ainakin voisi mennä, niin eipä se kovin hyväksyvältä kuulosta. Toki nettikeskustelussa jää eleet ja ilmeet pois ja siksi on erehtymiseen suuri mahdollisuus.

Jos haluat, että muiden mielipiteitä kunnioitetaan, niin olisit voinut osoittaa moitteesi myös kommentoijalle ne. 4, joka kirjoitti näin matkustamisesta: "se on sellaista hotelliasumista, kävelyä, valokuvaamista, ravintolasyömistä, kävelyä, valokuvaamista tai vaihtoehtoisesti rannalla makaamista. Kaikki ne kuvat löytyy valmiiksi netistä jonkun muun kuvaamina."

Selkeästi tuossa pidetään kaikkea matkalla tehtyä jotenkin typeränä, etenkin valokuvausharrastusta (jonka mainitsee useammin kuin kerran), koska kaikki kuvat on maailmassa jo otettu. Ei hän arvosta sitä, että joku muu tykkää tehdä kyseisiä asioita.

Voit tietysti nyt väittää, että hän puhuu vain omasta puolestaan, mutta näin ei ole, sillä mikään ei pakota häntä matkallaan valokuvaamaan, syömään ravintolassa tai makaamaan rannalla. Hän voi tehdä muita asioita. En minäkään sano, että "matkustaminen on vain uimista, vesihiihtoa tai viininmaistelua", vaikka aika moni maailman ihminen tekee kyseisiä asioita matkoillaan.

Niin, ja minä en edes itse välitä kauheasti matkustaa, mutten siltikään käsitä, miksi joidenkin on pakko arvostella toisten matkustamishaluja tai niitä asioita, joita matkoillaan tekevät. En puhu kenenkään harrastuksista vähättelevästi tyyliin "se nyt on vain sellaista...".

Pyydän anteeksi nyt kolmatta kertaa, että aiheutin mielipiteelläni täällä niin paljon pahaa mieltä. Anteeksi sinullekin ja mukavaa päivää kuitenkin.

Ja lisään vielä, että olen itse kyllä kova matkustelemaan. Mutta lähipiirissä on paljon heitä, jotka eivät syystä tai toisesta välitä. Kuin myös heitä, jotka matkustavat minuakin enemmän. Ja ystäviä olemme silti.

mm. vastaaja 144

Tykkään nähdä uusia paikkoja, mutta matkustaminen kaiken kaikkiaan on niin rasittavaa, että reissuun tulee lähdettyä hyvin harvoin. Matkan suunnittelu (majoitus, aikataulut yms.), pakkaaminen, aikataulujen kyttääminen, matkustaminen (juna, lentokone tms.) stressaavat. Jos joku keksisi teleportin, kävisin mielelläni päiväreissuilla vaikka missä.

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistettynä näiden vastausten perusteella, matkustelusta eivät tykkää ihmiset, joita stressaa, ahdistaa, väsyttää, ei kiinnosta, olen liian laiska, kolottaa, liian riskialtista, ei rahaa, jne.

Kuulostaa huikean innostavalta, energiaseltä ja kiinnostavalta ihmisryhmältä.

Tai sitten stressaa matkustelu siksi, että kaikki on uutta ja outoa ja ihmeellistä, kyllähän sellainen jatkuva korkeassa tunnetilassa oleminen on aika kuluttavaa.

Jos mietin vaikka itseäni, että saatan ihan aidosti innostua siitä että näen takapihalla leppäkertun tai jonkun äärettömän jännän hyönteisten välisen taistelun, tai muuttolintuparven pomppimassa puussa tai ihastelen euforisena syksyn väriloistoa kun katson keittiön ikkunasta ulos. Toisinsanoen, innostun helposti ja koen helposti voimakkaita tunteita. Vastapainoksi tarvitsen myös neutraalia olemista ja rauhaa, mikä helpoiten onnistuu kotona. Tai jossain vuokramökissä jossa on oma rauha ja hiljaisuus, eikä tarvitse murehtia että missä sitä seuraavana päivänä kävisi väsyttämässä itseään.

