Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on kirjoittanut, että sotaveteraaneja herjattiin. Minäkin olen kuullut tästä, mutta faktatietoa ei löydy. Kuka olisi herjannut ja ketä, kun suuri osa työntekijöistä oli itse sotaveteraaneja. Oma isäni oli syntynyt 1923 ja joutui jatkosotaan. Vuonna 1970 hän täytti 47 vuotta - mies parhaassa iässään. Eläkkeelle sotaveteraani-isäni jäi vasta 1990.
En muista myöskään mitään sotaveteraanien herjaamista. Luokassani oli yksi tosikommunistien poika ja hänkin tutki joskus innoissaan kartalta, kuinka pitkälle suomalaiset joukot ja hänen molemmat isoisänsä olivat hyökänneet 1941. Tuohon aikaan kaikkien sukulaisia oli ollut sodassa. Invalideja oli paljon, käsi- tai jalkapuolia veteraaneja. Oli myös uudempia invalideja eli autokolareissa vammautuneita.
Tämä herjaaminen on sitkeässä elävä legenda, jolla ei tosiaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. "Mitäs sinne menitte"-läppä on lähtöisin yksittäisen poliitikon suusta, kun tälle tuli skismaa jostakin asiasta veteraaniliiton tms. kanssa ja halusi sitten vittuilla. Tokaisu on kuitenkin laajennettu käsittämään koko sukupolvea ja vasemmistoa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Suurin osa ihmisistä on aina arvostanut veteraaneja, 70-luvullakin, sillä olihan lähes kaikilla omassa suvussaan heitä useita ja uhraukset olivat tuoreessa muistissa. Eikä kyse ollut mistään sodan ihannoinnista, vaan ihan siitä, että tiedettiin miten kova koettelemus oli ollut ja tietysti tällaisen helvetin kokeneita arvostetaan riippumatta puoluekannasta.
Kyllä se on ihan totta. Ensivierailulla humalapäissään tätini mies, taistolainen, sai aikaan melko riidan isoisäni kanssa jankkaamalla tuota mitäs menitte juttua
Ja se on merkki sulle siitä, että Suomi ihan yleisellä valtiollisella tasolla laittoi sotaveteraanit paitsioon?
Paskan letut, en muuta sano. Minä olin silloin aikuinen, sinä ilmeisesti et.
Suomi on aina veteraaninsa kunnioittanut.
60- ja 70-luvuilla sotaveteraanit oli vielä suhteellisen nuoria ihmisiä. Noin viisikymppisiä, alle ja yli. Sodastakin oli heidän näkökulmastaan vain vähän aikaa. Siinä elämänvaiheessa heillä itselläänkään ei ollut vielä suurempaa tarvetta muistella sotaa ja nuoruuttaan, elämä vei työ- ja perhe-elämässä vielä täysillä.
Seuraava sukupolvi teki sen, minkä kaikki sukupolvet nuoruudessaan tekevät, niin nykynuoretkin haukkuessaan boomereita.
On tehtävä se irtiotto omista vanhemmistaan, en tarkoita tällä kuitenkaan henkilökohtaisuuksia, vaan sitä yleistä ns. isänmurhaa. On noustava edellisen sukupolven arvoja ja arvorakenteita kohtaan. Siihen saumaan tuli vasemmistolaisuus ja ääriliike taistolaisuus.
Se oli kuitenkin vain osatotuus, suurin osa sen ajan nuorisosta ei suinkaan edustanut heitä. Mutta ainahan se äärimmäisyys on oltava.
Suurin osa nuorisosta omaksui muulla tavalla irtioton, oltiin hippejä ja hämyjä, vastustettiin sotaa yleisesti, haluttiin rauhaa ja rakkautta, vapaata seksiä jne. Vanhempia ärsytettiin pukeutumalla tietyillä tavoilla, ihannoimalla Che Guevaraa ja Beatleseitä, pojat kasvatti pitkiä hiuksia, tytöt lyhensi hameenhelmojaan aina vesirajaan asti.
Ja sitten oli se suuri enemmistö, jotka oli hyvin tavallisia nuoria vailla sen kummempia provosointeja, edelleen kannatettiin kotia, kirkkoa ja isänmaata.
Taistolaisuus eli jonkin aikaa yliopistonuorten ja teatterikoululaisten keskuudessa. Se kuihtui siihen, kun ikää karttui ja oli mentävä oikeisiin töihin.
