Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
A-kirjaimella yleensä palautetta tullut, mutta kun samalla tyylillä ajoikin X-kilvilla varustettu oletettu maalainen, alkoi stadilaisilla käämit lämpiämään. Ennenkuulumatonta, että joku lande ajaa yhtä röyhkeästi kuin mekin.
Järjestelmä oli muistaakseni käytössä vielä 1980-luvun alussa jolloin ajelin tuore kortti taskussani U-kilpisellä autolla Turussa.
Muistan että jopa noin myöhään ei ollut mitenkään tavallista että auto oli toisen läänin kilvissä.
Palautetta en juurikaan saanut mutta se saattoi johtua blues brother-ajotyylistä jonka ansiosta olin jo korttelin päässä ennen kuin hitaampi punaniska sai keskisormea ulos ikkunasta. Siihen aikaan ne piti vielä veivata käsin auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Portsarit seisoivat myös ruokaravintoloiden ovilla ja kysyivät henkkaritsinne pyrkiviltä nuorilta. Niinpä 70-luvulla eivät juuri lapsiperheet käyneet ravintoloissa syömässä, kun ikäraja sisäänpääsyyn oli vähintään 18. Ensimmäiset hampurilaisravintolat (mm. Wimpy ja Carrols) tulivat 70-luvun puolivälissä ja ne olivat ensimmäisiä paikkoja, joihin lapsetkin pääsivät ja joita voi sanoa "ravintoloiksi". Take awayta ei niistä saanut, vaan burgerit piti syödä siellä. Rosso tuli 70-80-lukujen taitteessa ja se oli ensimmäinen askel ravintolasyömisen vapautumiselle, arkipäiväistymiselle ja se toivotti lapsiperheetkin tervetulleiksi.
Wimpy oli vähän hukassa koko pikaruokakonseptin kanssa: siellä oli pöytiintarjoilu! Ei pysynyt ketju pitkään pystyssä. Muistaako kukaan, miten oliko Helsingissä Burger King 70-luvulla? Minulle on väitetty, että niitä olisi ollut kaksi, mutta en muista yhtään pitääkö se paikkansa. Ensimmäisen Carrolsin Citykäytävässä muistan - siellä oli kertakäyttöiset tuhkakupit!
Koko 70 luvun USA oli kaikkien tiedotusvälineiden sylkykuppi, Vahva YYA-vasemmistolaisuus mm YLE:ssä dissasi kaikkea amerikkalaista. Sitten USA täytti 200v vuonna 1976 kesällä. Alkoi voimakas jenkkibuumi . Minäkin ostin tähtilippu-kuosilla kirjaillun pusakan, jota kommarit inhosivat, mutta minä kannoin sitä ylpeänä koko lukioajan. Amerikkaa ihannoin edelleen ja Venäjää en voi sietää.
Odotan innolla USA:n 250-vuotisjuhlavuotta, siihen on nyt aikaa 3v
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan, miten oliko Helsingissä Burger King 70-luvulla? Minulle on väitetty, että niitä olisi ollut kaksi, mutta en muista yhtään pitääkö se paikkansa.
Helsingissä oli vain yksi, joka sekin avattiin vasta marraskuussa 1982 Kaisaniemenkadun ja Vuorikadun kulman taloon ja lopetettiin 1985. (Nykyään samalla liikepaikalla on Nippon Sport -urheiluliike.) Forumiin piti tulla toinen, isompi, mutta koko ketju vetäytyi Suomesta ennen sitä.
Suomen toinen toiminnassa ollut Burger King oli vielä lyhyemmän aikaa Tampereen Keskustorilla 1983–84. Sen tilalle aukesi Suomen ensimmäinen McDonald's.
Muistan Insbruckin talviolympialaiset 1976 ja kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni sain enoni luona katsoa väritelevisiosta jääkiekko ottelua. Ottelu oli Suomi Tsekki. Oli se jotain aivan mullistavaa nähdä väritelevisio kun siihen asti ja sen kerran jälkeenkin monet vuodet tuijoteltiin mustavalkoista telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wimpyn ongelma oli hampurilaisen resepti. Ne eivät olleet sellaisia kuin nykyhampurilaiset.
Wimpyn burgerissa oli pihvi, salaatinlehti ja paistettua sipulia. Ei muuta.
Käytiin mutsin ja sen uuden miehen kanssa siinä Kaisaniemen Burger Kingissä.
Paras oli Keskuskadun Carrolls. Siellä käytiin mutsin kanssa jo jotain 1980.
Vierailija kirjoitti:
Muistan Insbruckin talviolympialaiset 1976 ja kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni sain enoni luona katsoa väritelevisiosta jääkiekko ottelua. Ottelu oli Suomi Tsekki. Oli se jotain aivan mullistavaa nähdä väritelevisio kun siihen asti ja sen kerran jälkeenkin monet vuodet tuijoteltiin mustavalkoista telkkaria.
Mustavalkotöllöt olivat pitkään vielä yleisiä, vaikka ensimmäisiä väritöllöjä alkoi jo tulla.
Esimerkiksi riparilla 1984 kaikki leirikeskuksen töllöt olivat vielä mustavalkoja.
Opiskelija-asuntolassa 1988 mun kannettava pikkutöllö oli vielä mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmivaihteiset polkupyörät joissa oli pitkä satula oliko sen nimi nyt jappisatula jossa korkea kromatusta putkesta taivutettu metallinen kaari satulan päässä. Sitten oli sellainen korkea pässisarviohjaustanko. Oliko sen nimi silloin marlon tanko vai mikä. Siitä kiisteltiin että oliko parempi että vaihteen valitsin oli rungossa vai siinä ohjaustangossa.
Joillakin oli pyörässä peilit, nopeusmittari, sellainen torvi kikä toimi kun torven päässä olevasta kumitutista painoi.
