Lue keskustelun säännöt.
A-Teeman läski-ilta!
Kommentit (718)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on huvittava kaksinaismoralistinen ilmiö.
Sairaalloisen lihava on vuosien, kuukausien ja viikkojen aikana tuhlannut rahojaan omia nautintojaan toteuttaen. On mässäilty ja osteltu.
Mutta jos se sama raha pitäisi nyt sijoittaa yksityisen puolen terapiaan: ei pysty, ei voi, ei halua.
Kun apu pitäisi aina saada ilmaiseksi!Edes se, että näkisi terapian omaan tulevaisuuteen ja terveyteen sijoittamisena ei saa lihavaa heltymään.
Täysin itseaiheutetut terveysongelmat sysätään julkisen, ilmaisen terveydenhoidon vastuulle ja odotetaan, että joku muu hoitaa ja tekee hommat. Ja valitetaan kun sen rajatun erikoisalan apua ei olekaan ilmaiseksi kaikkialla tarjolla.Ahmimishäiriö on sairaus. Se ei ole lihavuuden seuraus vaan sen aiheuttaja. Miksi juuri tätä sairautta pitäisi hoitaa puhtaasti omalla kustannuksellaan? Ahmimishäiriö EI OLE itseaiheutettua.
Eikö yhteiskunnalle tulisi huomattavasti edullisemmaksi tarjota ajoissa terapiaa syömishäiriöisille sen sijaan, että kalliisti hoidetaan seurannaissairauksia?
Loputonta selittelyä ja vastuunpakoilua. Ilmaiseksi pitäisi hoito, tuki ja apu saada, vaikka itse on rahojaan säästelemättä syyllinen terveysongelmansa eskaloitumiseen.
Ahmimishäiriö on sairaus ja siihen on tietysti helppo vedota, "koska sairaus".
Kaikki lihavat eivät silti ahmimishäiriöstä kärsi. Ymmärrän toki että mukavampaahan se syy on tietysti ulkoistaa itsensä ulkopuolelle peiliin katsomisen sijaan.Jos itse kärsisin fyysisesti ja henkisesti invalidisoivasta sairaalloisesta lihavuudesta (ja jonkinlaisesta sairaudesta jolla systemaattisesti selittelisin tätä lihavuuttani), ottaisin vaikka pankkilainan apua saadakseni.
Mutta se vaatii tietysti aitoa sitoutumista ja oma-aloitteisuutta joita monellakaan lihavalla ei taida olla.Tämä on keskustelun kannalta itse asiassa jonninjoutava heitto, koska sinä et ilmeisesti kuitenkaan kärsi invalidisoivasta sairaalloisesta lihavuudesta, eikä sinun näin ollen ole koskaan tarvinnut miettiä mitään pankkilainoja hoitoihin. Ja tällaisia heittoja on helppo tehdä etenkin pohja-ajatuksella, että ei itse koskaan edes ajaudu kyseiseen tilaan - helppo luvata, kun lupauksia ei tarvitse lunastaa.
Monesti se lihavuus ei ole lihavan ongelmista suurin vaan oheisongelma. Siksipä lihavakin keskittyy siihen keskeisimpään ongelmansa - joko sen hoitamiseen tai välttämiseen vaikkapa syömällä itsensä turraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Lisäksi cokiksesta on saatu uskomattoman addiktoiva. Ainakin minun ei tarvitse juoda kuin pari sokerikolaa perättäisinä päivinä niin jo kolmantena päivänä odotan päiväannostani. Dieettikola taas toimii sekin, moni juo päivittäisen kolansa kahvin korvikkeena välttääkseen kofeiinipäänsäryn. Ja kukapa ei himoitsisi kuumana kesäpäivänä jääkylmää kolaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on huvittava kaksinaismoralistinen ilmiö.
Sairaalloisen lihava on vuosien, kuukausien ja viikkojen aikana tuhlannut rahojaan omia nautintojaan toteuttaen. On mässäilty ja osteltu.
Mutta jos se sama raha pitäisi nyt sijoittaa yksityisen puolen terapiaan: ei pysty, ei voi, ei halua.
Kun apu pitäisi aina saada ilmaiseksi!Edes se, että näkisi terapian omaan tulevaisuuteen ja terveyteen sijoittamisena ei saa lihavaa heltymään.
