Lue keskustelun säännöt.
Äitini teki minusta epävarman
29.09.2017 |
Sellaisen, joka ei uskalla luottaa omiin havaintoihinsa, eikä mielipiteisiinsä, vaikka tavallaan miettii, että ne ovat varmaankin oikeat, samoin hän aiheutti sen, että joudun luulemaan, että teen pahaa muille tai olen ilkeä muille vaikka en olisikaan. Siitä aiheutuu syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa ja joskus ahdistustakin.
Ei voi koskaan olla onnellinen ja hyvällä mielellä itsestään, koska tämä päälle liimattu ja minuun pakolla istutettu epävarmuus pilaa kaiken.
Vasta nyt ihan äskettäin ymmärsin, että minut on saatu uskomaan että teen muille pahaa, sellaisissa yhteyksissä, missä en tee.
Esimerkkinä "pahuudestani" voisi olla vaikkapa tilanne, jossa vein eräitä tavaroita serkkuni isän luo. Serkku oli pyytänyt minua niitä sinne viemään ja se sopi minulle hyvin. Niin ongelmaksi muodostui, että voinko minä vain jättää ne tavarat isän oven taakse, siinä oli hyvin tilaa (rivitalo) vai soittaisinko myös ovikelloa ja vaihtaisin pari sanaa.
En halunnut soittaa ovikelloa, koska minulla oli hiukan kiire ja koska epäilin, että vanhukset saattaisivat alkaa sanoa minulle jotain moittivaa serkustani, joka aina vaivaa muita ihmisiä, vaikkei siitä ollut kyse.
Niin oli ihan todella vaikea tajuta, että en minä ole heille ilkeä tai tee heille pahaa jos vain jätän ne tavarat, enkä soita kohteliaasti myös ovikelloa. Koska mistään sellaisesta ei ollut sovittu, että soittaisin. Serkkuni kanssa olin sopinut, että vien ne tavarat siihen.
Terapeutilleni tuli mieleen, että joku vanhuspariskunta olisi saattanut myös ajatella, että mitä se siellä pimputtaa, kun olemme vielä yöpaidoissa jne. No niin, aivan! Eli ei ollut pakko soittaa ovikelloa, ja teinpä kummin päin vaan, niin aina voi joku loukkaantua. Sitä ei kannata jäädä murehtimaan. Mutta äidiltäni jos kysyisi, olisin tuossakin käyttäytynyt todella loukkaavasti, kun en kohteliaisuuttani soittanut ovikelloa. Masentavaa.
Kommentit (153)
no minust aon kyllä itsestään selvä, että tuollaisessa tilanteessa ovikelloa soitetaan ja sanotaan, että tässä nämä kamat, olkaa hyvä - ellei jotain muuta nimenomaan ole sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuinka sitten haetaan töitä tai muuta, kun on kaikessa tuolla tasolla epävarma? No, se ei ole enää ajankohtaista elämässäni, mutta silloin kun olisi pitänyt hakeutua omaan unelma-ammattiin tai alalle.
ap
Vierailija kirjoitti:
no minust aon kyllä itsestään selvä, että tuollaisessa tilanteessa ovikelloa soitetaan ja sanotaan, että tässä nämä kamat, olkaa hyvä - ellei jotain muuta nimenomaan ole sovittu.
Juu, mutta kun ongelma on se, että jos he eivät olisi taas vastaavasti käyttäytyneet siinä tilanteessa käytöksen kultaisen oppikirjan mukaisesti, vaan olisivat jotenkin ihmetelleet, miksi tuon niitä tai solvanneet serkkuani tms, niin minä olisin pahoittanut heistä mieleni. Enkä halunnut sitä. Jotta olisin varmasti viitsinyt soittaa, minun olisi pitänyt voida olla varma, että hekin haluavat käyttäytyä ystävällisesti ja korrektisti minua kohtaan, eikä näyttää minulle esimerkiksi aitoa tunnereaktiotaan, mikäli se saattaa loukata minua. Tätä äiti ei koskaan ottanut huomioon kasvattaessaan minua. Että mitäs sitten tehdään?
ap
Ja siis serkkuni vanhemmat ovat eronneet ja tällä isällä on uusi kumppani, joka on kauhea marisija ja negatiivinen ihminen. Ja isä taas on aika väsynyt, eikä ehkä olisi tullut ovelle lainkaan. Ovelle olisi siis tullut joku narisija, jota en oikeastaan tunne, ja jonka tunteet asioista ovat minulle aika yhdentekeviä. En halunnut olla joku, joka ottaa hänen tunteitaan asiassa vastaan. He olivat kuitenkin suostuneet siihen, että serkkuni tulee heille ja serkkuni on saanut sitten luvan tiedottaa heille, että minä tuon sinne tavaroita serkkuani varten. Ellei ole, se ei ole minun päänsärkyni.
ap
Siis yksi ovikello...
Miten sä selviät elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis yksi ovikello...
Miten sä selviät elämässä?
Se on selkeästi enemmän, kuin vain yksi ovikello. Kyse on myös siitä, miten minua kohtaan käyttäydytään. Jos olisin voinut luottaa, että he sanovat " ahaa, kiitos kun toit nämä" tai "ahaa, kiitos" tai jotain vastaavaa kaatamatta sitä minun päälleni, onko asia, joka on sovittu serkkuni kanssa heille ok vai ei, niin olisin soittanutkin ovikelloa.
Mutta en nyt, kun jouduin epäilemään narinaa minun suuntaani.