Mitään vahinkoa se ei veteraaneille aiheuttanut, ellei sellaiseksi katsota sinun sukulaismiehesi typerä lapsellinen käytös sotaveteraania kohtaan, pahan mielen tuottaminen. Siihen sillä pyrkivätkin, kun eivät kyenneet nousemaan arvossa samalle tasolle. Tämän on myöntänyt mm Satu Hassi eräässä luennossaan.
Eli suututti se, että isä oli sotasankari, eikä pojalla ollut mahdollisuutta nousta sen yli.
Mutta nämä lapselliset pojat olisivat voineet voittaa kunnian itselleen siinä, että olisivat arvostaneet edellisen polven työtä. Sillä he olisivat nousseet samalle tasolle, mutta ihminen on sellainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70 luvun TV -sarjoja olivat : Cannon, Perhe on pahin, Colditz, Testamentti, Rikas_rakas_köyh.. , Onnen Päivät, Muppet Show, Rintamäkeläiset, Naapurilähiö
Ja Columbo, Poliisipäällikkö McMillan ja vaimo, Kuuden miljoonan dollarin mies, Hotellin herttuattar, Takkuinen tiikeri, Kahden kerroksen väkeä, Rakkaudesta Lydiaan, Herra Reederin tutkimuksia, Kukkakimppu piikkilankaa, Mennään bussilla, Veljekset, Jennie, Lillie Langtry, Hyväkkäät, Täyttä elämää, Rauhanranta 12, Koivuharju, Sämpy, Pieni talo preerialla.
Nuo tulivat mieleen pienellä miettimisellä.
Hienoja litanioita! Mutta "Maanalainen armeija" jäi mainitsematta, ja niin myös "Starsky & Hutch", "Smith & Jones", "Merilinja" ja "Lumikenttien kutsu". Olin kuitenkin vielä pikku nappula kun näitä näytettiin, joten omia muistoja niistä ei ole. Mutta nimet ovat jääneet mieleen.
Sitä vastoin muistan lämmöllä puolalaista sarjaa "Janosik", joka kertoi 1700-luvulla eläneestä lainsuojattomasta ja rosvosta. Siinä miekkailtiin, ammuttiin ja ajettiin takaa, mistä kahdeksanvuotias minäni tykkäsi kamalasti. Tuon kaiken actionin tähden pystyin antamaan pakolliset pussailukohtaukset anteeksi.
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Tässä on luetteoloita, joista voi olla hyöytyä hyvämuistoisillekin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:1970-luvun_televisiosarjat
Mittarinlukijat oli kotikunnassani 70-luvun ilmiö. Sekä sähkö- että vesilaitos oli täysin kunnan omistamia, mutta niiden mittareita ei sama työntekijä voinut tarkistaa. Kummallakin laitoksella oli mittarinlukija, lähellä eläke-ikää oleva mies, joka kävellen kiersi omakotialueita. Alueilla oli jo jonkin verran eläkeläisiä, mutta vielä kotiäitejäkin, joten lähes aina joku oli kotona, koululaisetkin kahden jälkeen.
Ainakin eläkeläiset tyrkytti mittarinlukijalle kahvia, sehän kelpasi. Isäni tarjosi tupakan ja yhdessä polttelivat ja muistelivat menneitä.
Luokkakaverini oli 1970 kesätöissä sähkölaitoksella, myös mittarinluvussa. Hän lumpusteli hissukseen ja vei perjantaina mittarin lukemat konttorille. Kylläpä sinä olet ollut ahkera, ei nuo meidän vakituiset näin paljoa pysty lukemaan.
80-luvulla laitokset lähetti kirjeen, jossa oli palautuskortti johon asiakas merkkasi lukemat, etäluettavat mittarit tulivat vasta kun olimme myyneet talon.
Kyllä näin saatiin työllisyyttä hoidettua, jos joku pitäjässä oli sama systeemi.