Täysin itseaiheutetut terveysongelmat sysätään julkisen, ilmaisen terveydenhoidon vastuulle ja odotetaan, että joku muu hoitaa ja tekee hommat. Ja valitetaan kun sen rajatun erikoisalan apua ei olekaan ilmaiseksi kaikkialla tarjolla.Ahmimishäiriö on sairaus. Se ei ole lihavuuden seuraus vaan sen aiheuttaja. Miksi juuri tätä sairautta pitäisi hoitaa puhtaasti omalla kustannuksellaan? Ahmimishäiriö EI OLE itseaiheutettua.
Eikö yhteiskunnalle tulisi huomattavasti edullisemmaksi tarjota ajoissa terapiaa syömishäiriöisille sen sijaan, että kalliisti hoidetaan seurannaissairauksia?
Loputonta selittelyä ja vastuunpakoilua. Ilmaiseksi pitäisi hoito, tuki ja apu saada, vaikka itse on rahojaan säästelemättä syyllinen terveysongelmansa eskaloitumiseen.
Ahmimishäiriö on sairaus ja siihen on tietysti helppo vedota, "koska sairaus".
Kaikki lihavat eivät silti ahmimishäiriöstä kärsi. Ymmärrän toki että mukavampaahan se syy on tietysti ulkoistaa itsensä ulkopuolelle peiliin katsomisen sijaan.Jos itse kärsisin fyysisesti ja henkisesti invalidisoivasta sairaalloisesta lihavuudesta (ja jonkinlaisesta sairaudesta jolla systemaattisesti selittelisin tätä lihavuuttani), ottaisin vaikka pankkilainan apua saadakseni.
Mutta se vaatii tietysti aitoa sitoutumista ja oma-aloitteisuutta joita monellakaan lihavalla ei taida olla.
En ole väittänyt, että kaikki lihavat kärsisivät syömishäiriöistä. MINÄ kärsin. Puihuin itsestäni. Ei terapia auta ihmistä, jonka syömisen syyt on jossain muualla kuin henkisellä puolella.
En minä ole odotanut ongelman pahenemista vaan olen yrittänyt saada apua syömisen ongelmiini parin kymmenen vuoden ajan. En ole apua saanut ja omat voimavarat ei riitä.
Miksi syömishäiriö pitäisi hoitaa omalla kustannuksellaan? Miksi on kohtuutonta pyytää yhteyskunnan apua sairauden hoitoon, jota ei ole itse aiheuttanut? Miksi yhteiskunta mieluummin hoitaa sairauden kalliit seuraukset kuin itse sairauden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Lisäksi cokiksesta on saatu uskomattoman addiktoiva. Ainakin minun ei tarvitse juoda kuin pari sokerikolaa perättäisinä päivinä niin jo kolmantena päivänä odotan päiväannostani. Dieettikola taas toimii sekin, moni juo päivittäisen kolansa kahvin korvikkeena välttääkseen kofeiinipäänsäryn. Ja kukapa ei himoitsisi kuumana kesäpäivänä jääkylmää kolaa.
Ei voi olla totta! Et voi olla addiktoitunut, kun tutkimus! Mutta todellisuudessa, kyllä sokeri koukuttaa ja siihen tulee toleranssikin. Vaikka tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on huvittava kaksinaismoralistinen ilmiö.
Sairaalloisen lihava on vuosien, kuukausien ja viikkojen aikana tuhlannut rahojaan omia nautintojaan toteuttaen. On mässäilty ja osteltu.
Mutta jos se sama raha pitäisi nyt sijoittaa yksityisen puolen terapiaan: ei pysty, ei voi, ei halua.
Kun apu pitäisi aina saada ilmaiseksi!Edes se, että näkisi terapian omaan tulevaisuuteen ja terveyteen sijoittamisena ei saa lihavaa heltymään.
Täysin itseaiheutetut terveysongelmat sysätään julkisen, ilmaisen terveydenhoidon vastuulle ja odotetaan, että joku muu hoitaa ja tekee hommat. Ja valitetaan kun sen rajatun erikoisalan apua ei olekaan ilmaiseksi kaikkialla tarjolla.Ahmimishäiriö on sairaus. Se ei ole lihavuuden seuraus vaan sen aiheuttaja. Miksi juuri tätä sairautta pitäisi hoitaa puhtaasti omalla kustannuksellaan? Ahmimishäiriö EI OLE itseaiheutettua.
