Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Lastenohjelma Noppa. Niin opettavaista ja aatteellista. Kerran kiharapäinen juontaja Hessu opetti miten tehdään hapankaalta. :D

Inhosin sitä rillipää-pörrötukka-Hessua! Syvästi! Hän oli aina sellainen opettavaisen lässyttävä, ja mielestäni alentuva. Ihan kuin lapsikatsojat olisivat olleet jotain vajukkeja.

Euroviisut ja missikisat oli hoteinta kamaa. Saunan jälkeen istuttiin olkkarin sohvalla telkkaa katsomassa papiljotit päässä, makkara toisessa kädessä ja toisessa pieni limupullo pillillä. Lapset istuivat lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Tv:stä tuli joitain hyviä jenkkisarjoja Kuuden miljoonan dollarin mies ja Näkymätön. Alkoiko Charlien enkelitkin jo 70-luvun puolella? ..

Energiakriisi ja sähkökatkot jäänyt mieleen..

Sähkölakko tai jokin sellainen katkaisi kerran sähköt juuri kesken Näkymättömän miehen. Näkymätön mies oli just jumissa jossain käytävässä, ja jättiläismäinen robotti oli rusentamaisillaan sen. PIM. Sähköt katkesivat tunniksi enkä vieläkään tiedä miten jakso päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Oli myös joku biafra.. ja nälänhätä. Koulun ruokalan seiniltä katsoivat luurankomaiset afrikkalaiset lapset ja siinä yritit nieleksiä pahaa ruokaa.

Biafran itsenäistymiskamppailu ja siihen liittynyt nälänhätä sijoittuivat aivan 60 ja 70-lukujen taitteeseen. Olin tuolloin teini-ikäinen. Kotona oli muutenkin ahdistavaa, joten purin yleistä ahdistustani piirtelemällä luurangon laihoja lapsia. Siitä on kyllä jäänyt sellainen tahra sieluun, etten edelleenkään kykene katsomaan uutisklippejä nälkää näkevistä pikkulapsista.

Pantiin ilman kortsua.

Syötiin pinaattikeittoa ravintolassa.

Juotiin paljon mehua.

Miehet tappelivat.

Karjalaisia evakkoja paheksuttiin jostain syystä.

Kaikki mitä kuultiin uutisissa uskottiin. Kuunneltiin paljon radiota.

Talvisin oli niin perhanan kylmä ja luisteltiin meren jäällä stadissa.

Miehet käytti karvalakkia. Naiset ompeli ja kutoi.

Kun sukulaiset tili kylään katsottiin yhdessä valokuva albumeja.

Led Zeppelin, Black Sabbath, 70 luvun Stones oli kova juttu. Sit 77/78 tuli karsea disko musiikki.

- kaikilla oli keltainen, paksu ja hiostava sadetakki

- teltat olivat pieniä ja oransseja

- naisilla oli itse virkkaamalla tehtyjä pikkuriikkisiä bikinejä

- kaupoissa myytin hellä mietosta ja munasampoota. Hoitsikat tulivat 70-luvulla

- afropermanentti oli kova sana

- meikiksi kävi "intian basaarista" ostettu musta kajal

- parfyymit olivat raskaita ja itämaisia tai sitten höttöisiä kukkaistuoksuja joita sai marketeista. Fleur de Holland, anyone?

- Suomeen rakennettiin lähiöitä ja puhuttiin avainlapsista, jotka menivät koulun jälkeen kotiin avain kaulassa ja molemmat vanhemmat olivat töissä

- telkkarista tuli Kupla-sarja ja siinä oli yksi päähahmoista.. homo!

- paidoissa oli leveät valtavat kaulukset ja kittanat lyhyet hihat. Poolopaidat olivat in. Tekokuitu jyräsi. Oli hienoa jos serkut Ruotsista tulivat kesälomalla kylään ja toivat vanhoja vaatteitaan. Ne olivat hienointa shittiä sitten syksyllä koulussa

- kukonhelttapipo. tiukat farkut leveillä lahkeilla. maahan asti ylettyvä pitkä huivi. isot palikkakorot. nahkasaapikkaat, joissa rypistetty varsi nilkan kohdalta. midihameet. housuhameet. neuleliivit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kauniita vaatteita, sillä äitini ompeli niitä itse. Valmiinakin jotain ostettiin, mutta parhaiten muistan itsetehdyt.