En muista millä nimellä tätä sarjaa esitettiin Ylellä, oliko kenties "Charles Darwinin matka"? En muista sen sisällöstäkään mitään. Mutta musiikki tarttui mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudon tekemään vähän hommia, mutta tässä on joukko linkkejä lähinnä TV-muisteluksia ajatellen.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1443534/ketju/mita_lastenohjelmia_katso…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4299255/ketju/70_80_lukujen_upeat_tv_sa…
https://www.vauva.fi/keskustelu/549168/ketju/g_vanhoja_tvsarjoja_joita_…
http://worldisaweiredplacetolive.blogspot.com/2014/02/safiiri-ja-teras-…
https://www.masinistit.com/keskustelupalsta/viewtopic.php?t=64749&sid=2…
https://keskustelu.jatkoaika.com/threads/tv-sarja-jota-katsoit-nuorena…
https://www.astro.fi/forum/index.php?topic=6417.0;wap2
https://keskustelu.afterdawn.com/threads/vanhat-tv-sarjat.246689/
70-luvun puolivälissä syntynyt ja tuo Merilinja jotenkin soittaa kelloja, tunnusmusiikki jollain lailla mieleenpainuva:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun puolivälissä syntynyt ja tuo Merilinja jotenkin soittaa kelloja, tunnusmusiikki jollain lailla mieleenpainuva:
Tietysti tämä sarja, ja esim. Onnen Päivät jäi vähän puutteelliseksi vaahtosammuttimen kokoisena kun en osannut vielä englantia enkä edes lukea tekstityksiä :P Varmaan yksi motivaattoreista oppia lukemaan ennen kouluun menoa.
Autojen rekisterikilpien eka kirjain määräytyi asuinläänin perusteella.
Oulu O
Lappi L
Kuopio K
Keski-Suomi X
Vaasa V ja Y
Pohjois-Karjala S
Uusimaa U
Hesa A ja B
Häme H
Muita en muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autojen rekisterikilpien eka kirjain määräytyi asuinläänin perusteella.
Oulu O
Lappi L
Kuopio K
Keski-Suomi X
Vaasa V ja Y
Pohjois-Karjala S
Uusimaa U
Hesa A ja B
Häme H
Muita en muista
Lisäksi ainakin T = Turun ja Porin lääni, M = Mikkelin lääni.
Kirjaimista pystyi päättelemään myös suurinpiirtein auton vuosimallin kun ne etenivät aakkosjärjestyksessä. Tosin joitain ihmeellisiä poikkeuksiakin on tullut tästä vastaan.
Sitten 1990 rekisteritunnukset muuttui sattumanvaraisiksi, eikä pystynyt päättelemään rekisteröintilääniä eikä vuosimallia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Ja nyt Ukrainan, ei siis mitään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.
Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.
Suomennos: vapaus tupakoida, ei rajoitettu ja kielletty kaikkea, eikä tarvinnut stressata, sai elää.
Tehtaat tekivät valtavia voittoja ja töitä riitti ihan kaikille ja sellaisilla arvoilla, että se kelpasi jopa valkoislle ihmisille.
Autoissa ei ollut vikavaloja koodeja keksittykään ja kaiken pystyi helposti ja mekaanisesti korjaamaan jopa itse, vaikka ei olisi autonkorjaaja ollutkaan ja jos ei omat taidot riittänyt, niin aina löytyi joku naapuri tai sukulainen joka osasi ja näin ollen myös ihanilla harrasteautoilla pysyti ajelemaan ja nauttimaan vapaasta ihmiselosta, "luu ulkona" ajellen.
No, meillä kyllä käytiin kerrostalossa suihkussa joka päivä 70-luvulla, ihan kuten nykyäänkin, että tätä on turha suomentaa, tästä jäi vain mieleen se, ettei tarvinnut ajatella mitään veden tai lämmön määrää ja siinä oli taas yksi stressattava asia vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu
Toi ois nykyään varmaan Matti-Miisu, muuten w-ö-k-e-t loukkaantuu, kun lapset eivät opi sekopäiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia siihen aikaan oli kaikki niin h*lvetin rumaa? 60-luku ja 80-luku näyttää tietenkin vanhentuneilta ja hassuiltakin mutta ei noin s**tanan rumalta.
Kukaan ei ollut vielä harrastanut sisustamista ja maku ei ollut kehittynyt.
Toisaalta oli ihan tervettä, että energiaa ja resursseja ei hukattu johonkin seiniin ja kalusteisiin, josta ei ole mitään konkreettista hyötyä kenellekään, tätähän nykyän tehdään paljon, vaikka väitetään, että elellään muka niin ekologisesti ja ollaan huolissa ilmastosta, teot kuitenkin ihan päin vastaisia.
- ei älypuhelimia
- ei n-ö-ö-k-e-reitä
- ei ilmasto-ongelmia
- ei työttömyyttä
- ei köyhyyttä
- ei yksinhuoltajia
- ei w-ö-k-eja
- ei h-ö-m-ö-ja
- ei jonoja
- ei ruuhkia
- ei parkkimaksuja
- ei kieltoja ja rajoituksia juuri missään
jne jne jne jne
Rekisteröintiin liittyi vielä yksi erikoisuus, se tais olla voimassa enää ihan 70 luvun alussa. Eli se, että jos muutti läänistä toiseen, niin auto piti rekisteröidä uudelleen .