Eikö yhteiskunnalle tulisi huomattavasti edullisemmaksi tarjota ajoissa terapiaa syömishäiriöisille sen sijaan, että kalliisti hoidetaan seurannaissairauksia?
Loputonta selittelyä ja vastuunpakoilua. Ilmaiseksi pitäisi hoito, tuki ja apu saada, vaikka itse on rahojaan säästelemättä syyllinen terveysongelmansa eskaloitumiseen.
Ahmimishäiriö on sairaus ja siihen on tietysti helppo vedota, "koska sairaus".
Kaikki lihavat eivät silti ahmimishäiriöstä kärsi. Ymmärrän toki että mukavampaahan se syy on tietysti ulkoistaa itsensä ulkopuolelle peiliin katsomisen sijaan.Jos itse kärsisin fyysisesti ja henkisesti invalidisoivasta sairaalloisesta lihavuudesta (ja jonkinlaisesta sairaudesta jolla systemaattisesti selittelisin tätä lihavuuttani), ottaisin vaikka pankkilainan apua saadakseni.
Mutta se vaatii tietysti aitoa sitoutumista ja oma-aloitteisuutta joita monellakaan lihavalla ei taida olla.
Sairastuin ahmimishäiriöön 14 -vuotiaana. Ainoa apu mitä minulle tarjottiin oli lautasmallin esittely. Siitä ei ollut mitään hyötyä koska en pystynyt hallitsemaan syömistäni. Ihanko tosissaan olet sitä mieltä, että 14 -vuotiaan pitäisi ottaa pankkilainaa (mitenkähän se olisi tapahtunut) saadakseen hoitoa sairauteensa?
Teinien syömishäiriöt eivät taida olla ainakaan vähenemään päin. Miksi on mielstäsi ok, että yhteiskunta jättää apua tarvitsevat nuoret yksin ongelmansa kanssa? Eikös kannattaisi hoitaa nämä heti alkuunsa, eikä odottaa, että sitten aikuisella iällä hoitavat itsensä omilla rahoillaan, kun niin kuitenkin harvoin käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Tuollainen minäkin olin ennen, mutta sitten kehossa tapahtui jotain. Pystyn kontrolloimaan itseäni nollatoleranssilla, mutta kohtuukäyttö ei onnistu. Olen siis kokonaan ilman. Tätä kuitenkaan ei missään kerrota eikä tällaiseen ohjata, se pitää tajuta itse. Annetut viralliset neuvot ovat huonot ja oikeastaan lähes olemattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Koska kaikki eivät vaan addiktoidu. Eihän kaikista tule alkoholistejakaan vaikka käyttävät alkoholia. Kaikki eivät sairastu ahmimishäiriöönkään. Ymmärrät sen kyllä itsekin, mutta haluat vain v*ttuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Tuollainen minäkin olin ennen, mutta sitten kehossa tapahtui jotain. Pystyn kontrolloimaan itseäni nollatoleranssilla, mutta kohtuukäyttö ei onnistu. Olen siis kokonaan ilman. Tätä kuitenkaan ei missään kerrota eikä tällaiseen ohjata, se pitää tajuta itse. Annetut viralliset neuvot ovat huonot ja oikeastaan lähes olemattomat.
Onnea sulle. Valitettavasti ei aina auta se nollalinjakaan. Jos jätän pois makeiset, niin ahmin leipää. Jos jätän pois leivän, niin ahmin vaikka juustoa vaikka inhoan juustoa. Nollatoleranssia kaikelle ruualle ei oikein voi ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai se lihavien ongelma onkin nyt, ettei saatavilla oleva apu olekaan heille automaattisesti ilmaista? Yksityistä terapiaahan olisi tarjolla, mutta kun ei haluta itse maksaa. Kaiken pitäisi olla ilmaista.
