Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Menin -73 isin kans tansseihin ja tulin -74 äidin kautta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.

Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.

Tuo Pätkis tuli kylläkin 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.

Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.

Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.

Muistan vieläkin jotkut uutiset, oli meinaan rankkaa kuva-aineistoa  :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.

Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.

Tuo Pätkis tuli kylläkin 80-luvulla.

Niinpä taisi olla. 70-luvun alkupuolella pyöri myös Pätkis, mutta sitä en enää muista.

Sen sijaan muistan Lassie-sarjan, joka oli dubattu suomeksi neuvostotyyliin: möreä miesääni luki kaikki repliikit alkuperäisen ääniraidan kuuluessa vaimeasti taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Sähkösysteemit oli mitä oli ainakin haja-asutusalueilla. Sähköt saattoivat mennä 15-20 min ajaksi poikki ihan tuosta vaan. Se oli ihan normaalia, eikä kukaan soitellut mihinkään hätäkeskukseen. Kynttilät ja tulitikut piti olla jemmassa sitä varten.

Tupakkaa poltettiin joka paikassa. Busseissa, junissa ym. Meillä kun äiti kielsi tupakan polton sisällä, niin naapurit tai sukulaiset eivät oikein tykänneet. Tuo saattoi tosin olla jo 80-lukua.

Missit olivat isoja julkkiksia, syksyn sävel ja euroviisut isoja mediatapahtumia.

Neuvostoliitto oli olevinaan joka asiassa oikeassa, haukkui länttä joka asiassa. Mutta kaikki tiesivät ettei NL:n tuotteet kestäneet mitään, tavarat siellä olivat koko ajan lopussa, hallinto äärimmäisen toimimaton ja muutenkin talous kuralla. Neuvostovitsejä kerrottiin jatkuvasti.

Radiossa oli 2 kanavaa ja siellä soitettiin vain Erkki Junkkarista ja Abbaa. Musiikkilista oli kai jonkun puolueista koostuvan raadin hyväksymä.

Kaupassa myyjät saattoivat olla miten tylyjä tahansa. Kahviloita oli, mutta niissä oli vain limsaa, kahvia ja kuivia viinereitä.

Sähköt katkaistiin tarkoituksella energiakriisistä johtuen.

Meillä tytöillä ja naisilla oli ihan ylpeys kun alakerrassa oli tuherokarvoitus. Silloin olisi ollut kauhistus ja ihan rumaa jos olisi posliini.

Itse en ollut silloin vielä töissä vaan koulussa. Mutta työmailla kuulemma julkijuopottelu erityisesti perjantaina oli tavallista. Sitten töissä pomot saattoivat olla tosi erikoisia, juoppoja, huutaa, olla krapulassa, haukkua silmittömästi muita jne. Vanhemmat työkaverit kertoivat joskus noista ajoista. Silloin tosiaan sai aikuinen olla oma itsensä. Lapsia sen sijaan toisaalta vahdittiin, kytättiin, syytetiin ja käräytettiin milloin mistäkin kuvitellustakin asiasta. Esimerkiksi meistä kanneltiin opettajalle, kun olimme koulumatkalla "liian äänekkäitä". Kun sitten naapurista varastettiin niin paljon tavaraa, että siihen piti olla kuorma-auto, niin ihmiset tuntuivat olevan sitä mieltä, että saakeli kun noita poikia ei voi syyttää, pitäisikö ne hakata varmuuden vuoksi kumminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.

Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.

Molemmat vanhempani tupakoivat kerrostaloasunnossa sisällä. Muistan, että myöhään iltaisin nukkumaanmenon aikaan kämppä oli kuin pahin räkälä ennen tupakkalakia. Harmaa savu leijaili kerroksissa huoneilmassa, ja oli vaikeaa hengittää. Ilma oli ihan sakeaa.

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.

No nelikymppisillä nyt ei paljoa muisteltavaa ole, kun hädin tuskin ovat kerinneet edes syntymään kultaisella 70-luvulla. Viiskymppisilläkin se on vähän siinä ja siinä, ainakin mitä siihen parempaan puoliskoon 70-luvusta tulee, eli alkupuoliskoon. 