Tuo ompeluharrastus saisi tulla takaisin. Itse olen päättänyt alkaa tehdä omat vaatteeni - kaupoista ei nykyään laatua löydy, ei sopivia kokoja eikä mieluisia malleja. Toivottavasti sentään löytyy kankaita, joista tehdä!

Mun vaatteista iso osa teetettiin ompelijoilla, joita oli useitakin. Se oli edullisempaa, kuin ostaa kaupasta. Mieleen on jäänyt erityisesti punainen tikkipuku ja silkkinen sinikukallijnen paita. Se paita on mulla ekaluokan luokkakuvassa 1971 ja oli muuten kaunis. Sitten oli skottiruudullinen hame toisella luokalla. 

Oli tapana hankkia aina koulun kevätjuhlaan uutta, vähintään paita.  Yläasteella ostimme itse vaatteet voi että oli jännää. 

Joiden äidit osasivat ommella olivat tyylikkäämmin puettuja.

Valokuvaan laitettiin aina myös parempaa päälle. Yläastevuosina se alkoi jäädä, mutta silloinkin kyllä mietittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli olohuone 70-luvun tyylikyyden huipentuma: oranssi karvalankamatto ja myrkynvihreät sohvat, seinillä oli samettipintainen viininpunainen kuivotapetti. Keittiön kaapit oli kirkuvan oranssit ja eteinen kirkkaan vihreä, jossa keltainen ns puhelinpöytä ja räsymatto. Nykynuoret ei edes varmaan tiedä mikä on puhelinpöytä.

Äidin makuuhuoneessa oli yhdessä vaiheessa koko seinä peittämä maisematapetti: palmu, rantahiekkaa ja meri.

Ehkäpä 1970-luvulla pistettiin värien kanssa ihan överiksi sen takia, että se oli mahdollista ja jotain ihan uutta.

Muistan miten pahennusta ja halveksuntaa herätti se, että äitini oli eronnut ja puhui suomea murtaen. Äitini on muistellut jälkeenpäin huvittuneena miten muut naiset pelkäsivät, että hän yhnä tulee ja vie kaikkien muiden miehet.

Oi, meilläkin oli sellainen matto. 

Muistan kun naapuriin tuli kerrostalo, mikä sekin oli maaseutupitäjässä itsessään nähtävyys. Sinne tuli juuri nuo keltaiset kaapit, tätimme muutti sinne ja kävimme katsomassa asuntoa hänen kaverinaan. 

Tanssilavat oli kukoistuksessaan.

Täällä Keski-Suomessa Nelospirtti, Kukonhiekka, Jämsän Paviljonki, Joutsan Pommisuoja, Lievestureen Kisapursi, Hirvivaara Hirvaskankaalla...

- turkikset, karvalakit, alakoulussa kaikilla lapsilla pyöreä, leukahihnalla kiinnitettävä turkishattu, jossa ketunhäntä tai vastaava

- jumppatunnilla kaikilla tytöillä sininen jumppapuku ja jumppatossut

- "jytäjumppa", se oli ennen kuin aerobic tuli muotiin

- joka talvi pakkohiihto, kotona piti merkitä hiihtokilometrit paperille joka sitten vietiin kouluun. En osannut valehdella tai mennä muualle vaan menin kiltisti hiihtämään kun vanhemmat käski ja tylsänä hiihdin ympyrää pellolla tai metsässä. En ole hiihtänyt kohta 40 vuoteen..

- yya-sopimus. kekkonen, kekkonen, kekkonen. oli vain kekkonen, kun tuli sitten koivisto niin maailma ihan järkkyi

- politiikka oli piilossa tapahtuvaa kabinettipolitiikkaa

- luonnonsuojelu oli ihan rajua ja uutta, "nuoria" suojelijoita pilkattiin suorastaan. oli ihan naurettava ajatus ettei jotain tehdasta/patoa/mitä vaan olisi tehty jonkun luonnon takia

- telkkarissa jos esiintyi joku tummaihoinen niin vanhemmat ihmiset päivitteli, miten "niillä on rytmi veressä" kun osasivat liikkua eri tavalla kuin ne suomalaiset iskelmälaulajat (jalka astuu sivulle, käsi vähän nytkähtää)

- lauantaitanssit tuli viikottain telkkarista. yksi kappaleista oli "nuorisomusaa" tai "diskoa", jolloin pariskunnat tanssivat erillään. äitiä nauratti (tää on ihana muisto oikeasti)

- menin katsomaan miss suomea armi aavikkoa kun hän kiersi suomea. hän oli nuoren ja nätin näköinen. joku tyttö ojensi armille kukkakimpun :D

Vanhemmillani oli hippipaku ja taisivat muutenkin olla vähän  hippejä, isällä oli pitkät hiukset  ja molemmilla vanhemmilla  leveälahkeiset farkut sekä farkkutakit  :D Sain luontonimen, mikä oli tuohon aikaan harvinaista ja mummi ompeli minulle kauniita mekkoja kirjailuin sekä pitsisomistein <3 Jossain vaiheessa minulla oli balleriinatyyliset, satiiniset tossut.. mikähän niiden virallinen nimi oli?

