Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Pink Floidia täällä ei vielä ollutkaan huomioitu. Ei myöskään Rolling Stonesia!
Uriah Heep ja Deep Purple tainneet myös jäädä mainitsematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli tapana korjata melkein kaikki tv-ongelmat erilaisilla iskuilla: tömäytys päälle, toinen sivulle. Ja kas, taas toimi kuva.
Meillä kävin kerran tv-korjaaja ja avasi sen takakannen ja kolkutteli jotain siellä.
No minäkin reipas nuorinainen avasin sitten sen itse, kun seuraavan kerran tuli jotain ongelmaa ja koputtelin! Hiukan alkoi kärytä ja tuli kiire repiä johto seinästä. Kyllä sitä on ollut hullu, nyt pelkään heti, että telkka palaa jos tuntuu outoa käryä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maitotölkit joista virkattiin mattoja.
Jos jollekin tuli uusi tv, kysyttiin erikseen onko se oikein väri-tv.Ne matot olivat sellaisia, joissa oli oranssia ja mustaa. Paksuus oli n. 1cm.
Matot virkattiin yleensä ympyrämuotoon.
Meilläpäin maitopussit olivat ulkopuolelta valkoisia, joissa taisi olla sinistä tekstiä. En muisita oransseja? Niitä laitettiin meillä myös oman pikku pellon puutarhamansikoiden alustoiksi, musta puoli ylöspäin. Vissiin kypsivät nopeammin, sekä myös saattoivat homehtua.
Oih, tuli mieleen ne ihanat metsämansikat, joita kerättiin heinään! Silloin niitä vielä oli. Onko missään enää? Hieno maku niissä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin kiva ketju, että toivoisin sen pysyvän ja jatkuvan. Älkää siis sekoittako tänne politiikkaa.
Joo, nykyajan politiikan voi jättää pois. 70-luvulla se politiikka oli kyllä oikein marinoituna joka asiassa. Ruokakaupan valintakin oli poliittinen päätös. Muistaakseni K-kauppa oli oikealla?
Heh. Duunarikodissani (vahvat sukujuuret maalla) käytiin aina S-ryhmän kaupassa. Anoppini, joka oli ammatiltaan opettaja eli "ylempää kastia" on aina suosinut K-kauppaa.
Suomessa oli 70-luvulla neljä maanlaajuista kauppaketjua: yksityiset Tuko ja Kesko sekä osuusliikkeet SOK ja E-liike. Jälkimmäinen oli se työläisten kauppa.
Ja yleisesti ottaen työläisten kaupassa jokseenkin kaikki oli kalliimpaa kuin porvarien kaupoissa.
tv:n korjaamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli tapana korjata melkein kaikki tv-ongelmat erilaisilla iskuilla: tömäytys päälle, toinen sivulle. Ja kas, taas toimi kuva.
Meillä kävin kerran tv-korjaaja ja avasi sen takakannen ja kolkutteli jotain siellä.
No minäkin reipas nuorinainen avasin sitten sen itse, kun seuraavan kerran tuli jotain ongelmaa ja koputtelin! Hiukan alkoi kärytä ja tuli kiire repiä johto seinästä. Kyllä sitä on ollut hullu, nyt pelkään heti, että telkka palaa jos tuntuu outoa käryä.
Vanhoissa telkkareissa saattoi olla mekaanisissa kytkimissä vanhemmiten huonoja kontakteja tai juotokset alkaneet rapistua. Pieni mekaaninen tärähdys on saattanut muuttaa tilannetta. Nuo vanhat telkkarit saattoivat palaa. Niissä oli myös suurjännite, jopa kymneniä tuhansia voltteja. Nykyisten litteiden telkkareiden aikaan ne ovat käytännössä jättikokoisia tablettitietokoneita ilman kosketusnäyttöä ja akkua. Niissä ei edes mitään mitä voisi korjata, jonkun virtalähteen kondensaattorin ehkä voi vaihtaa. Usein kaikki on liimattu yhteen eikä niitä saa ehjänä purettua.
Telkkarin saa ostettua viikon palkalla, 1970 luvulla meni kuukauden palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin kiva ketju, että toivoisin sen pysyvän ja jatkuvan. Älkää siis sekoittako tänne politiikkaa.
1970-luvulla kaikkeen oli sekoitettu politiikkaa. Taidetta piti olla tasapuolisesti vasemmalta ja oikealta, riippumatta minkätasoista tai sisältöistä se oli. Urheillakin piti joko työväenhenkisesti tai porvarina.