Itselläni kyseinen vuosikymmen osui juuri parhaaseen saumaan, eli kouluvuosiin. Kävin siis koko 70-luvun koulua. Ensimmäiselle kansakouluun, menin 1969, eliu muutama kuukausi ennen 70-luvun alkua ja koulut päätin 80-luvun alussa. 

Eli siis lapsuuden loppu ja nuoruus osui 70-luvulle ja oli se vaan mahtavaa aikaa! Silloin temmellettiin ulkona aamusta iltaan kesät talvet ja sisällä käytiin lähinnä vaan syömässä. No toki sadepäivinä sisälläkin oltiin ja Afrikan tähteä Kimbleä, Uutta Finansssia ja monia muitakin hienoja lautapelejä pelattiin.

Mutta silloin tosiaan touhuttiin paljon ja kaikenlaista ja ennen kaikkea ne touhut oli omaehtoista väkästämistä, eikä niihin juurikaan vanhemmat puuttuneet, saatika että olisivat tulleet meille jotain valmiiksi tekemään. Kaikki tehtiin itse, niin hyppyrimäet, kuin majat ja luistinradatkin, eikä niihin talkoisiin edes vanhempia haluttu. Myöhemmin kun alettiin käymään harrastuksissa, niin ominpäin niihinkin mentiin. Ei puhettakaan, että olisivat vanhemmat autolla kuskanneet. Todella harvassa oli ne kerrat, kun tulivat edes pelejä katsomaan. Äitejä ei kentälaidalla näkynyt lainkaan.

Mutta se oli siis upeaa aikaa, saatiin omin päin touhuta melko vapaasti mitä touhuttiin, kunhan ei mitään rötöksiä tehty, eikä todellakaan ollut mitään ylenpalttista lasten hyysäämistä niin kuin nykyään. Joskus tultiin rytinällä puusta, kun oksa petti majaa tehdessä, mutta mustelmilla niistäkin selvittiin ja korkeintaan luunmurtumilla, mutta murtunut käsikin oli vaan makee juttu, kipsillä kun pääsi koulussa elvistelemään ja se nosti statusta kummasti :)

Ekat merkkifarkut oli Beaversit ja rinta oli melkoisen rottingilla, kun ensimmäistä kertaa merkkifarkuissa kouluun keskikoulun ensimmäisellä luokalla astelin.

Vierailija kirjoitti:

Sarah Kay julisteet. <3

Meillä ABBA- julisteet.

Lapsena mentiin jalkaisin ja pyörällä kaikkialle, ilman vanhempien valvontaa. Eikä todellakaan mitään pyöräkypäriä.

Kekkonen ja YYA. Aina hallituksessa Sdp ja kepu. Leveät lahkeet ja pitkät tukat. Kaikkialla tupakoitiin. Loistavaa rock-musiikkia: Wigwam, Tasavallan Presidentti, Led Zeppelin, the Who, Pink Floyd, Elton, Rod Stewart, Rolling Stones, Finnhits jne.

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Missäs ahdasmielisellä lesta-alueella sinä olet lapsuutesi asustellut? Ei meilläpäin sisäsuomen pienessä teollisuuskaupungissa ollut pätkääkään ahdasmielistä, eikä uskonnot ainakaan meidän elämäämme millään tavoin määräilleet. Itse olin ihan taviduunariperheestä ja olimme tavallisia tapakristittyjä, eli ei todellakaan missään uskonnolisissa riennoissa meitä kuskattu, vaikka itse muutaman kerran pyhäkoulussa (sisko raahas, kun sieltä sai kuulemma kiiltokuvia) ja melko aktiivisesti seurakuntakerhossa/leireillä kävinkin.

Siihen aikaan ei vaan seurakuntakerholla ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, koska siellä kävi ihan kaikki lapset, myös lastenkodin rakkarit. Siellä käytiin, koska siellä pääsi pelaamaan koronaa ja pingistä ja touhuilemaan kaikenlaista, mikä kiinnosti meitä natiaisia.

