A-Teeman läski-ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ärsyttää et itseaiheutettuun sairauteen ylensyöminen ja siihen liittyviin aiheutuneisiin sairauksiin laitetaan yhteiskunnan varoja. Mieheni sai syöpädiagnoosin jälkeen käskyn lähteä kotiin odottamaan kirjettä aivoleikkaukseen. Syöpä ei ole mitenkään itseaiheutettu. Eikä mitään apua tarjottu henkiseen selviytymiseen. Oikeasti sairaat tarvitsisivat myös terapiaa. En kiellä etteikö syömishäiriöt ole oikeita sairauksia, mutta läski-illan nuorien naisten valitus otti kyllä aivoon. Koittakaapas taistella ensin hengestänne ja sitten valitatte hoidon puutetta.

Otan osaa miehesi sairauden johdosta, mutta tällä perusteella kukaan ei länsimaissa saisi valittaa yhtään mistään, koska kaikilla on asiat paljon paremmin kuin ryhmällä X. 

Ja toisaalta: kyllä mekin olemme hoitoon oikeutettuja, vaikka emme olisikaan suoranaisesti kuolemansairaita. Ja kaikilla on oikeus kertoa kokemuksistaan, vaikka ne eivät "ylittäisikään" jonkun toisen kokemusta hoidon puutteesta. 

 

Ymmärsinkö oikein? Muiden pitäisi siis kustantaa se, että pidät jääkaappisi liian täynnä, etkä osaa säännöstella ruokavaliotasi ihan itse aikuisena ihmisenä? Sekin pitää ulkoistaa näköjään muille, kuten kaikki vastuu näköjään nykypäivänä. Sinne kikytystä ja palkanleikkausta. Jos leikkaisi ruokalaskuakin. Loppuisi huolenaihe, kun laskujen maksun jälkeen miettisit, millä ruokabudjetilla elät viikon viidellä eurolla.

Miksi minunkaan pitäisi maksaa verorahoistani sinun, tai miehesi sairauksia? Miksi joku muu on oikeutettu verorahoista maksettavaan hoitoon, ja joku muu ei, vaikka kaikki me maksamme veroja siksi, että me kaikki saisimme terveydenhoidon palveluja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ollut hoikka (nyt tosin lihonut epäterveellisen elämäntyylin vuoksi) ja ihmettelen tuota valitusta, kuinka lihavia haukutaan.

Minua on ihan samoin haukuttu laihuudesta ja nimenomaan nämä paksutantat. Pienistä tisseistä kuittailleet paksut naiset ja idiootit  miehet. Ehkä minut on pelastanut se, että olen saanut kuulla positiivisiakin asioita. Vai miksi minä en puolusta tuolla jossain suureen ääneen hoikkuutta ja valita miten meitä haukutaan?

Samoin on tullut monikin sanomaan tupakanpoltosta (en enää polta) ym. asioista, jotka eivät sinänsä muille kuuluisi, mutta he eivät vain ymmärrä, miksi joku tieten tahtoen tekee itselleen pahaa. En minäkään ymmärrä jos näen jonkun polttamassa tai lihavan kantamassa 7 kauppakassillista epäterveellistä ruokaa. En vain mene sanomaan sitä, enkä kehtaa sanoa kenellekään. Silti tuossa ohjelmassa häiritsee montakin asiaa.

Esim. häiritsee se, että tuossa kukaan ei uskalla(!!) sanoa suoraan, että lihavuus on pahasta tai aiheuttaisi sairauksia. Silti lihavien pitäisi päästä yhteiskunnan varoin lihavuusleikkaukseen. Miksi ihmeessä, jos siitä ei ole haittaa eikä aiheuta mitään?? Pääsenkö minäkin sitten ilmaiseen vaikka selluliitti-imuun, kun en kehtaa mennä uimahalliin ja pahalta tuntuu kun muut tuijottaa? Tai saako kaikki hoikat halutessaan silarit?

Ensin olisi pitänyt myöntää, että lihavuudesta on sen verran yhteiskunnalle kuluja, että olisi halvempaa maksaa ne leikkaukset. Mutta ei, kukaan ei kehtaa sanoa suoraan. Jokainen täysjärkinen laskeskelee noista jutuista, että oikeasti siitä on niin paljon haittaa ja kuluja, että parempi leikata jo silloin, kun on vasta vähän lihava.