Niin ja itse koen tuon suureksi voimavaraksi, että olen tyytyväinen siihen mitä minulla on tässä ja nyt, etten kaipaa mitään sen suurempaa, uusia asioita löytää ihan lähteltäkin ja vähintään Suomen rajojen sisäpuolelta. En kyllä muutenkaan rutiineihin, ne tuovat minulle turvaa ja rytmiä elämään, että asiat sujuvat.

Minulla on diagnosoitu adhd, jos se nyt asiaan jotenkin vaikuttaa.

T:  numero 147

En väitä, etten olisi pitänyt matkustamisesta mutta:

Olen matkustanut elämässäni paljon ja monipuolisesti. Olen käynyt yli sadassa maassa, monessa useasti. Olen asunut Suomen ulkopuolella viisi vuotta mm. Kaakkois-Aasiassa ja Amerikan mantereella. Olen tehnyt matkaa lentokoneella (myös pienkoneilla ja vesitasolla), laivalla, purjeveneellä, helikopterilla, junalla ja autolla. Yöpynyt keskellä erämaata autossa ja vastaavasti viettänyt hemmottelulomia viiden tähden hotelleissa.

Nykyään lähden harvemmin matkalle hetken mielijohteesta. Sekä ympäristösyyt, että jonkinlainen kyllästyminen ja väsyminen ovat syynä siihen, että olen vähentänyt matkustamistani radikaalisti. Nautin kotona olemisesta ja olen tehnyt talostani viihtyisän lepopaikan. Olen viimeksi matkustanut vuosi sitten - Afrikkaan, mikä johtui siellä järjestetystä tapahtumasta, johon koin tärkeäksi osallistua. Esim. viikonloppulomat Eurooppaan olen lopettanut kokonaan, vaikka tein niitä aiemmin monta kertaa vuodessa. Matkustaminen ei vaan juuri nyt huvita. Iän myötä olen alkanut inhoamaan lentämistä entistä enemmän, en viihdy hotellihuoneissa, enkä jaksa olla niin sosiaalinen, mitä moni matkakohde vaatii. 

En antaisi mistään hinnasta pois niitä kokemuksia, mitä olen matkoiltani saanut, mutta en ole varma, onko minun enää välttämätöntä suhata ympäri maapalloa huvin vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkailu on vahvistanut itseluottamusta, osaan lukea karttoja ja aikatauluja, selviän pienellä budjetilla.

Koen matkat juuri oppimisena, koskaan ei voi olla liian sitkeä tai neuvokas. Tästä on hyötyä muussa elämässä. Turhia riskejä pitää tietysti välttää.

Mutta: aivan yhtä tyhmää kuin leuhkia

matkustamisella on se, jos leuhkii sillä että ei matkusta.

Tuntemani ei-matkustaneet ovat yleensä muista riippuvaisia ekstroverttejä, eivät osaa englantia, joillakin jopa elämänpelko.

Tärkeää on elää omannäköistä elämää. Ei tarvi matkustaa jos ei huvita.

Mä taas tiedän tuon kaiken jo joskus matkustettuani. En oikein enää tiedä, minkä asian ottaisin matkatessa haasteekseni, jos sellaiseksi ei lasketa vitutuksen sietämisen opettelua, kun jokin menee vikaan.

Se mitä tässä ketjussa ei tullut esiin: on aivan eri asia jos on joskus matkustellut muttei enää, kuin ettei koskaan olisi lähtenyt mihinkään kertaakaan.

Matkanteko voi olla myös että matkustaa säännöllisesti vain siirtyäkseen paikasta toiseen aivan arkisten asioiden esim työ takia.

Vituksen sietämistä voi tosiaan kehittää vaikka lähikaupan kassajonossa, on mindfulness ym tekniikoita.

