Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja lauloi ja soitti poljettavaa urkuharmonia.

 Joka aamu aloitettiin aamuhartaudella. Opettaja istui puhkuvan harmonin ääreen ja säesti ja luokka seisoi asennossa pulpettien vieressä virsikirjat käsissä ja lauloi virren.

Perjantaiaamuisin luokat siirtyivät armeijatyylisesti tarkoissa pituusjonoissa juhlasaliin: nuorimmat eteen ja isot ja vähän pelottavat kutosluokkalaiset taakse. Opettajat kerääntyivät sivuseinälle tarkkailemaan ja vahtimaan lapsia. Rehtori tai joku muu piti edessä puheen ja taas laulettiin virsi. Joskus kuoro lauloi tai oli vieraileva esiintyjä. Sitten marssittiin jonoissa takaisin.

Ruokailuun marssittiin jonoissa.

Stana jos marssin enää koskaan missään mihinkään! t. 50v vihainen täti

Meillä Tampereella Tammelan koulussa oli juuri tuollaista :)

-Join kahvia jo  5-vuotiaana  ja sain päänsärkyyn (huono näkö, päänsäryt loppuivat silmälasien saamiseen ) hotapulveria,  ei ihme että vedin vähän ylikierroksilla .D  Olimme myös kirjaimellinen pullamössö-sukupolvi, ai että sitä sokerisessa kahvissa pehmennyttä vehnästä !   Kirjastossa piti olla hiljaa ja pankki oli niin hieno paikka että hirvitti,  ihan kuin olisi kuninkaanlinnaan mennyt!  Arkisin äiti piti farkkuja, mutta sunnuntaina ja " virallisilla asioilla" (esim. siellä pankissa)  hametta, itse taas käytin hametta koulussakin ala-asteen loppuun asti.  Pikkusiskon vaipat suljettiin hakaneuloilla ja tuttipullo oli lasia, sisko käytti vanhoja vaunujani ,vihreitä vakosamettisia  ja äiti työnsi vaunuja tupakka   huulessa välissä kenenkään paheksumatta.  Kotona äiti kyllä meni tupakalle  kuistille,  vaikka moni aikuinen poltti sisällä . 

-Sain 9-vuotiaana  silmälasit, niissä olivat suuret punaiset muovikehykset ja samoilla meninkin sitten 16-vuotiaaksi asti!  Äidillä oli usein permanentti ja kovan kinuamisen jälkeen  sain 12-vuotiaana  itsekin "pehmiksen", hitto että se aine kutittikin ! Mutta ylpeä olin kiharoistani.  Äidin meikkaamista seurasin mielenkiinnolla, sitä ripsiväriin sylkemistä :D 

-Isä oli paljon poissa, äiti meitä lähinnä kasvatti . Ja koko naapuristo myös, muiden lapsia komennettiin siinä missä omiakin .  Asuimme ok-talossa ja siinä juoksenneltiin kuka kenenkin pihalla, lainattiin toistemme pyöriä ja leluja sekä tehtiin retkiä leikkipuistoon noin viiden kilometrin päähän eväiden kanssa. Välillä aikuiset pitivät juhlia ja olivat kännissä, mutta ei siitä meille lapsille traumoja jäänyt.

Kakkumaskara, yksi kivipuuteri ja vaaleansinistä luomiväriä.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli puucee. Vessanreikiä oli kolmella seinällä rivissä.

Opetuksessa käytettiin pahvitauluja, mitkä nostettiin telineisiin.

Opettaja lauloi ja soitti poljettavaa urkuharmonia.

Nämä olivat lähtökohdat Nokiassa kunnian aikana työskenneelle DI:lle.