Asuimme kuudennessa kerroksessa ja huoneeni ikkunasta näkyi ala-asteeni sekä lähimetsä, jossa juostiin ja kiipeiltiin puissa kavereiden kanssa. Mursin käteni kolmannella luokalla, kun kupsahdin kiveltä alas ja moni oli kateellinen kipsistäni !  Meillä oli 3 kissaa ja asunnossa haisi kissanpissa sekä tupakansavu, äidillä oli tapana polttaa keittiön ikkunasta ulos roikkuen ja kissat kiipeilivät sitten siellä ikkunan takana, ajateltiin että jos putoavat niin putoavat jaloilleen.  Lapsuuteni oli sekopäinen , vaarallinen ..ja ihana :) Huolettomuus.. kaikesta ei stressattu. 

T. vm.72

Vierailija kirjoitti:

Joka ikisen keittiön kaakeliin oli liimattu kukkatarra, joita oli Flora-paketeissa.

Pallojuusto oli päällystetty jollain tahmealla punaisella "muovailuvahalla", joka poistettin eikä syöty. Siitä sai tehtyjä koristeita seiniin!

Koivistolaishatut ja pienemmillä lapsilla sellainen karvahattu, mistä roikkui häntä, vähän kuin sudenpennuilla, mutta ei kuitenkaan ihan samanlainen. 

Vierailija kirjoitti:

... luonnonsuojelu oli ihan rajua ja uutta, "nuoria" suojelijoita pilkattiin suorastaan. oli ihan naurettava ajatus ettei jotain tehdasta/patoa/mitä vaan olisi tehty jonkun luonnon takia...

Ylioppilaaksi päästyäni muutin Helsinkiin 70-luvun puolivälissä. Tuolloin vielä vasemmistolaisuus oli se, mikä jyräsi. Vappumarssit olivat sykähdyttäviä joukkotapahtumia, myös sellaisen yleisdemokraatin (ei siis taistolaisen) nuoren aikuisen mielestä kuin minä. Varsinkin Porthanian kulmilla oli ahdistava käppäillä, kun vasemmistoväki tyrkytti propagandaansa. Lautasellinen Guatemalan verta -levy on minusta hyvä kuva 70-luvun alkupuolen ilmapiiristä. Loppupuolella sitten pintaan nousi tämä luonnonsuojeluaate. Korkeavuorenkadulle avattiin Kasvisravintola, jossa ihan oikeasti oli ihan sairaan hyvää sapuskaa! Siihen aikaan osallistuin myös Aurinko ja tuuli, ei ole mikään huuli -mielenosoitukseen. 79 syntyi Koijärvi liike ja Ville Komsi -niminen heppu nousi tapetille. Tuolloin jäin kiinni vihreisiin aatteisiin; ja vieläkin äänestän vihreitä, vaikka en mikään aktiivi toimija ole koskaan ollutkaan. 

Itku tulee, kun huomaa miten moni täällä tuntee ihanaa lapsuus-nostalgiaa. Oma lapsuuteni oli vain ahdistava ja painajaismainen  ;( Olen hirveän kateellinen teille !

Synnyin -69, isä oli usein humalassa eikä tätä paheksuttu tai tuomittu kuten ei ruumiillista rangaistustakaan, sain monesti remmiä niin että kävely sattui ja ihan naurettavista syistä, kuten liian kovaa puhumisesta. Vanhempani polttivat sisällä ja autossa, minulla oli jo ala-asteella tupakkayskä  ja muistan, miten isä tuli yöllä karjumaan ja repimään kun yskimiseni ärsytti. Menin  vessaan, kiipesin ammeeseen ja  yskin tyynyyn..

Lähimetsässä heilui joku pervo, tuli eteen runkkaamaan tai koetti päästä koskemaan pimppaa tai peppua karkkia vastaan eikä tästä voinut puhua vanhemmille, vähättelivät koko asiaa.  Eivätkä pelkästään omat vanhempani, vaan kaikki ! Eräs miesope myös tuli liikaa tyttöjen iholle, pikkutyttöjen,  mutta en  usko että kukaan puhui siitä kotona. Se vain.. oli niin!

