Nyt jutellaan 1970-luvusta!

- baccara? 2 naislaulajaa, joista toisella aina valkoiset vaatteet ja toisella mustat.. ja aika suorasukaiset lyriikat

- työttömyyttä ei ollut. Lomaraha keksittiin kai siksi että työntekijät viitsis tulla takaisin loman jälkeen

- jos haluttiin tienata tai päästä suureen maailmaan, mentiin Ruotsiin töihin ja tultiin takaisin rikkaina tai ainakin tosi muodikkaina

- Anttilan iki-ihana postimyyntikuvasto! Kun se tuli ennen joulua niin se oli jo melkein joulu. Sitä selattiin ja haaveiltiin. Mulle muuten tilattiin ne AA-kupin teinirintaliivit. Ne oli vähän liian isot :D

- kirjastossa oli korttisysteemi eli jos halusi etsiä onko joku kirja siellä, selattiin paperisia kortteja, jotka oli kirjoituskoneella kirjoitettu. kirjaston täti leimasi kirjat, ei mitään itsepalvelua.

- kirjastokortti oli pahvinen. ajokorttikin oli pahvinen. pankkikirja oli pieni, tummansininen ja siihen pankkineiti kirjoitti käsin nostot ja panot ja viivoittimella veti viivat. lasku maksettiin menemällä laskun kanssa esim. pankkiin

- kyläkaupat, kirjasto ja kauppa-autot. Perheillä oli maalla tili kyläkaupassa. Haettiin vaikka kahvia ja sanottiin "pane tilille". sitten kerran kuussa käytiin maksamassa lasku

- naisten ja miesten työt. naisten vähättely ja naisille naureskelu. jos tuli vieraita tai oli juhlat oli itsestäänselvää, että perheen tyttäret laittoivat pöytää koreaksi ja tarjoilivat (paitsi minä, kiitos äiti).

- teinarit, ystäväkirjat

- salmiakkijauhe, suussa kupliva karkkijauhe, ohuet ja kovat purkkalevyt, joiden pakkauksessa mukana tarra. viiden pennin irtokarkit. kiskat, joilta karkit haettiin ja pyydettiin "markalla salmiakkipommeja ja 50 pennillä merkkareita". MERKKARIT

- kouluissa käyttäydyttiin, piti olla kiltti ja hiljaa, eikä kysellä tai kyseenalaistaa. Istuminenkin oli määriteltyä. ADHD-lapsilla oli varmasti ihan kamalaa. Häiriköt pantiin tarkkailuluokalle

- tupakkavalistus oli sellaista, että kun yhden poltat niin helvetin portit aukeaa, sinusta tulee juoppa, narkkari ja prostituoitu ja kaikki on pilalla

- jos nuori tyttö oli raskaana se oli hänen vikansa ja suuri häpeä tytölle

- kioskeilla oli ikkunoissa pornolehtiä, joissa todella K18 kannet. Niitä pikkuiset lapset sitten toljotti silmät pyöreinä karkkiostoksilla. en ole enää nähnyt kaupoissa pornolehtiä ja se on mun mielestä ihan hyvä juttu oli pornosta sitten mitä mieltä tahansa

- sex pistolsin keikka kiellettiin Suomessa. joidenkin poliitikoiden toimesta? muistan kuulleeni, että bändi heittää yleisön päälle pissaa, kakkaa ja verisiä terveyssiteitä ja olin ihan :O

Vierailija kirjoitti:

Itku tulee, kun huomaa miten moni täällä tuntee ihanaa lapsuus-nostalgiaa. Oma lapsuuteni oli vain ahdistava ja painajaismainen  ;( Olen hirveän kateellinen teille !

Synnyin -69, isä oli usein humalassa eikä tätä paheksuttu tai tuomittu kuten ei ruumiillista rangaistustakaan, sain monesti remmiä niin että kävely sattui ja ihan naurettavista syistä, kuten liian kovaa puhumisesta. Vanhempani polttivat sisällä ja autossa, minulla oli jo ala-asteella tupakkayskä  ja muistan, miten isä tuli yöllä karjumaan ja repimään kun yskimiseni ärsytti. Menin  vessaan, kiipesin ammeeseen ja  yskin tyynyyn..

Lähimetsässä heilui joku pervo, tuli eteen runkkaamaan tai koetti päästä koskemaan pimppaa tai peppua karkkia vastaan eikä tästä voinut puhua vanhemmille, vähättelivät koko asiaa.  Eivätkä pelkästään omat vanhempani, vaan kaikki ! Eräs miesope myös tuli liikaa tyttöjen iholle, pikkutyttöjen,  mutta en  usko että kukaan puhui siitä kotona. Se vain.. oli niin!