Eikö tää julkisen terveydenhoidon kuormittaminen ole saavuttanut jo lakipisteensä? Törkeää ja röyhkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ai se lihavien ongelma onkin nyt, ettei saatavilla oleva apu olekaan heille automaattisesti ilmaista? Yksityistä terapiaahan olisi tarjolla, mutta kun ei haluta itse maksaa. Kaiken pitäisi olla ilmaista.
Eikö tää julkisen terveydenhoidon kuormittaminen ole saavuttanut jo lakipisteensä? Törkeää ja röyhkeää.
Eli terveydenhoito sallittakoon kaikille verorahoin kustannettuna - paitsi lihaville, koska "he ovat itse aiheuttaneet ongelmansa". Tällä samalla argumentilla saisi suljettua aika monta sairastavaa ryhmää pois terveydenhoidon piiristä.
1. Koska ylipainoisuus länsimaissa on runsasta, on jo kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti viisasta puuttua lihavuuteen ennaltaehkäisevästi ennen, kuin ongelmista tulee akuutteja. Mahdollisimman matala kynnys saada mahdollisimman monelle apua on vain etu.
2. Jos lihavat joutuisivat maksamaan kaiken tarvitsemansa avun itse, joukosta rajautuisivat pois maksukyvyttömät ja he, jotka eivät pidä itse ongelmaa niin suurena, että maksaisivat palveluista kovinkaan suuria summia varsinkaan, jos avun toimivuudesta ei ole varmuutta. Silti he todennäköisesti tulevat ilmaisen terveydenhoidon piiriin silloin, kun ongelmat eivät enää ole itse ratkottavissa, ja hoitotoimenpiteet ovat huomattavasti kalliimpia, kuin jos niihin olisi puututtu jo aiemmin.
3. Me maksamme veroja siitä, että turvaamme sekä itsellemme että kanssaihmisille mm. terveydenhoidon. Myös lihavat maksavat veroja siinä, missä moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai se lihavien ongelma onkin nyt, ettei saatavilla oleva apu olekaan heille automaattisesti ilmaista? Yksityistä terapiaahan olisi tarjolla, mutta kun ei haluta itse maksaa. Kaiken pitäisi olla ilmaista.
Eikö tää julkisen terveydenhoidon kuormittaminen ole saavuttanut jo lakipisteensä? Törkeää ja röyhkeää.
Oletko sama trolli, joka tässä nyt on jankannut asiasta? Etkä ole jaksanut lukea aiempia vastauksia? No:
1. Kaikilla ei ole rahaa. Toki niihin herkkuihin helposti muutama kymppi kuussa menee, mutta sillä ei saisi kuin 3-4 terapiatuntia vuodessa, eikä tuosta määrästä terapiaa olisi mitään hyötyä.
2. Miksi lihavien pitäisi kustantaa terapiansa omilla rahoillaan, jos sillä terapialla hoidetaan esim. syömishäiriötä joka on sairaus? Vain siksi, koska lihavuus ällöttää sinua? Syömishäiriöt eivät ole itse aiheutettuja ja ovat usein saaneet alkunsa jo lapsuudessa.
Miksi sinun vaivasi pitäisi hoitaa julkisin varoin, mutta minun ei? Hoidetaan kaikki tai ei ketään. Aika torkeää ja röyhkeää mitään muuta vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi professori Aila Rissasta ei oltu otettu YLEn keskusteluun mukaan?
Hän vahvistaa IS:ssa kiistattoman tutkimustiedon, jonka mukaan terve lihava on vain myytti. Hyvä kunto ei kumoakaan lihavuuden haittoja. Kaikki sairaudet, lukuunottamatta osteoporoosia, liittyvät hyvin vahvasti lihavuuteen.
Tämän jälkeen se "lihava ja onnellinen" -tematiikka näyttäytyy kieltämättä vähän eri valossa. "Lihava ja itsepetoksessaan onnellinen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi professori Aila Rissasta ei oltu otettu YLEn keskusteluun mukaan?
Hän vahvistaa IS:ssa kiistattoman tutkimustiedon, jonka mukaan terve lihava on vain myytti. Hyvä kunto ei kumoakaan lihavuuden haittoja. Kaikki sairaudet, lukuunottamatta osteoporoosia, liittyvät hyvin vahvasti lihavuuteen.Tämän jälkeen se "lihava ja onnellinen" -tematiikka näyttäytyy kieltämättä vähän eri valossa. "Lihava ja itsepetoksessaan onnellinen"?