Minulla on sellainen olo, että Matkailijat pitävät omaa kokemustani samana kuin nolla (tutut Ruotsi, Norja, Tanska, Viro ja Välimeren maita + kotimaan Lappi ja Ahvenanmaa). Pitäisi olla jotain hienompaa ja eksoottisempaa ja useammin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi matkustamattomuutta pidetään oletusarvoisesti huonompaan kuin matkustamista? Ihan kuin vaikka se, ettei ratsasta tai omista kissaa tai autoa pitäisi perustella jotenkin. Matkustelija voidaan nähdä myös itsekkäännä luontotuholaisena. Haluaisimmeko me luovuttaa vaikka viidenneksen Helsingistä ulkomaisien turistien majoittamiseen ja viihdyttämiseen?

Kun sinkkuna ostin omistusasunnon piti tehdä valinta Oma valintani oli ihana ja valoisa asunto lasiterassilla ja pihalla ja autokatoksella. Tässä nautin olostani jokainen päivä. Vaihtoehtona pihistää arjesta, jotta voi nauttia muutamia viikkoja vuodessa. Minulle sopi paremmin näin päin.

Mistä poimit sen ajatuksen, että matkustamattomuus olisi oletusarvoisesti huonompi vaihtoehto? Tämä lause on sellainen, joka väkisinkin panee ajattelemaan, että se kumpuaa jostain huonommuuden tunteesta.

Minä matkustelisin mielelläni, jos sen paikasta toiseen siirtymisen voisi hoitaa jonkinlaisella teleportaatiolla. Eli välttää sen tuntikausien odottelelun ja lentokoneessa ja junassa ja autossa istumisen ja vain siirtyä hujauksessa kotoa Lontooseen tai New Yorkiin. Voisi nähdä kaikki uudet paikat ilman sitä uuvuttavaa matkantekoa. Varsinkin kun asun niin kaukana kaikesta, että jo pelkkä lähimmälle lentokentälle siirtyminen vaatii yhden päivän matkustamista.

Olen alkanut ihan vakavissani miettiä pitkää pyöräretkeä ympäri maailmaa. Olen aina tykännyt hitaasti matkustamisesta ja matkustanut paljon junilla ja busseilla. Ekologisempaa, ja siinä ehtii nähdä enemmän.

Oon vaan tullu vanhaks. Ja ahdistaa katsoa flightradar24:sta ja nähdä ne tuhannet saastuttavat koneet ilmassa. En osallistu siihen enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi matkustamattomuutta pidetään oletusarvoisesti huonompaan kuin matkustamista? Ihan kuin vaikka se, ettei ratsasta tai omista kissaa tai autoa pitäisi perustella jotenkin. Matkustelija voidaan nähdä myös itsekkäännä luontotuholaisena. Haluaisimmeko me luovuttaa vaikka viidenneksen Helsingistä ulkomaisien turistien majoittamiseen ja viihdyttämiseen?

Kun sinkkuna ostin omistusasunnon piti tehdä valinta Oma valintani oli ihana ja valoisa asunto lasiterassilla ja pihalla ja autokatoksella. Tässä nautin olostani jokainen päivä. Vaihtoehtona pihistää arjesta, jotta voi nauttia muutamia viikkoja vuodessa. Minulle sopi paremmin näin päin.

Mistä poimit sen ajatuksen, että matkustamattomuus olisi oletusarvoisesti huonompi vaihtoehto? Tämä lause on sellainen, joka väkisinkin panee ajattelemaan, että se kumpuaa jostain huonommuuden tunteesta.

Koska harvemmin enää vaaditaan keneltäkään selitystä sille, miksi matkustelee. Vielä 20 vuotta sitten moni piti kohtuullisena määränä paria lomalentoa vuodessa ja yli oli itsekästä tuhoamista.

Minulla ei ole mitään alemmuuskompleksia. Koti on lähes maksettu ja nyt voin matkustaa tai olla matkustamatta. Rahatilanne venyisi vaikka puolen vuoden maailmanympärimatkaan. Selitin vaan, miten psykologisesti irtauduin matkustamiskehästä aikanaan eikä se ole sen jälkeen ollut enää tärkeää.

Lapsuudessa ei koskaan matkusteltu ulkomailla ja kotimaan matkailukin rajoittui kerran vuodessa 500km päässä mummolassa käyntiin. Vanhemmat eivät uskaltaneet matkustaa, koska ei ollut kielitaitoa ja ulkomailla käyminen on "herrojen hommaa".