Moni on varmaan kuullut käsityksen avainkaula-lapsuus? Usealla tähän liittyy huikea vapauden tunne, mutta itse olin vain  ahdistunut. Tyhjä koti pelotti minua. Pelkäsin etteivät vanhemmat tule enää kotiin ja olin myös varma, että meillä kummittelee. Kuulin outoja ääniä. 

Muistan olleeni ehkä viidennellä luokalla, kun istuin yksin kotona ollessa parvekkeen kaiteella ja naapuri huusi alhaalta "älä tipu!", totuus kuitenkin on että harkitsin putoavani.  Hyppääväni.  Oli kaunis syyspäivä. Kerran rikoin vahingossa  juomalasin, olin tuolloinkin yksin kotona ja hetken mielijohteesta otin sirpaleen, sivelin sillä käsivartta.. ja viilsin. Vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään, jos huomasivat jäljen. Heitä ei kiinnostanut.

Naapurin rouva imetti vauvaansa pihalla tupakka huulessa, oli oikein tahallaan tissi esillä siinä! Ja viereisen rapun ukko osoitteli kännipäissään haulikolla parvekkeelta, kukaan ei soittanut poliisille .  Hulluja koko talonyhtiö.   En ymmärrä, miten kukaan selvisi noista ajoista järjissään ! 

*halaa*

Vierailija kirjoitti:

Maanteiden varsilla oli levähdyspaikkoja, joille oikeasti pysähdeltiin ja keitettiin vaikkapa kahvit retkikeittimellä. Matkustaminen ja elämä ei ollut niin kiireistä kuin nykyään. Kaukoliikenteen bussit pitivät kahvin mittaisen tauon Mäntsälän linja-autoasemalla.

Meidän perhe piti aina pakollisen tauon mökki- ja sukulaismatkoillaan. Meillä oli erikseen ihan sellainen retkiastiasto: muovia ja ihanissa kauden väreissä: likaisen keltaista, ruskeaa, oranssia ja punaista. Nyt siitä sais varmaan hyvät rahat jossain kirpparilla. Levähdyspaikoilla oli yleensä valmiina jopa pöydät ja tuolitkin. Siinä sitten termarista kahvia, vähän mehua, voipaperiin käärittyjä voileipiä ja ehkä munkkeja.

Me käytiin mummon luona 400 km päässä kerran vuodessa. Meillä oli matkalla voileivät, 1/henkilö, suklaalevy kaikille ja kaksi 0,3 l limsapulloa. Ei pysähdelty missään, taisi tankillinen riittää suuntaansa. 

- joulu ja kevätjuhliin ostettiin tai tehtiin uusi juhlapuku

- kavereilla joilla oli paljon sisaruksia vaatteet kierrätettiin vanhemmalta pienemmälle. se nuorin sitten sai kärsiä epämuodikkaista ja noloista vaatteista

- luokkakuvaan panostettiin ja asut mietittiin tarkkaan. otettiin yhteiskuva ja kasvokuvat. ei mitään kaverikuvia tai hauskutuksia.

- vaikka saunapäivät oli keskiviikko ja lauantai, suihkussa ja jopa ammeessa käytiin päivittäin! Kaveri pesi hiukset päivittäin ja joka ikinen aamu väänsi otsatukan oikeaan asentoon kihartimella (vähän silleen farrah-tukan tyyliin)

- autoissa ei ollut ilmastointia. kyydissä oli aina joku aikuinen joka ei sallinut ikkunan avaamista ja siellä sitten istuit reidet nahkapenkkiin tarttuneina hikikarpalot otsalla takapenkillä. autoissa ei ollut niskatukiakaan ja lyijyt vaan suhisi pakoputkesta ilmaan. turvavöitä ei ollut pakko käyttää

- nainen ei päässyt papiksi, eikä armeijaan eikä ravintolaankaan yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei ollut talvihaalareita. Jokin tikkitakki saattoi olla talvella. Tytöt ulkoilivat sukkahousuissa ja hamosissa. Toki villahousut piti laittaa. Kylmä oli aina.

Sikotauti ja tuhkarokko sairastettiin. Särkylääke oli pulverimuodossa. Ei paljon kyselty, saako sitä antaa lapsille.

Höpö höpö. 70-luvulla oli talvella toppapuvut eli toppahousut ja -takki. Jo 60-luvulla oli kurahaalarit ja enstex-kangas lasten ulkovaatteissa. En minä ole 70-luvun tyttönä ulkoillut sukkahousuissa ja hamosissa - ainakaan talvella.

Jep. Joillain vanhemmilla sekoittuu maalaisseudun 60-luku 70-lukuun ja nuoremmilla kasari (galacticat yms).