En oikein nyt ymmärrä tätä heittoa. Ihan niin kuin lihavuus automaattisesti veisi mahdollisuuden onnellisuuden kokemukseen? Vai onko onnellisuuden kokemus pelkkää itsepetosta silloin, jos ei satu mahtumaan hoikan, terveen, kauniin ja nuoren ihmisen muottiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Ilmankos syöpää aiheuttavia aineita saa olla vaikka missä, sillä sehän on oma moka, jos niitä syö tai hengittää.
Todennäköisesti syöpä sattuu kohdallesi, koska joka toinen sen saa. Eli täysin sama kuin lihavuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Tuollainen minäkin olin ennen, mutta sitten kehossa tapahtui jotain. Pystyn kontrolloimaan itseäni nollatoleranssilla, mutta kohtuukäyttö ei onnistu. Olen siis kokonaan ilman. Tätä kuitenkaan ei missään kerrota eikä tällaiseen ohjata, se pitää tajuta itse. Annetut viralliset neuvot ovat huonot ja oikeastaan lähes olemattomat.
Onnea sulle. Valitettavasti ei aina auta se nollalinjakaan. Jos jätän pois makeiset, niin ahmin leipää. Jos jätän pois leivän, niin ahmin vaikka juustoa vaikka inhoan juustoa. Nollatoleranssia kaikelle ruualle ei oikein voi ottaa.
Ihan vaan vinkkinä, että sinulla voi olla candida albicans, kuten minullakin. Se pitää häätää niin mieliteot loppuvat. Toki sokerin ja vehnän kanssa joutunee jatkamaan noin nollalinjalla, mutta se ei ole enää vaikeaa, kun vehnää ja sokeria tilaileva 'loinen' on häädetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Neurootikot osaavat rajoittaa vaikka mitä. Tässä ydinsanoma on se, että JOS lihavuus on yhteiskunnassa ongelma, MIKSI poliitikot/viranomaiset/lääkärit eivät puutu TODELLISIIN syihin, eli SAIRASTUTTAVAAN RUOKATEOLLISUUTEEN? Se, että juuri SINÄ et ole lihava tai osaat kontrolloida tekemiäsi on täysin merkityksetön seikka. Mikään ei takaa sitä, että sinä olet muutaman vuoden päästä lihava vaikka miten luulet hallitsevasi syömisesi. Vastaavasti nykyiset lihavat eivät ole tahtoneet lihoa lihavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon "lihavat on ite syöny ittensä lihavaksi joten saa maksaakin itte" --> jos otetaan huomioon, kuinka paljon ylipainoisuutta Suomessa on, asiaan tulisi nimenomaan suhtautua yhteiskunnallisesti ja vaikuttaa suuriin joukkoihin mieluummin kuin jättää ongelma lähinnä yksilöiden omalle vastuulle ja maksaa tämä kalliina korjausoperaatioina jälkijättöisesti. Ennaltaehkäisy on nimenomaan taikasana, joten yhteiskunnallinen satsaus juuri tähän on paljon parempi ratkaisu.
Näinhän se menee, mutta jotta yhteiskunnan toimet osuvat oikeaan, pitää todelliset merkittävät tekijät löytää. Ruokateollisuus on todennäköisesti se pahin tekijä, joka toimii täysin vastuuttomasti ja pyrkii vain sekoittamaan tutkimuksilla ja muulla vaikututtamisella todellisuutta. Hyvä esimerkki on CocaCola: se lisää diureetiksi kofeiinia, janon lisäämiseksi suoloja ja peittää maun sokereilla. Juomalla CocaColaa tulet aina vain janoisemmaksi samalla lihoen. En ole nähnyt ainoatakaan virkamiestä saati poliitikkoa, joka nousee barrikadeille CocaColan aiheuttamista sairauksista, mutta lihavaa lasta kyllä syyllistetään.
Aina on jossain muualla syy. Mikähän lie minun syyni sitten että pystyn kontrolloimaan niin cokiksen juontiani tai karkin syömistä. Voisko olla että ei maailmassa tarvitse alkaa mitään rajoittaa vaan läskit ottaa itse itsestään vastuun eikä osta litratolkulla sitä sokericokista?