Kyläkoulussa taisit olla? Meidän koulussa oli naruista vedettävät sisävessat. Oli vain sellaiset lasiseinät pyttyjen välissä ja välitunnilla mentiin vessaan ja sit ope kävi tyhjentämässä. Oli yksi koppivessa, mihin meneminen tarkoitti ala-asteella sitä, että sulla on kuukautiset tai meet paskalle ja jos sinne meni, joutui helposti kiusatuksi. Mutta urkuharmonit oli joka luokassa. Voimistelusalissa oli oikea piano. Joskus käytiin musiikin tunnilla siellä, jos kellään ei ollut liikuntaa. Lähinnä harjoittelemassa juhlanumeroita. 

Valokuvia otettiin harvoin. Säästettiin filmirullaa.

Ruustinna opetti oikeinkirjoituksen ja raamatun niin perusteellisesti, ettei edes lukiossa tai yliopistossa ole töitä tarvinnut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli puucee. Vessanreikiä oli kolmella seinällä rivissä.

Opetuksessa käytettiin pahvitauluja, mitkä nostettiin telineisiin.

Opettaja lauloi ja soitti poljettavaa urkuharmonia.

Nämä olivat lähtökohdat Nokiassa kunnian aikana työskenneelle DI:lle.

Kyläkoulussa taisit olla? Meidän koulussa oli naruista vedettävät sisävessat. Oli vain sellaiset lasiseinät pyttyjen välissä ja välitunnilla mentiin vessaan ja sit ope kävi tyhjentämässä. Oli yksi koppivessa, mihin meneminen tarkoitti ala-asteella sitä, että sulla on kuukautiset tai meet paskalle ja jos sinne meni, joutui helposti kiusatuksi. Mutta urkuharmonit oli joka luokassa. Voimistelusalissa oli oikea piano. Joskus käytiin musiikin tunnilla siellä, jos kellään ei ollut liikuntaa. Lähinnä harjoittelemassa juhlanumeroita. 

Meillä muuten sama mutta juhla/voimistelusalissa oli flyygeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on kirjoittanut, että sotaveteraaneja herjattiin. Minäkin olen kuullut tästä, mutta faktatietoa ei löydy. Kuka olisi herjannut ja ketä, kun suuri osa työntekijöistä oli itse sotaveteraaneja. Oma isäni oli syntynyt 1923 ja joutui jatkosotaan.  Vuonna 1970 hän täytti 47 vuotta - mies parhaassa iässään. Eläkkeelle sotaveteraani-isäni jäi vasta 1990.

Oma isoisosäni oli sotainvaliidi. Hän ei koskaan puhunut asiasta, mutta mummoni kertoi juuri tästä herjauksesta ja syyllistämisestä. Tämä on kyllä ikävä kyllä faktaa.

Minun isoisä oli sotainvalidi ja kuoli vasta kymmenen vuotta sitten. Hän kertoi tästä legendasta, että joku taistolaisporukka olisi syyllistänyt sotaan lähtijöitä. Oli kuulemma yritetty moneen kertaan selvittää, kuka se "kuuluisa" herjaaja oli, mutta ei saatu selville. Hesarissa oli oikein pyydetty ihmisiä kertomaan tästä, mutta yhtään todistajaa ei ilmaantunut, vaikka monet olivat kuulleet siitä. Eli jos joku on joskus herjannut, niin kovin yleistä se ei voinut olla.

Ala-asteen vessassa ei ollut ovia eikä yksityisiä koppeja. Väliseinät vaan pönttöjen välissä. Mulla ja kaverilla alkoi menkat 11-vuotiaana. Voi jee että oli hauskaa. Ensin se, että siteet oli kokoa vaippa ja ihme pötkylöitä ja falskasivat (laitoin joskus 2 peräkkäin limittäin niin suojas paremmin) ja sitten se vaihto-operaatio siinä ihme armeijavessassa. Toinen katsoi ovella ettei ketään tule ja toinen vaihtoi äkkiä kädet täristen.