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin mummon luona 400 km päässä kerran vuodessa. Meillä oli matkalla voileivät, 1/henkilö, suklaalevy kaikille ja kaksi 0,3 l limsapulloa. Ei pysähdelty missään, taisi tankillinen riittää suuntaansa. 

Miten kauan ajoitte?  Kai oli hirmu nälkä kun olitte perillä?

- toppahousut ja haalarit koko koulupäivän kun ensit olit hikisenä hyppinyt välkän lumihangessa. mahtoi olla ihanat hajut kouluissa

- itse muistan sen ajan kopiopaperin hajun, teksti oli sinistä ja haju tosi voimakas

- särkylääkettä sai jo pillereinä (asperin) eikä vain pulverina (hota). Äiti oli tosi tarkka ja antoi hyvin harkiten ja hyvin vähän särkylääkettä lapsille

- lapset sai juoda kahvia! muistan tämän tuosta särkylääkkeestä, koska koukutuin kofeiiniin jo tuolloin

- maalla asuvat perheet kehuivat kuinka hyvä asia on että asutaan kymmenien kilometrien päässä keskustasta "lapset eivät pääse paheiden makuun"

aloitin koulun v 74

- digitaalikello oli hienointa ikinä. niissä oli valoja ja punainen väri, ne piipittivät jne

- ekat elektroniikkapelit ja tv-pelit (tai "video-pelit") tulivat ja olivat hienoja

- kirjoituskoneet olivat vielä raskaita vanhanaikaisia, sähköinen kone tuli vasta kasarilla

- suurin osa koulukavereista asui omakotitalossa tai rivarissa. Muutama sitten kerrostalossa ja oli jännää vierailla niissä, ne oli niin erilaisia

- meillä oli peräti 2 puhelinta ja myös 2 telkkaria, ja me myös katsoimme yhtäaikaa kahta tv-kanavaa kun ei ollut nauhuria. tuttavaperhe asui maalla ja heillä oli sellainen veivattava ikivanha puhelinkone! joka ilmeisesti yhdistyi johonkin keskukseen ensin. heillekin tuli sitten normaali puhelin myöhemmin

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukku, jos olet koulussa tehnyt tunikan, johon helmaan kirjailtiin. Kamalia olivat muutenkin, saati mun, joka en osannut, enkä vieläkään osaa, ommella. 

Olen tehnyt ruskean laatikkomaisen ruman tunikan, johon tuli sekä kirjailua että valkoista kanttinauhaa. Sekä sinapinväriset lapaset että tummansinisen kukonhelttapipon että kirjaillun valko-sini-punaruudullisen (kyllä sekä ruutuja että kirjailua) pussukan.

MITÄÄN, toistan, MITÄÄN näistä en koskaan käyttänyt enkä oppinut käsitöitä muutenkaan. Ehkä jos olisi saanut valita edes kankaan värin, mutta ehei. Kässänope valitsi kaikille sen ruskean tunikakankaan. Ai niin, kangas oli myös kivikovaa ja paksua pönkköä.

Sain ala-asteella lahjaksi tällaisen föönin

Olin toivonut sitä ja kuvitellut että laitan sitten aamuisin ennen koulua hienoja kampauksia. En jaksanut. Olen sortunut samaan noin tuhat kertaa elämäni aikana ja ehkä nyt olen oppinut, että minusta ei ole väkertämään mitään aamuisin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin mummon luona 400 km päässä kerran vuodessa. Meillä oli matkalla voileivät, 1/henkilö, suklaalevy kaikille ja kaksi 0,3 l limsapulloa. Ei pysähdelty missään, taisi tankillinen riittää suuntaansa. 

Miten kauan ajoitte?  Kai oli hirmu nälkä kun olitte perillä?

Mun isä oli varovainen ajaja ja ei varmaan koskaan ajanut yli seitsemääkymppiä. Koko päivähän siinä meni. Oli nälkä, mutta mun mummo ei ollut mikään pullantuoksuinen mummo, vaan tehdastyöläinen ja aivan surkea ruuanlaittaja. Muistelen, että äiti sitä ruokaa sitten teki heti kun päästiin perille.  Mulla ei ole muistikuvaa vessatauoista, kai sitä pusikkoon pissattiin. Joskus oltiin yötä välillä äidin lapsuudenystävän luona koko perhe. 

Kotitaloustunnilla tehtiin hyvää ruokaa ja sitten syötiin joidenkin oppilaiden tarjoilemana. Mulle jäi sieltä tunneilta mieleen sitruunakiisseli ja kermavaahto. Käsitöissä tehtiin noita tunteja varten esiliina ja se on nyt käytössä vanhimmalla lapsenlapsellani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin mummon luona 400 km päässä kerran vuodessa. Meillä oli matkalla voileivät, 1/henkilö, suklaalevy kaikille ja kaksi 0,3 l limsapulloa. Ei pysähdelty missään, taisi tankillinen riittää suuntaansa. 