Ilmankos syöpää aiheuttavia aineita saa olla vaikka missä, sillä sehän on oma moka, jos niitä syö tai hengittää.
Todennäköisesti syöpä sattuu kohdallesi, koska joka toinen sen saa. Eli täysin sama kuin lihavuudessakin.
Lihavuusaiheen ympärillä pyöriviä keskusteluja kun seuraa, huomaa, että lihavuuteen - ihan vaikka sitten "kansanterveydellisen huolen" varjolla - suhtaudutaan huomattavasti nihkeämmin kuin vaikkapa tupakointiin tai alkoholinkulutukseen.
Alkoholi on aivan erinomainen esimerkki: aina ajoittain pitää saada vähän "nollata", ja yleensä tämä tarkoittaa humalahakuista juomista pikemminkin kuin yhtä rentouttavaa lasillista viiniä. Kovat kännit ovat pikemminkin ylpeilyn kuin nolostelun aihe, ja häpeälliseksi asia muodostuu vasta, kun homma on riistäytynyt pahasti käsistä. Mutta kuinka paljon keskusteluja on siitä, kuinka tuomittavaa, kansanterveydellisesti haitallista ja kansantaloutta kuluttavaa säännölliset lärvit ovat, vaikka alkoholinkäyttö kaikilla mittapuilla on todella haitallista terveydelle?
Ai niin, onhan se - silloin, kun alkoholinkäyttäjä on "siiderivalas", eli alkoholinkäytöstä saadaan vedettyä aasinsilta lihavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi professori Aila Rissasta ei oltu otettu YLEn keskusteluun mukaan?
Hän vahvistaa IS:ssa kiistattoman tutkimustiedon, jonka mukaan terve lihava on vain myytti. Hyvä kunto ei kumoakaan lihavuuden haittoja. Kaikki sairaudet, lukuunottamatta osteoporoosia, liittyvät hyvin vahvasti lihavuuteen.Tämän jälkeen se "lihava ja onnellinen" -tematiikka näyttäytyy kieltämättä vähän eri valossa. "Lihava ja itsepetoksessaan onnellinen"?
En oikein nyt ymmärrä tätä heittoa. Ihan niin kuin lihavuus automaattisesti veisi mahdollisuuden onnellisuuden kokemukseen? Vai onko onnellisuuden kokemus pelkkää itsepetosta silloin, jos ei satu mahtumaan hoikan, terveen, kauniin ja nuoren ihmisen muottiin?
Jos tutkimustieto yksiselitteisesti kertoo laihtumisen ja elämän laihana vähentävän osteoporoosiota lukuunottamatta kaikkia sairauksia ja erityisesti riskiä sairastua niihin, sekä lisäävän elämänlaatua monella tavalla, vaikea siinä on hehkuttaa lihavan onnellista elämää. Johan se aiemmin totuutena pidetty olettamus terveestä lihavastakin on todettu myytiksi ja parhaimmassakin tapauksessa yliarvioksi.
Tai no, onni ja onnellisuushan on hyvin subjektiivinen käsite. Onhan se keuhkoahtaumatautinenkin ehkä mielestään onnellinen. Ja onhan se rapajuoppokin onnellinen kun saa sen päivittäisen alkoholiannoksensa...
Ketju on lukittu.
Miksi sitten mihinkään sairauksiin saa apua julkisin varoin? Miksei poisteta saman tien koko veroihin perustuvaa terveydenhoitojärjestelmää? Yhteiskunnalle tulisi huikeat säästöt. Ihmisiä toki alkaisi pudota kuin kärpäsiä kun vain rikkailla olisi varaa hoidattaa itsensä, mutta eikös meitä ole muutenkin liikaa, kun ei kaikille riitä töitäkään?
Syömishäiriö ei ole kenenkään omaa syytä sen enempää kuin vaikka reuma tai ykköstyypin diabeteskaan.
Aivan naurettavaa myös lähteä vertaamaan epäterveellisen ruuan (halpaa) hintaa yksityiseen terapiaan (tolkuttoman kallista). Ei niillä muutamilla kympeillä kuukaudessa mitään terapioita kustanneta.