Ja muuten, kellään ei ollut vessassa roskista. Kotonakin piti se side kääriä paperiin, tunkea taskuun tai vyötärönauhaan tai nyrkkiin tai hihaan ja kiikuttaa keittiön roskikseen ja työntää piiloon sinne alimmaksi, tai viedä suoraan uuniin ja polttaa ja katsoa että palaa. Kylässä jos oli niin ei auttanut kuin tunkea se johonkin jemmaan tai laukkuun kunnes pääsi ulos.

Luojan kiitos pikkuroskikset, vessonjen ovet ja kuukautiskuppi. KIITOS että olette olemassa. Kiitos.

Olin kyllä ymmärtänyt, että sotainvaliidiren herjaus ja syyllistäminen liittyi Taistolaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin 70-luvun alussa kotona iso remontti, asennettiin mm. keskuslämmitys ja uudet keittiökaapit. Ja rakennettiin elintasosiipi, jonne tuli sauna ja pesuhuone, työhuone ja alakertaan kellaritiloja ja kattilahuone ja lämminvesivaraaja. Muuten meillä värit olivat maltillisen vaaleita, mutta keittiökaappien ovet olivat räikyvän oranssit.

Minä olin jo opiskelemassa ja asuin pari vuotta ylioppilaskylässä. Asunnot olivat pieniä yksiöitä, joihin majoitettiin kaksi keskenään tuntematonta opiskelijaa. Toisen kämppäkaverin kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Jokaisessa huoneessa oli yksi seinä värillinen, kerroksen kaikissa huoneissa samanvärinen. Minä asuin ensin tummanvihreässä kerroksessa, sitten melko vaaleanvihreässä. Lisäksi oli mm. lila, oranssi, keltainen jne. kerros.

Vuosikymmenen puolivälin jälkeen valmistuin enkä löytänyt työtä Suomesta, joten lähdin muutamaksi vuodeksi ulkomaille. 80-luvun alussa palasin Suomeen, kun löytyi koulutusta vastaavaa työtä.

 

Kuulostaa tutulta, taisi olla Jyväskylä opiskelukaupunkisi. ;p Noita toveriyksiöitä oli käytössä 90-luvun alkuun asti, onneksi poistettiin.

Tuo sotaveteraanien "häivytys" uutisoinnista ja politiikasta oli sellaista suomettumispolitiikkaa, jota tosin tavallinen kansa (joo, se kuuluisa kansa) ei oikein niellyt kakistelematta. Mutta esim. lottien maine tahrattiin täysin ja vasta nyt viime aikoina se on palautettu. Kaikki lotat ja sodassa mukana olleet naiset leimattiin suurin piirtein seksuaalisesti holtittomiksi horoiksi ja tämä tuli ilmi myös elokuvissa.

Riideltiinkö teidän kodeissa sivistymättömästi? Siis karjuttiin ja solvattiin, uhkailtiin, käytettiin väkivaltaa, rikottiin tavaroita jne.?

Meillä riideltiin sillä tavalla, ja sen mallin sain sitten omaan elämääni. Kesti jonkin aikaa opetella kommunikoimaan erimielisyyksistä rakentavammin ja oppia tunnistamaan omien negatiivisten tunteiden syitä, kun lapsuuden kodissa oli vain päästelty täysin palkein, eikä koskaan selitetty lapsille, asiaa käsitelty jälkeen päin tai kukaan pyytänyt keneltäkään anteeksi.

Vaikka tuo on tietysti perhekohtaista, niin uskon kuitenkin, että myös yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa yksityiselämään. Kun perheväkivallasta ei puhuttu ja naisia syyllistettiin kaikesta ja heidät seksualisoitiin, tasa-arvopyrkimystäkään edes ei ollut eikä lasten tunteista ja oikeuksista välitetty, niin aivan varmasti kodeissa myös tapahtui enemmän sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua.