70-luvulla juhlittiin tasaluku-syntymäpäiviä vielä innokkaasti. Sekä isälläni että äidilläni, jotka kummatkin oli tavallisia duunareita, kävi 50-vuotisjuhlissa 1977 ja 1978 ainakin:
Työpaikan edustajat, johtajia pari sekä pari virallista työkavereiden edustajaa. Ammattiyhdistyksen edustajat, naapurien viralliset edustajat ja siihen päälle muita työkavereita ja naapureita.
Sukulaisista tuli tietysti lapset ja sisarukset perheineen, muutamia serkkuja ja äidille vielä oma äitinsä.
Vieraskirjassa oli noin 70 nimeä.
Vaaseja, koristelautasia, kukkia kukkia, konjakkia, sherryä.
Kun itse täytin 50, kutsuin lapset ja siskon perheineen ja vanhempani ja kävimme syömässä.
Isäni suuttui niin, ettei tullut synttäreilleni kun en pitänyt kunnon juhlia.
Tällaisia juhlia pidettiin kylillä melkein joka talossa, synttärit tiedettiin tarkkaan. Yksi naapuri ei juhlinut ja hänen naapurinsa teki yllätysvierailun syntymäpäivänä. Ei ollut edes kakkua varannut yllätysvieraille sanottiin jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Mittarinlukijat oli kotikunnassani 70-luvun ilmiö. Sekä sähkö- että vesilaitos oli täysin kunnan omistamia, mutta niiden mittareita ei sama työntekijä voinut tarkistaa. Kummallakin laitoksella oli mittarinlukija, lähellä eläke-ikää oleva mies, joka kävellen kiersi omakotialueita. Alueilla oli jo jonkin verran eläkeläisiä, mutta vielä kotiäitejäkin, joten lähes aina joku oli kotona, koululaisetkin kahden jälkeen.
Ainakin eläkeläiset tyrkytti mittarinlukijalle kahvia, sehän kelpasi. Isäni tarjosi tupakan ja yhdessä polttelivat ja muistelivat menneitä.
Luokkakaverini oli 1970 kesätöissä sähkölaitoksella, myös mittarinluvussa. Hän lumpusteli hissukseen ja vei perjantaina mittarin lukemat konttorille. Kylläpä sinä olet ollut ahkera, ei nuo meidän vakituiset näin paljoa pysty lukemaan.
80-luvulla laitokset lähetti kirjeen, jossa oli palautuskortti johon asiakas merkkasi lukemat, etäluettavat mittarit tulivat vasta kun olimme myyneet talon.
Kyllä näin saatiin työllisyyttä hoidettua, jos joku pitäjässä oli sama systeemi.
Tuosta tuli mieleen se huumori, jota silloin viljeltiin ja ei nykyihmiselle enää ehkä valkene:
Kun äidit oli vielä kotiäitejä ja siis päivisin kotona, niin sitten kun syntyi lapsia, niin ensimmäisen isä oli sähkömittarinlukija ja toisen se vesimittarinlukija.
Kolmas oli sitten jo tehty TV-lupatarkastajalle.
Ja neljännen isä oli Pohjanmaan kiertävä huonekalukauppias.
Ei telkkua tai somea, vaan juostiin pitkin pihoja, rantoja ja metsiä🙂
Pelattiin neljää maalia, vinkkiä, väriä ym. ULKOPELEJÄ.
Joskus juteltiin yökaudet, käytiin festareilla, ajeltiin moottoripyörillä ja jenkkipelleillä, kirjoitettiin kirjeitä ja jätettiin jopa maitolaiturin seinään viestejä ihastukselle🤣
Ja Columbo, Poliisipäällikkö McMillan ja vaimo, Kuuden miljoonan dollarin mies, Hotellin herttuattar, Takkuinen tiikeri, Kahden kerroksen väkeä, Rakkaudesta Lydiaan, Herra Reederin tutkimuksia, Kukkakimppu piikkilankaa, Mennään bussilla, Veljekset, Jennie, Lillie Langtry, Hyväkkäät, Täyttä elämää, Rauhanranta 12, Koivuharju, Sämpy, Pieni talo preerialla.
Nuo tulivat mieleen pienellä miettimisellä.