En kuitenkaan siinä tehnyt heille mitään pahaa, siksi oieutin valintani ihan hyvällä mielellä. Voihan se olla, että ihan kiva kohtaaminen siinä menetettiin, mutta sekään ei ole pahuuttani, onneksi.
ap
Hyva, etta kayt jo terapiassa. Kylla se siita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyva, etta kayt jo terapiassa. Kylla se siita.
Kyllä, mutta on se pitkä tie saada itselleen oikeus olla antamatta muiden ihmisten mahdollisesti loukata minua vain sillä verukkkeella, että minä mahdollisesti olen siinä paha heille! Minä? Miten?
ap
Eli siis tavallaan käytökseni johtui heistä saaduista kokemuksista, tai siis varsinkin tästä nyksästä saaduista. Mutta en milloinkaan syyttäisi siitä heitä. Onkohan niin, että ihmiset, jotka eivät osaa olla korrekteja sosiaalisissa tilanteissa pillastuvat siitä, jos muut eivät ole juuri siksi, että muut karttavat heitä heidän itsensä takia? Ja sitten sitä ei haluta uskoa, niin huudetaan ja syytetään toisia. Koska mä oisin tosiaankin soittanut sitä ovikelloa, jos olisin voinut arvata kohtaamisen olevan positiivinen kokemus.
Toki se olisi saattanut olla minulle positiivinen ja heille minusta negatiivinen, mutta sitten he jatkossa vaikka kieltäytyvät (serkulleni) olemasta hänelle tuotavien tavaroiden vastaanottaja. Ei liity se oikein minuun persoonana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muutenkin pointtihan ei tässä aloituksessa ollut se tilanne siellä ovella, vaan oma epävarmuuteni hassuissa tilanteissa, siis joku toinen olisi ilmanmuuta vain mennyt ja jättänyt ne tavarat sinne miettimättä asiaa sen enempää. Siis intuitiolla vain tullut siihen tulokseen, että homma hoituu ketään syyllistämättä ihan silläkin.
Ja pointti oli, että miten pienistä asioista huono äiti on saanut ihmisen epävarmaksi. Narsistinen kun on, niin siitä se johtuu. Itse en sitä tajunnut ennen kuin nyt nelikymppisenä, että äitini on narsistinen.
ap
Älä tee toisille tuollaisia palveluksia tai sitten kysyt toimintaohjeet alusta loppuun. Ei sillä ole tosin väliä puhuitko heille tai ei. Asia ei kuulunut sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten jos se nyksä olisi tosiaan pahoittanut minun mieleni siitä ovella? Nyt tämä meni paljon paremmin. Mulle ei ainakaan ole jatkossakaan ongelmaa auttaa serkkuani. He sitten sopivat keskenään, saanko.
ap
Mä tunnistan tuon kaiken itsessäni, kaikkia tuollaisia pikkujuttuja mietin kauan jälkikäteen. Sitäkin että mulla oli varmaan todella typerä ilme kun keskustelin jonkun ihmksen kanssa ja se varmaan pitää mua outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee toisille tuollaisia palveluksia tai sitten kysyt toimintaohjeet alusta loppuun. Ei sillä ole tosin väliä puhuitko heille tai ei. Asia ei kuulunut sinulle.
Kyllä mä voin tehdä, kun en nyt antanut kenenkään loukata itseäni, enkä itse myöskään tehnyt tässä mitään pahaa. Mietin kyllä siinä paikanpäällä vielä, että soitanko, mutta autoa ei näkynyt, niin mietin, että ehkeivät ole edes kotona. Sitä en sitten tiedä, olivatko. Mielestäni tuossa oli tärkeintä tavaroiden siirto.
ap
Ja se on aika usein mulla että mietin olinko liian viileä vai kenties liian tungetteleva. Siis ihan saman keskustelun yhteydessä en osaa päättää kummalla tavoin toimin väärin kun ne molemmathan on potentiaalisesti tosi huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan tuon kaiken itsessäni, kaikkia tuollaisia pikkujuttuja mietin kauan jälkikäteen. Sitäkin että mulla oli varmaan todella typerä ilme kun keskustelin jonkun ihmksen kanssa ja se varmaan pitää mua outona.
Onko sulle siis vihjailtu, että sun ilmeesi jotenkin loukkaa muita? Mulla ei onneksi ole tuota. Ei ole ollut sisaruksia, niin he eivät ole ainakaan päässeet "opettamaan" mitään noin loukkaavaa. Eikä onneksi vanhempikaan. Voihan se narsistinen vanhempi toki siihenkin puuttua, jos on oikein seko.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja se on aika usein mulla että mietin olinko liian viileä vai kenties liian tungetteleva. Siis ihan saman keskustelun yhteydessä en osaa päättää kummalla tavoin toimin väärin kun ne molemmathan on potentiaalisesti tosi huonoa käytöstä.
Joo, mulla on kanssa tätä. Se eristää. Tai nykyisin en niin paljon mieti, mutta hintana siinä on, etten silti ikinä laske sen varaan,, että keskustelukumppani (jota en tunne) pitäisi minusta. Teenhän heille pahaa. Tai siis... en tee, mutta se oppi on siellä pohjalla.
ap
Voi hyvät hyssykät nyt taas..... yhä sekopäisemmäksi vaan menee nämä äitihullun jaaritukset.
Olisit voinut kohteliaisuussyisyä laittaa edes lapun postiluukusta missä kiität siitä että he säilövät romusi. Äitisi on oikeassa, olet käytöstavaton moukka, huono äiti, epämielyttävä ihminen ja muutenkin täysi idiootti.