Kuka sanoo ettei lihavuudesta ole haittaa eikä se aiheuta mitään?

Tuossa ohjelmassa kun tuli kohta, jossa suoraan kysyttiin lääkäreiltä, että aiheuttaako se lihavuus nyt sitten oikeasti sairauksia tms. niin kaikki lääkärit menivät ihan vaikeaksi ja se yksi kierteli, että kun on monenlaisia tutkimustuloksia puolesta ja vastaan........ 

Joillekin aiheuttaa, joillekin ei. Ihan niin kuin tupakoinnin ja päihteiden käyttä. Siinä saa vaan jännätä, mihin ryhmään itse sattuu kuulumaan ajan kanssa. Tuliko vedettyä pitkä vai lyhyt tikku.

No miksi ei sitten luetelllut, että onhan todettu aiheuttavan esimerkiksi *sitä*, kuten vaikka tupakkakeskustelussa sanottaisi, että kyllä tupakan on todettu aiheuttavan keuhkosyöpää. Ei siihen kukaan lääkäri ala selittelemään, että ei se silti kaikille tule. Se fakta vain lyödään pöytään. Mutta tuossa asiassa piti sievistellä, ettei tulisi paha mieli!!!

Joskus on muuten sairaalaosastolla vieraillessa kuullut lääkäreiltä todella kovaa kommenttia tupakoiville. Siinä ei silitellä yhtään. Ylipainosta vielä jonkin verran.

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Jouduin viime viikolla käymään terveyskeskuksessa. Lääkärit olivat normaalipainoisia. Kaikki näkemäni hoitajat olivat naisia ja vähintäänkin tukevassa kunnossa. Ei yhtään hoikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Itse asiassa aika monta sairautta ja tapaturmaa olisi vältettävissä omilla valinnoilla. Mutta tämä omavalinta-kortti on sikäli turha heitto, koska elämme kuitenkin valtiossa, jossa veronmaksulla turvaamme koko porukan terveyspalvelut. Ja ehdottomasti halvempaa on puuttua jo aikaisessa vaiheessa terveysongelmiin ennen, kuin kyse on vielä isoista leikkausoperaatioista. Näin ollen en ymmärrä, miksi toive lihavien paremmista terveyspalveluista on niin kauhistuttava: eikös sen pitäisi olla hyvä asia, että asioihin puututaan jo ennen, kuin terveysriskistä tulee todellisuutta?

Tämä keskustelu alkaa pidemmän päälle käydä turhaksi, koska argumentit alkavat toistaa itseään: pidemmän päälle asiallisesti kommentoivat väsyvät toistelemaan vasta-argumenttejaan, jotka on kertaalleen esitetty jo keskustelussa, ja lopulta keskustelusta tulee lähinnä trollien ja muiden öyhöttäjien kokoontumisajot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Itse asiassa aika monta sairautta ja tapaturmaa olisi vältettävissä omilla valinnoilla. Mutta tämä omavalinta-kortti on sikäli turha heitto, koska elämme kuitenkin valtiossa, jossa veronmaksulla turvaamme koko porukan terveyspalvelut. Ja ehdottomasti halvempaa on puuttua jo aikaisessa vaiheessa terveysongelmiin ennen, kuin kyse on vielä isoista leikkausoperaatioista. Näin ollen en ymmärrä, miksi toive lihavien paremmista terveyspalveluista on niin kauhistuttava: eikös sen pitäisi olla hyvä asia, että asioihin puututaan jo ennen, kuin terveysriskistä tulee todellisuutta?

Mitkä olisivat konkreettiset ehdotuksesi? Ravintoterapeuttia tarvitsee korkeintaan ehkä tsemppariksi, koska netistä löytyy kattavasti tietoa. Työväenopiston kursseilla ja muualla on jumppaa. Valinnanvaraa riittää lajista toiseen vähätuloisemmallekin. Ehkä joku talousasiantuntija voisi vinkata tietämättömälle, jolle vanhemmat eivät opettaneet, miten hyvää ja ravitsevaa ruokaa saa edullisesti. Mitä tukea ylipainoinen tarvitsisi? Isoin haastehan on se painon pitäminen kurissa.