Joillakin oli takavalot ja sellainen suorakaiteen muotoinen etuvalo oli ihan ehdoton.
Oi niitä aikoja.
Jääkiekkomailat olivat joko Koho, Titan tai Toronto merkkisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmivaihteiset polkupyörät joissa oli pitkä satula oliko sen nimi nyt jappisatula
Banaanipenkki, rodeosatula.
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekkomailat olivat joko Koho, Titan tai Toronto merkkisiä.
Montreal oli myös olemassa ja JOFA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvittiin radiolupa, matkaradiolupa ja autoradiolupa. Oli mustavalko TV lupa ja väri TV lupa. Varmaan oli matka TV lupakin koska todellakin, silloin oli matkatelevisioita markkinoilla. Tosin meillä ei ollut eikä myöskään autoradiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekkomailat olivat joko Koho, Titan tai Toronto merkkisiä.
Montreal oli myös olemassa ja JOFA
Juu siihen aikaan Tappara pelasi Montrealilla ja Ainakin TPS ja Ilves Titanilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun tunnelmiin pääsee hyvin silloin tehdyissä elokuvissa, esim. Simpauttaja kuvaa hyvin 70-luvun maaseutua.
Näin on, ja ensimmäiset Mämmilä-albumitkin tarjoavat herkullista ajankuvaa.
Pitäisi kai vähän tutustua tuon ajan jo unohtumassa olevaan kaunokirjallisuuteen, esimerkiksi Hannu Ahon "Saara" (1977) ja Harri Sirolan "Abiturientti" (1980) kuvaavat nuorison ja opiskelijoiden hurjaa elämää.
Ensimmäiset taskulaskimet tulivat markkinoille. Oli ihmeellistä että kone tiesi mitä on 2+5.
Pitihän se ekana tarkistaa kun tuollaisen vekottimen käteensä jossain kaupassa sai😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuminen sotainvalideihin ja -veteraaneihin oli täysin erilaista kuin nykyään. Ainakin virallisella tasolla. Koko asiaa ikään kuin piiloteltiin ja hävettiin, kun ei haluttu muistella niinkin kipeää asiaa ja suuren osan kansasta omakohtaisesti kokemaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto oli nyt suuri ystävämme. Kokoomus ei päässyt hallitukseen.
Sotainfaliideille sanottiin, että mitäs menitte. Oma syy.
Moni piilotteli tämän takia asiaa.Oli muuten vuosikymmenellä invamopot, nyt niitä kutsutaan mopoautoiksi ja niillä ajaa nuoriso.
Juu ja aika moni sodan käynyt mies vanhoilla päivilään oli aivan rapajuoppo. Lähes puliukko.
Ja eihän sodasta silloin 70 luvulla ollut kuin 30 vuotta. Sama kun nyt ajateltaisiin että jatkosotaa oltaisiin käyty 1993. Aika hurjaa kun sitä ajattelee tuolta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
1970-luvun alussa japsiautot oli maalattu sellaisella kellertävänvihreällä metallihohtovärillä josta on vaikea sanoa tarkkaan minkä värinen se on.
Tykkäsin Fordin sähkönsinisestä metalliväristä joka oli mielestäni silloin kaunein maali.
Tehtaalta sai jopa oransseja sekä vaaleanpunaisella metallihohtovärillä maalattuja autoja jotka näyttivät ihan marjapuurolta
Tänään 2/3 uusista autoista on merkistä ja hintaluokasta riippumatta maalattu jääkaappivalkoisella. Loput ovat mustia tai harmaita että saadaan räiskyvää väri-iloittelua piristykseksi.
En usko että koko 1970-luvulla Suomeen myytiin yhtään valkoista henkilöautoa ainakaan yksityiskäyttöön.
Meillä ainakin oli valkoinen pikkucorolla. Seuraava oli corolla myös, mutta joku vaalea limenvihreä. Muistan vielä rekkarinkin :D
Mummeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.
Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.
Vielä 90-luvulla oli yliopistolla tupakkapaikat sisätiloissa.
Niin oli. Eteisaulassa oli sellanen lasiakvaario, jossa käytiin tupruttelemassa.
Eikös junissa ja lentokoneissakin ollut tupakkapaikat sekä kaukoliikenteen linja-autoissa?
Syötiin voita ja sokeria, eikä kukaan ollut kuullutkaan mistään kolesterolista.
Lukioajan kuljin vapaa-ajalla lähinnä liftaamalla. Kouluun oli bussi ja Lahteenkin meni ihan sujuvasti, mutta useimmiten kävelin Kouvolan tien varteen lähimmälle pysäkille ja peukalo pystyyn. Kolmas tai neljäs auto viimeistään pysähtyi, jos oli ilta sateinen, palasin elokuvista bussilla.
Intissä olin 1971-72. Loppukesästä 71 pääsin pidennetylle lomalle, pe-lounas ma-iltaan. Rovaniemeltä lähti yöjuna seitsemältä, mutta päätin kokeilla liftaamista. Seitsemän aikaan olin jo lähellä Oulua ja matka jatkui.
Muutama oli 4-5 km:n matka, mutta ne oli hyviä, kun paikkakuntalainen vei kylän toiselle puolelle hyvään liftauspaikkaan.
Suurin osa oli yksinäisiä kuljettajia, pysyivät paremmin hereillä kun puhua pulputin vieressä. Useita rekkoja ja muutama perheporukka. Joku tarjosi varusmiehelle kahvin ja sämpylän, joku limupullon. Matka kesti 13 tuntia ja olin 13 auton kyydissä. Kotona Nastolassa olin viiden aikaan aamulla, kuusi tuntia nopeammin kuin junalla.
Väsyttävä mutta mukava seikkailu.