Nyt aikuisena olen käynyt tasan kerran ulkomailla, Ranskassa, enkä pitänyt kokemuksesta. Oltiin pidennetyllä viikonloppulomalla avomiehen kanssa ja siellä elämä oli niin hektistä, että koko ajan ahdisti. Ravintolaan piti jonottaa pitkään, palvelua sai englanniksi todella huonosti, liikenne oli kaoottinen. 

(Budjetti)Matkustaminen pitkänä ihmisenä oli hankalaa. Onneksi lento oli vain vähän päälle 2h, muuten en olisi selvinnyt. Istuin puristuksissa koko matkan ja jalat kramppasivat. Myös korvat tulivat niin kipeäksi menomatkalla, etten voinut edes yrittää nauttia loman ensimmäisistä päivistä. :(

Niin pitkään kun mulla ei ole varaa maksaa jalkatilallisesta paikasta, mies saa matkustella yksin tai kaveriporukan kanssa.

Kotimaassa matkustan mielelläni, kunhan paikkaan pääsee omalla autolla. 

Minä tiedän tällaisen pariskunnan. Asuneet koko elämänsä pikkukaupungissa, ehkä kerran Helsingissä piipahtaneet. Nainen on hapan kuin sitruuna. Toinen on 3:n lapsen perhe jolla kyllä olisi varaa matkustaa mutta olivat näemmä kesälomankin kotonaan istumassa. Jotenkin uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa ei koskaan matkusteltu ulkomailla ja kotimaan matkailukin rajoittui kerran vuodessa 500km päässä mummolassa käyntiin. Vanhemmat eivät uskaltaneet matkustaa, koska ei ollut kielitaitoa ja ulkomailla käyminen on "herrojen hommaa".

Nyt aikuisena olen käynyt tasan kerran ulkomailla, Ranskassa, enkä pitänyt kokemuksesta. Oltiin pidennetyllä viikonloppulomalla avomiehen kanssa ja siellä elämä oli niin hektistä, että koko ajan ahdisti. Ravintolaan piti jonottaa pitkään, palvelua sai englanniksi todella huonosti, liikenne oli kaoottinen. 

(Budjetti)Matkustaminen pitkänä ihmisenä oli hankalaa. Onneksi lento oli vain vähän päälle 2h, muuten en olisi selvinnyt. Istuin puristuksissa koko matkan ja jalat kramppasivat. Myös korvat tulivat niin kipeäksi menomatkalla, etten voinut edes yrittää nauttia loman ensimmäisistä päivistä. :(

Niin pitkään kun mulla ei ole varaa maksaa jalkatilallisesta paikasta, mies saa matkustella yksin tai kaveriporukan kanssa.

Kotimaassa matkustan mielelläni, kunhan paikkaan pääsee omalla autolla. 

Minäkin matkustan vain pk-seutua pienempiin paikkoihin, ovat sitten kotimaassa tai vaikka Kreikan saaeistossa. En pidä kaupungeista.

Semmonen huomio vain tästä, että kotimaan kohteet ja leppäkertut on kyllä ulottuvillani, vaikka käyn myös ulkomailla. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään nähdä uusia paikkoja, mutta matkustaminen kaiken kaikkiaan on niin rasittavaa, että reissuun tulee lähdettyä hyvin harvoin. Matkan suunnittelu (majoitus, aikataulut yms.), pakkaaminen, aikataulujen kyttääminen, matkustaminen (juna, lentokone tms.) stressaavat. Jos joku keksisi teleportin, kävisin mielelläni päiväreissuilla vaikka missä.

Ai hirsi. Suunnittelen juuri itselleni kuukauden reissua junalla Ranskaan, Italiaan ja Sveitsiin. Hotelluvarauksia tulee noin 14. Se on niin ihanaa, selata booking.comia ja verrata hotelleja. Aikataulujen katselmeminen on myös ihanaa. Näin erilaisia me olemme.

Ennen vihasin lentämistä. Siitäkin olen oppinut pitämään, samoin lentokentällä odottelusta. Se on kiva paikka tutustua ihmisiin.