Jos joku osaa kertoa, niin nyt ihan asiasta tietämättömänä kysyn. Miksi noissa Yhdysvalloissa kuvatuissa dokumenteissa, missä eri keinoin pienennetään vatsalaukkua, lihoo niin moni? Kun soseruoalla vain voisi elää kuulemma ja hengenvaarallista syödä muuta. Mutta niin taas burgereita ja pitsaa vedellään naamariin. Onko tuo jokin ruoka-addiktio, kun ei voi olla ilman? Riskeeraa henkensä. Tai suurennetaan taas kutistettua vatsalaukkua? Vähän niin kuin katko päihderiippuvaisille ja sama meno jatkuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Itse asiassa aika monta sairautta ja tapaturmaa olisi vältettävissä omilla valinnoilla. Mutta tämä omavalinta-kortti on sikäli turha heitto, koska elämme kuitenkin valtiossa, jossa veronmaksulla turvaamme koko porukan terveyspalvelut. Ja ehdottomasti halvempaa on puuttua jo aikaisessa vaiheessa terveysongelmiin ennen, kuin kyse on vielä isoista leikkausoperaatioista. Näin ollen en ymmärrä, miksi toive lihavien paremmista terveyspalveluista on niin kauhistuttava: eikös sen pitäisi olla hyvä asia, että asioihin puututaan jo ennen, kuin terveysriskistä tulee todellisuutta?

Mitkä olisivat konkreettiset ehdotuksesi? Ravintoterapeuttia tarvitsee korkeintaan ehkä tsemppariksi, koska netistä löytyy kattavasti tietoa. Työväenopiston kursseilla ja muualla on jumppaa. Valinnanvaraa riittää lajista toiseen vähätuloisemmallekin. Ehkä joku talousasiantuntija voisi vinkata tietämättömälle, jolle vanhemmat eivät opettaneet, miten hyvää ja ravitsevaa ruokaa saa edullisesti. Mitä tukea ylipainoinen tarvitsisi? Isoin haastehan on se painon pitäminen kurissa.

1. Terveydenhoidolliset tukiryhmät, 

2. myös psykologiseen puoleen perehtyminen painonhallinnan suhteen, eikä ainoastaan ravintotieteellinen, 

3. Pidempiaikaisempi ja tiiviimpi seuranta.

Saimi kirjoitti:

Ihan käsittämätöntä selittelyä ja oman vastuun pakoilua.

Ja väitteet siitä, että normaalipainoisille ja hoikille painonhallita olisi jotenkin helppoa, ovat naurettavia. Aika moni nykyinen normaalipainoinen/hoikka on entinen ylipainoinen. Itsekin olen.

Minä olin pikkulapsena pyöreä, alakoulussa se hiukan pullea (siihen aikaan lihavia lapsia ei juuri edes ollut) ja yläasteella painoin jo liki 80kg. Koko ikäni aina 33-vuotiaaksi olen ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen, bmi 25-30.

Liikunnallinen olen ollut aina, jopa liikunnallisesti lahjakas, mutta syömäni määrät ja syömäni ruoan laatu olivat aivan älyttömiä. Ahmin suklaata, keksejä, pizzaa, pastaa, mitä tahansa missä vain oli paljon hiilareita ja rasvaa.

Vuoden 2014 alussa vaaka näytti taas sen 80kg ja minä yksinkertaisesti kyllästyin olemaan läski. Jätin viljat näkkileipää, hapankorppuja ja kaurapuuroa lukuun ottamatta kokonaan. Söin paljon kasviksia, vihanneksia, kanaa, kalaa, vähärasvaista punaista lihaa, munia, pähkinöitä, siemeniä, maustamattomia maitotuotteita jne. Nälkä ei ollut kertaakaan ja sitä mukaa kun vointi parani, niin kilot karisivat kohisten. Kahdessa kuukaudessa laihduin 10kg. Neljän kuukauden jälkeen paino oli 64kg. Tein sen virheen, että olin tyytyväinen saavuttamaani painoon ja annoin itselleni "hiukan löysää." Lopputulos oli +10kg saman tien vajaassa vuodessa, vaikka suhteellisen terveellisesti liikuinkin.

2015 syksyllä otin itseäni uudelleen niskasta kiinni ja ymmärsin, että muutoksen on oltava pysyvä. Ja sitä se on ollutkin. Painan tällä hetkellä n. 60kg (olen 172cm), minun ei enää tarvitse miettiä syömisiäni tai kamppailla niiden kanssa, koska terveellisestä, ravonteikkaasta ja kohtuullisessa määrin nautitusta ruoasta on tullut rutiini.