Eihän myöskään pedofiliasta, insestistä tai koulukiusaamisesta juuri puhuttu, eikä masennuksesta. Masennus taisi pikku hiljaa häpeäleimastaan 90-luvun kuluessa, kun siitä puhuttiin paljon ja vähän joka toinen söi sitalopraamia. Tyypillisesti se löi silloin yli niin, että itsekin sain masennusdiagnoosin, vaikka oikeasti kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Jokaisessa ajassa on omat muotinsa, ja Suomeen yleensä mahtuu vain yksi virtaus kerrallaan.

Rivouksia ja kirosanoja lenteli, ainoastaan nuorempi veli osasi sivistyneesti, mutta laittoi sanoja suuhun ja oli aina oikeassa mielestään.

Pelkästään päättäminen toisen puolesta oli jo loukkaavaa, yleensä se ei ole keskustelua että voimakas osapuoli ei ota toista huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.

Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.

Tuo Pätkis tuli kylläkin 80-luvulla.

Niinpä taisi olla. 70-luvun alkupuolella pyöri myös Pätkis, mutta sitä en enää muista.

Sen sijaan muistan Lassie-sarjan, joka oli dubattu suomeksi neuvostotyyliin: möreä miesääni luki kaikki repliikit alkuperäisen ääniraidan kuuluessa vaimeasti taustalla.

Luojan kiitos tuo dubbaustapa ei jäänyt Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Missäs ahdasmielisellä lesta-alueella sinä olet lapsuutesi asustellut? Ei meilläpäin sisäsuomen pienessä teollisuuskaupungissa ollut pätkääkään ahdasmielistä, eikä uskonnot ainakaan meidän elämäämme millään tavoin määräilleet. Itse olin ihan taviduunariperheestä ja olimme tavallisia tapakristittyjä, eli ei todellakaan missään uskonnolisissa riennoissa meitä kuskattu, vaikka itse muutaman kerran pyhäkoulussa (sisko raahas, kun sieltä sai kuulemma kiiltokuvia) ja melko aktiivisesti seurakuntakerhossa/leireillä kävinkin.

Siihen aikaan ei vaan seurakuntakerholla ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, koska siellä kävi ihan kaikki lapset, myös lastenkodin rakkarit. Siellä käytiin, koska siellä pääsi pelaamaan koronaa ja pingistä ja touhuilemaan kaikenlaista, mikä kiinnosti meitä natiaisia.

En asunut millään lesta-alueella ja tehdaskaupungissa asuin itsekin, mutta äiti oli uskovainen. Kyllä se uskonto määritti teidänkin elämää. Kirkollisina juhlapäivinä ei telkkarissa esitetty mitään hupiohjelmia, tansseja ei järjestetty eikä elokuvateatterit olleet auki. Raamattu määritti, mikä on syntiä ja se näkyi yhteiskunnassakin. Avoliittolaisia paheksuttiin ja au-lapsista tai jopa äpäröistä puhuttiin. Avioerot oli harvinaisia ja eronneita naisia pidettiin kakkosluokan ihmisinä. Hirveää aikaa kaiken kaikkiaan.

En tiedä, missä asuit, mutta kuvailet ihan minun lapsuuttani 50-uvulla, sillä jo 60-luvulla meillä teineillä oli e-pillerit ja jokainen eli todella vapaata elämää ilman vanhempien kontrollia.

Ei kyllä mitään ihmerajoituksia enää 70-luvulla ollut. Silloin mentiin nuorina naimisiin ja tehtiin lapsia ja opiskeltiin samaan aikaan.

Minun lapseni oleivat silloin pieniä ja toinen aloitti koulun 79 ja muistelee lapsuuttaan vapaana onnen aikana, jota se oli meille aikuisillekin.

Silloin yhteiskunta ei auttanut joka lävessä vaan piti itse itsensä elättää.