YlE:n ohjelmatarjonta oli järkyttävän yksisilmäistä Neuvostoliiton nuoleskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta alussa joku mainitsi, että ilmeisesti jo 70-luvulla puhuttiin, että Länsi-Saksa on happosateiden takia huonossa kunnossa, metsät ovat kuolleet jne. Itse synnyin 70-l. ja meille opetettiin tuo asia 80-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin matkailla ja on autolla kuljettu paljon myös Saksassa. Missä ihmeessä ne kuolleet alueet olivat? Siis minun silmiini näyttää, että siellä on ihan terveitä puita. Olisiko se kaikki tuho voitu hoitaa noin lyhyessä ajassa pois silmistä?
Toki Saksassa oli metsätuhojakin ja aika surutta sitä luontoa saastutettiin. Mutta suuri osa oppikirjojen ja TV-ohjelmien selostuksista Länsi-Saksan saastuneisuudesta meni kapitalistista länttä kritisoineiden toimittajien piikkiin. Itä-Saksan tai Neuvostoliiton tuhoista ei puhuttu sanaakaan. Vihreällä liikkeelläkin on vankka vasemmisto- ja taistolaistausta. Tämän huomioonottaen ymmärtää mistä oli kyse.
Itse olin lomareissulla Saksassa ensimmäistä kertaa 1988 enkä nähnyt mitään kuolleita metsiä. Sen sijaan Munchenin seutu oli niin vehreää vaikka alueella asuu miljoonia ihmisiä.
Ehkä sitten näin. Ollaan tosiaan kuljettu ympäri Saksaa ja esim. siellä Schwarzwaldissa oli minusta komeat, isot metsät. Siis eihän sellainen voi syntyä kutakuinkin uusiksi parissa kymmenessä vuodessa.
Kuolan niemimaalla Venäjällä on neliökilometreittäin happojen raiskaamaa tundraa josta puut ovat kuolleet pois. Saksassa tuotettiin paljon päästöjä jotka toivat kaukokulkeutumana tänne happosateita. Saksassa kuitenkin syntyi ympäristöliike hyvin varhaisessa vaiheessa ja raskas teollisuus siirtyi kehitysmaihin. Kävin Saksassa viimeksi kesällä ja näkeehän sielläkin karuja alueita, mutta samanlaista näkee Suomessa Talvivaarassa eikä sen saasteet ole mitään pikkujuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne ihanat 70-luvun mainokset;
"Aikansa legenda, kaikkien aikojen sankari Kari Grandi" ja
"Mitä me pantiin leivän päälle ennenkuin oli Floraa"!!!
Makea mansikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maitotölkit joista virkattiin mattoja.
Jos jollekin tuli uusi tv, kysyttiin erikseen onko se oikein väri-tv.Ne matot olivat sellaisia, joissa oli oranssia ja mustaa. Paksuus oli n. 1cm.
Matot virkattiin yleensä ympyrämuotoon.Meilläpäin maitopussit olivat ulkopuolelta valkoisia, joissa taisi olla sinistä tekstiä. En muisita oransseja? Niitä laitettiin meillä myös oman pikku pellon puutarhamansikoiden alustoiksi, musta puoli ylöspäin. Vissiin kypsivät nopeammin, sekä myös saattoivat homehtua.
Oih, tuli mieleen ne ihanat metsämansikat, joita kerättiin heinään! Silloin niitä vielä oli. Onko missään enää? Hieno maku niissä oli.
Mustaa muovia metreittäin, laitettiin reikiä, joihin mansikantaimet istutettiin. Idea ettei tullut rikkaruohoja ja keräsivät auringon lämpöä. En muista tuottivatko muovimaat paremmin. Tuotanto oli hyvä noin yleensä.
Mansikkamaalla oli olkia jotka estivät homehtumisen. En muista sitäkään laitettiinko näihin joissa muovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Mä muistan Mary Quantin kasarilta, jolloin merkiltä tuli todella värikkäitä ja rajua meikkejä. Mustaa kynsilakkaa, keltaista luomiväriä jne.
- lähiöt! Naapurilähiö on tv-sarja, jossa ihmiset elivät lähiössä ja kerrostalossa! Puhuttiin paljon siitä miten molemmat vanhemmat on nykyisin töissä ja lapsilla avain kaulussa
- luokassa oli järjestäjä, jonka tehtävä oli pyyhkiä taulu tunnin jälkeen ja avata ikkunat. Kyllä, meidän koulussa tuuletettiin avaamalla ikkuna välitunniksi. Kaikki menivät heti ulos, paitsi järjestäjä sai jäädä hetkeksi järjestelmään. Hän myös haki opettajalle tarvikkeita, jos sellaisia olisi tarjottu ja huolehti, että liitutaulun sieni oli kostutettu tuntia varten opettajalle, ja että liituja oli tarpeeksi. Hän myös jakoi paperit ym.