Jos syön joskus sen suklaalevyn tai käyn pizzalla, niin syön seuraavan päiväm hiukan kevyemmin ja homma on sillä selvä.

Vuorotyöllä, väsymyksellä tai iällä on ihan turha yrittää selitellä painoaan. Minä olen 36-vuotias väsynyt vuorotyöläinen, hoikka ja hyväkuntoinen sellainen.

Ja ainoa avain siihen on se, että siinä missä ennen romahdin töiden jälkeen sohvalle syömään, niin nappaan nykyään hihnan käteen, heitän 5-10km lenkin koiran kanssa ja kotiin tultuani syön sen aiemman napostelun sijaan vaikkapa kunnon annoksen kesäkurpitsalasagnea, fetasalaattia ja pari nektariinia jälkkäriksi. Maha on täynnä, mieli on virkeä ja kroppa upea. Mistään muusta tässä ei ole kyse.

Siis MIKSI tähän oli tullut noin paljon alapeukkuja???? Vain muutama yläpeukku. En tajua. 

Syöminen voi olla ongelma toiseenkin suuntaan. Minulla vain ei ole usein nälkä. Välillä itkee, kun joutuu pakolla syömään, koska muuten ei elä pidemmän päälle. Itkua vääntäessä jotakin ruisleipää ja hokee, että se on terveellistä. Sitä nälän tunnetta vain ei ole. Eikä tähän liity mitään sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku osaa kertoa, niin nyt ihan asiasta tietämättömänä kysyn. Miksi noissa Yhdysvalloissa kuvatuissa dokumenteissa, missä eri keinoin pienennetään vatsalaukkua, lihoo niin moni? Kun soseruoalla vain voisi elää kuulemma ja hengenvaarallista syödä muuta. Mutta niin taas burgereita ja pitsaa vedellään naamariin. Onko tuo jokin ruoka-addiktio, kun ei voi olla ilman? Riskeeraa henkensä. Tai suurennetaan taas kutistettua vatsalaukkua? Vähän niin kuin katko päihderiippuvaisille ja sama meno jatkuu?

Aika lailla joo. Osa lihavista on varmaan keränneet kilonsa huomaamattaan, tietämättään, heille riittää se että joku kertoo että vaihdapa se toinen aamiaisleipä omppuun tai pienennä vähän sitä pottuosuutta ja ota kasviksia tilalle, ja he on sillein että kas enpä tullut ajatelleeksi tai että kun se pasta on niin hyvää. Mutta iso osa varsinkin sairaalloisen lihavia on sellaisia joilla syöminen kiertyy psyykkiseen oireiluun - jos ei aluksi niin ainakin lopuksi. Anorektikko voi näännyttää itsensä hengiltä vaikka tietäisi ettei se ole fiksua, juoppo voi juoda itsensä hengiltä tietää ettei se ole fiksua, ja syöppö voi syödä itsensä hengiltä vaikka tietää ettei se ole fiksua. Kaikki ovat ehkä aloittaneet "normaalista" laihdutusyrityksestä, rentouttavasta saunakaljasta tai piristävästä iltapäiväpullasta, jotka eivät jollekin toiselle ole mikään ongelma, mutta jostain syystä näillä yksilöillä malli on riistäytynyt vahingolliseksi ja samalla ruokkii itseään ja vaimentaa niitä vaihtoehtoisia malleja. Kaikki epäterveitä reaktioita psyykkiseen pahoinvointiin tai alunperin vain ihan normaaliin tunteisiin, joihin on jäänyt oppimatta ne normaalit tavat reagoida.

Terveisin 115-kiloinen, joka on laihduttanut varmaan toista sataa kiloa viimeisen 5 vuoden aikana, mutta paino nousee takaisin aina kun elämä ei ole helppoa. Ja jokainen luonnostaan helpommin painonsa säilyttävä voi mielessään syyttää minun olematonta itsekuria, mutta jos olen ollut esim. 3kk pelkillä jauhepusseilla (terveydenhuollon suosituksesta ja valvonnassa) niin rohkenen väittää etten ole maailman surkeimmalla itsekurilla varustettu yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Itse asiassa aika monta sairautta ja tapaturmaa olisi vältettävissä omilla valinnoilla. Mutta tämä omavalinta-kortti on sikäli turha heitto, koska elämme kuitenkin valtiossa, jossa veronmaksulla turvaamme koko porukan terveyspalvelut. Ja ehdottomasti halvempaa on puuttua jo aikaisessa vaiheessa terveysongelmiin ennen, kuin kyse on vielä isoista leikkausoperaatioista. Näin ollen en ymmärrä, miksi toive lihavien paremmista terveyspalveluista on niin kauhistuttava: eikös sen pitäisi olla hyvä asia, että asioihin puututaan jo ennen, kuin terveysriskistä tulee todellisuutta?