Moni on varmaan kuullut käsityksen avainkaula-lapsuus? Usealla tähän liittyy huikea vapauden tunne, mutta itse olin vain  ahdistunut. Tyhjä koti pelotti minua. Pelkäsin etteivät vanhemmat tule enää kotiin ja olin myös varma, että meillä kummittelee. Kuulin outoja ääniä. 

Muistan olleeni ehkä viidennellä luokalla, kun istuin yksin kotona ollessa parvekkeen kaiteella ja naapuri huusi alhaalta "älä tipu!", totuus kuitenkin on että harkitsin putoavani.  Hyppääväni.  Oli kaunis syyspäivä. Kerran rikoin vahingossa  juomalasin, olin tuolloinkin yksin kotona ja hetken mielijohteesta otin sirpaleen, sivelin sillä käsivartta.. ja viilsin. Vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään, jos huomasivat jäljen. Heitä ei kiinnostanut.

Naapurin rouva imetti vauvaansa pihalla tupakka huulessa, oli oikein tahallaan tissi esillä siinä! Ja viereisen rapun ukko osoitteli kännipäissään haulikolla parvekkeelta, kukaan ei soittanut poliisille .  Hulluja koko talonyhtiö.   En ymmärrä, miten kukaan selvisi noista ajoista järjissään ! 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut silloin vielä töissä vaan koulussa. Mutta työmailla kuulemma julkijuopottelu erityisesti perjantaina oli tavallista. Sitten töissä pomot saattoivat olla tosi erikoisia, juoppoja, huutaa, olla krapulassa, haukkua silmittömästi muita jne. Vanhemmat työkaverit kertoivat joskus noista ajoista. Silloin tosiaan sai aikuinen olla oma itsensä. Lapsia sen sijaan toisaalta vahdittiin, kytättiin, syytetiin ja käräytettiin milloin mistäkin kuvitellustakin asiasta. Esimerkiksi meistä kanneltiin opettajalle, kun olimme koulumatkalla "liian äänekkäitä". Kun sitten naapurista varastettiin niin paljon tavaraa, että siihen piti olla kuorma-auto, niin ihmiset tuntuivat olevan sitä mieltä, että saakeli kun noita poikia ei voi syyttää, pitäisikö ne hakata varmuuden vuoksi kumminkin. 

Hah! Olen nähnyt kuvia työpaikkajuhlista tuolta ajalta ja ne näyttävät ihan joltain umpitunnellissa olevien seksiorgioiden taltioinneilta.. ja todella, lapsia kytättiin. Minä olin kiltti tyttö vaan niinpä naapuri tuli äidille kantelemaan kun olin koulukaverin kanssa "ajanut pyörällä ihan hullun lujaa ja hurjasti". Vieläkin ärsyttää ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarah Kay julisteet. <3

Meillä ABBA- julisteet.

No SmoKing valistusjulisteet

Suosikin julisteet

Meillä tehtiin 70-luvun alussa kotona iso remontti, asennettiin mm. keskuslämmitys ja uudet keittiökaapit. Ja rakennettiin elintasosiipi, jonne tuli sauna ja pesuhuone, työhuone ja alakertaan kellaritiloja ja kattilahuone ja lämminvesivaraaja. Muuten meillä värit olivat maltillisen vaaleita, mutta keittiökaappien ovet olivat räikyvän oranssit.

Minä olin jo opiskelemassa ja asuin pari vuotta ylioppilaskylässä. Asunnot olivat pieniä yksiöitä, joihin majoitettiin kaksi keskenään tuntematonta opiskelijaa. Toisen kämppäkaverin kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Jokaisessa huoneessa oli yksi seinä värillinen, kerroksen kaikissa huoneissa samanvärinen. Minä asuin ensin tummanvihreässä kerroksessa, sitten melko vaaleanvihreässä. Lisäksi oli mm. lila, oranssi, keltainen jne. kerros.

Vuosikymmenen puolivälin jälkeen valmistuin enkä löytänyt työtä Suomesta, joten lähdin muutamaksi vuodeksi ulkomaille. 80-luvun alussa palasin Suomeen, kun löytyi koulutusta vastaavaa työtä.