- terveystarkastuksiin mentiin jonossa (yllätys) ja alusvaatteisillaan. Sukupuolet sentään erillään. Rokotuksissa aina joku pyörtyi. Vesirokko, tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti ym yleensä sairastettiin. Jos kesken tunnin sairastui sai lähteä kotiin. Kukaan ei huolehtinut pystyitkö kävelemään kotiin, sinä vain lähdit ja olit siitä kiitollinen
Olisipa vuorokaudessa 48 tuntia, että hän ehtisi tehdä kaiken haluamansa, oli sanonut tämä Mary Quant.
Ihana ketju!
Kesäsiirtolat - Muistan kun ensimmäisenä mentiin jonoon ja täitarkastukseen kesäsiirtolaan saapuessamme. Kesäsiirtolat oli tarkoitettu vissiin vähävaraisten perheiden lapsille.
Peruskoulu - Kansakoulu muuttui peruskouluksi pk-seudulla 1977. Koulussa vallitsi kuri ja järjestys. Rehtorin puhutteluun joutumista pelättiin yli kaiken. Urkuharmoni pauhasi musiikin tunneilla ja aamuhartaudessa.
Kaupat - T-kauppa, Sesto, Elanto, Kukkura. Ostokset kirjattiin tilille, jos ei maksanut suoraan käteisellä. Kukkurassa oli jotain keräilymerkkejä, jotka lätkittiin keräilyvihkoon. Täyteen kerätyllä vihkolla sai muistaakseni 10 markan alennuksen ostoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisvoimistelu. Käveltiin ympyrää ja heiluleltiin käsiä ja jalkoja nilkat ojentuneenna yms. Kilpailin siinä lajissa. En tiedä mihin sitä voisi nykyaikana verrata? Kilpa-asu on yksinkertainen voimistelupuku. Ostettiin iso koko että se mahtui monta vuotta.
Tuli jopo ja tupakkaa sai ostaa lapsetkin. Sitä sai muistaakseni ostaa kappaleittain.
Koulussa oli peltimukit. Niissä maito pysyi ihanan kylmänä.
Spar-kaupat joista keräilymerkeillä saatiin makuupussi. Öljykaminalämmitys.
Muovi oli in. Tyylikkäimmät vaatteet ja laukut, korut ja sisustus oli muovia.
70-luku oli urbaanilegendojen kulta-aikaa. Kaikki jutut uskottiin ja kerrottiin eteenpäin. Muistatteko myymälävarkaan, jonka aivot jäätyivät? Ja aaveliftarin, ufot, ufojen tekemät kaappaukset sekä punkkarin, joka söi mummon matkalipun! Lisäksi lehdissä kerrottiin noita juttuja ja toimittajat kirjoittivat niistä tosi juttuina ilman mitään lähdekritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli urbaanilegendojen kulta-aikaa. Kaikki jutut uskottiin ja kerrottiin eteenpäin. Muistatteko myymälävarkaan, jonka aivot jäätyivät? Ja aaveliftarin, ufot, ufojen tekemät kaappaukset sekä punkkarin, joka söi mummon matkalipun! Lisäksi lehdissä kerrottiin noita juttuja ja toimittajat kirjoittivat niistä tosi juttuina ilman mitään lähdekritiikkiä.
Oli myös ilman pipoa ajellut mopoilija ja pysäkillä seissyt kalju punkkari, joiden aivot jäätyivät. Mopoiluun liittyi myös kyydissä ollut tyttö, joka kuoli kun pitkän kaulahuivin pää tarttui takapyörän pinnoihin ja kuristi tytön. Eräänlaisia urbaanilegendoja olivat myös tarinat mahtavista korttipelivoitoista, jotka kaverin kaveri oli saanut.
Nyt on tämäkin ketju päässyt IS:n:
Vierailija kirjoitti:
Katsoimme kouluussa Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen uhrien hautajaisia. Ajatelkaa, sitä katsottiin kolmannella luokassa koulussa tunnilla. Kuva oli niin huono, että me lapset kyseltiin onko tuo kalju mies Kekkonen vai Miettunen.
Kymmenkunta uhria oli äitini luokkalaisia tai ainakin samaan aikaan koulussa olleita. Oli useampia tapauksia että sekä mies ja vaimo menivät, tuli useampi täysorpo.