Mitkä olisivat konkreettiset ehdotuksesi? Ravintoterapeuttia tarvitsee korkeintaan ehkä tsemppariksi, koska netistä löytyy kattavasti tietoa. Työväenopiston kursseilla ja muualla on jumppaa. Valinnanvaraa riittää lajista toiseen vähätuloisemmallekin. Ehkä joku talousasiantuntija voisi vinkata tietämättömälle, jolle vanhemmat eivät opettaneet, miten hyvää ja ravitsevaa ruokaa saa edullisesti. Mitä tukea ylipainoinen tarvitsisi? Isoin haastehan on se painon pitäminen kurissa.

1. Terveydenhoidolliset tukiryhmät, 

2. myös psykologiseen puoleen perehtyminen painonhallinnan suhteen, eikä ainoastaan ravintotieteellinen, 

3. Pidempiaikaisempi ja tiiviimpi seuranta.

No tämä. Jos oikeasti 5-vuotiaasta asti ylipainosta kärsineelle 30-kymppiselle sanotaan että no entä jos kuitenkin ottaisit sen jätskin sijaan iltapalaksi ruisleipää, tavataan näiden keskustelujen merkeissä kahdesti, ja sit sanotaan että "nythän sinä tämän osaat" niin kertoo aika hyvin siitä ettei siellä ymmärretä ongelmaa. Kerta tai pari ravitsemusneuvontaa EI OLE lihavuuden hoitoa! Sitä tukea psyykkisten mallien muutokseen ja tukea hankalina aikoina tarvitaan siinä vaiheessa kun uudet tavat on vielä juurtumatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku osaa kertoa, niin nyt ihan asiasta tietämättömänä kysyn. Miksi noissa Yhdysvalloissa kuvatuissa dokumenteissa, missä eri keinoin pienennetään vatsalaukkua, lihoo niin moni? Kun soseruoalla vain voisi elää kuulemma ja hengenvaarallista syödä muuta. Mutta niin taas burgereita ja pitsaa vedellään naamariin. Onko tuo jokin ruoka-addiktio, kun ei voi olla ilman? Riskeeraa henkensä. Tai suurennetaan taas kutistettua vatsalaukkua? Vähän niin kuin katko päihderiippuvaisille ja sama meno jatkuu?

Se minkä itse olen noissa amerikkalaisissa lihavuusohjelmissa huomannut, on lähipiirin vaikutus ja lihavuuden ns. mahdollistaminen.

Näillä sairaalloisen lihavilla tuntuu aina olevan lähipiirissään joku, joko mies, vaimo, äiti, isä, veli, sisko, tytär, poika tai ystävä, joka toimii ruokalähettinä. Ts. raahaa rasvaisia, lihottavia, addiktoivia ruokia ja lataa niitä lautaselle norsun annoksen. Ei mainitse lihavuudesta ja sen vaaroista mitään, toteuttaa lihavan toiveita ja suorastaan ylläpitää lihavan lihavuutta. Ja salaattia tai muuta terveellistä ei turhaan kaupasta raahata.

Miettikääpäs oman lähipiirinne sairaalloisen lihavia. Eiköhän sieltäkin löydy lähipiiristä joku mahdollistaja ja lihavan identiteetin pönkittäjä.

Kaikista pelottavimpia ehkä ovat tässä scenessä feederit. Haluavat pitää toisen itsestään riippuvaisena. Vuoteeseen kiloilla kahlitut lihavat kiukuttelevat kuin pikkulapset, jos eivät saa tahtoaan läpi. Toiset kärräävät kilotolkulla ruokaa eteen, pesevät pissat ja kakat plus mahapoimut parkkiintuneesta ihosta. Ihanaa elämää.