Kesätöitä löytyi helposti koululaisille. Ainakin meidän kouluun tuli eri firmojen edustajia rekrytoimaan nuoria kesätöihin, ja siitä sai sitten valita mieluisimman kesätyöpaikan. Yleensä sinne, minne kaveritkin meni.

Itse muuten jaoin lukioaikana myös mainoksia. Yllätys olikin, kun oma poikani oli koulussa parikymmentä vuotta myöhemmin, ja mainosten jaosta maksettiin saman verran kuin 70-luvulla!

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu ❤❤

Ei ole totta ! Olin unohtanut Matin ja Miisun ja ihanan tunnarin, Iso kiitos kun muistutit!

Täytyy kaivaa, jos Youtubesta löytyisi. Muistin myös Hingun ja Vingun :)

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tv-kanavaa joissa ohjelma loppui viimeistään klo 23.

Harmittiko se teitä? Itse olin lapsi 70-luvulla, joten en olisi muutenkaan katsellut tv:tä noin myöhään. Jotenkin silti tuntuu, että aika harvassa oli ne aikuisetkaan, joille olisi ollut tärkeää saada katsella ohjelmia esim. yhdeltä yöllä.

Nauratti kun eilen kaupassa kassajonossa oli edelläni joku 14 vuotias tyttö oikein avonaisella kaula-aukolla ja kaulassa pari tummapunaista fritsua ja tyttö tuntui olevan kovin ylpeä kaverinsa seurassa kyseisitä merkeistä :)

Tuli ihan retrofiilis ja omat teiniajat mieleen 70-luvulla ja siis tota kai omat ensimmäiset fritsut. Kyllähän sitä tunsi olevansa parin pykälän verran kokeneempi seksimaailmassa ja kouluun ei poikkeuksellisesti mentykään korkeakauluksisella neulepaidalla, vaan fritsujen piti näkyä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tv-kanavaa joissa ohjelma loppui viimeistään klo 23.

Harmittiko se teitä? Itse olin lapsi 70-luvulla, joten en olisi muutenkaan katsellut tv:tä noin myöhään. Jotenkin silti tuntuu, että aika harvassa oli ne aikuisetkaan, joille olisi ollut tärkeää saada katsella ohjelmia esim. yhdeltä yöllä.

Ei harmittanut kun ei muusta tiedetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Missäs ahdasmielisellä lesta-alueella sinä olet lapsuutesi asustellut? Ei meilläpäin sisäsuomen pienessä teollisuuskaupungissa ollut pätkääkään ahdasmielistä, eikä uskonnot ainakaan meidän elämäämme millään tavoin määräilleet. Itse olin ihan taviduunariperheestä ja olimme tavallisia tapakristittyjä, eli ei todellakaan missään uskonnolisissa riennoissa meitä kuskattu, vaikka itse muutaman kerran pyhäkoulussa (sisko raahas, kun sieltä sai kuulemma kiiltokuvia) ja melko aktiivisesti seurakuntakerhossa/leireillä kävinkin.

Siihen aikaan ei vaan seurakuntakerholla ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, koska siellä kävi ihan kaikki lapset, myös lastenkodin rakkarit. Siellä käytiin, koska siellä pääsi pelaamaan koronaa ja pingistä ja touhuilemaan kaikenlaista, mikä kiinnosti meitä natiaisia.

En asunut millään lesta-alueella ja tehdaskaupungissa asuin itsekin, mutta äiti oli uskovainen. Kyllä se uskonto määritti teidänkin elämää. Kirkollisina juhlapäivinä ei telkkarissa esitetty mitään hupiohjelmia, tansseja ei järjestetty eikä elokuvateatterit olleet auki. Raamattu määritti, mikä on syntiä ja se näkyi yhteiskunnassakin. Avoliittolaisia paheksuttiin ja au-lapsista tai jopa äpäröistä puhuttiin. Avioerot oli harvinaisia ja eronneita naisia pidettiin kakkosluokan ihmisinä. Hirveää aikaa kaiken kaikkiaan.