- taloissa oli öljylämmitys, jopa omakotitaloissa

- neukkulaa kehuttiin, mutta se oli kaikista lapsista ja nuorista tosi nolo. kukaan ei osannut tehdä siellä musiikkia (pop, rock, disko, mitään), kaikki oli ankean näköistä, kukaan ei pukeutunut muodikkaasti. Arvot oli siis samat kuin nykyisin haha!

- kauniit näyttelijät ja missit oli tosi tosi hoikkia. silikonirinnat ei vielä olleet in eikä taatusti mitkään lanteet tai pakarat. katsoo vaikka alkuperäisiä charlien enkeleitä niin ne oli todella laihoja naisia

- kaupoissa ja muissa aspahommissa oli todella tylyjä pelottavia tätejä, jotka saattoi kohdella esim. lapsia ihan kamalasti eikä kellekään tullut mieleen, että olisivat ansainneet potkut

- pankit olivat hienoja paikkoja, joissa oli marmorilattiat ja tädit kauniisti pukeutuneita. Muistan meidän pankin, jossa johtajat (miehet) olivat yläkerroksessa. Äiti jätti minut alakertaan odottamaan, kun hänen piti mennä sinne keskustelemaan. Kun ajattelen pankkia, muistan heti sen tuoksun ja ne äänet ja sen marmorin..

- raha nostettiin tililtä ja kaikilla oli pankkikirja ja säästöpossu

- energiakriisin takia kaikki sammuttelivat valoja. sähkökatkaisimien viereen sai liimata pieniä valistustarroja. koulukirjassa sanottiin, että öljy loppuu maailmasta 30 vuodessa..

- "kaikki" kuuluivat kirkkoon, luokalle tuli yksi eli kirkkoon kuulumaton ja se oli ihan ennenkuulumatonta..

- perheen lankapuhelin oli joko eteisessä tai vanhempien makuuhuoneessa. mitään yksityisiä keskusteluja ei paljon käyty, kun äiti kuunteli aina vieressä tai seinän takana

- posti jaettiin postilaatikkoon. postinjakaja oli aina sama, tuttu mies ja hänellä oli aikaa jutella pari sanaa äidin kanssa

- sen ajan "nörtti" luki sisällä kirjaa mutta aikuiset pakottivat aina välillä ulos, hiihtämään tai tekemään töitä tai leikkimään

- en nähnyt kesäloman aikana luokkakavereita ollenkaan, vaikka oltiin samassa kaupungissa..

- twist eli visti (kuminauha), hyppynaru, kiiltokuvat, hajukumit, roll-on tuoksuvat huulikiillot, huulirasvat, pienet kimaltavat pyykkipoikakorut, isot glitter-kammat, farkun taskuun sopiva kampa, liian tummat värivoiteet, sininen luomiväri, ensimmäiset föönit ja kihartimet, näyttävä poskipuna, mood-sormukset (väri vaihtui kivessä "mielialan mukaan"), yves rocher postimyynti, oriflame kotimyynti, kemikalioputiikit, pienet muotiliikkeet joissa myytiin esim. vain sukkahousuja ja hansikkaita, hapsulaukut, mokka, nahka, turkikset, kotimaiset vaatteet, kotiliesi/jaana lehdet, ohuet monikerroksiset kaulaketjut tai vaihtoehtoisesti jykevän erikoiset möhkökorut, aarikka ja puiset hiuspampulat, rusetit, pinnit ja pampulat hiuksissa

Maanteiden varsilla oli levähdyspaikkoja, joille oikeasti pysähdeltiin ja keitettiin vaikkapa kahvit retkikeittimellä. Matkustaminen ja elämä ei ollut niin kiireistä kuin nykyään. Kaukoliikenteen bussit pitivät kahvin mittaisen tauon Mäntsälän linja-autoasemalla.

Nyt täytyy lopettaa tämä muistelu. :) Se on Lautanen Guatemalan verta, eikä Lautasellinen (googlasin). Anyway, ahdistavuus oikein pursuaa jo levyn nimestäkin! Saattaa olla, että ne, jotka elivät nuoruutensa 70-luvun lopulla, eivät hahmota tuota kymmenlukua sellaisen yhteiskunnallisen angstin läpi kuin me alkupuolen nuoret. Itse kiitän jumalia siitä, että nyt on nyt. Ihmisten monimuotoisuus ja lukuisat psyykkiset ongelmat lakaistiin henkisesti jäykällä ja ahtaalla 70-luvulla maton alle. Sodan runtelema sukupolvi hengitti niskaan, ryyppäämistä ihannoitiin, kankaat olivat huonolaatuisia, Suomi oli köyhä pikku takapajula.