Meillä oli sota-ajan eläneillä isovanhemmilla tyypillistä palkita ja lahjoa ruoalla, koska nälänhätävuodet olivat vielä mielessä. Onneksi vatsalaukku sääteli rajat. Muuten varmaan painaisi norsun verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Itse asiassa aika monta sairautta ja tapaturmaa olisi vältettävissä omilla valinnoilla. Mutta tämä omavalinta-kortti on sikäli turha heitto, koska elämme kuitenkin valtiossa, jossa veronmaksulla turvaamme koko porukan terveyspalvelut. Ja ehdottomasti halvempaa on puuttua jo aikaisessa vaiheessa terveysongelmiin ennen, kuin kyse on vielä isoista leikkausoperaatioista. Näin ollen en ymmärrä, miksi toive lihavien paremmista terveyspalveluista on niin kauhistuttava: eikös sen pitäisi olla hyvä asia, että asioihin puututaan jo ennen, kuin terveysriskistä tulee todellisuutta?

Mitkä olisivat konkreettiset ehdotuksesi? Ravintoterapeuttia tarvitsee korkeintaan ehkä tsemppariksi, koska netistä löytyy kattavasti tietoa. Työväenopiston kursseilla ja muualla on jumppaa. Valinnanvaraa riittää lajista toiseen vähätuloisemmallekin. Ehkä joku talousasiantuntija voisi vinkata tietämättömälle, jolle vanhemmat eivät opettaneet, miten hyvää ja ravitsevaa ruokaa saa edullisesti. Mitä tukea ylipainoinen tarvitsisi? Isoin haastehan on se painon pitäminen kurissa.

1. Terveydenhoidolliset tukiryhmät, 

2. myös psykologiseen puoleen perehtyminen painonhallinnan suhteen, eikä ainoastaan ravintotieteellinen, 

3. Pidempiaikaisempi ja tiiviimpi seuranta.

No tämä. Jos oikeasti 5-vuotiaasta asti ylipainosta kärsineelle 30-kymppiselle sanotaan että no entä jos kuitenkin ottaisit sen jätskin sijaan iltapalaksi ruisleipää, tavataan näiden keskustelujen merkeissä kahdesti, ja sit sanotaan että "nythän sinä tämän osaat" niin kertoo aika hyvin siitä ettei siellä ymmärretä ongelmaa. Kerta tai pari ravitsemusneuvontaa EI OLE lihavuuden hoitoa! Sitä tukea psyykkisten mallien muutokseen ja tukea hankalina aikoina tarvitaan siinä vaiheessa kun uudet tavat on vielä juurtumatta.

Kuten missä tahansa terapiassa, se oman vastuun otto on ratkaisevassa asemassa. Se työ nyt vaan pitää tehdä suurimmaksi osaksi itse, vaikka tukea olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä harvemmin valitaan, vaikka eläisi terveellisesti. Läski on oma valinta. Aniharva on siten sairas, että sitä kertyy muuten.

Itse asiassa aika monta sairautta ja tapaturmaa olisi vältettävissä omilla valinnoilla. Mutta tämä omavalinta-kortti on sikäli turha heitto, koska elämme kuitenkin valtiossa, jossa veronmaksulla turvaamme koko porukan terveyspalvelut. Ja ehdottomasti halvempaa on puuttua jo aikaisessa vaiheessa terveysongelmiin ennen, kuin kyse on vielä isoista leikkausoperaatioista. Näin ollen en ymmärrä, miksi toive lihavien paremmista terveyspalveluista on niin kauhistuttava: eikös sen pitäisi olla hyvä asia, että asioihin puututaan jo ennen, kuin terveysriskistä tulee todellisuutta?

Mitkä olisivat konkreettiset ehdotuksesi? Ravintoterapeuttia tarvitsee korkeintaan ehkä tsemppariksi, koska netistä löytyy kattavasti tietoa. Työväenopiston kursseilla ja muualla on jumppaa. Valinnanvaraa riittää lajista toiseen vähätuloisemmallekin. Ehkä joku talousasiantuntija voisi vinkata tietämättömälle, jolle vanhemmat eivät opettaneet, miten hyvää ja ravitsevaa ruokaa saa edullisesti. Mitä tukea ylipainoinen tarvitsisi? Isoin haastehan on se painon pitäminen kurissa.