Vähän se äiti aluksi selvitteli puhelimella ketä kuoli, mutta järkyttävän rauhallisesti suhtautui. No asuttiin 500 kmn päässä.
Itse en Miettusta edes tuntenut tuolloin. Vieraista näytettiin sotakuvaa olin varma että veljet juotuu jossain vaiheessa sotimaan, kuten kaikki muutkin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Merkonomipankinjohtajalta joutui hakemaan lakki kädessä lainaa.
Lainan saanti oli lottovoitto. Piti olla suhteita, yksi minua vähän vanhempi tyttö osti kaksion opiskelija asunnoksi Helsingistä, vanhemmilla oli metsää ja pikkupoikana Osuuspankki antoi lainan. Talo oli keskellä Helsinkiä ja siinä oli erillinen palvelijan asunto, mitä vuokraamalla maksoi velat pois.
Muutti sitten valmistuttuaan Tukholmaan myi asunnon ja osti 80 luvulla perheasunnon Tukholmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta
Siksikö ne on niin nolon ja vastenmielisen näköisiä...!
Totta! Nykyään värit ovat hillittyjä, 70-luvulla olisi ollut kirkasta punaista, suomenlipun sinistä jne. mutta tikkaukset ja vartalonmyötäiset leikkaukset ovat ihan sitä itseään.
80-luvulla tulleet Michelinukko-toppatakit eivät tosin varsinaisesti olleet parannus... :DDD
70-luvulla meikkaaminen ei ollut vielä niin överiä kuin kasarilla. Se oli ehdottomasti isojen tyttöjen juttu. Niitä hopeansinisiä luomivärejä ja punaisia kotkankynsiä suosivat muistaakseni aikuiset naiset, teinien dramaattiset meikit tulivat kunnolla vasta kasarilla. Silloin monelta merkiltä tulikin meikkipaletteja joille yhteistä oli että ne sisälsivät vaihtelevan yhdistelmän sateenkaaren värejä. Nudesta ei oltu kuultukaan, lähin taisi olla vaaleanpunainen tai -lila...
80-luvulla meikkaaminen oli iloista ja rentoa. Laitettiin vain lilaa luomeen, tai sähkönsinistä, tai roosaa. Ei todellakaan rajattu, häivytetty tai varjostettu yhtään mitään, väriä vain luomeen ja menoksi.
Nykytyttöjen meikkaussessiot ovat elämää suurempia ja vakavampia tilaisuuksia, jotka käyvät työstä. Kaiken pitää mennä oikein ja jos jonkinlaista sutia ja pensseliä tarvitaan. Me levitettiin kasarilla luomiväriä vaikka sormella, ja mitään tupsutinta ei ollut.
Sori kasarimuisto 70-luvun ketjussa. Tuli vain mieleen eräskin parkkipaikalla ilta-auringossa meikkaaminen...
Sori, mutta olen ehta kasariteini ja todellakin tehtiin monimutkaisia meikkejä jo kasarilla. Luomiväriä levitettiin eri sapluunoilla ja malleilla banaanivarjostuksesta lähtien ja myös häivytettiin. Myös poskipuna ja korostusväri (yleensä kimaltava valkoinen, sen ajan highligher) häivytettiin. Itse tosin otin mallia ulkomaisista naistenlehdistä ja musiikkilehdistä sekä tietysti musiikkivideoista.
No ei me vaan maalla. Eikä olisi malliksi ollutkaan ulkomaisia naistenlehtiä. Olitko itse kaupunkilainen?
Asuin kaupungissa, mutta en Helsingissä. Ostin säännöllisesti kioskeilta muotilehtiä ja musiikkilehtiä. Se varmaan selittää asiaa.
Itsekin asuin kaupungissa, mutta en minä mitään lehtiä ostanut, kun vanhemmat kielsivät. Näissäkin kokemuksissa paistaa läpi se, miten varakas ja vapaamielinen perhe on ollut tai sitten ei. Omat vanhemmat olivat todella tiukkoja, määräsivät kaikesta kavereista alkaen. Ilmankos 70-luku oli minusta ankeaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja ne ihanat 70-luvun mainokset;
"Aikansa legenda, kaikkien aikojen sankari Kari Grandi" ja
"Mitä me pantiin leivän päälle ennenkuin oli Floraa"!!!
Kaikkien JANOISTEN sankari.
Mua ahdisti onnen päivät sarjassa se naiskuva. Oli huonoja naisia ja kunnon naisia. Fonziekaan ei voinut seukata "pahan" stripparin kanssa.
Oikeastihan Fonzien näyttelijällä ja perheen äitiä näyteleellä naisella oli säpinää välillään :)