Miten kauan ajoitte?  Kai oli hirmu nälkä kun olitte perillä?

Mun isä oli varovainen ajaja ja ei varmaan koskaan ajanut yli seitsemääkymppiä. Koko päivähän siinä meni. Oli nälkä, mutta mun mummo ei ollut mikään pullantuoksuinen mummo, vaan tehdastyöläinen ja aivan surkea ruuanlaittaja. Muistelen, että äiti sitä ruokaa sitten teki heti kun päästiin perille.  Mulla ei ole muistikuvaa vessatauoista, kai sitä pusikkoon pissattiin. Joskus oltiin yötä välillä äidin lapsuudenystävän luona koko perhe. 

Niin tosiaan, eli oli kunnon pysähdys toisinaan, tuon ensin unohdin. Muistiin jäivät ne matkat, kun mentiin pysähtymättä. Yleensä pysähdyttiin, jos pysähdyttiin, menomatkalla, tulomatka suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luottamus_(elokuva)

Me menimme koko koulu katsomaan tätä elokuvateatteriin.

Moni on kirjoittanut, että sotaveteraaneja herjattiin. Minäkin olen kuullut tästä, mutta faktatietoa ei löydy. Kuka olisi herjannut ja ketä, kun suuri osa työntekijöistä oli itse sotaveteraaneja. Oma isäni oli syntynyt 1923 ja joutui jatkosotaan.  Vuonna 1970 hän täytti 47 vuotta - mies parhaassa iässään. Eläkkeelle sotaveteraani-isäni jäi vasta 1990.

Koulussa oli puucee. Vessanreikiä oli kolmella seinällä rivissä.

Opetuksessa käytettiin pahvitauluja, mitkä nostettiin telineisiin.

Opettaja lauloi ja soitti poljettavaa urkuharmonia.

Nämä olivat lähtökohdat Nokiassa kunnian aikana työskenneelle DI:lle.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja lauloi ja soitti poljettavaa urkuharmonia.

 Joka aamu aloitettiin aamuhartaudella. Opettaja istui puhkuvan harmonin ääreen ja säesti ja luokka seisoi asennossa pulpettien vieressä virsikirjat käsissä ja lauloi virren.

Perjantaiaamuisin luokat siirtyivät armeijatyylisesti tarkoissa pituusjonoissa juhlasaliin: nuorimmat eteen ja isot ja vähän pelottavat kutosluokkalaiset taakse. Opettajat kerääntyivät sivuseinälle tarkkailemaan ja vahtimaan lapsia. Rehtori tai joku muu piti edessä puheen ja taas laulettiin virsi. Joskus kuoro lauloi tai oli vieraileva esiintyjä. Sitten marssittiin jonoissa takaisin.

Ruokailuun marssittiin jonoissa.

Stana jos marssin enää koskaan missään mihinkään! t. 50v vihainen täti

Mummeli kirjoitti:

Kotitaloustunnilla tehtiin hyvää ruokaa ja sitten syötiin joidenkin oppilaiden tarjoilemana. Mulle jäi sieltä tunneilta mieleen sitruunakiisseli ja kermavaahto. Käsitöissä tehtiin noita tunteja varten esiliina ja se on nyt käytössä vanhimmalla lapsenlapsellani.

Ensin tehtiin 3 tuntia ruokaa ja syötiin se. Sitten oli ruokatunti. Ja jotenkin kukaan ei ollut edes lihava?

Kotitalousopettajan mukaan astianpesuainetta tuli käyttää 1 tl. Tulikuumaa vettä altaaseen ja sitten se pesuaine piti oikeasti mitata sillä lusikalla. Yritin opettaa tätä äidilleni kotona, äiti tuhahti ja ruiskasi fairya pullosta ja sanoi "naurettavaa".

Vierailija kirjoitti:

Moni on kirjoittanut, että sotaveteraaneja herjattiin. Minäkin olen kuullut tästä, mutta faktatietoa ei löydy. Kuka olisi herjannut ja ketä, kun suuri osa työntekijöistä oli itse sotaveteraaneja. Oma isäni oli syntynyt 1923 ja joutui jatkosotaan.  Vuonna 1970 hän täytti 47 vuotta - mies parhaassa iässään. Eläkkeelle sotaveteraani-isäni jäi vasta 1990.

Oma isoisosäni oli sotainvaliidi. Hän ei koskaan puhunut asiasta, mutta mummoni kertoi juuri tästä herjauksesta ja syyllistämisestä. Tämä on kyllä ikävä kyllä faktaa.