Musiikki oli silloin mahtavaa! Disco soi joka paikassa. Biisit olivat hyvin tehtyjä, mukaansatempaavia ja tanssittavia. ABBA, Donna Summer, Boney M, Bee Gees, Chic, Village People, Gloria Gaynor, Amii Stewart ym. Tulee ikävä heitä, kun vertaa nykyajan rapskeidaan ja Riahanna/Beyonce ym. pa**aan.

Vierailija kirjoitti:

-Join kahvia jo  5-vuotiaana  ja sain päänsärkyyn (huono näkö, päänsäryt loppuivat silmälasien saamiseen ) hotapulveria,  ei ihme että vedin vähän ylikierroksilla .D  Olimme myös kirjaimellinen pullamössö-sukupolvi, ai että sitä sokerisessa kahvissa pehmennyttä vehnästä !   Kirjastossa piti olla hiljaa ja pankki oli niin hieno paikka että hirvitti,  ihan kuin olisi kuninkaanlinnaan mennyt!  Arkisin äiti piti farkkuja, mutta sunnuntaina ja " virallisilla asioilla" (esim. siellä pankissa)  hametta, itse taas käytin hametta koulussakin ala-asteen loppuun asti.  Pikkusiskon vaipat suljettiin hakaneuloilla ja tuttipullo oli lasia, sisko käytti vanhoja vaunujani ,vihreitä vakosamettisia  ja äiti työnsi vaunuja tupakka   huulessa välissä kenenkään paheksumatta.  Kotona äiti kyllä meni tupakalle  kuistille,  vaikka moni aikuinen poltti sisällä . 

-Sain 9-vuotiaana  silmälasit, niissä olivat suuret punaiset muovikehykset ja samoilla meninkin sitten 16-vuotiaaksi asti!  Äidillä oli usein permanentti ja kovan kinuamisen jälkeen  sain 12-vuotiaana  itsekin "pehmiksen", hitto että se aine kutittikin ! Mutta ylpeä olin kiharoistani.  Äidin meikkaamista seurasin mielenkiinnolla, sitä ripsiväriin sylkemistä :D 

-Isä oli paljon poissa, äiti meitä lähinnä kasvatti . Ja koko naapuristo myös, muiden lapsia komennettiin siinä missä omiakin .  Asuimme ok-talossa ja siinä juoksenneltiin kuka kenenkin pihalla, lainattiin toistemme pyöriä ja leluja sekä tehtiin retkiä leikkipuistoon noin viiden kilometrin päähän eväiden kanssa. Välillä aikuiset pitivät juhlia ja olivat kännissä, mutta ei siitä meille lapsille traumoja jäänyt.

Kyllä on vanhemmilla ollut vauvanhoito hukasssa jos joku on hakaneuloja käyttänyt.

Molemmat lapseni ovat 70-luvun vauvoja ja ihan kertakäyttövaippoja oli ja sivuilta sidottavat  muovit niiden päällä. samoja muoveja käyttivät ne äidit, jotka halusivat pestä harsovaippoja, mutta kai niitäkin löytyy, jotka sammaleita tunkivat housuihin.

Vierailija kirjoitti:

Muistelisin että jopa vilja kerättiin jotenkin varsineen koska ladossa oli iso puimakone, jota traktorin voimalla pyöritettiin ja se erotteli jyvät oljista.

Vilja seivästettiin kuten heinä, ja kun se oli kuivunut seipäillä se puitiin kyseisillä puimakoneilla. Nämä siis tekivät osittain saman työn kuin nykyajan leikkuupuimurit mutta eivät liikkuneet mihinkään vaan kerätty vilja ajettiin perävaunuilla puimakoneen luo.

1970-luvulla englannin kieltä ei osattu kuten nyt.  Silloinko alkoi se villitys, että ulkomaisista hiteistä tehtiin pakolla suomenkielinen versio (vai oliko tuo vasta kasarilla?) Joka tapauksessa, myöhemmin kuultuina nämä suomalaisversiot aiheuttavat useimmiten hihitystä ja myötähäpeää :D