1. Terveydenhoidolliset tukiryhmät, 

2. myös psykologiseen puoleen perehtyminen painonhallinnan suhteen, eikä ainoastaan ravintotieteellinen, 

3. Pidempiaikaisempi ja tiiviimpi seuranta.

No tämä. Jos oikeasti 5-vuotiaasta asti ylipainosta kärsineelle 30-kymppiselle sanotaan että no entä jos kuitenkin ottaisit sen jätskin sijaan iltapalaksi ruisleipää, tavataan näiden keskustelujen merkeissä kahdesti, ja sit sanotaan että "nythän sinä tämän osaat" niin kertoo aika hyvin siitä ettei siellä ymmärretä ongelmaa. Kerta tai pari ravitsemusneuvontaa EI OLE lihavuuden hoitoa! Sitä tukea psyykkisten mallien muutokseen ja tukea hankalina aikoina tarvitaan siinä vaiheessa kun uudet tavat on vielä juurtumatta.

Kuten missä tahansa terapiassa, se oman vastuun otto on ratkaisevassa asemassa. Se työ nyt vaan pitää tehdä suurimmaksi osaksi itse, vaikka tukea olisi.

Mutta kuitenkin se tuki antaa mahdollisuuden löytää itse ne ratkaisut, joita ei välttämättä ilman tukea löytäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku osaa kertoa, niin nyt ihan asiasta tietämättömänä kysyn. Miksi noissa Yhdysvalloissa kuvatuissa dokumenteissa, missä eri keinoin pienennetään vatsalaukkua, lihoo niin moni? Kun soseruoalla vain voisi elää kuulemma ja hengenvaarallista syödä muuta. Mutta niin taas burgereita ja pitsaa vedellään naamariin. Onko tuo jokin ruoka-addiktio, kun ei voi olla ilman? Riskeeraa henkensä. Tai suurennetaan taas kutistettua vatsalaukkua? Vähän niin kuin katko päihderiippuvaisille ja sama meno jatkuu?

Se minkä itse olen noissa amerikkalaisissa lihavuusohjelmissa huomannut, on lähipiirin vaikutus ja lihavuuden ns. mahdollistaminen.

Näillä sairaalloisen lihavilla tuntuu aina olevan lähipiirissään joku, joko mies, vaimo, äiti, isä, veli, sisko, tytär, poika tai ystävä, joka toimii ruokalähettinä. Ts. raahaa rasvaisia, lihottavia, addiktoivia ruokia ja lataa niitä lautaselle norsun annoksen. Ei mainitse lihavuudesta ja sen vaaroista mitään, toteuttaa lihavan toiveita ja suorastaan ylläpitää lihavan lihavuutta. Ja salaattia tai muuta terveellistä ei turhaan kaupasta raahata.

Miettikääpäs oman lähipiirinne sairaalloisen lihavia. Eiköhän sieltäkin löydy lähipiiristä joku mahdollistaja ja lihavan identiteetin pönkittäjä.

Sairaalloisen lihava täällä moi! Silloin kun puhutaan ihmisistä jotka eivät pääse postilaatikkoa pidemmälle puuskuttamatta, tuollainen mahdollistaja on aika oleellinen osa yhtälöä. Mutta rohkenen epäillä että "tavikset" ei tajua miten "helposti" sinne sairaalloisen lihavien joukkoon pääsee. Itse olen sairaalloisen lihava, ja kyllä, olenhan minä iso ja kyllähän se näkyy ja tuntuu, mutta teen esim. hoitoalalla töitä normaalia työaikaa ja käyn lasten kanssa hiihtämässä ja luistelemassa ja käyn zumbassa (olen punainen kuin tomaatti mutta käyn silti) ja esim. suunnistamassa, eli en siis ole liikkumiskyvytön. Pystyn siis myös oikein hyvin hurauttamaan autolla - tai jopa pyöräilemään tai kävelemään - hakemaan omat mässyni. Itse asiassa en todellakaan kehtaa laittaa puolison kaupassa käydessä listalle niitä omia sikailuruokiani vaan haen ne erikseen. Sairaalloisen lihava ei siis vielä automaattisesti tarkoita sellaista lyllertäjää jolla roikkuu maha polvissa ja polvet vääntyy massan alla.

Tiedättekö/tunnistatteko nämä syöpöttelijät, jotka haluavat "rikostoverin"? On kivempi syödä, kun saa toisenkin sortumaan. Etenkin jos se toinen olisi dieetillä, tai ei välittäisi syöpöttelystä. Tulee itselle parempi olo, kun muutkin saavat turhia kaloreita. Noihin aina välillä törmää. Loukkaantuvat, kuten joku alkoholia enemmän halajava siitä, että nyt ei kiitos maistu. Ei oikeuta omaa toimintaa.